Lastensuojelun hyvät käytännöt

Jälleen uusi esimerkki lastensuojelun vanhoista hyvistä käytännöistä:

"Floridan Mariannassa sijaitsevan Arthur G. Dozier School for Boys -koulukodin luona suoritetuissa kaivauksissa on löydetty ihmisen luita sekä jäänteitä hauta-arkuista. Tutkijat uskovat, että ruumiit on haudattu koulun lähistölle salaa vuosikymmeniä sitten."
Koko juttu:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013090117436859_ul.shtml

Tämä "varhainen puuttuminen" on ollut käytössä myös Suomen koulukodeissa:

"Seksuaalista väkivaltaa, simputusta, raippoja ja pitkiä eristysrangaistuksia. Näitä kaikkia löytyy Suomen koulukotien historiasta.
Toimittaja Ari Lehikoisen dokumentti antaa äänen poikakodeissa 1950-60-luvulla olleille. Heille, joita ei ole yleensä kuultu eikä kuunneltu.
 
Veli hakattiin poikakodin putkassa
"Siinä yritettiin semmoiseen muottiin pistää nuori ja lapsi, että se ei oikein ihmisarvoista elämää ollut", muistelee Heino Saaristo (kuvassa).
Hän päätyi poikakotiin lähinnä köyhien kotiolojensa ja koulupinnauksen takia.

"Väkivalta oli pahinta. Siellä sai turpiinsa vähän väliä, ja myös henkilökunta löi poikia. Yöllä oli vain yksi vartija, mutta se vartioi lähinnä sitä, ettei me päästä karkaamaan sieltä. Sisällä sai tapahtua mitä vain, kun ovet olivat lukossa", kertoo Saaristo, jonka kolme veljestä vietiin myös koulukotiin.
"Vanhin veli Arvo hakattiin poikakodin putkassa niin, ettei hänestä enää työkuntoista tullut. Hän sairasti kuolemaansa asti."
 
Henkilökunnalla ei alan koulutusta
Vuonna 1964 Suomessa oli 18 koulukotia. Valta-osa henkilökunnasta oli vailla kasvatusalan koulutusta. Psykologeja ja psykiatreja ei yleensä ollut.
Rangaistukset olivat suhteellisen ankaria. Raipat ja eristys olivat yleisiä.
"Vietin ensimmäiset vuoteni koulukodissa lähinnä putkassa. Koulussa, työssä ja syömässä sain kyllä käydä, mutta muuten olin suljetussa tilassa. Poikakoti kasvatti vain kierompaan suuntaan", pohtii Veijo Kekäläinen.
Veijon laitoskierre alkoi lastenkodista ja jatkui poikakotivuosien jälkeen eri vankiloissa.
 
Lomille harvoin tai ei lainkaan
Yleensä pari vuotta kestäneiden koulukotisijoitusten aikana pojat pääsivät lomille vain harvoin tai eivät lainkaan. Joidenkin kohdalla koulukodeissa saattoi mennä jopa kymmenen vuotta.
"Se oli pahempi kuin vankila. Vankilassa tiedät aina, milloin pääset pois. Poikakodissa et tiennyt sitä koskaan. Sinne tuomittiin määräämättömäksi ajaksi, se oli pahinta", muistelee Severi Novala.
 
Heikompi aines eristettiin yhteiskunnasta
Vielä 1960-luvulla nuorten ja lasten lieväänkin häiriökäyttäytymiseen suhtauduttiin ankarasti. Lapsi saatettiin ottaa huostaan, mikäli nämä laiminlöivät koulunkäyntiä, käyttivät alkoholia tai olivat "seksuaalisesti" holtittomia.
Kuopion yliopiston dosentin, erikoistutkija, Vesa Puurosen mukaan valta-osa koulukoteihin päätyneistä oli köyhien perheiden poikia.
"Taustalla vaikutti myös ajatus siitä, että heikompaa ainesta tästä kansasta täytyy jollakin tapaa pystyä eristämään muusta yhteiskunnasta, ettei se aiheuttaisi sille häiriötä", toteaa Puuronen.
 
Ruotsissa korvauksia, entä Suomessa?
Sosiaali- ja terveysministeriössä on alettu selvittää, pitäisikö Suomessakin alkaa maksaa korvauksia 1950- ja 1960-luvun laitoshoidossa kärsineille. Tällainen korvauskäytäntö on olemassa muun muassa Ruotsissa.
Pohjolakodin entinen rehtori Jukka Kujala toivoo, että Suomessa syntyisi keskustelua myös tämän päivän koulukodeista.
Hänen mukaansa olisi syytä miettiä, onko koulukotiperinnettä enää syytä jatkaa, vaikka kasvatusmetodit ovatkin kehittyneet 1960-luvulta.
"Kotiin pitäisi ohjata jo varhaisemmassa vaiheessa enemmän tukea, ettei laitossijoituksia tulisi niin paljon", arvioi Kujala."
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus

Suomessa ei tutkita eikä valvota paljon epäpäteviä työntekijöitä sisältävän lastensuojelun tai sijaishuollon toimintaa eikä huostaanottojen syitä eikä vaikutuksia lasten elämään. Sosiaalihuollon johtavat virkamiehet päinvastoin vastustavat ankarasti lasten sijaishuollon aikaisten kokemusten selvittämistä ja viranomaiset estävät tutkijoita haastattelemasta laitoksiinsa suljettuja asiakkaita.


"Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr) vaatii romanilapsille tarkoitetuissa lastenkodeissa vallinneiden olosuhteiden selvittämistä." Olen kuullut vanhemmilta romaneilta järkyttäviä tilityksiä siitä, mitä lastenkodeissa on tapahtunut. Nyt pitäisi koota ja käydä läpi tiedot kyseiseltä ajalta", Haavisto vaatii.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson kertoo, että selvitystyö koko Suomen lastensuojelun menneisyydestä on jo käynnistynyt.
"Ehdotin asian tutkimista jo muutama vuosi sitten, kun Ruotsissa nousi esiin lastensuojelussa tapahtuneet kaltoin kohtelut. Menneisyyden selvittäminen aiheutti silloin kovaakin vastustusta jopa korkeiden virkamiesten taholta." http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/436722/Suomalaisten lastenkotien menneisyys tutkitaan

Näillä lastensuojelun kidutuspaikoilla ja - käytännöillä on aina kauniita nimiä esim. " erityisen huolenpidon yksikkö", " intensiivihoito", " vierihoito" tai "perhekuntoutuskeskus", joiden tarkoitus on kätkeä karu todellisuus:

Tässä Lausteen mainospropaganda:

"Lausteen perhekuntoutuskeskuksessa työskentelee 110 lastensuojelun ammattilaista."
"Henkilöstörakenne takaa moniammatillisen asiantuntemuksen ja monipuoliset mahdollisuudet kasvatusprosessin toteuttamisessa."

"Hyödynnämme laajaa osaajiemme joukkoa joustavasti jokaisen asiakkaamme kanssa."

"Tuemme perheitä heidän kasvatustehtävässään etsien voimavaroja, joiden avulla tavoitteiden saavuttaminen onnistuu. Kunta-asiakkaalle olemme luotettava yhteistyökumppani, joka kehittää toimintaansa asiakkaidensa muuttuvien tarpeiden muukaan. Yhdeksänkymmenen vuoden kokemus on osoittanut, että vain yhdessä voimme rakentaa laadukkaita palveluita. Yhdessä asetetut tavoitteet ja niiden eteen tehty työ tuottavat tuloksen."

"Tarjoamme käyttöösi osaavan henkilökuntamme ja ympäristön, jossa asiakkaamme saavat yksilöllisiä tarpeita vastaavaa palvelua. Monipuoliset palvelumme mahdollistavat joustavat ja muuttuvien palvelutarpeiden mukaiset ratkaisut. Meillä on tieto, taito ja tahto auttaa nuoria ja heidän perheitään erilaisten haasteiden edessä."

Laitoksen näkemys:
Yhdeksänkymmenen vuoden kokemus on osoittanut, että vain yhdessä voimme rakentaa laadukkaita palveluita. Yhdessä asetetut tavoitteet ja niiden eteen tehty työ tuottavat tuloksen.

Ja tässä asiakasnäkemys kasvatusprosessien toteuttamisen ja moniammatillisen yhteistyön " tuloksiin" ja "laadukkaisiin palveluihin":
"Lapsia hakattiin ja alistetiin, käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja pakotettiin erillaisiin pakkotyötehtäviin."

"Itse en koskaan kuullut sijoittamiseni perusteita ja tuolla Lausteella jouduin vanhempien hoitajien väkivaltaisen käyttäytymisen kohteeksi."

"Pääasia oli enemmänkin liiketoiminnan ylläpito ja talouden kasvattaminen,ja muu taloudellinen hyöty. "

"helvetinmoinen keskitysleiri nuorelle ihmiselle joka on aloittamassa juuri elämäänsä"

"Olivat vankiloitakin pahempia ja piti tehdä rikoksia,että PÄÄSI linnaan koska lusiessa tiesi suurinpiirten koska vapautuu ja muutenkin linnassa helpompaa kun ei tarvinnut pelätä henkilökuntaa."

"Vieläkö annetaan vitsaa paljaalle takapuolelle ja pistetään putkaan vai miten rangaistaan, jos on johtajien tai ohjaajien mielestä ollut tottelematon ?"

Näkemykset eroavat toisistaan merkittävästi. Ero saattaa olla jopa tilastollisesti merkitsevä. Tässä olisi tutkimuksen paikka jollekulle. Ai niin, mutta asiakkaitahan ei tarvitse kuulla sosiaalityössä kun ne kaikki aina vaan dramatisoi ja valehtelee kaikesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/943858#comment-43980500

Asuin syntymästä 12 vuotiaaksi Tiilinummen lastenkodissa Porissa, yhdessä Suomen suurimmista, ja sen jälkeen sijoituskodissa 1980-luvun alusta. Suomalainen todellisuus isossa laitoksessa on siis koettu. Olin onnekas kun sukupuoleni oli tämä maskuliinisempi: käytännössä kaikki lastenkotiin sijoitetut tytöt raiskattiin. Näin tapahtui vielä 80-luvulle, kunnes pahimpia tekijöitä sijoitettiin muualle.

