Ajatukset ja huomiot tekstiksi.

Kerrompa minkä mielihyvän tänään sain, kunnolliset kolotuslääkkeet.
Yleensä on aina yksityisen kautta antaneet,eikä terveyskeskus ole uusinut
pitänyt liian voimakkaina minulle. Nyt terveyskeskuksen ylilääkäri ,kun soitin ja selitin hänelle vihdoin antoi. Nimeähän ei kai saisi sanoa,kun se kuuluu huumaaviin lääkkeisiin TradolanRetar,mut tänne väliin se kai häipyy kirjoituksen uumeniin. Eihän se vanhan ihmisen mieli paljoa tartte,kun iloiseksi tekee.
Kesä jatkuu pohjoiskarjalassa,tosi hieno ja pitkät lämpimät.
TERVEYTTÄ JA ILOA KAIKILLE..

Jotenkin on haikeata, että taas yksi elämän kesä alkaa olla lopuillaan.
Odotan syksyn kirpeää aamua. Kun on jo muutama aste pakkasta, kuuraa, tuoksuu syksy.
Illat ovat pimentyneet, vaikka ihan ihan vasta odotettiin juhlaa ja Juhannusta.

Vielä on kuin intiaanikesä, syksyn lämpö on kesän vertainen.
On meillä suomalaisilla paljon aihetta kiitokseen, on jopa neljä vuodenaikaa.

Alan tölläämään Ajankohtaista kakkosta, jossa on juttua kansalaisalotteistakin.
Aloitajalle kiitos todella kauniista kirjoituksesta. Kirjoitellaan lisää, kun muistuu kirjoitettavaa.
.

Eipä tässä ole politiikka tuppautunut vielä ajatuksiin, eikä soinista oikein ole mihinkään aiheeksi niin naputtelen omiani.
Kaunis ja selkeä aamu hiukan viileähkö, silti odotan lämmintä päivää ulkoiluun ja havainnointiin.
Harmi kun tällä taajamalla ei ole enää puhelin- eikä sähköjohtoja ei ole lintuparvien kerääntyminen havaittavissa omasta ikkunasta.
Sen sijaan melkoinen uutinen oli paikallislehdessä, on rakenteilla uusi liikekeskus, entisiäkin on kuusi tai kahdeksan, mikä milläkin nimellä.
Kävin 'tarkastamassa' tuon kirjoituksen totuuden ja sieltä se pellon reunalta löytyi, oli rakennustarvikkeita jo muutama autokuormallinen, tulee sinne asuntojakin melkoisesti.

Nyt aamukahville ;-))!

Aamukahvin toinen kupillinen on menossa täälläkin, TV tuolla taustalla kailottaa Syyrian tilannetta, joka kieltämättä on kuunneltu tarkaan. Tässä kun on saan kahvitteluni nautittua, onkin taustamusiikin vuoro:D

Tietotulvallekin pitää laitta stoppi, on sitä kotimaankin budjettiriihissäkin seuraamista, kun nyt saavat älynystyränsä tuottamaan tulosta.

Siitä nautin, kun ei kaikkea tarvitsekaan eläkeläisen osata ratkaista, eikä ottaa kantaa. Tietäjää kun löytyy eri forumeillakin vaikka lampaat söis. Kuuntelulinja riittää, mikäli kiinnostun tosissani.

Katselin Facessa vanhimman tyttäreni *luovaa* askartelua. Rantapuusta oli sahattu paksu oksa, jonka tyven muhkuroissa tyttö oli havainnut nenän ja silmät.
Siitä on taltan avulla muovannut huuletkin ja ilmejuonteita melkoisen lahjakkaasti:D
Parta verhoaa muhkeana sammaloituneena leuassa, joten *Viikinkivartija* tulee toimimaan rannassa.

Hauskinta oli valokuvassa nähdä se keskittynyt ilme, siinä puuta työstäessään! Onhan tuo kännykkäkamera näppärä tapa visualisoida tilanteita *maakrapujenkin nähdä:D

Itsestäni olen huomannut ettei ole tottunut käyttämään kännykkäkameraa, jos kuinkakin mielenkiintoista sattuu tulee vain harmittelu kun kamera ei ole mukana.
Kai se johtuu siitäkin kun välijohto millä niitä kuvia voisi siirtää nettiin on kadonnut.

Tekniikka menee vauhdilla ja jättää meidät ikäihmiset ihmettelemään, eikä minulla ole tarvetta liikkua nykymaailman vauhdissa riittää rauhallinen siirtyminen ajatuksin liikkein.

