Tuossa kun on tarkastellut noita luterilaisen kirkon johtoportaan piispoja ja mitä sinne on ajautunutkaan henkilöitä. On jäänhyt sellainen käsitys että Pyhää Raamattua ei tarvitse kunnioittaa ohjeistuksena ollenkaan.Tilalle on tullut heidän omat ohjeistuksena ja mikä milloinkin tulkintasa ajanhengen mukaan mitä se milloinkin sattuu olemaan.
Tavallisena tallaajana kun on saanut käsityksen että Jumala on muutumaton Hänessa ei tätä vaihteen varjoa ole,mikä on nykyään niin nousussa.
Sanaa tutkiessa ja noiden piispojen puhetia kuunellessa ei henki meinaa yhtyä heidän sanomaansa millään. Missä mättää,eikö heillä olen sana hallussa vai onko teolokinen koulutus vienyt siitä terän.
No kyllähän he potkuja jakavat,niin niille jotka uskaltavat parannuksen saarnoja tälle kansalle saarnata.
Näin sen vaan näe,enkä mahda mitään.
Tavallisena tallaajana kun on saanut käsityksen että Jumala on muutumaton Hänessa ei tätä vaihteen varjoa ole,mikä on nykyään niin nousussa.
Sanaa tutkiessa ja noiden piispojen puhetia kuunellessa ei henki meinaa yhtyä heidän sanomaansa millään. Missä mättää,eikö heillä olen sana hallussa vai onko teolokinen koulutus vienyt siitä terän.
No kyllähän he potkuja jakavat,niin niille jotka uskaltavat parannuksen saarnoja tälle kansalle saarnata.
Näin sen vaan näe,enkä mahda mitään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niinno, kyllä se hengellinen kaitsenta valitettavan hukassa piispoilta monessa asiassa on. Muuta osaamista ja tietotaitoa kyllä löytyy hallintotasolla. Eli ei muuta kuin räpylät ristiin ja selvää viestiä piispoille päin siitä, mitä seurakuntalaiset ajattelevat. Jos siis olet evluttilainen (?) Jaloillaan äänestäminen on aina äärimmäinen keino, enkä minä ainakaan kenenkään toisen kristityn puolesta ehdottelisi niin isoja ja suuresti elämään vaikuttavia ratkaisuja ja linkittelisi valmiita lomakkeita. Juuri se tuntuu olevan nykyisin muotia kaikkialla, olipa kyseessä keskustelu kristinuskosta tai seinäkaakaleista. Se on toisen aliarvioimista. Kyllä aikuinen kristitty varmasti osaa itse arvioida mikä on viisasta ja mikä ei. Siinä, että kansankirkossa on tilaa monenlaisille on tässä suhteessa hyvätkin puolensa jos kohta huonotkin.
Sen kuitenkin haluaisin sanoa, että toki hyvää, sanaa kunnioittavaa ja siitä nousevaa opetustakin kirkossa vielä on. Jos uskolliset lähtevät, monet heikot jäävät kaikkein varmimmin susien armoille. Ja se on silloin sinetti sille.
Mitä tuohon Imatran tapaukseen tulee, niin kyllähän siinä parannusteema ihan perustellusti nousi esiin, mutta mielestäni tapa, jolla se esitettiin ei ollut ihan viimeisen päälle onnistunut, eikä itse teksti saanut sitä huomiota, jonka olisi ansainnut. Miestähän ei tietääkseni pidätetty pappisvirasta, vaan seurakuntakohtaisesta virasta. Sitä on hankalampi arvioida, oliko toimenpide perusteltua vai olisiko jokin muu toimenpide ollut passelimpi. Ehkä kallistuisin enempi jälkimmäiseen - riippuen osapuolten itsensä tahtotilasta. Semminkin, kun vertailun vuoksi jopa eräät keskeiset uskonkappaleet julkisesti kieltävät saavat jatkaa tehtävissään.
"Suvaitsevaisuuden nimissä pitää hyväksyä kaikki. Murhajat, naispapit homoliitot ym."
Ei suvaitsevuuden nimissä tarvitse hyväksyä ihan kaikkea, ei ainakaan rikollisia kuten murhaajia. Luulisi sinunkin tietävän tuon asian. Miksi muuten kirjoitat naispapeista ja murhaajista samassa yhteydessä?
Rinnastuksesta näkee että krisseleillä on moraali hukassa.
Niin näyttää olevat,suvaitsevaisuudella ymmän se että ihminen suvaitaa sellaisen kuin hän on, ei sitä mitä hän tekee harjoittaa synnin tekoa.
On siinä melkoinen ero kyllä jeesuskin hyväksyi syntisiä seuraansa ei sitä että jatkoivat synnin tekemistä.
Ainakin me kristityt kirjoitamme aina Jeesuksen isolla alkukirjaimella, kuten myös Raamatunkin. Mistä oikein tulee tämä luterilaisten tapa käyttää erisnimissä pieniä alkukirjaimia?
Kaikkien näiden ongelmienne syy on luterilaisuuden luonteessa. Kun me puhumme luterilaisuudesta siinäkin vanhanaikaisessa eli sotien jälkeisen ajan merkityksessä, meidän tulee koko ajan muistaa, ettei luterilaisuus ole mikään kirkko vaan uskonlahko, joka perustettiin niin sanotun uskonpuhdistajan Martin Lutherin käsitysten pohjalta.
Luther oli monessa asiassa täysin tietämätön, eikä siihen aikaan oikeaa tietoa paljon ollutkaan saatavissa. Luther teki pahoja virheitä, joita te luterialaiset nyt saatte pitää riesananne.
Se käsitys, että luterilaisuus olisi oikea kirkko, on taas luterilaisuuden uskonnollisten johtajien tarkoituksellista harhaa ja valehtelua. Sillä tavalla luterilaiselle lahkolle on haluttu antaa enemmän siltä puuttuvaa arvovaltaa, mutta kaikki valheet paljastuvat aikanaan.
Nyt se aika on jo tullut! Luterilaisuutta on niin paljon puhdistettu, että pohja alkaa paistaa tyhjässä astiassa. Juuri mitään ei ole enää tehtävissä teologisessa mielessä, sillä luterilaisuus on tullut tiensä päähän. Loppu on siis käsillä aivan konkreettisesti. Nyt on järjestettävä vain jälkihoitona viimeisten luterilaisten uskovaisten pikaista jälkihoitoa. Luultavasti tarvitaan psykiatreja, jotka määräävät serotoniinia ja muita onnellisuuslääkkeitä toivottomaan vanhanaikaisen luterialaisuuden kaipuuseen.
Sillä tavalla viimeiset luterialaiset saadaan viettämään lopun elämästään tyytyväisinä jonkinlaisessa lääkepöhnässä, joka ei kuitenkaan estä heitä veisaamasta siioninvirsiä ja tuomitsemasta ajankulukseen toinen toisiaan.
Viellä olen luterilainen, sana on minun perustani,sen on ohje elämän tielle.
Tyyväinen olen jeesuksen sovitoveren pelastukseen,mutta huolestunut siitä että ihmiset eivät tahdo kääntyä pahoita teoiltaan pelastajan puoleen.
Kirkko joutuu vielä vastaamaan tekemättä jättämisistään töistä.
Ainakin me kristityt kirjoitamme aina Jeesuksen isolla alkukirjaimella, kuten myös Raamatunkin. Mistä oikein tulee tämä luterilaisten tapa käyttää erisnimissä pieniä alkukirjaimia?