Olin myös onnekas ollessani niin nuori. Tekijät olivat lastenkodissa asuneet vanhemmat pojat. Kun jotain alkoi tapahtua, minut ja muut nuoremmat ajettiin jossain vaiheessa paikalta. Näin jäin itse syyllistymästä samoihin tekoihin. Lapsen tyhmyyttä tietenkin oli kun en juossut hakemaan aikuisia paikalle, varsinkin on jäänyt mieleen kun pojat olivat vieneet uuden tytön Ilmijärvellä sijainneen lastenkodin kesäpaikan parakkiin ja arpoivat vuoroa kuka aloittaa. Ylipäätänsä näitä tilanteita tapahtui siitä asti kun vain ensimmäiset muistikuvat lapsena ovat aina lähtööni saakka.

Oma psyyke on pysynyt terveenä, varmaan kun en itse ollut tekijänä. Myöhemmin pääsin sitten työn kautta näkemään mihin näitä pahimpia teinejä oltiin sijoitettu. Tyttöjä tuli myös raskaaksi, mutta heidän vaiheistaan en tiedä. Joten uskon, ettei tilanne ollut sen parempi Suomessa kuin nyt ruotsalaisessa selvityksessä. "

Tälaista se on, sijaishuollon "hellä huoma", jota täällä niin innokkaasti eräs on mainostanut.

Meillähän jo vuosia sitten epäiltiin, että alalle hakeutuu nimenomaan väärällä tavalla lapsista kiinnostuneita ihmisiä. Silloin puhuttiin, että seksuaalirikoksesta sakkotuomiota ei laiteta rikosrekisteriin. Jos tuohon ei ole tullut muutosta vieläkään, niin melkoisia roistoja pääsee sijaishuoltoon töihin vieläkin, kun ottaa huomioon, miten lieviä tuomioita meillä seksuaalirikoksista annetaan."

Nämä lapsikaupan hyvät käytännöt estävät tehokkaasti lasten ja perheiden oikeusturvan toteutumisen Suomessa:

Lähes kaikki lastensuojelun ja sosiaalityön tutkimus Suomessa tehdään viranomaisnäkökulmasta, sosiaalityöntekijöitä haastattelemalla. Myös Tuija Erosen tutkimuksessa ( THL:n Raportti 4/2013 ) 86 % sosiaalityöntekijöistä arvioi, että sijoitus oli lapsen edun mukainen- vaikka suurin osa lapsista ei koskaan palannut vanhemmilleen, jotka jäivät ilman tukea ja vaikka 2/3 lapsesta tarvitsi terapiaa sijaishuollon aikana!( THL uutisoi tämän sosiaalityöntekijöiden mielipiteen- ei mielipiteenä vaan tutkimustuloksena sanoin "Suurimmalla osalla (86 %) vuonna 2006 huostaanotetuista lapsista huostaanotto ja sen jälkeinen sijaishuolto on vastannut lapsen tarpeisiin hyvin tai jopa erittäin hyvin ja luonut heille erilaisia reittejä selviytymiseen. ")

KELA:n perhepiirissä- tutkimuksen mukaan 80 prosenttia teini-iässä huostaanotetuista oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä alle puolet työskenteli, opiskeli tai hoiti kotonaan lapsiaan 23–24-vuotiaana, neljännes oli joko työttömänä tai eläkkeellä ja lopun toiminnasta ei ollut tietoa. (Hämäläinen Ulla, Kangas Olli, toim.: Perhepiirissä. Kela, 2010.)

a) Suomessa ei tutkita eikä valvota paljon epäpäteviä työntekijöitä sisältävän lastensuojelun tai sijaishuollon toimintaa eikä huostaanottojen syitä eikä vaikutuksia lasten elämään. Sosiaalihuollon johtavat virkamiehet päinvastoin vastustavat ankarasti lasten sijaishuollon aikaisten kokemusten selvittämistä ja viranomaiset estävät tutkijoita haastattelemasta laitoksiinsa suljettuja asiakkaita.
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/22-varastettu-lapsuus-kaltoinkohtelututkimushttp://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/436722/Suomalaisten lastenkotien menneisyys tutkitaan

b) Sijaishuollon huonoista tuloksista ja väkivallan yleisyydestä on yhdenmukainen ja laaja kansainvälinen näyttö. Esim. YK ei enää suosittele lasten laitossijoituksia tapahtuneiden väärinkäytösten yleisyyden takia. Tästä huolimatta Suomessa uskotaan huostaanottoihin ja käytetään runsaasti laitossijoituksia.http://www.knuutilaki.net/node/33
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa

c) Huostaanotto ei ole Suomessa väliaikainen vaan pysyvä toimi eikä lapsia juuri sijoiteta sukulaisilleen."Vain harva huostaanotetuista lapsista palaa kotiinsa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palasi kotiinsa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi."

Suomessa lasta ei ole tarkoituskaan palauttaa takaisin vanhemmilleen, vaikka näiden elämäntilanne olisi muuttunut sillä palautukseen tarvittava tukisuunnitelma jätetään käytännössä aina tekemättä:
"Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta."http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913
http://lastensuojelija.blogspot.com/2011/11/lastensuojelun-valvontajarjestelma-ja.html
http://blogit.iltalehti.fi/hanna-mantyla/2013/02/03/suomalaista-lapsikauppaa-verovaroin/http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2011/05/13/perhevakivaltaan-nollatoleranssi-miten-ja-keiden-toimesta/

d) Suomalaiset ls- perheillä ei ole oikeusvaltioperiaatteen mukaista mahdollisuutta puolueettomaan tutkintaan ja fair trial- oikeudenkäyntiin .
"Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan."
http://www.knuutilaki.net/node/23
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm


"Olin työntekijänä, ohjelmassa esitetyssä laitoksessa. Laitos toimi nimellä Mankalan Perhekodit Oy. Heidi Rauhan entinen aviomies toimi johtajana. Se mitä näin ja koin oli järkyttävää. Mielestäni kukaan lapsi ja varsinkaan lapsi jonka elämää on alettu tuhota jo ennenn syntymää, ei ansaitse ko "hoitoa".
Monella lapsella oli takanaan koulusta kieltäytymistä ja katulapsen elämää, lisäksi osalla kaikkea pahaa mitä aikuinen voi lapselle tehdä. He oireilivat kokien pimeänpelkoa, paniikkihäiriöitä, fobioita, itsensä viiltelyä etc..
Heille tarjottiin vierihoitoa. Vierihoito, oli eristämistä. Nuoret lukittiin yläkerran vierihoitohuoneisiin, aulassa istui vartija. Vierihoidossa olevat pääsivät pyynnöstä WC:hen, heille tuotiin ateriat kertakäyttöastioissa huoneeseen, heille ei puhuttu. Vierihoito oli jakso, jossa ei ollut selkeää loppua.
Nuori saattoi saada yksinäisyydessä "raivokohtauksia", hoitona nippusiteitä, kiinnipitämistä, matottamista ja vierihoidon jatkamista esim seinälle lapulle piirrettyyn ruksiin tuijottaen.
Tuolloin kotiopettajana toiminut henkilö oli kykenemätön opettamaan yläasteen matematiikkaa, englannin kieltä ja käsittääkseni hänellä yleensäkään ei ollut opettajan taustaa. Oppivelvollisuuttaan suorittavat nuoret saivat tenttiä lukukauden oppimäärän yhdellä tentillä. He eivät voineet olla tyhmiä ja huonoja, koska he pystyivät, ilman kunnollista opetusta, selviytymään tenteistä.
Nuoret tekivät työtä erilaisissa yritysviritelmissä, joita omistuksessa oli. He mm siivosivat, toimivat tarjoilijoina, johtajan omistamassa kartanohotellissa, korvauksena taskuraha. Nuorten tekemästä pakkotyöstä ei saanut käyttää nimeä työterapia, puhuttiin vapaehtoisesta työstä. Näin nuorella tytöllä käsivarsissa mustelmat, kun hän halusi kieltäytyä vapaaehtoistyöstä tarjoilijana. Lapset olivat alle 18 v.
Näin lasten nöyryytystä, heitteillejättöä. Keskustassa oli yksikkö, jossa nuoret jätetiin keskenään ilman valvontaa ja ilman ruokaa, hevoskilpailujen vuoksi.
Kun lapset täyttivät 18 heidät palautettiin yhteiskuntaan. Heidät jätettiin selviytymään. Kysyin seurannasta ja tukitoimista, laitoksen puolesta niitä ei ollut.
Tämä kirjoitus on raapaisu pintaan. Tein ilmoituksia eri sosiaaliviranomaisille, pyytäen, että he kuuntelisivat nuoria. Teimme parin työntekijän kanssa kantelun ministeriöön, en ole kuullut muusta muutoksesta, kuin tulvivien viemäreiden korjauksesta ja johtajuuden vaihtumisesta.
Itse koen traumaa, olen aikuinen nainen ja äiti. Jatkan ystävyyttä tuolloin "hoidossa olleen" nyt nuoren aikuisen kanssa. Hän taitaa pärjätä, kuinka ne muut?
En usko salaisiin metodeihin, joita nuorten ja lasten kanssa muka täytyy käyttää laitoksissa. Näin julmuutta, jota ei kohdisteta edes paatuneisiin rikollisiin vankeinhoitolaitoksessa. Näin rahastamista.
Kun erosin työstäni, tiesin nähneeni tilanteen, josta ääriliikkeet saavat alkunsa. Kuinka koulutetut hoitajat alkavat palvella tasapainotonta johtajaa, uskaltamatta puuttua vääryyksiin.
Kunnioitan niitä sosiaalityöntekijöitä, jotka nyt ovat syytteessä kotirauhan häiritsemisestä. Yleensä tarkastukset tehdään mustan flyygelin salongissa, tiukasti sovittuna aikan, kera pullan ja kahvin, nuoria kuulematta!
En enää usko yhteiskunnan valvontaan, enkä suljettuihin oviin, jonka takana nuorille annetaan "rajoja ja rakkautta". Kun Loikalan kaltaisiinlaitoksiin voi "piipahtaa", niin ehkä sitten terpiat ja metodit kestävät päivän valon. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