Tänään onkin taas kaunis aurinkoinen päivä nautitaan ja tallennetaan muistiimme tästä päivästäkin parhaat osat.

mekin lopetimme ulkomaan reissuillamme kameroiden mukaana raahaamisen, päätimme ottaa kaiken silmiemme muistiin.
Se oli vapauttaavaa, hetkessä eläminen tuli paremmaksi, kun tallennus loppui.
Ihmeen kauniita päiviä on siunaantunut tänä kesänä meidän nautittaviksemme.
Ulkoilupäiviä niin kauan kuin säitä riittää aion minäkin pitää.
Iloista Keskiviikkoa!

Mukavahan se olisi joskus saada ihan noita huumavia rohtoja. Unohtuisi tuo iän tuoma kremppa.
Mutta nyt en muistele kolotuksia, kun aion mennä vielä kerran "korkkaamaan" lammen. Olipa vesi minkälaista tahansa, niin eikun uimaan vielä kerran.
Olikin elämäni pisin vapaa vesi uintikausi.
Ja jos luontoa katsoo, niin kesän vihreys viipyilee vielä luonnossa. Ja se tuo silmiin uutta virettä ja sydän laulaa "hoosiannaa".

Kaunis päivä tulossa, sinitaivas yllä ja aurinko paistaa. Aurinko nousee aina vaan enemmän oikealta ja siirtyy alemmaksi minun ikkunastani katsoen.
Eilinen ilta oli myös kaunis ja meille oli saatu mukavaa viihdykettä aktiivisen asukkaan ansiosta.
Onni oli saada yhtiöön asumaan läheisen yksityisen palvelutalon askarteluohjaaja, joka nyt jo toista kertaa tänä kesänä hauskan yhdessäolon meille järjesti.
Meillä on tosi hieno oleskelupiha istutuksineen, leikkimökkeineen penkkeineen ja keinuineen. Muurinpohjaletut grillimakkarat, mehut ja hillot maistuivat haitarimusiikin ja yhteislaulujen kera.
Siinä parituntinen mukavasti vierähti seurustellen. Puoli kahdeksan maissa jo aurinko oli laskusunnassa ja ihan viileäksi ilma oli muuttumassa kun lopetimme.
Eipä haitaristimme ihan kotiharrastelija ollut vaan pitää lokakuussa Reino Helismaan muistokonsertin Sibeliusmuseossa.

Kiva kun *Kukkahame* laittoi tällaisen mieleisen aloituksen. Kun mielessä on rauha, näkee luonnonkauneuden ja tuntee kiitollisuutta illan hetkestä, hyvä on siirtää se toisillekin luettavaksi.
Se tunne siirtyy lukijaankin. Minä kyllä jo jätän toisille nuo valtakunnan vaikeiden ja ristiriitaisista asioista kirjoittamisen, kun minulla ei ole viisautta yhtä paljon kuin muilla ratkaista noita erittäin monimutkaisia asioita, voin siis vaan ihmetellä ja päivitellä. Viesteiksi en todellakaan kehtaa niitä naputella.
Soinikin osaa puhua ja arvostella epäkohtia, mutta eivät palstalaisetkaan siinä huonommiksi jää.
Onhan tämä jonkinmoinen purkautumiskanava, eikä aina ylilyönneiltäkään vältytä.

Miksi odottaa syksyä, kun kesää on vielä jäljellä.
Vaikka puissa lehdet hiljalleen kellastuvat, järven vedessä laineet muuttuvat terävimmiksi ja lintujen lajivalikoima pienentyy muuttojen seurauksena, meillä on kesä, säätkin sen kertovat.

Lokakuussa, kun lotisee ja lorisee, silloin on syksy.
Nyt nautin vapaudesta, paksut takit ja villasukat saavat levätä vielä pitkään siellä kaapin ylimmällä hyllyllä. Vedän ohuttakin ohuemmat nailonit jalkaani ja lähden lavalle tanssimaan. Katselen iloisia ilmeitä, nautin musiikista ja toisen ihmisen läheisyydestä tanssiessani. Vakipari puuttuu, mutta aina sentään haku on toiminut kaksin puolin.
Hiki siellä tulee ja pohjelihaksetkin saavat liikettä. Istumalihaksetkin venyvät eri asentoon kuin tietsikalla istuen, eikä kauniita nilkkojakaan säästetä edes katseilta.

Maisemien ihailusta olisi montakin sanaa, olen ikuinen taivaan, pilvien, veden ja niiden moninaisen yhteyden ihailija. Niiden väreissä näkyy suuren maalarin käden jälki, kukaan ei osaa tarkalleen kopioida, sellaista maalataan vain kuviteelliselle kankaalle, omilla silmillä.

