Olen viimeisen parin vuoden aikana kadottanut erinäisiä asioita:
- en pelkää enää kuolemaa
- en välitä enää itsestäni
- raha on menettänyt merkityksensä
- en välitä enää läheisistäni
- kiinnostukseni harrastuksiin on loppunut
- lähisukulaisen kuolema on merkityksetön
- satojen ihmisten kuolema on merkityksetön
- omaisuus ei merkitse enää mitään
- pysyvä työpaikka on merkityksetön
- ystävät ovat merkityksettömiä
- en ole enää iloinen
- ei ole ketään ketä rakastaa
Mulla on vakituinen työ, paljon tuttuja, muutama hyvä ystävä, harrastuksia jne. Silti kaikki on tyhjää ja merkityksetöntä. Tavallaan mikään ei oikein tunnu enää miltään. Olen yrittänyt etsiä toimintatapojani muuttamalla ja kaikkea uutta kokeilemalla sitä hyvää syytä herätä huomiseen - edes sitä yhtä - mutta en ole onnistunut löytämään. En tiedä pitäiskö mun olla huolissani. En tiedä enkä osaa, välinpitämättömyys on hallitseva elementti. Kävely sillankaiteella täysin pelottomana, kaahaaminen liikenteessä kahtasataa piittaamattomana, nukkumisen ja levon laiminlyöminen, epäterveellinen ruokavalio, itsensä vaaroille ja riskeille altistaminen kuten kerrostalon katon reunalla istuminen... Asioita, jotka eivät tunnu missään. Hetkiä, jolloin elämä on häilynyt hiuskarvan varassa.
Vain aika tietää mitä tapahtuu. Antaa kohtalon kuljettaa kulkijaa. Vielä tulee hetki jolloin se hiuskarva on merkityksetön ja vaellus loppuu. Se hetki voi olla huomenna tai ensi viikolla tai ensi vuonna tai... en tiedä, enkä osaa ennustaa. Omia asioitani olen pikkuhiljaa järjestellyt valmiiksi, jotta hetken koittaessa olen valmis ja huoleton lähtemään pelottomana ja ketään hyvästelemättä.
Olen hukannut itseni ja elämäni enkä usko, että kukaan jatkaa enää etsintöjä. Antaa ajan haudata ruumiini.
- en pelkää enää kuolemaa
- en välitä enää itsestäni
- raha on menettänyt merkityksensä
- en välitä enää läheisistäni
- kiinnostukseni harrastuksiin on loppunut
- lähisukulaisen kuolema on merkityksetön
- satojen ihmisten kuolema on merkityksetön
- omaisuus ei merkitse enää mitään
- pysyvä työpaikka on merkityksetön
- ystävät ovat merkityksettömiä
- en ole enää iloinen
- ei ole ketään ketä rakastaa
Mulla on vakituinen työ, paljon tuttuja, muutama hyvä ystävä, harrastuksia jne. Silti kaikki on tyhjää ja merkityksetöntä. Tavallaan mikään ei oikein tunnu enää miltään. Olen yrittänyt etsiä toimintatapojani muuttamalla ja kaikkea uutta kokeilemalla sitä hyvää syytä herätä huomiseen - edes sitä yhtä - mutta en ole onnistunut löytämään. En tiedä pitäiskö mun olla huolissani. En tiedä enkä osaa, välinpitämättömyys on hallitseva elementti. Kävely sillankaiteella täysin pelottomana, kaahaaminen liikenteessä kahtasataa piittaamattomana, nukkumisen ja levon laiminlyöminen, epäterveellinen ruokavalio, itsensä vaaroille ja riskeille altistaminen kuten kerrostalon katon reunalla istuminen... Asioita, jotka eivät tunnu missään. Hetkiä, jolloin elämä on häilynyt hiuskarvan varassa.
Vain aika tietää mitä tapahtuu. Antaa kohtalon kuljettaa kulkijaa. Vielä tulee hetki jolloin se hiuskarva on merkityksetön ja vaellus loppuu. Se hetki voi olla huomenna tai ensi viikolla tai ensi vuonna tai... en tiedä, enkä osaa ennustaa. Omia asioitani olen pikkuhiljaa järjestellyt valmiiksi, jotta hetken koittaessa olen valmis ja huoleton lähtemään pelottomana ja ketään hyvästelemättä.
Olen hukannut itseni ja elämäni enkä usko, että kukaan jatkaa enää etsintöjä. Antaa ajan haudata ruumiini.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti se ei ole kenenkään muun vaellus joka päättyy... Vaikka se olis sulle merkityksetöntä ni muille ei ole. Mieti sitä kun kaahaat liikenteessä, mieti.
Olet ajautunut ajatusten kehään jossa et edes salli itsellesi mitään tunteita, olet sisäistänyt että sinä et tunne mitään ja lähinnä ajattelet vain tuota asiaa. Ja tuolloin olet niin keskittynyt tähän ajatukseen että et todellakaan kykene tuntemaan mitään. Olet kehässä.
Huokaise syvään, lähde kävelylle metsään ja mieti, mitä haluat, ihan pikkujuttuja. Aloita vaikka siitä että haet kaupasta hyvän vanukkaan jos sitä tekee mieli.
Mene pikkulasten pariin ja ihmettele miten iloisia he ovat näkemästään sammakosta, hassusta lelusta yms.
Kuuntele Lisztin transendenttinen etydi nr. 12 Claudio Arraun soittamana. Siinä on jotakin merkitystä.
Miksi et hae apua esim. mielenterveystoimistosta.
Siellä käynti/juttelu ei ole hullun merkki, vaan
huomaisit että on muitakin ihmisiä jotka painivat masennuksensa kanssa ja selviävät siitä. Hae apua ennenkuin on myöhäistä.
Mä oon kans tommoinen.Mä vaan tajusin et rakkaus on ainoa syy elää.Oon parantunut hieman.Koita jaksaa.Sul on elämä elettävänä,sitten saat levätä.