Ehkäisypillerien veritulppariski on taas nostettu esille, viimeksi Ylen "Kohtalokas e-pilleri"-ohjelmassa. Monelta Ylen nettisivuilta bongatussa jutussa korostetaan, että Suomessa riskitekijät kartoitetaan kuitenkin tarkasti ennen pillerien määräämistä. Onkohan tosissaan näin? Minulle on useamman kerran tarjottu e-pillereitä huolimatta siitä, että äitini on kuollut veritulppaan ja isällänikin on tulppa ollut.
Omalla kohdallani sain ensimmäiset e-pillerit n. 15 vuotta sitten ihan ilman kyselyjä, gynekologi määräsi reseptin muitta mutkitta ehkäisyyn. En itse alle 20-kymppisenä osanut edes ottaa tulppariskiä edes puheeksi. Sitten jostain syystä sama gynekologi halusi vaihtaa pillerit, vaikka mitään ihmeellisiä oireita pillereistä ei tullutkaan. Hän vaihtoi pillerit juuri nimenomaan tällaisiin nyt kovasti kohuttuihin suuremman veritulppariskin pillereihin. Käytin pillereitä yhteensä 8 vuotta, jonka jälkeen sain kaksi lasta.
Nyt kävin ehkäisyneuvolassa tiedustelemassa jälleen ehkäisykeinoista. Myöskään siellä ei kyselty mitään veritulppariskeistä, ellen olisi itse ottanut asiaa puheeksi. Nyt en yhdistelmäehkäisyä saa kuulemma missään nimessä, enkä kyllä uskaltaisi ottaakaan. Tosin taitaa tuohon pelkkään keltarauhashormoniehkäisyynkin tulppariski liittyä, sekin "unohdettiin" neuvolassa kertoa.
Kuinka tämä voi olla mahdollista, jos kerran Suomessa riskit seulotaan tarkasti? Onko muilta kyselty riskitekijöistä?
Miksi framille on nostettu vain Yasmine ja Yaz, vaikka yhtä vaarallisia pillereitä on muitakin?
Omalla kohdallani sain ensimmäiset e-pillerit n. 15 vuotta sitten ihan ilman kyselyjä, gynekologi määräsi reseptin muitta mutkitta ehkäisyyn. En itse alle 20-kymppisenä osanut edes ottaa tulppariskiä edes puheeksi. Sitten jostain syystä sama gynekologi halusi vaihtaa pillerit, vaikka mitään ihmeellisiä oireita pillereistä ei tullutkaan. Hän vaihtoi pillerit juuri nimenomaan tällaisiin nyt kovasti kohuttuihin suuremman veritulppariskin pillereihin. Käytin pillereitä yhteensä 8 vuotta, jonka jälkeen sain kaksi lasta.
Nyt kävin ehkäisyneuvolassa tiedustelemassa jälleen ehkäisykeinoista. Myöskään siellä ei kyselty mitään veritulppariskeistä, ellen olisi itse ottanut asiaa puheeksi. Nyt en yhdistelmäehkäisyä saa kuulemma missään nimessä, enkä kyllä uskaltaisi ottaakaan. Tosin taitaa tuohon pelkkään keltarauhashormoniehkäisyynkin tulppariski liittyä, sekin "unohdettiin" neuvolassa kertoa.
Kuinka tämä voi olla mahdollista, jos kerran Suomessa riskit seulotaan tarkasti? Onko muilta kyselty riskitekijöistä?
Miksi framille on nostettu vain Yasmine ja Yaz, vaikka yhtä vaarallisia pillereitä on muitakin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pelkkään keltarauhashormoniin (minipillerit, ehkäisykapseli ja hormonikierukka) ei liity kohonnutta laskimotukosriskiä. Niitä voi siis turvallisesti käyttää riskiryhmiin kuuluvatkin.
Hormionaalista ehkäisyä määräävän henkilön tulisi aina, myös silloin kun uusitaan jo käytössä olevan tuotteen reseptiä, mitata verenpaine ja tarkistaa haastattelemalla muut mahdolliset riskitekijät.
Hyvä tuosta eilisestä dokumentista huolimatta muistaa, että SAATTAA OLLA, että näihin 3. ja 4. polven pillereihin liittyy hieman korkeampi laskimotukosriski verrattuna 2. polven pillereihin, joihin siis myös liittyy hieman kohonnut laskimotukosriski. Raskauteen liittyvä laskimotukosriski on kuitenkin huomattavasti suurempi.