Tänään tätä, huomenna toista, mutta elämä on kesää ja kesä on elämää, maassa. ilmassa ja vedessä.
Kuten vieras tulee ajallaan, niin vuodenajatkin vaihtuen, me vain olemme paikoillaan, jos jysähdämme siihen missä on aina tuntunut niin turvalliselta ja helpolta. Otetaan edes tänään riskejä, etsitään jotain uuttakin. Minä lähden nyt.

Olipa makoisat päivä päivänokoset,kahvikin maistui hyvälle..Kiva aloitta niinkuin uusi päivä levon jälkeen. Paistoin aamupäivällä leivän,kyllä oli kahvin kanssa
tuore leipä hyvää. Taas elämä onkin elämisen arvoista,kun oikeat pillerit auttoi.
Mieheni lähti aamulla kalaan,ehkä taas kuha ja hauki fileitä tulee.
Perattuna hän kotia tuo ja laitamme pakastimeen,kun eilen jauhoin jauhelihaa,niin nyt pihvejä syödään paripäivää. Minussa on se luulotauti,kun lihakauppias olin itse jauhettava on liha tietää mitä se sisältää.
Kesämme jatkuu nauttikaamme ja tuoksuja tunnustelemme..

Ajatuksia ja huomioita...
Voi hyvänen aika, ajatuksia pää täynnä tänään. Mitä niistä tohtisi tänne kirjoittaa, hyvin vähän. No Elisabet Rehniä ajattelin, suurenmoinen persoona hän, miten hän jaksaakin vielä välittää ihmisistä huolimatta siitä, miten paljon kauheuksia on nähnyt Bosniassa, Balkanilla, Syyriassa, missähän kaikessa onkaan käynyt.
Ja joka päivä tapaan täällä Hervannassa ihmisiä, suurella osalla erilaisia ongelmia, en silti tiedä, kokevatko kaikki elämäänsä ongelmalliseksi. Muutama pakkoliikkeinen, kädet ja pää heiluvat tahdottomasti sinne tänne ja jalat jotenkuten toimivat apuvälineen kanssa. Puheesta ei saa selvää, mutta tottuu ymmärtämään vähitellen. Aivot toimivat ihan niinsanotun normaalisti, hymyileväisiä ovat, näyttää siltä, ettei heitä vaivaa pakkoliikkeittensä omituisuus. Ei myöskään meitä ´normaalilta´ näyttäviä, jotka tapaamme heidät silloin tällöin.

Tänään näin taas kauppareissullani jonkun surullisen nuoren, elämä kateissa. Yksi nuori poika istui katukivetyksellä, yksin.
Kaikesta tällaisesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tämä on minun kotipaikkani.

Luonto ei viehätä minua enää tässä vaiheessa kesää, kaikki on kasvanut yli kukoistuksen, sekin on jo väsynyt. Mutta kiitollinen olen, kuten aikaisemmin kerroin, miten kaunista Hervannassa on kesällä, puitten ja kallioitten ohella yltäkylläiset kukkamäärät joka pihassa. Kesäajasta on hyvä ammentaa taas voimia, siellähän se mielessä säilyy....kauneus ja elinvoima. Me ehkä ulkonaisesti tai sisäisestikin rujot ihmiset jaksamme taas elää, kun täällä Hervannassa elämme toisemme suvaiten, toinen toisiltamme saaden.
Siksi olen sanonut, että rakastan ihmistä.

Nyt ruusukaalit kiehumassa ja kello ilmoittaa aika pian niiden olevan hyviä no nyt ne on jo syötykin ja hyviä olivat, kovasti voin makuisia ;-)).

Mukavia ajatuksia teillä virtailee ja meidän muiden iloksi niitä olette kirjoitelleet kiitos!

Tulipa tuosta hevat.n kirjoituksesta uusi halu, kuhafileet!
Laita tännekin muutama voissapaistettu saadaan maistaa oliko suolaus onnistunut ja paistorusketus ruokahalua lisäävää?

Nyt on iltapäiväkahvin aika ja sen nautin mustikkapiiraan kanssa hmmm.

Virkistyneenä iltapäivänokosten jälkeisestä kahvihetkestä, osallistun hetkeksi tarinointiinne. Tein kuivatuista tateista pataruokaa riisin kera, sipulin ja vihannesten ryydittämänä. Paistoin kolme kananpojan rintaleikettä ja herkuttelin muhennoksen kanssa. No, nukuttamaahan se alkoi, ja eikun ettoneelle:)
Viimeiset (luulen) basiliikkalehdykät riivin kuivatettavaksi laakeille talouspaperilla päällystetyille vadeille, ja saanen niistä pari pikkupurkkia lisää yrttihyllylleni. Ei tarvita edes etikettiä, tuoksu jo kertoo sisällön.