Valheellinen asiakasdokumentaatio, joka asiakkaat eivät saa nähdä tai korjata on yksi tärkeimmistä lapsikaupaksi muuttuneen lastensuojelun mielivaltaa ylläpitävistä "hyvistä käytännöistä":

HS sivusi tärkeää asiaa kirjoittaessaan sosiaalihuollon rekisteritietojen oikaisemisen vaikeudesta (30.8.). Mitä tapahtuu, jos lastensuojeluviranomaisen virhekirjaukset perheen oloista ja lapsen tilanteesta siirtyvät tuomioistuimen ratkaisun pohjaksi?
Yleisissä tuomioistuimissa (käräjäoikeudet, hovioikeudet, korkein oikeus) tuomitsemisen pohjana ovat tosiseikat, joita oikeudenkäynnissä selvitellään erilaisin todistelukeinoin. Hallintotuomioistuimissa (hallinto-oikeus, korkein hallinto-oikeus) sen sijaan lähtökohtana on tuomioistuimen olettama viranomaisen päätöksen tai hakemuksessa esittämien perusteiden oikeellisuudesta.
Lastensuojeluasioissa tilanteen kärjistää se, että perheen asioita hoitavat epäpätevät, vaihtuvat työntekijät vailla laajapohjaista osaamista. Kun tällaista työntekijää pidetään hallintotuomioistuimessa lapsen edun erehtymättömänä ammattilaisena, kansalainen menettää luottamuksensa oikeuslaitokseen. Tämä on tuomioistuinlaitoksen uskottavuutta koskeva ongelma, kun tuomioistuin tällä tavoin itse heikentää sekä kansalaisen luottamusta viranomaistoiminnan oikeellisuuteen että tuomioistuinlaitoksen toimintaan.
Hallintolainkäytön kehittämistä pohtinut työryhmä on arvioinut, ettei hallintolainkäytössä ole vakavia ihmisoikeus- tai perusoikeusongelmia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin antanut Suomelle lukuisia tuomioita ihmisoikeusloukkauksista. Maamme sisäiset perusoikeuksia valvovat ylimmät laillisuusvalvojat ovat vuosien ajan kiinnittäneet huomiota epäkohtiin, joita hallinnossa tapahtuu. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomion maamme sijaishuollossa olevien lasten valtavaan määrään (yli 16 000).
Oikeusministeriön työryhmältä on puuttunut asiakasnäkökulma, vaikka nimenomaan sen kautta kehittämistarpeet tulevat esille. Työryhmässä ei ole myöskään pohdittu, voiko itse oikeudenkäyntimenettely ja sen heikkoudet tuottaa vääriä ratkaisuja lasten asioissa. Lastensuojelutyön heikon tason ja ennakkoasenteisten työtapojen tulisi näkyä huomattavan suurina muuttuvina ratkaisuina hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hallintotuomioistuimet hyväksyvät miltei kaikki sinne tulleet huostaanottoa koskevat hakemukset.
Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä. Kansalaisen esittämä todistelu ohitetaan päätöksessä usein muutamalla rivillä.
Korkein hallinto-oikeus antaa perustelemattomia ratkaisuja, vaikka hallintolainkäyttölaki siihen velvoittaa. Oikeus perusteltuun ratkaisuun on lisäksi osa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista vaatimusta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Lienee selvää, että hallinto-oikeuden johtopäätös on todennäköisesti väärä, mikäli se uskoo yksittäiseen juttuun sisältyvät viranomaisen kirjaamat 102 virhetietoa eikä kykene löytämään tosiseikkoja. Kun lapsi ja hänen oikeutensa perhe-elämään on oikeudenkäynnissä kohteena, tulisi menettelyn olla laadukasta ja täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteerit.
Hallinto-tuomioistuimet ovat avainasemassa ohjaamaan lastensuojelutyötä, koska niiden päätöksillä voidaan vaikuttaa ja luoda paineita kuntiin järjestää lapsiperheille riittävät peruspalvelut. Lastensuojeluasioissahan useimmiten on kyse siitä, ettei perhe ole saanut riittävän laadukkaita peruspalveluja.

http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/21-taistelu-tiedosta

Tässä esimerkki suomalaisen lastensuojelun kirjaamiskäytännöistä:

Äidin vuosien takainen psykoterapia- jota sivistysvaltiossa pidettäisiin osoituksena valistuneen ihmisen hyvästä elämänhallinnasta ja halusta hoitaa omaa terveyttään- kääntyikin suomalaisessa lastensuojelussa vauvan kuukausia kestäneen turhan , laittoman ja perhettä syvästi vaurioittaneen huostaanoton perusteeksi. Lastensuojelijat olivat salaa tilanneet psykoterapialausunnot ja peukaloineet niitä omiin tarkoituksiinsa laittomat toimensa oikeuttaakseen:

"Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa! Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet. Terapeutilta he eivät sitä ole hankkineet. Mihinkään asiakasdokumenttiin he eivät ole kirjanneet lausunnon hankkimista vaikka laki näin määrää. Edes tietosuojavaltuutettu ei ole asiaan ottanut kantaa vaikka hänen on pyydetty asia tutkimaan. Nyt olen tehnyt asiasta poliisille tutkintapyynnön mutten usko tuonkaan tuovan selvyyttä. Olen menettänyt täysin luottamuksen viranomaisiin.

- Lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja virheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta vaan luottavat sokeasti siihen, että viranomaiset ovat tutkineet perheen tilanteen siten kuin lastensuojelulaki sen määrää tutkittavaksi.

Ani Leikoniemen haastattelu Revanssi- lehdessä
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

Tässä toinen esimerkki siitä, miten totuus muuttuu toiseksi viranomaisen käsissä:
http://www.knuutilaki.net/node/19

Tällaisiin kärsimysnäytelmiin lastensuojelun normaalikäytännöksi muuttunut mustamaalaava viranomaisten väärien ja hätäisten päätösten oikeuttamiseksi tarkoitettu valheellinen kirjaaminen, jota asiakkaat eivät saa nähdä eivätkä oikaista sitten johtavaa:
Katsokaa TV 7:ssä joka puolelta tarkasti sensuroitu tapausesimerkki Mattilan ja Keski- Suomen lastensuojelun moniammatillisesta "lastensuojeluosaamisesta", jonka tuloksena uskovilta vanhemmilta riistettiin lapset perusteetta kolmeksi vuodeksi huostaan Jyväskylän Pelastakaa Lapset ry:n hankkimaan ala-arvoiseen laitokseen.
Tietysti hallinto- oikeuden, tuon sosiaalityöntekijöiden oman oikeusvaltioperiaatteita halveksivan lumeoikeuden siunauksella.

Myös Mattilan "perhetukikeskus" oli hanakasti mukana tässä oikeusmurhassa.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=29295

http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/03/lapsi-raiskataan-pesassa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/12/paljastan-54-ongelmaa-lastenkodissa.html

http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/12/lapsi-pelastetaan-laitokseen.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/12/kirjoitin-ja-toimitin-eteenpain-siis.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/01/kotikunta-sotii-lasten-kanssa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/07/huonosta-kodista-helvettiin.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/05/vakivaltakoneisto-syo-lapsia.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/06/kontrolloiva-asiantuntija-kurittaa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/05/aitienpaivana-ei-aitia-muistella.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/04/jyvaskyla-maksattaa-virheensa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/04/sossut-vaaristelevat-oikeutta.html

http://kaisaruokamo.blogspot.fi/search/label/Mattilan lastenkoti?updated-max=2009-04-23T14:11:00 03:00&max-results=20&start=21&by-date=false

Hurjalta kuulostaa, nämäkin asiat voisi tuoda julkisiksi hyödyntämällä iltapäivälehtiä!

Yksi lastensuojelun vanhimmista ja laajimmalle levinneistä "hyvistä käytännöistä" on yrittää keksiä asiakkailleen jokin mielenterveysdiagnoosi l. leimata lastensuojeluun joutunut tai kohtelustaan siellä valittava hulluksi. Lastensuojelun pääkasvatuskumppaniksi onkin tullut (vale)psykiatria.
Varhaisen puuttumisen keskein sisältö ja työtapa, suosituin "hyvä käytäntö" on epäpätevien sosiaaliviranomaisten harjoittama diagnosointi asiakkaista, jota professorit Arnkil ja Eriksson pitävät vain viranomaisten keinona rakentaa omaa yhteisöllisyyttään. Tosiasiassa diagnooseilla yritetään oikeuttaa oma epäeettinen ja rikollinen vallan väärinkäyttö.

"Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008).
Lastensuojelun työntekijät arvioivat mielellään myös vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/14-karsimysnaytelmia

"Mikäli vanhemmat ovat eri mieltä lapsensa kohtelusta, heistä saatetaan tehdä lastensuojeluilmoitus. Mikäli lapsi ei sopeudu päivähoitoon ja hän reagoi, lapsi passitetaan psykiatrisiin tutkimuksiin, hänen sanotaan oireilevan ja syitä aletaan etsiä perheen sisältä.
Lapsen neurologisia tutkimuksia pantataan, vaikka vanhemmat niitä pyytävät. Tutkimusten viivästyessä lapselle ilmaantuu enenevästi ongelmia. Lastenpsykiatrisiin hoitokäytäntöihin liittyy edelleenkin vanhempien syyllistäminen. Lapsiin kohdistetaan lastenpsykiatrisilla hoitojaksoilla pakkotoimia, kiinnipitoja ja mattoon käärimisiä siten, että lapsi saattaa tällaisen hoidon jälkeen voida vielä huonommin.
Syrjäyttäminen kohdistuu myös vanhempiin. Mikäli vanhemmat puuttuvat lapsensa saamaan kohteluun ja opetuksen laatuun koulussa, heistä saatetaan tällöinkin tehdä lastensuojeluilmoitus.
Mikäli vanhemmat ovat eri mieltä lastensuojelun ehdottamista toimista, vanhempia kehotetaan kääntymään mielenterveystoimiston puoleen ja heitä syytetään yhteistyökyvyttömiksi."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/24-puoskareiden-markkinat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506

"Lastensuojeluun uskova yhteiskunta on luonut myös lastensuojelijoille harhakuvitelman ylivertaisuudestaan. Yhä useampi lastensuojelija leikkii lapsen edun nimissä työaikanaan lääkäriä, lastenpsykiatria, psykologia, opettajaa, tuomaria ilman, että koulutus antaisi näille aloille minkäänlaista osaamista. Lastensuojeluun ajettuja lapsia yhdistää 2000 -luvulla yksi yhteinen tekijä. Heidän avun tarpeensa liittyy pääosin täysin muunlaisiin palveluihin kuin lastensuojeluun, yleensä erikoissairaanhoidon tai laadukkaan perusopetuksen saamiseen eikä lainkaan lastensuojeluun. Lastensuojelun parhaat asiantuntijat tietävät, että 17 000 lapsen siirtäminen pois kodeistaan johtuu pääosin tästä yhteiskuntaamme luodusta harhakuvitelmasta.
Lastensuojelun parhaille asiantuntijoille, lastensuojelun palveluita käyttäville perheille, on jo kauan ollut päivänselvää, etteivät lastensuojelun työntekijät kykene suoriutumaan tehtävistään. Lastensuojelijoiden lisääminen lisää kaaosta ja lasten siirtoja pois kodeistaan. Asiantuntijat odottavat, että myös päättäjät havaitsevat tämän asian.
Parhaat asiantuntijat tietävät, että lastensuojelijoiden järjestämiin arpajaisiin osallistuminen muodostaa sattumanvaraisen riskin lapsen ja koko perheen syrjäytymiselle. Kukaan lapsensa etua ajatteleva äiti tai isä ei luonnollisesti halua sellaista riskiä ottaa.
Lastensuojelun parhaat asiantuntijat, lastensuojelun palveluita käyttävät perheet, ovat huolissaan seuranneet, kuinka yhteiskunnan voimavarjoja käytetään yhä kiivaammin lastensuojelun suojelemiseen."

http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat

Tämä lastensuojelun "hyvä käytäntö" takaa mielivallan jatkumisen ja oikeusturvarikokset

Lastensuojeluun joutuvat eivät saa puolueetonta tutkintaa eivätkä puolueetonta oikeudenkäyntiä

- Lastensuojeluun ajautuneille perheille olisi oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti taattava puolueeton tutkinta ja fair trial oikeudenkäynti käräjäoikeudessa. Sosiaalityöntekijä ei saisi toimia sekä syyttäjänä, tutkijana, tuomarina että rangaistuksen toimeenpanijana ja huostaanottopäätökset tulisi siirtää sosiaalityöntekijöiden omasta hallinto- oikeudesta puolueettomaan käräjäoikeuteen.
"Tällä hetkellä lastensuojelulain säännökset ja lastensuojelulasten asioiden käsittelytapa hallinto-oikeudessa suojelevat enemmän viranomaista kuin lasta. Oikeusvaltiossa lainsäädännön tulisi kuitenkin suojella erityisesti lasta ja hänen vanhempiaan viranomaisen mielivallalta. http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/12-kasvojen-kohotusta-ja-maineen-puhdistamista.

Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske edes normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai fair trial-oikeudenkäynti. Huostaanotot käsitellään sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jonka lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Hallinto- oikeus hyväksyy miltei kaikki sosiaalityöntekijöiden huostahakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden , toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu , onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä rikosta tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

"Oikeudenmukainen oikeudenkäynti tarkoittaa, että kansalaisella on oikeus saattaa asiansa riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä, että oikeudenkäyntimenettely täyttää tietyt kriteerit (joutuisuus, osapuolten tasavertaisuus, suullinen käsittely, käsittelyn julkisuus, oikeus saada perusteltu päätös, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin, oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta).Suomen perustuslain 21 § mukaan kansalaisella tulee olla tämä oikeus.

Hallintotuomioistuinten mahdollisuudet hoitaa lastensuojeluasioita ovat kovin rajalliset. Niiden tuomariaines pitää lähtökohtaisesti sosiaaliviranomaisten lausuntoja luotettavina selvittämättä, miten ne ovat syntyneet.
Tuomariaines koostuu entisistä hallintovirkamiehistä, joilla ei välttämättä ole kokemusta tuomaritoiminnasta.

Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan (vrt. oikeudenkäymiskaaren säännökset todistelusta ja todistelukeinoista yleisessä tuomioistuimissa, asiantuntijan määrittely, prosessin kulku, valmistelu- ja pääkäsittely).

Uusi lastensuojelulaki ei tuonut mitään uudistusta tähän tärkeimpään asiaan.On havaittavissa, että maassamme on ns. virallinen totuus eli sosiaalitoimen tekemät kirjaukset perheiden elämästä ja ns. reaalimaailman totuus, joka olisi selvitettävissä todistelukeinoin. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska koko prosessin kohteena on viranomaisen tekemä päätös ja lapsen tosiasiallisen tilanteen tutkiminen on sivuseikka.

http://www.knuutilaki.net/node/23

SIJAISHUOLTOA EI VALVOTA

Yksi lastensuojelumielivaltaa ylläpitävistä "hyvistä käytännöistä" on sijaishuollon valvonnan jatkuva ja tahallinen vuosikymmeniä jatkunut laiminlyönti. "Kuntoutusta" , "lastensuojelua" tai "erityistä huolenpitoa" lapsille harkitsevien kannattaa muistaa, että noin. 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi maksavia "hoitopaikkoja" ei koske minkäänlainen valvonta. Ei mikään valvonta.
http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10527627

Sijaishuollon päällikko: sijaishuollon valvonta retuperällä
"Kouvolan sijaishuollon päällikön Sanna-Riitta Junnosen kokemuksen mukaan kunnat hoitavat sijaishuollon valvontaa varsin vaihtelevasti, kukin omalla tavallaan tai jättävät sen jopa kokonaan hoitamatta."Olen joskus miettinyt, kuinka kauan joku yksikkö on voinut olla valvonnan ulottumattomissa." Sosiaalitiedon 8/2010 sivulta 13.

Lapsiasiavaltuutettu Aula: lapsia tavataan sattumanvaraisesti
Lapsiasiavaltuutettu on selvittänyt aluehallintovirastojen toimintatapoja sijaishuollon laitosten tarkastuksissa. Tässä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria tavataan vain satunnaisesti. Kuntien valvonnan menettelytavoista tai toimintayksiköiden tavoista selvittää lasten ja nuorten omia mielipiteitä toiminnan laadusta ei ole tietoa. .Useimmiten lapset ja nuoret tuovat esille yhteydenpidon vaikeuden asioistaan vastaavaan sosiaalityöntekijään. Joidenkin kohdalla sosiaalityöntekijä on saattanut vaihtua useita kertoja saman vuoden aikana eikä heillä ole aina tietoa, kuka heidän asioitaan kulloinkin hoitaa ja miten työntekijän tavoittaa.http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/view/1553196

Kuntaliiton Rousu: sijaishuollossa ei riippumatonta valvontaa
Meiltä puuttuu kokonaan riippumaton ulkoinen valvonta.Ulkoinen, täysin ed.kuvatusta lasu-järjestelmästä riippumaton valvontahan meiltä kokonaan siis puuttuu. Kun valvonta on vain järjestelmän sisällä toimivien valvontaa, on eri maista aika kammottaviakin esimerkkejä jo 1980-luvun lopulta alkaen siitä, että järjestelmän sisälle voi päästä pesiytymään vaikkapa pedofiili-renkaat. "
http://lastensuojelija.blogspot.com/2011/11/lastensuojelun-valvontajarjestelma-ja.html

Talentia: sijaishuollon valvonta sattumanvaraista
"Toinen selvityksen esiin nostama ongelma on valvonta. Lastensuojelulaitosten ja ammatillisten perhekotien valvonta on sattumanvaraista. Vastaajista vain noin puolet kertoi sijoituskunnan työntekijän käyneen tarkastuskäynnillä. Lääninhallituksen valvontakäynnit olivat vielä harvinaisempia, sillä vain kolme kymmenestä kertoi valvontakäynnistä.
Raportti ”Sijaishuolto sisältä päin – tekijät tietäjinä” löytyy Talentian kotisivuilta klo 12: www.talentia.fi > uutiset.
http://www.akava.fi/ajankohtaista/uutisia_liitoista/uutisia_liitoista_-arkisto/sosiaalialan_korkeakoulutettujen_ammattijarjesto_talentia_br_kuka_valvoo_sijoitettujen_lasten_etua.html

Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut huolissaan sijaishuollon laadunvalvonnasta
Yhteisessä kannanotossaan pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ilmaisevat huolensa sijaishuollon laadunvalvonnasta.Sijaishuollossa asiakkaana olevat lapset tarvitsevat enemmän tietoa omista oikeuksistaan. . Myöskään näiden lasten yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen eivät eri pohjoismaissa aina toteudu riittävästi. Lasta itseään ei johdonmukaisesti kuulla tarkastusten ja valvontatilanteiden yhteydessä. Lapset eivät myöskään tiedä, miten kantelu tai valitus käytännössä tehdään ja kenen puoleen heidän tulisi asiassaan kääntyä. Valvontaviranomaiset eivät tiedota omasta toiminnastaan lapsille ja nuorille.
Lehdistötiedote 22.6.2010