Noita 2. polven pillereitä on hyvin vähän nykyään käytössä, sillä nämä uudemmat 3. ja 4. polven pillerit aiheuttavat paljon vähemmän sivuvaikutuksia ja niillä on myös hyödyllisiä vaikutuksia esimerkiksi ihoon.
Moni valitsee mielummin ihoa hoitavan 4. polven pillerin mahdollisesti hieman korkeammalla laskimotukosriskillä kuin 2. polven pillerin jonka sivuvaikutuksena iho voi mennä huonommaksi ja karvoitus lisääntyä.
Meillä ainakin ehkäisykäynnillä nämä asiat käydään asiakkaan kanssa läpi ja hänellä on itsellään mahdollisuus vaikuttaa pillerivalintaan silloin kun erityisiä terveydellisiä riskitekijöitä ei ole.
Miksi esimerkiksi Jadette ja Nexplanon-ehkäisykapselien tuoteselosteessa sitten varoitellaan veritulpasta?
Myös yleisesti käytetty keltarauhashormoni levonorgestreeli nostaa tulppariskiä.
siksi ettei lääkeyhtiön tartte maksaa korvauksia. Sinne pakkausselosteeseen kun on pakko laittaa kaikkea. esim jos yksi ihminen on lääkkeen käytön aikana katkennut varvas on se pakkausselosteessa mainittava vaikka se ei edes liittyisi mitenkään ko lääkkeeseen.
Mutta noin yleisesti keltarauhashormoni ei nosta veritulppariskiä.
Ja itseasiassa levonorgestreeliin liittyy kaikista matalimmat riskit jos kyseessä yhdistelmäpilleri.
Missäpäin mahdoit aloittaja käyd' hakemassa ehkäsysi? Itse olen Turussa asuessani käynyt muutamalla eri yksityisen puolen gynekologilla, ja siellä on ainakin hyvin tarkaan kyselty sekä omat että vanhempien sairaudet yms.Toisaalta moni kaveri on kertonut myös, että ei siellä gyniksellä ole kyselty yhtään mitään yleisestä trevydestä, mikä kuulostaa kyllä todella hälyttävältä. En sitten tiedä miten julkisella puolella toimitaan. Ehkä meidän ehkäisykeinoa hakevien naisten täytyy vaan itse aktivoitua, ja ottaa sitten vaikka itse aiheeksi gynekologikäynnillä oma terveyshistoria.
Ehkäisylääkintä on teollisuutta, jossa tehdään rahaa. Lääketieteeksikin voi muotoilla, jos niin haluaa. Samanlaista terveellistä ja vaaratonta ennaltaehkäisyä kuin rokotemarkkinoinnissakin povataan. Tosiasiassa toiminnan järjellisyys, sikäli kuin sitä alkujaankaan on ollut, on molemmissa bisneksissä kadonnut jo ajat sitten.
Koska nykyinen terveydenhoito tapaturmahoitoa ja joidenkin sairauksien hoitoa (kirurginen apu) lukuunottamatta ei kykene auttamaan sairaita, lääkintä kohdistuu yhä enemmän terveeksi luokiteltuihin, jotka ennaltaehkäisylääkinnän seurauksena sitten sairastuvat. Kuinka paljon lääkintää ennen romahdusta heidän sisäkalunsa kestävät, on tietenkin yksilöllistä.
Jos lääkäri tulee muihin ajatuksiin ja päättääkin vastustaa lääketeollisuudessa orjuuttamistaan, hän voi tietenkin vaihtaa alaa. Ihan vapaasti ja toivotustikin, mikään ei estä. Jos on kovaa potilaalle, se on sitä lääkärillekin. Keiden leipää syöt, niiden lauluja tulee sinun laulaman.
Povaamiselle täytyy lääketieteessäkin viimein panna piste ja uskaltaa nähdä vuosikymmenten arvaamisen todelliset seuraamukset. Kivutta tästä ei selvitä. Kun entiseltä putoaa pohja, uudet voimat pyrkivät tietenkin pintaan. Mikä takaa, että heillä olisi tarjota parempaa? Kun potilaalta kysytään, tahdotko parantua, lääkäriltä tulisi kysyä, tahdotko auttaa. Lääkintärumban kiihtyessä jää helposti unhoon, ketä pitikään auttaa. Myönteisessä mielessä noiden molempien tulisi kohdata, jotta nykyisestä terveydenhoidon alennustilasta olisi mahdollista nousta.