Tuolla Teemassa tulee klo 17.00 Sanojen planeetta, jonka aion katsoa. Se kertoo tarinoinnista kautta aikojen, sitä kun ihmiskunta on aina harrastanut.

Meillähän satusetä Z.Topelius oli armoitettu kertoja, pidin lapsena, saduistaan ja näköispatsaastaan, missä lapset istuvat sylissä ja hänen ympärillään kuuntelemassa. Taitaa olla se pieni puistikko nimettykin hänen mukaansa Johanneksen kirkon lähistöllä.

Palstan Ruuneperikin kuuluu niihin kertojiin, kun hän päästää itsensä vapaalle,...silloin se onkin niin hänen ominta itseään, ilman turhan rajoittavaa egoa.

Höpskukkuu:D kuka nyt kolmea söisi! "Onhan päivä vielä huomennakin* Saatko sinä ostaa rintaleikkeen 1 kerrallaan maustamattomana?

Kiitollisena luen kirjoituksianne, mukavasti 'kasattuja' tapahtumia ja tietysti ruokailua, sehän taitaa olla meillä jokaisella päivän päätapahtuma.

Äsken uutisia katsoessa lueskelin mainoslehtisiä, ja sain kuolemattoman idean, vaihdan tai varovaisemmin sanottuna taidan vaihtaa sohvat yhteen divaaniin, olen sitä ideaa jonkin aikaa idättänyt mielessäni, nyt olisi edullinen loppuunmyynti.

Nyt sitten kysynkin onko teillä jollakin samankaltaisia heräte innostuksia?
Minulle tulee useinkin, onneksi yhtä nopeasti unohtuvat, olisi oikeasti kamalaa olla aina sisustamassa.
Vaikka usein muutan huonekalujen sijaintia, suorastaan kerran kuussa ;-))).

Kaunis solidaarisuus capitain,...olet entisesi,...

Ollaan tyytyväisiä vuodenaikoihimme,..aattele kun syystuulet puhaltavat kirpeinäkin, miten ihana on tulla kotiin lämpimään, olla rennosti mukavissa vaatteissa, lämpimät sukat jalassa ja vikaista palstallekin jossakin välissä! terkkuja,..

Kalasta puhuitte niin minäkin sain idean lohikeittoon. Söin sitä sekä lounaaksi että päivälliseksi, hyvää oli ja iso kypsä Presidenttiluumu jälkiruoaksi. Yleensä minulle riittää yksi lämmin ateria päivässä.
Tuossa päivällistä syödessäni katselin kun kaupunkilehtien jakaja oli jälleen kierroksellaan. Laihaa laihempi tummatukkainen mies tekee hommansa juoksujalkaa työntäen edellään sinistä nelipyöräistä kärryä kahdesti viikossa.
Kyllä mies pienen palkkansa eteen joutuu omakotialueella kunnolla ahkeroimaan. On tässä onneksi hänellä myös kerrostaloja.
Minulla on lappu postiluukun päällä ei mainoksia, mutta lehdet kiitos. Ensin kielsin kaikki ilmaisjakelun, niin jäi lehdet saamatta, nyt näin on hyvä.
Ei ole tv:ssä paljon muuta katsottavaa kuin uutiset ja ajankohtaisohjelmat. Jospa syksy toisi jotain uutta noitten uusintojen tilalle.
Alkaa onneksi Tunteita ja tuoksuja sekä Tanssii tähtien kanssa, on jotain töllötettävää.
Huomenna pitää muistaa katsoa Sillat-uusinta kun jäi sunnuntaina katsomatta. Olin sen verran väsynyt 47 km.n pyöräilystä että uni tuli sitä ennen.

Minäkin putkahdan jo toistamiseen paikalle,
aamulla jo täällä käväisinkin.
Kentällä näimme jo lintuparvien kokoontuvan isoksi parveksi, mutta ei vielä ole sitä määrää kuin viime syksynä, jolloin sai kenkiänsä varoa likaantumasta.
Aivan uskomattoman kauniit säät hemmottelevat nyt meitä!
Nautitaan tästä hetkestä, näistä päivistä!
Hyvää illanjatkoa!

Meidän pohjoismaisten kansojen rikkauksiin voidaan lukea neljä vuodenaikaa, jotka ovat todella antaneet paljon.
Talven valkoinen lumi, pakkaset, lumisateet, revontulet unohtamatta joulua, keskitalven taittajaa.
Kevät kaikkine valtavine muutoksineen, kesästä kukkaset ja luonnon sato, ja samaa syksystä.