Vaikka Suomi on kieltänyt ihmiskaupan, lastensuojelijat kaupittelevat huostaamiaan lapsia ohikulkijoille kadulla tai lehti- ilmoituksilla tuntemattomille. Lastensuojelu tekee tiivistä yhteistyötä Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n ja Perhehoitoliiton kanssa, jonka puheenjohtaja runttasi Suomeen kuntia ennaltaehkäisyn sijaan pelkistä huostista palkitsevan korvausjärjestelmän, lastensuojelukertoimen.
Lastensuojelu valehtelee julkisuudessa, että sijaisperheet valikoidaan tarkkaan. Tosiasiassa sijaisperheeksi pääsee kuka tahansa lastensuojelijoiden lehti- ilmoitukseen tai feissaukseen vastannut yhden vuorokauden koulutuksen maksanut pari, kunhan jommallakummalla on näyttää, ettei aivan tuoretta merkintää seksuaalirikoksista löydy.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Joka toista kasvattilasta käytetty seksuaalisesti hyväksi Ruotsissa/1135250213920
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=6823
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/selkeat-ohjeet-perhehoitoon/840674
http://yle.fi/uutiset/50-luvun_lastenkotiarki_oli_valtapelia_ja_seksuaalista_hyvaksikayttoa/6789049

Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja ovat:
-taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
-uhrien eristäminen muusta maailmasta
-perhesiteiden katkaisu
-tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
-syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
-salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein

Näistä pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoista on tullut lastensuojelun normaalikäytäntöjä, joiden harjoittamisesta saa vielä palkkaa!

Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
-kauniit rituaalien nimet ( vanhemmuuden tuki, moniammatillinen yhteistyö, sijoitus, tukitoimi)
-toisto: lapsen etu, lapsen osallisuus
-ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena - riskidiskurssi
-eristäytyminen muusta yhteiskunnasta- yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua " riskiperheistä"
-uudet nimet vallankäytölle: erityinen huolenpito, kehittäminen, turvaistaminen
-negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
-hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet

Lastensuojelussa tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Lastensuojelijat selittävät ja perustelevat laitonta toimintaansa ja epäeettisiä prosessejaan lähes aina välttämättömyydellä ja pakolla. Henkilökohtainen rajaton ja valvomaton mielivalta yritetään naamioida julkisen vallankäytön pakoksi tai jopa oikeushyväksi, kuten Naantalin sosiaalityön johtaja Jutta Merilahti teki tv- ohjelmassa Huostaanotettu bisnes.
"Naantalin sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti katsoo, että Naantali on jakanut kaupunkilaisille oikeushyvää, kun sosiaalityöntekijät ovat perusteetta käyneet ryöväämässä lapset pois perheistään. Merilahti on tyytyväinen, kun hän sai kyyditettyä kaksivuotiaan pikkulapsen lastenkotibisneksen syliin. Naantali kiirehti tekemään taaperosta yrityksen asiakkaan. Suomalaisen sosiaalityön ja lastensuojelun linjana on, että sosiaalityöntekijät työntävät rahaa kottikärryillä lapsikaupan yrityksiin." yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

Naantalin lastensuojelu kärähti lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien ( joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, epäpätevistä työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisten rajoittamisista ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan saimme kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka laiminlyönnit ovatkin oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä.

Tyypillistä lastensuojelijan puhetta on : Jouduimme ottamaan huostaan jotta, meidän oli pakko koska jne.
Amerikkalaisprofessori Jeff Hancockin mukaan psykopaatit kertoivat tarinansa niin, että heidän oli pakko tehdä rikos saavuttaakseen tietyn tavoitteen.

Lastensuojelu on omaksunut psykopaatin logiikan: päämäärä pyhittää ja oikeuttaa keinot. On helppo nähdä , miksi juuri humanismista on tullut kirosana lastensuojelussa. Humanistinen etiikka toisin kuin lastensuojelun etiikka on periaatteiden etiikkaa. Tämä tarkoittaa etiikkaa, jonka mukaan päämäärä ei oikeuta keinoja. Humanisti ei hyväksyisi mieli- tai väkivaltaa, vaikka se tapahtuisi lapsen edun nimissä.

Lastensuojelun kouluttaja- tohtori kertoi lastensuojelupäivillä että miten humanistinen ihmiskäsitys "luo muureja perheen ympärille", joita nyt pitäisi viranomaisten uskaltaa särkeä, "pahuuden" löytämiseksi. "

Mielestäni olisi jo aiheellista särkeä lastensuojelijoiksi itseään kutsuvien perusturvarikollisten byrokraattisen kaikkivoipaisuuden ja koskemattomuuden muurit ; laittaa sosiaalialalle psykopaattiseulat ja määrätä kaikille ammatinharjoittajille edes jonkinlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet lastensuojelun tyyppirikoksista esim. valheellisista asiakaskirjauksista, asiakasta puoltavien dokumenttien ja todisteiden manipuloimisesta, panttaamisesta, kätkemisestä ja hävittämisestä, lasten ja vanhempien vieraannuttamisyrityksistä . sijaishuoltolaitosten valvonnan, sijoitettujen koulunkäynnin ja terveydenhuollon, sukulaissijoitusten ja perheenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä.

IHMISKAUPPIAAN DISKURSSI- Väkivallan kieli ja mieli

Yksi lastensuojeluväkivaltaa ylläpitävä käytäntö on alan oma jargon; todellisuudesta vieraantunut byrokraattisen väkivallan kieli, jota yritetään syöttää myös muille sosiaalipalvelujärjestelmän toimijoille:

Ylenmääräisellä touhukkuudella , seminaareilla, "kumppanuuskoulutuksilla" ja kokoustamisella , johon kaikkia päivähoidon työntekijöitä ja muita lastensuojelun "kumppaneita" velvoitetaan osallistumaan ja valheellisten termien ja ylisanojen jatkuvalla pakkosyötöllä on tarkoitus.

Niillä ihmisiä estetään tekemästä havaintoja, luottamasta omiin jo tehtyihin havaintoihin, ajattelemasta itsenäisesti ja rationaalisesti ja kuulemasta omantuntonsa ääntä .

Kiero tutkimattomia hoitoja ja menetelmiä markkinoiva sosiaalipalvelukauppias käyttää täsmälleen samoja huijauksen menetelmiä kuin kiero autokauppias.

Huijari
- käyttää aina ylisanoja- parhaat käytännöt , tuki, intensiivinen, erityinen
- antaa harhaanjohtavaa, puutteellista ja valheellista tietoa tutkimustuloksista tai salaa, ettei tieteellisesti tutkittua tietoa ole olemassakaan
- luo ryhmäpainetta ja ryhmäindoktrinaatiota
- ei kerro kaupan todellisista seurauksista ja kustannuksista
- kieltää ja hävittää henkilökohtaisen vastuun
- luo kiire/ paniikkimielialan- esim. on toimittava välittömästä, " aika loppuu",
- estää henkilökohtaisen ja kiireettömän tutustumisen kohteeseen

Kiero mm. intensiivihoidoksi tai erityiseksi huolenpidoksi mainostettua sosiaalivankeutta kaupitteleva sosiaalipalvelukauppias eroaa kierosta autokauppiaasta vain siinä, että tekee bisnestään julkisin varoin ja on onnistunut taitavalla poliittisella lobbauksella valjastamaan koko sosiaalipalvelujärjestelmän kaupantekonsa ja rikastumisensa välineeksi. Lastensuojelu on miljoonabisnes, jossa katteet ja kasvuennusteet ovat niin hyvät, että bisnes kiinnostaa jo ulkomaisia pörssiyhtiöitä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11484562
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

EI AVOHUOLLON TUKIA- SIJOITUS 1. ja AINOA "TUKI"

Lastensuojelun kriisiä ja alati kasvavia huostalukuja ruokkii kontrolli ennen tukea- ideologia eli avohuollon tukien puute ja sijoitusten käyttö ensisijaisena ja ainoana perheille tarjottavana "tukena".

"Avohuollon tuen laatua kuvaa hyvin eräs kokenut lastensuojelun virkamies, joka lastensuojeluseminaarissa totesi, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt, mitä avohuollon tukitoimet tarkoittavat."
http://www.knuutilaki.net/node/42

Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin asiakkaat eivät tiedä eivätkä tunne avohuollon tukia. Siksi, koska niitä ei ole.
Avohuollon tukitoimia ei ole olemassa koska lastensuojelijat eivät edes miellä tehtäväkseen perheiden tukemista eikä heillä näin ollen ole kykyä eikä halua keksiä tuen muotoja.

Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton tekemän selvityksen mukaan lähes puolet sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, että ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden aika kuluu lastensuojeluilmoitusten perkaamiseen ja negatiivisen näytön etsimiseen perheistä huostaanoton aikaansaamiseksi tai jo tehtyjen hätiköityjen sijoitusten oikeuttamiseksi.

Lastensuojelulaki kuitenkin velvoittaa antamaan asiakkaille avohuollon tukitoimia ennen huostaanottoon ryhtymistä. Sosiaalityöntekijät kiertävät lakia siten, että lastensuojelun avohuollon tueksi merkitään muiden hallinnonalojen palvelut; päivähoito, erityisopetus tai asiakkaan itse käyttämät normaalipalvelut esim. työvoimatoimiston palvelut.

Tosiasiassa lastensuojelu ei tarjoa asiakkailleen, sen paremmin vanhemmille kuin lapsillekaan mitään tukea, ainoastaan ( hatarin perustein tehtyjä) hallinnollisia vapaudenriistoja ( huostaanotot) ja niihin tähtääviä seulonnan ja kontrollin muotoja ( perhetyö).