Monesti etelän rannoilla tulee ajatelleeksi ainaista sulaa maata, ja koulussa luettiin tietoa että jo Välimeren maissa on ikivihreää, no se osottautui saduksi.

Ikivihreitä ovat meidänkin havupuumetsät.

Aina sitä innostuu ja aiheet lisääntyy kaiken aikaa, no siitä näkee miten mielikuvitus laukkaa ainakin minulla.

Huomenta toivottelen täältä pilvien alta, parempi alta kun pilvien päältä ;-)))
Poutaista päivää silti odotan nuo näkyvillä olevat pilvet saattavat olla sumua, toivotaan niin vaikka sadekin olisi paikallaan.
Olin eilen auton siivouksessa, ja nyt on tuntemuksia käsissä ja enemmän sormissa, ovathan ne aamuisin hitaasti toimivia niin että on ihan paikallaan tässä muutama rivi kirjoittaa, hyvää se on myös ajatuksille.
Hammaslääkäriin tästä pitää alkaa valmistautumaan, meidän h-lääkäriasema laittaa päivää aikaisemmin tekstiviestin muistuttaen varatusta ajasta.

Mielenkiintoa päiväänne!

Hyvä olla tällainen´vapaan sanan´- ketju, ite ainakin kaipaan monesti aamuisin ihan vaatimatonta arkipäiväistä-kin haastelua, jonkun sanasen silloin tällöin. Maailmanmenoon siinä sivussa pakostakin pysyy jonnilaisesti ajan tasalla, miks niin perin pohjin tarttiskaan. Voihan sitä aina välillä sitten tekasta kauaskantoisemman maailmoja ravistelevan ketjunkin, että muutkin muistaa....juu, ei tää suskaan ihan vaatimattomimmasta piästä oo. Ossaa sekkii jottain, vaikkei aina kerkiikään itteesä kehuskella. Huomannette, että tässä kohassa on hyvä hymyillä.

Niin oikeestaan äidinäidistäin muistin kivan jutun, kun niitä menneitä juttuja yritän keräillä, mammaksi häntä sanottiin. Luulen hänen omasta tahdostaan sekin, oli kai fiinimpää olla mamma kuin mummo, syntyjään hän oli kaiketi tuolta Kesälahden seutuvilta.
Sellasenkin tilanteen muistan, että meidän kolmen tytön kanssa mittanauha kädessä hällä, mittailtiin eri ruumiinosien pituutta ja paksuutta. Mitattiin nenän pituudet, ranteiden ohuudet, reisien ja pohkeiden paksuudet, vyötärö ja niin edelleen kaikki mahdolliset. Ja kumma kyllä, hän osoittautui aina ihanteellisimmaksi, mitattiin nääs usseemmankin kerran !
Voi hyväisä, kaikkee sitä minunki mieleen juohtui..

Pittääkö syyä jos ei taho?
Ruoka kun ei maistu, se ei maistu, ei kullatulla lusikallakaan.
Onko tuo nyt niin vaarallista, vaikka syö silloin kun maistuu ja silloin kun on nälkä. Paino siitä tykkää, joko hyvää tai pahaa, kummin parempi, kun se laskee.
Soittivat tänään jostain firmasta tarjoten omegaa ja muita ravitolisiä, vaan lopetti suosittelut, kun kerroin etten 72 vuotiaana syö vielä yhtään mitään lääkeitä, enkä noita ravintolisiäkään sen paremmin. Kala, voi ja kerma, kourallinen pähkinöitä ja mateleita päivittäin, ei sokeria, ei vaaleaa leipää, mutta hapanlimppu maistuu. Eipä tarjonnut enää, sanoi vain, että olet hoitanut itseäsi ja sinulla on kaikki hyvin.

Sitäpä mieltä minäkin. Kun ei ole nälkä, en syö, mutta vaikka ei ole jano juon vettä, ja vain kirkasta vettä, ei mitään mehunlitkuja eikä limsoja.

Onko pakko jos ei taho lahoa nurkkaan?
Ei ole pakko, lenkille laiskottelemasta. Lenkkitossut odottelevat tuossa tuulikaapissa, kärki menosuuntaan. Siis menoksi minulla.