Usein avohuollon tukimuodoksi nimetään perhetyö. Se on kaikesta konkreettisesta kodinhoidollisesta ja muusta käyttökelpoisesta avusta riisuttu lastensuojelun valvonnan muoto, jossa perhetyöntekijöiksi kutsutut viranomaiset tulevat pareittain koteihin kirjaamaan usein asenteellisia ja pahansuopia havaintojaan, joita ei yleensä näytetä asiakkaille ja joita käytetään todisteina huostaanotto- oikeudenkäynneissä. Perheet eivät miellä perhetyötä tuen vaan valvonnan ja tarkoitushakuisen leimaamisen muodoksi. Useat perhetyötä vastaanottaneet varoittavat toisia perheitä siitä. Oikeusoppineiden mukaan perhetyötä voi pitää perheiden oikeusturvariskinä.

Avohuollon tukitoimi on siis täysin kuvitteellinen luomus. Lastensuojelun avohuollon tukitoimi on vain illuusiota, kangastus ja optinen harha. Tämän(kin) illuusion ylläpitoon sosiaalitoimistoissa tuhlataan runsaasti työaikaa, suoritteita ja paperia.

Ilmeisesti lastensuojelun Keisarin uudet vaatteet -sadusta kopioituna strategiana on , että jos käsite avohuollon tukitoimi toistetaan kaikissa mahdollisissa yhteyksissä tarpeeksi monta kertaa, ihmiset alkavat uskoa, että sellainen todella on olemassa. Lastensuojelussa ilmeisesti uskotaan myös, että mikäli käsitettä toistellaan monikossa avohuollon tukitoimet, kansalaiset alkavat kuvitella , että tukitoimia olisi enemmänkin.

Ja uskokaa tai älkää, tämä strategia toimii! Jopa lainsäätäjä elää uskossa, että lastensuojelussa on olemassa ja käytössä "avohuollon tukitoimia".

Ei oikeutta Suomen Lähetysseuran oppilaskodissa raiskatuille

Suomen Lähetysseuran oppilaskodissa kovia kokeneista moni kamppailee yhä vaikeiden traumojensa kanssa. Lähipäivinä julkaistavan Janne Villan kirjan mukaan useat Taiwanissa työskennelleet suomalaiset ja heihin kytköksissä olleet ulkomaalaiset hyväksikäyttivät yhteensä kolmeakymmentä lasta 1960–1990-luvuilla.
STT:n haastattelema Liisa lähti Taiwanin oppilaskodista vuonna 1993 asuttuaan siellä yhdeksän vuotta. Suomalaisen päätekijän harjoittama hyväksikäyttö jatkui hänen mukaansa eri tavoin koko ajan. Liisa kertoo joutuneensa osallistumaan lapsipornokuvauksiin, joista hän muistaa kiinalaisia miehiä.
– Luulin pitkään, että olin ainoa uhri ja että se oli minun vikani. Tämä mies sanoi, että olen menossa helvettiin ja minun pitää rukoilla anteeksiantoa, Liisa kertoo.

Liisa oli ensimmäinen, joka vei oppilaskodin tapahtumat Helsingin poliisin tutkittavaksi 1990-luvulla. Tuolloin selviteltiin myös muutamiin muihin henkilöihin kohdistuneita epäiltyjä rikoksia, mutta jutusta ei nostettu syytteitä.
Liisasta toipuminen olisi ollut helpompaa, jos tekijä olisi saanut tuomion. Liisa kokee, että poliisissa oltiin aluksi kannustavia mutta pian tuuli kääntyi.
– Aloitettiin hyökkäys. Sanottiin, että sinun kannattaisi miettiä tätä tarinaasi, pitäisikö sinun vaihtaa jotain. Yritin itsemurhaa monta kertaa sen jälkeen ja lopetin terapian. Ajattelin, ettei olisi pitänyt puhua, hän sanoo.

Uhrit löytäneet toisiaan
Viisikymppinen Taija asui oppilaskodissa yli vuosikymmenen vuoteen 1980 asti. Hänen mukaansa konservatiivisen julkisivun alla oli sekava hyväksikäytön todellisuus, jota lapsen oli vaikea pukea sanoiksi.
– Se oli kurinsa puolesta armeijamainen, lempeästi sanottuna. Fyysistä kuritusta oli paljon, mutta myös paljon vakavampia tekoja, seksuaalista hyväksikäyttöä, Taija sanoo STT:lle.

Taija kertoo joutuneensa ensimmäisen kerran raiskatuksi 5–6-vuotiaana, jolloin hänet vietiin auton takakontissa paikalliseen sotilastukikohtaan. Vuosia jatkunut seksuaalinen väkivalta jätti mittavat henkiset ja fyysiset vammat. Taija kävi 2000-luvulla läpi laajan leikkauksen, jossa korjattiin alapään vammoja.

Viime vuosina Taija on pyrkinyt tukemaan oppilaskodin nuorempia uhreja, joista osan elämä on vieläkin sekaisin. Villan kirjaprojekti on osaltaan auttanut heitä löytämään toisiaan.
– Viime kesänä ja syksynä meitä saattoi olla toistakymmentä ensimmäistä kertaa juttelemassa näistä asioista, Taija kertoo.
Päätekijäksi nimetty kiistää

Villa haastatteli kirjansa Taiwan-lukua varten yli 60 ihmistä. Uhrien kertomuksissa toistuu erityisesti yksi nimi, nyt jo 70-vuotias suomalaismies. Häntä piti syyllisenä hyväksikäyttöön parikymmentä oppilaskodissa ollutta nuorta jo vuonna 1999, kun Lähetysseura kyseli oppilaiden kokemuksia.
Nimetty päätekijä on Taiwanista paluunsa jälkeen asunut Suomessa ja ollut muun muassa remontoimassa katulasten kotia Pietarissa. Hän kiistää STT:lle käyttäneensä lapsia koskaan seksuaalisesti hyväksi. Hän ei osaa sanoa, miksi häntä vastaan esitetään kovia väitteitä.
– Voin käsi Raamatulla sanoa, että en varmalla ole koskenut (lapsiin). Meillä on ollut ihan hyvä avioliitto, eikä kummallakaan ole ollut syrjähyppyjä, hän sanoo.
STT:n tietojen mukaan tieto mieheen kohdistuneista epäilyistä on kiertänyt seurakunnissa suusta suuhun. Vain noin kuukausi sitten erästä kirkkoherraa varoitettiin ottamasta miestä vapaaehtoistyöhön."

Tässä(kään) tapauksessa rikollisia ei tuomittu, koska rikokset julistettiin vanhentuneiksi.
" Vanhentuneiden rikosten tutkimatta jättäminen sopii huonosti lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, koska taipumus tehdä näitä rikoksia on useimmiten pysyvä. Vanhentuneiden rikosten tutkiminen edistäisi useissa tapauksissa niistä epäiltyjen kiinnisaamista samanlaisista uusista rikoksista." Johannes Remy- blogi

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194805031332/artikkeli/kolmeakymmenta lasta kaytettiin hyvaksi suomen lahetysseuran oppilaskodissa.html
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/3284/suomalaisia_lahetysjarjestoja_epaillaan_lasten_seksuaalisesta_hyvaksikaytosta
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013040216847841_uu.shtml
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10974-uusi-kirja-nostaa-jaelleen-taiwan-tapauksen-pintaan

Korruptio- lastensuojelun edelleen toimiva käytäntö

Tranparencykin myönsi viimein julkisesti, että Suomessa tyypillisin korruption muoto on hyvä veli -suojelu/ hyvä veli -korruptio. Tämä korruption muoto tarkoittaa käytännössä juuri "kaverille kiusallisia" juttuja, joissa syyttäjä ei syytä eikä poliisi tutki eikä tuomiota tule hyvälle veljelle teosta, joka on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi.

Kun tavalliselle pulliaiselle tulee sakko tai muu rangaistus rikoksesta jo heti ensimmäisellä kerralla, hyvä veli -systeemissä kaverille junaillaan "syytesuoja" siten, että korkeintaan seuraa huomautus vastaisuuden varalle eikä seuraavallakaan kerralla sitten sitä rangaistusta tule.

Yleensä hyvä veli -suojelu toteutetaan siten, että
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä)
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättä jättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat (kuten tuomarin pojan tapauksessa).
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa kaveri vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.

Keräämäni aineiston perusteella hyvä veli -systeemi on todistettavasti systeemi, joka aiheuttaa valtavat taloudelliset vahingot ja systeemi toimii juuri edellä mainituilla vakioiduilla pelisäännöillä, joilla eduskunnan säätämät lait syrjäytetään. Nämä hyvät veljet ovat tosiasiassa Suomessa "varjoeduskunta". Kyse on valtiosäännön vastaisesta eduskunnalle kuuluvan lainsäädäntövallan anastamisesta.
Lait eivät Suomessa tosiasiassa lainkaan koske kaikkia samalla tavalla, vaan hyvä veli -suojelussa "kaverin suojelun perustuslaki" syrjäyttää kirjoitetun lain. Siitä pitävät nämä "jumalat" ja heille jumalan aseman antaneet suojelijat huolen.

Samat havainnot pätevät lastensuojelun rötösrouviin ja heidän hyvä sisar- ketjuihinsa.

Lastensuojelussa korruptio ja syytesuoja on viety vielä pitemmälle. Sijaishuoltoa ei koske mikään valvonta ja lastensuojelun työntekijöillä ei ole mitään vastuu- tai korvausvelvoitteita edes jatkuvista lainrikkomuksistaan tai toteennäytetyistä tai tahallisista laiminlyönneistään.

Huostaanottoasioissa perheillä ei ole oikeutta normaalien oikeusvaltioperiaatteiden mukaisiin puoleettomaan tutkintaan tai puolueettomaan oikeudenkäyntiin käräjäoikeuksissa vaan tapaukset käsitellään sosiaalityöntekijöiden omassa puolueellisessa, Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkovassa hallinto- oikeudessa, jossa edes lähtökohtana eivät ole tosiasiat, vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa tai perustella.

Sosiaalialalle tulisi pikaisesti saada samantyyppiset vastuu- ja korvaussäädökset kuin terveydenhuoltoon!

Vanhat hyvät käytännöt: uhrien uhkailu , vaientaminen, syyllistys, leimaaminen, hylkääminen ja uudelleenuhriuttaminen käytössä edelleen myös lastensuojelussa

"Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tapahtuneet hyväksikäyttötapaukset ovat olleet julkisuudessa esillä tietyssä mielessä ulkopuolisten eli asiantuntijoiden ja liikkeen edustajien suulla. Nyt kirjassa puhuu uhri, joka on itse kokenut asiat, mikä on Leppäsen mukaan tärkeää.
Kirjassa nousevat esille myös ehkäisyyn liittyvät kysymykset. Maija, joka sai myös vakavia fyysisiä vaurioita seksuaalisesta väkivallasta, synnytti lapsia henkensä kaupalla. Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten hän peruu sterilisaation, johon hänen piti mennä."
http://freepathways.wordpress.com/maijan-tarina/

"Hyväksikäyttö alkoi, kun Minna oli seitsemänvuotias. Hänet raiskattiin ensimmäisen kerran kun hän oli ala-asteen kolmannella luokalla.
Kyseinen mies asuu ja työskentelee edelleen samalla paikkakunnalla kuin Minna. Mies on yhteisön arvostettu jäsen. Hän ei ole koskaan tunnustanut viranomaisille tekojaan eikä  kukaan tehnyt koskaan rikosilmoitusta.
Minnan omat vanhemmat ja sisarukset ovat antaneet miehelle synnit anteeksi.

Toinen Minnan raiskaajista on toiminut myöhemmin rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenenä eräällä toisella paikkakunnalla.
Kaikki tekijät, raiskaajat ja hyväksikäyttäjät, olivat perhepiirin kuuluneita vanhoillislestadiolaisia miehiä. Yhteensä heitä oli ollut enemmän kuin yhdessä kädessä on sormia, kuten HS:n raportissa todettiin.

Osa hyväksikäytöstä oli tapahtunut kotona, muun perheen ja vieraiden ollessa alakerrassa. Minna yritti kertoa asiasta vanhemmilleen ja sisaruksilleen, mutta hänen  kertomustaan hyväksikäytöstä ei uskottu. Isä ei tehnyt mitään selvittääkseen asiaa. Minnan äitikään ei siihen puuttunut eikä myöskään kukaan sisaruksista.  Kukaan perheessä ei siis asettunut suojelemaan Minnaa.  Hän kertoo joutunenesa perheessään jotenkin leimatuksi ja syrjityksi. Hänestä tuli perheen “musta lammas”.
- Viime aikoinakin minulle on sanottu, että jos puhun näistä asioista, tekijöiden synnit tulevat kannettavakseni, toteaa Minna..
Siten on loogista, että rikosilmoituksen teko oli Minnankin tapauksessa vanhoillislestadiolaisen yhteisön silmissä mahdoton vaihtoehto.
- Niinpä kenenkään ei tarvitse kohdata minua eikä totuutta, koska ”ne ovat jo sovittuja asioita”, Minna sanoo.

Syyllisyyden taakka sälytettiinkin Minnan, uhrin, kannettavaksi.  Minnasta tuli yhteisön silmissä syntinen, kun hän aikuisiällä, avioiduttuaan ja saatuaan omia lapsia,  yritti saada oikeutta ja rikolliset vastuuseen. Armon ovat saaneet vain raiskaajat.
Minna on puhunut rikoksista sukulaisilleen, paikallisen rauhanyhdistyksen johtohahmoille ja SRK:n johdolle.
Paikallinen rauhanyhdistys ei Minnan pyynnöistä huolimatta puuttunut asiaan, ei myöskään paikkakunnalla toiminut uskovainen poliisi. Nyt rikokset ovat jo vanhentuneet eikä syytettä voi enää nostaa. SRK:n johdolta Minna ei ole saanut vastausta.
http://freepathways.wordpress.com/2010/05/07/hyvaksikaytetty-minna/

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija Lestadiolaisliikkeen johto ohitti hyväksikäyttötapaukset vuosia/1135265460978
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija Lestadiolaisliikkeen johto ohitti hyväksikäyttötapaukset vuosia/1135265460978
http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54396-helsingin-sanomien-linjamuutos-suhteessa-lahkoihin-tapaukset-maitobaari-ja-lestadiolaiset-usko
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Rauhanyhdistyksen ex-johtaja vangittu epäiltynä insestistä/1135260478417
http://freepathways.wordpress.com/maijan-tarina/

Myös lastensuojelussa toimii sama uhrien vaientamisen käytäntö. Mikäli vanhemmat tuovat lastensuojelun virheet julkisuuteen, lastensuojelu voi määrätä lapselle lastensuojelun edunvalvojan, jonka todellinen tarkoitus on sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan erottaa lapset biologisista vanhemmistaan pysyvästi. Sijaishuollon epäkohdista ja rikoksista kertovaa lasta taas uhataan ja rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla ja huostaanoton jatkamisella.
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/50-vieroitusta
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11200944
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9352875
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2011/05/johanna-hurtig-kummastuttaa.html

Rakenneongelmien yksityistäminen ja yksilöpatologisointi on lastensuojelun suosituimpia "hyviä käytäntöjä".

"Olenkin ihmetellyt mikä VoiKukkia projektissa haisee ja mitkä ovat projektin sidosryhmät Pelastakaa Lapset ry:n lisäksi.
Diakonissalaitoksella ja VoiKukkia projektilla tosiaan on yhteys. Eli huostaa hoitoonpääsynsä edellytyksenä( vaikkei kodin olosuhteissa olisi vikaa) vaativa Diakonissalaitos tarjoaa huostatraumojen hoitoon keskittyneitä VoiKukkia- ryhmiä ostopalveluna kunnille!

Rakenneongelmien syiden ja ratkaisujen etsiminen yksilöpsykologiasta palvelee lähinnä ongelmia tuottavien (väki)valtakoneistojen ,- ideologioiden ja -käytäntöjen laajenemista ja toimintarauhaa. Menetelmä on myös poliittisesti ja taloudellisesti hyödyllinen eliiteille, sillä se lataa kaiken vastuun ja muutospaineet niille, joilla on vähiten resursseja.

Eipä siis ihme, että epäyhteiskunnallinen ongelmien yksityistäminen ja yksilöpsykopatologisoiminen on niin suosittua psykologiaa mielistelevässä sosiaalityössä ja riskeiksi leimattujen yksilöiden valvonnalla ja varastoinnilla rahastavassa lapsibisneksessä.

Yksityisyyden eli privaatin sfäärin korostaminen on mitä suurimmassa määrin poliittis-ideologinen valinta, joka ohjaa etsimään syitä yhteiskunnan ongelmiin ihmissuhteista.

Harhaanjohtavasti " tueksi" tai " avuksi" nimetystä rakenteellisten ongelmien yksityistämisestä ja yksilöimisestä onkin tullut järjestöjen muotikäytäntö, johon saa varmasti niin RAY:n kuin epäkohdista elävien eliittien tuen.
"Ensin Merikratos, paikalliset sosiaalialan osaamiskeskukset ja Pesäpuu ry kouluttavat kaikki mahdolliset lasten kanssa työskentelevät tahot lastensuojelu- ja ilmiantomyönteisiksi . Sosiaalialan osaamiskeskukset, Merikratos ja Ensi- ja Turvakoti arvioivat ja huoliluokittavat lapset ja vanhemmat Pesäpuu ry:n kuulustelumenetelmillä . Pelastakaa Lapset ry tarjoaa edunvalvojat vanhempien puheoikeuden viemiseksi ja sosiaalialan osaamiskeskusten ja Merikratoksen moniammatilliset työryhmät ja sosiaalityöntekijät passittavat lapset Nuorten Ystävät ry:n, Helsingin Diakonissalaitoksen, Ammatillisten Perhekotien liiton, Perhehoitoliiton ja Perhehoidon Kumppanit OY:n kalliseen hoivaan PeLa:n juristien tukemana ja valtion kunnille maksaman lastensuojelukertoimen turvin ( valtio maksaa kunnille vain huostaanotoista). Vanhempia autetaan hyväksymään viranomaismielivalta ja -rahastus JaVaMa ja Voikukkia ryhmissä ja kiukkuisimpia tyynnyttelevät Merikratoksen potilas- ja sosiaaliasiamiehet.
Ja valtakunnassa kaikki hyvin sanoo Kuntaliiton Rousu ja THL."


Eikö olekin mielenkiintoista, että huostan hyväksyntään vanhempia kouluttavia Voikukkia- ryhmiä markkinoivat samat lastensuojelujärjestöt ( oikeammin liiketoimintakonsernit), jotka ovat tunnettuja perheiden oikeusturvaa romuttavista hankkeistaan esim. vaatimuksistaan huostaanotosta hoitoonsapääsyn kriteerinä ja lastensuojelun edunvalvontahankkeesta ?
Miksi traumanhoidon ylipäätään pitäisi olla traumantuottajan järjestämää ja valvomaa? Vanhemmat löytävät kyllä vertaistukea itsekin."

Miksi vanhempien tukemisen, inhimillisen kohtelun ja osallisuuden, johon jo perustuslaki ,lastensuojelulaki ja sosiaalihuollon asiakaslaki velvoittavat- pitäisi olla erityisrahoitusta vaativa erityisprojekti?
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=6578&postdays=0&postorder=asc&start=0
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9937468
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/06/pelastakaa-lapset-haluaa-kaataa-perheen.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/03/ensi-ja-turvakoti-ahmaisi-perheen.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/03/koko-perhe-survotaan-laitoksiin.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9397691

Salassapitovelvoite on lastensuojelukriisiä ylläpitävä mielivallan hyvä käytäntö, joka kääntyy asiakasta vastaan
.