Kuumina päivinä ei minulle maistu ruoka, mutta mehuja vettä kyllä juon.
Diabeteksen takia on tarkkailtava sokeriarvoja ja tarvittavat 'eväät' on aina mukana siis saatavilla.
Lenkin jälkeen on hyvä olla jotain miedosti sokeroitua tai tuoremehua, jottei tolkku katoa, joskus on ollut melko hilkulla.
Olen kyllä kiitettävästi pärjännyt pitempiäkin aikoja ''taskuleivillä'' , aivan ravinnotta koko päivää en pysty olemaan.

Olen kokenut samaa, olen joskus ihmetellyt kun joku alkaa hakemaan tasapainoa esim kotioloissa, nyt itselläni on ollut pari outoa juttua, mutta syytän crockseja, ovat pari numeroa liian isot.
Tänään kompastuin maton kulmaan, mitään ei taaskaan sattunut, mutta varotoimeksi käärin maton pois lattialta.

Tähän taitaa kuitenkin olevan liikunnan lisääminen, muutama askel lisää lenkkiin,
näin arvelen.

Verenpainekin aiheuttaa jotain, minulla on kyllä alhainen tuo.

Pieni porukkamme oli taas tänään iloisena paikalla ykköstiillä, jutteluita ja huomenia kuului, kiersimme koko kentän, 18 väylää.
Olin ehkä hiukan väsynyt edellisestä kierroksestani vielä alussa, mutta vauhtiin päästyäni sain ihailla kauniita kaaria sinistä taivasta vasten.
Kierros kesti hiukan yli neljä tuntia, mutta matkoineen ja valmistautumisineen ehkä 6 - 7 tuntia.
Kyllä on innostavaa liikkua mukavien ihmisten kanssa.

.

Olipa ihana kesäinen päivä,jonka mökillä vietimme. Kultapiiskut guinesin ahkeraliisa täydessä kukassa . Myöskin kärhöt sekä joitain muitakin,kaikkien nimiä en muista jokos vanhuus tehtäviään minussakin tekee.
Eikös vanhuuskin ole,kuin lihansyöjä kuihdumme ja kutistumme.
Täytyi eräänä päivänä käydä aivan erikois liivit ostamassa,että juhliin saan pukuni
ryhdikkääksi. Implantit mukana,kun ei ole muuta läpyskät vaan jäljellä.
Ensikuussa on yhdistetyt juhlat tyttäreni luona,mies täyttää 50v 30v ovat naimisissa olleet ja nuorin heidän lapsi täyttää12v Juhlien aihetta on.
Nytpä Heta teki suku selvitystänsä.

Miksi se vanhuus on meitä alkanutkaan vainoamaan, millon väsyttää ja joskus nukahtaa istualtaan kun uutisissa ei ole mitään jännää ;-)))

Pilvinen on aamutaivas valot on oltava sisällä.
Naapuri toi äsken lupaamansa kalat oli fileroitu valmiiksi nyt passaa voissa paistaa kuhaa ja napsia vaikka sormin suuhunsa, ei siihen mitään muusseja tarvita, paistettua kesäkurpitsaa se riittäälisukkeeksi.

Yleensä on varpusia ja tinttejä häärimässä pihassa ja nyt on niin hiljaista kun vain tyhjä piha voi olla, olisiko varpushaukka lähettyvillä se on ainoa selitys.

Vuosia ilahduttanut punarinta tuo minun 'kyyhöttäjä' on palannut maisemiin, eilen illalla viipyi hämärän tuloon asti, ruohikossa on kaikenlaisia hyönteisiä ja sieltä löytyi iltapalaa kauniille pikkulinnulle.

Vuoden verran oli täältä poissa ja nyt on ilmestynyt taas kyyhöttelemään aidalle, siinä se seuraa kun kastelen kukkia, ja kuljen rauhallisesti kukkapenkiltä toiselle jutellen hänelle kaiken aikaa kuin vanhalle ystävälle.

Nuo kala 'vehkeet' ovat linnuille mieleen onko niissä sitten kärpäsiä vai ne kuivuneet suomutko ovat jonkinlaista herkkua.
Mökilläkin pitää verkot suojata suojamuovilla tarkasti ettei ole yllätyksiä.
Punarinnan laulun erottaa keväällä pitkistä kirkkaista äänistä, tai ainakin olen ne yhdistänyt tuohon punarintaan.
Ihmettelen itsekin tapausta, tuo lintu ilmestyi aidalle seuraavana päivänä kun kuulin erään ystäväni itsemurhasta, olen lapsen uskoisesti jutellut sille kuin tälle poismenneelle ihmiselle.

Joskus annan luvan itselleni uskoa ihmeisiin, kuten tässä tapauksessa kun oletan tämän linnun olevan kertomani ihminen.

Omalla tavallani olen päässyt käsittelemään tapausta punarinnan ansiosta.

Ilmoitan tänään touhunut vaatteiden kanssa,uskon kylmän tulevan joten talvikamppeet varastosta ja osan kesävaatteista ...Tulevaa kesää olettaen saapuvaksi-tuli ajatus pisteitä,kun mieli taas meni pilven reunalle.
Opihan ei itse ikinä ajattelemaan opi,että Luojalle Kiitos,kun päivää emme kuolemasta tiedä muuten maailma olisi sekopäisiä täynnä..
Elämä on lahjaksi saatu nautitaan ja eläkäämme hyvillä mielin ja toisistamme nauttikaa.

Huomenta ja kiitokset linkeistä!
Noin juuri touhuaa tämä minun 'aikuinen' lintu, ja sitten nappaa kun tulee esille joku
ötökkä.
Se on niin hellyttävä tuppautuessaan lähipiiriin kun jotain tekee, tuntee jo äänestä kun otan esille ruohonleikkuria, tulee tarkkailemaan eväsvarastoa.

Vielä on hämärää ja vettä ripsii hiukan niin se valo meiltä on väistymässä aamu aamulta kauemmaksi kohti keskipäivää sen huomaa näin pilvisenä aamuna, pitää olla valot että näkee juoda aamukahvinsa ;-)).

Tämmöstä tekstiä tässä jo oli mukava ketju ihan sateinen päiväkin kirkastui.
Tällasta oli vuosia sitten täälläkin muistelisin kerrottiin tapahtuneista ja tekemisistä sovussa ja hyvällä mielin.

Eilen jo ajattelin kirjoittaa jonkun tapahtuman vaan sitten joku yllätyslähtö katkaisi ajatuksen niin etten enää muista mistä aiheesta.

Tuon muistin kanssa on joskus niin ja näin taas jossain ajanjaksossa kaikki on niin selvää ja ordningissa, olen alkanut tarkkailemaan syömisiäni olisiko jollain ruoka aineella merkitystä että alkaa pätkimään.
Kala ja sardiinit etenkin ruotoineen ovat tärkeitä ikääntyville ihmisille, muistelin tässä erästä 'luovaa tutkijaa' joka kertoi omista tutkimuksistaan.

Raitis syksyinen ilmakin on tärkeää, ja siellä samalla näkee luonnon muutokset, vaatteet vaan sään mukaan, eikä sateenvarjoa vaan sadetamineet, on paljon vapaampaa liikuntaa kun keikkua sateensuojan koukussa kynsin hampain.

Kyllä sitä puhelias ihminen saa aina värssyä aikaan!
Syysnautintoja ihan kaikille!

Hyvä Liisa Sal että oikasit Robinin, sain väärän käsityksen jostain ja toistelin sitä, nyt kuitenkin asia selvä.

Kiitoksia kiitoksista kaikille jotka ovat tykänneet kirjoituksista, yksinhän en ole mitään vaan me kaikki yhdessä, ollaan kiitollisia, tuliko se nyt oikein ilmaistua.

Oli aivan ihanaa pitää sadetta metsän kulmalla, onneksi en ehtinyt lähteä polulle, olisin kyllä kastunut kuin suihkun alla, alkoikin hyvin voimakkaasti, puolisen tuntia kuuntelin tuota ropinaa, sitten olin jo valmis uskomaan ettei hetikään lopu.
Tulin kotiin ja sade lakkasi ?? Mitähän ajattelisin.?

Sateen jälkeen paistaa aurinko, niin tekee sen totesin äsken.
Kaksi sitruunaperhosta kisailee kultapiiskun kukkasissa, en ole varma tuon kukan nimestä olkoon mikä on.
Naapuri tarjosi grillattua perunamakkaraa ja olipa hyvää, vaikka en sitä ole varsainaisena herkkuna pitänyt, maistui hyvältä kun sen saa valmiiksi kypsennettynä.
Lämpökin on noussut jo yli 20 joten ei mitään hätää kesä jatkuu.

Lämpimänä ja aurinkoisena on tämäkin aamu auennut, tyyntä on ei hievahdakaan riippakoivun oksat.
Eilen iltamyöhään sain tekstiviestin..varaudu kuva on tulossa..!
No niinpä se kuva tuli maailman kaunein näky, vaalean jäkälän ja punaisen kypsän puolukkatertun yhteiskuva.
Tällä viikolla sitten pääsenkin poimimaan tuota arvomarjaa ja vierailemaan ystävieni luona etelä-Savossa, saunomaan ja uimaan järvessä siinäpä nautintoja joille annan arvoa.
Täällä ei ole löytynyt puolukoita eikä muutakaan metsistä löytyvää kerättävää.