Usein kuulee sanottavan, että mediassa julkaistut huostaanottotapaukset ovat epäreiluja, koska sosiaalityöntekijän salassapitovelvollisuus estää heitä esittämästä tapauksesta omaa näkemystään.
Väite kertoo heikosta tai kokonaan puuttuvasta lastensuojelukäytäntöjen tuntemuksesta.
Useimmiten ellei aina perhe on antanut huostajutun toimittajalle luettavaksi asiakasdokumenttinsa , jotka ovat usein kouluttamattoman ja epäpätevän sosiaalityöntekijän yksipuolinen ja usein rankasti manipuloima näkemys tapahtumista, jotka liian usein ovat alkaneet hätiköidystä ja/tai laittomasta huostaanotosta, jota yritetään oikeuttaa asiakaspapereita manipuloimalla. Mitään muita sossun "salaisia kansioita" tai tuomioistuinkäsittelyyn vaikuttavaa näkemystä kuin sosiaalityöntekijän rustaamat asiakasdokumentit ei ole olemassa.
Leeni Ikonen: Puoskareiden markkinat

Suomessa lastensuojelun asiakas ei voi vaikuttaa tehtyihin merkintöihin eikä korjata niitä, vaikka voisi todistaa väittämät vääriksi. Lastensuojelun dokumentoinnin taso on heikkoa eikä sosiaalityöntekijä korjaa edes todistetusti virheellisiä merkintöjään vaan arkistoi niitä 75 vuotta. Yksi kammottavimmista tapauksista on Haapasten perheen 102 virhettä sisältävät asiakaspaperit, joissa vahvistamaton insestiepäily ja vanhempien syyttömyyttä tukevan näytön kätkeminen johti lasten vuosia kestäneeseen turhaan huostaanottoon.
kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/02/sossun-sepustuksiin-ei-saa-koskea.html

Tunkio

Sosiaalityöntekijä voi valikoida asiakkaan dokumenteista pois kaiken asiakkaan syyttömyyttä tukevan näytön ja asiakasta puoltavien dokumenttien "katoaminen" tai salassapito onkin lastensuojelussa huolestuttavan yleistä. Sen koki myös pahoinpitelystä epäilty jyväskyläläispari, jonka lastensuojelulle toimittamat vanhempien syyttömyyttä tukevat todisteet eivät ikinä päätyneet poliisille asti.
Vuoden piina lapsen pahoinpitelyepäilyistä - Kotimaa - Keskisuomalainen
Leeni Ikonen: Maanpakolainen

Salassapitovelvoite ei ole estänyt eikä estä sosiaalityöntekijää lähettämästä moniammatillisille työryhmille, psykiatrian yksiköille tai poliisille vain omat tutkimattomat joskus pelkkiä mielipiteitä tai subjektiivisia tuntemuksia sisältävät "tietonsa" tai "selvityksensä".
Leeni Ikonen: Varhaisen puuttumisen katastrofi eli kaamea suihinotto
Yhteiskuntakriittinen feministi: moniammatillinen työryhmä

Salassapito ei estä sosiaalityöntekijää paljastamasta asiakkaan asiakkuutta ja pyytämästä miltä hyvänsä taholta päivähoidosta, koulusta, perheneuvolasta, a- klinikalta, ensi- ja turvakodista, poliisilta, mielenterveystoimistosta tai terapeuteilta asiakkaasta tehtyjä mahdollisia merkintöjä ilman aikarajausta tai irroittamasta esim. terapiaistunnoissa tai perhetyöntekijän kanssa käydyistä keskusteluista tehtyjä merkintöjä asiayhteyksistään. Lastensuojelutyötekijän aika kuluukin liian usein huostaanottoselvitykseksi kutsutun negatiivisen näytön keräämiseen vanhemmista huostaanoton perustelemiseksi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ar...338364964.html
Vuoden 2012 Peppi: Ani Leikonniemi - Mielenterveyden keskusliitto ry

"Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii. Esimerkiksi alla tarkasteltavassa tapauksessa sosiaaliviranomainen lähetti psykiatrin laatiman lausunnon oma-aloitteisesti tuomioistuimelle, kun lausunnossa (joka perustui samaisen viranomaisen tarjoamaan hyvin yksipuoliseen asiakirja-aineistoon) esitettiin toisen vanhemman tapaamisoikeuden voimakasta rajoittamista. Kyse ei ollut varmastikaan lapsen edusta, ja hallinto-oikeuskin totesi tässä yhteydessä, että tietoa ei olisi saanut antaa, mutta mitään erityistä rangaistusta viranomainen ei saanut (ei siis edes varoitusta). Todettiin vain, että hän toimi väärin.
Salassapitovelvollisuuden ja toisaalta tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta on tiedossa jopa rangaistuksia, mutta kaiken kaikkiaan sosiaalihuollon asiakaslaki (so. laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) on nähdäkseni enemmänkin laki sosiaalihuollon virkamiesten oikeuksista saada ja käyttää asiakasta koskevaa tietoa miten vain haluavat. "
j.P. Roos: Miksi Suomessa ei saa oikeutta vääriin päätöksiin

Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijää varustamasta jokaista tahoa, jonne hän keksii asiakkaansa lähettää tarkistamattomien ja subjektiivisten näkemystensä ja väittämiensä tulvalta. Näin varmistetaan, että asiakkaan arviointia tai tutkimista ei tehdä puolueettomasti puhtaalta pöydältä vaan aina sosiaalityöntekijän "ennakkotietojen" ohjaamana...jatkuu

Edellä mainituista teksteistä voisi vetää johtopäätöksen: hyvät nuoret, päättäessänne hankkia lapsia, muuttakaa sellaiseen maahan jossa saatte itse kasvattaa lapsistanne yhteiskuntakelpoisia ja ihmisarvon omaavia henkisesti kypsiä ihmisiä, lainsäädäntö Suomessa vaikuttaa asettavan muut tavoitteet lapsen edun edelle, pahoinpitelijät pahoinpitelevät lainsäädännöstä huolimatta ja sellaisten kohteeksi joutuneiden lasten ääni ei tunnu nousevan viranhaltijoiden korviin. (Edesvastuutonta viranomaistoimintaa). Suomi ei pysty enää kasvattamaan lapsia, vanhemmista on tehty munattomia vikisijöitä joilla ei ole enää kykyä todelliseen vanhemmuuteen. On turhaa porata viranomaisten avuttomuutta jos itse on yhtä avuton puolustamaan lapsensa oikeutta täysipainoiseen elämään. Edesvastuutonta synnyttää tällaisen avuttomuuden keskelle yhtään lasta...

"Vain murto-osa Pelastakaa Lapset ry:n hädän ja lasten nimissä tapahtuvasta varainkeruusta ohjautuu itse kohteelle suurimman potin kerää tämä järjestö millä rahoittaa sumutuksensa."

"Pelastakaa lapset ry on suuri huijarien pesä"

"Hankamäki: Feministit hiljentyneet kunnioittamaan raiskauksia

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry ovat sulkeneet ongelmista suunsa kuin sammakon pimppi."

"Kasvata lapsestasi antirasisti! Tässä Satu Kannisen ja Heli Markkulan ohjeet!

"Voit mennä huutelujen kohteeksi joutuneen viereen seisomaan ja viestittää näin, että olet hänen puolellaan." - Kaksplussan asiantuntijat Satu Kanninen ja Heli Markkula"

""Suuri Lastensuojeluhinnasto: Yö Lastenkodissa Yhtä Kallis kuin Loistohotellissa - Katso Hurjat Hinnat!

Lastenkotibisnes voi olla Suomessa kultakaivos."

"Pelastakaa lapset osallisena matukiimassa joka puolestaan vaikuttaa räjähdysmäiseen kasvuun maan rikostilastoissa tästä ei käy kiistäminen ja kysymys kuuluukin että miksi näin Pela ?"

"Tässä näette miten raadollista Pelastakaa lapset ry:n toiminta todellisuudessa on ryöväyksen naamioimiseksi huiputus ja teeskentely on liian läpinäkyvää"

"Taas näitä pelan rahankerjääjiä näkee kaduilla ja toreilla miksi he eivät voi olla rehellisiä? rehellisiä jos olisivat niin kertoisivat että tarvitsevat massia toiminnanjohtajansa luksuselämään eikä avustusta "lapsille" vaikka niiden nimissä varoja pyydetään sillä maaliin ei mene kuin hassu promille."

https://www.facebook.com/Pelastakaa-Lapset-541887125959967/timeline/?ref=bookmarks

Suomen valtio tunnusti lastenkaltoinkohtelun laitoksissa ja sijaishuollossa, joissa lapsia kohdeltiin julmalla tavalla, kuten lapset vammautuivat ja osalle vammat aiheutti ennenaikaisen kuoleman.
Nyt olisi tutkittava kuinka paljon on tuhottiin huostaanotettuja lapsia Suomen laitoksissa.

Katso Google You Tube Louhilampi 5

Lastensuojelu on vitsi.

Lastensuojelun käytäntö on ettei vanhempia kuunnella lainkaan, hoetaan vain "lapsella on oikeus" "lapsi ei ole vastuussa". Lasten elämän pitäisi olla lasun mielestä vain hauskan pitoa ja kivaa. Vanhempien pitäisi totella lapsia ja pitää huoli ettei heille tule vastoinkäymisiä eikä paha mieli. Piirien välillä tuntuu olevan käynnissä kisa kuka saa eniten huostaanottoja aikaiseksi. Lasta ei saa enää kasvattaa eikä valmistella kohtaamaan oikeaa maailmaa. Parasta olisi tässä kohtaa kriminalisoida lasten teko ettei tule enempää vahinkoa.