Jokohan niitä hirvikärpäsioä siellä liikkuu, eivät ole mitään mukavia otuksia.

Aurinkoisena alkoi näillä nurkillakin, mutta sateen ropsautti niskaan kuitenkin, joten kotiin kuivattelemaan!

Ehdittiin onneksi tunnin verran mennä kuitenkin, siitäkin jo olo kohenee. Vielä pitää kaupassakin piipahtaa jääkaappia täydentämään.

Kunpa löytäisikin itse poimimispaikkoja, mutta ei täälä niitä löydy, joten Cittarin taikka Prisman pakastimelle marjastamaan taas ensi talvenakin. Puolukka on lempimarjojani.

Kiva ketju tämä, mieli aina pysyy hyvänä näitä lukiessa. :)

Tällaisia ketjuja, niitä toivoisi tänne enemmänkin!

Kun pysyisivät 'pahat' possa, jotka hyökkäävät aina, jos jotain

kirjoittavat, niin mieliala pysyisi oikeana ja hyvänä!

Otin päiväunet ja taas löytyy virtaa muutamaksi tunniksi, olin monta tuntia kävelemässä pelloilla kun sadekin sopivasti lakkasi, ja istuin pitkän tovin hirvitornissa.
Joskus vuosia sitten kaavaili kaupunki jotain erikoista noille pelloille, onneksi se idea kuoli mahdottomuuteensa nyt se kaavoitetaan asutukselle.
Juuri tuon muutoksen kuultuani sai idean lähteä vielä kävelemään sinne rinteille ja katselemaan asutusta joka reunustaa ympäriinsä peltoa, kaunista ja nautittavaa olikin tuo ulkoilu.
Pelto on ollut peurojen ja hirvien ruokapöytä, usein kesäaamuisin oli lauma jompia kumpia syömässä nuorta viljaa, joskus jopa meidän pihassa oli joku eläin.
Kesäiltaisin lehtoalueella lauleli satakieli pensaikossa, nyt voi olla muutosten myötä
kaikki tämä kertomani ei enää toistu tulevina kesinä, eläimet hakevat toisen niille edullisen paikan.

Syyskuun toisen päivän ilta, on lämmintä vielä auringonlaskun taivas keltaisen väreissä.

Eilinen päivä hurahti ikään kuin ohi en ehtinyt paljon pysähtelemään kuitenkin tuollaiset 'kiirepäivät' ovat perin harvinaisia.
Mielenkiintoiseksi kuitenkin luokittelen vielä omat tekemiseni ja menemiseni.
Sisärenkaan kuukausitapaaminen oli taas viimisen päälle mielenkiintoinen ja kaikki olivat mukana, ehkä tuo tapaaminen meille kaikille on lääke ;-)).

Tavallaan elämä luo uutta, mutta vastapainoksi on paljosta luovuttava, kuten perheessä alkuun perhe laajenee ja täysikasvuisena alkaa supistumaan, lapset pyrähtävät maailmalle, ja toinen osapuoli jää matkan varrelle. Tällaisissa tapauksissa olisi hyvä olla tausta läheisistä tai ystävistä, yksin jääminen on taas vaihe joka on opeteltava.
Menipä taas syvälle ajatus.

Aika ja uuteen tilanteeseen totuttelu parantaa tai miten sen muuten voi sanoa, elämä jatkuu ja muotoutuu haluttuun suuntaan yksinkin.

Lastenlapset ovat jokaisessa tapaamisessa kuitenkin 'pääosassa', ja mikä sen mielenkiintoisempaa.

Tänään meillä varmaan saadaan talvi sieniä jo aluksi. Miheni lähti,veljensä ja hänen vaimon kanssa hakemaan korvesta..

On erittäin hyvä,kun vaimonsa on kova-ääninen niin Karhut pelkää,joten turva heillä on näin karhun metsästys aikaan.. Kyllä se varmaan karhun lihakin olisi
hyvää.. Sytiin hevosenkin lihaa,kun kauppaa fehtiin helsingissä- rautatie asemalla lasipalatsissa,nyt ei näkyny sitäkään enää olevan..

Kauheasti oli muuttunut,taksilla ajelin välimatkat,kun tuo jalkani ei ole hyväksi tullut. Olen kuitenkin hyvillä mielin,kun näin 22v aikaisia ystäviä myös huomasin heidän silmistä ilon pikistävän. "Ikävä ei ole sinne"-----KOTINI
on luonto..Makuuhuoneen ikkunasta näkyy kirkko ja keittiön ikkunasa ammattikoulu,jossa käymme kansalaiopistoa....