Päivän pähkinä

Nedda ei kykene vastaanottamaan uutta tietoa. Hänen mielestään ateismi on epäinhimillistä totalitarismia, joka kumpuaa jostain traumasta, aivovammasta tai muista mielenterveysongelmista.

old_profile_18485 kirjoitti:

Nedda ei kykene vastaanottamaan uutta tietoa. Hänen mielestään ateismi on epäinhimillistä totalitarismia, joka kumpuaa jostain traumasta, aivovammasta tai muista mielenterveysongelmista.

Ei pidä paikkaansa.

Ateismi on monimuotoinen ilmiö, joka on esiintynyt erilaisissa yhteiskunnissa eritavoilla, niin ateismissa olevien osalta, kuin siihen uskomattomienkin osalta.

En tiedä onko olemassa mitään evidenssiä siitä, onko teismi/ateismi linjalla, että kyseessä olisi aivovamma tai mielenterveydenongelma. Ainakaan niin, että ne poikkeisivat mitenkään toisistaan.

Yleensäkään en pidä siitä, että joku esitetään vaikkapa mielenterveyden potilaana. Vaikka ihminen voi sitä ehkä ollakin, mutta ennenmuuta ihminen on aina ihminen. Ja oma ammattitaitoni ei todellakaan riitä siihen, että voisi esittää diagnooseja asiassa. Ja joudun jättämään asian niiden asioiden asiantuntijoiden arvioitavaksi.

Mielenkiintoinen seikka voi tosin olla se, että esim. lahkolapsuuden, nuoruuden tai aikuisuuden kokenut voi olla valinnut vaikkapa ateismin itselleen elämänarvoiksi. Ja mikäli hänen aiempi kokemuksensa ihmisten väärinkäytöksistä on ollut hänen psyykelleen rankka, lienee ehkä selvää se, että ateismi tällöin voi toimia hänelle terveellisenäkin suojakienona menneisyyttä vastaan.

Siitä olen samaa mieltä, että ihmisen aivokemia tulkitsee niitä asioita, joita ihminen kokee havaitsevansa. Siinä missä toinen näkee vaikkapa enkelin ja toinen ei, on kyseessä se, että kyseisten ihmisten aivot tulkitsevat tilanteen eritavoin.

Tulkinta voi johtua ihmisen kulttuuritaustasta tai jostain muustakin seikasta, joka on ominaista ihmisen tulkinnoille.

Lopullisen totuuden ollessa kuitenkin se, että paikalla joko oli enkeli, tai sitten sitä ei ollut, tai ehkäpä molelemmat syystä tai toisesta tulkitsivat tilanteen oikein tai väärin?

Ateismia on käytetetty kuten mainitsit myös keinona totalitarismissa. Mutta se ei kuitenkaan ole sen pääominaisuus. Vaan se on se, kuinka se näyttäytyy erilaisissa tilanteissa. Onko ateismi aktiivinen, reaktiivinen vai passiivinen? Ja mitä kustakin ateismin ilmenemismuodosta voidaan ehkä mahdollisesti ennakoida sitä harjoittavien yksilöiden tai yhteisön tulevaisuuteen?

Nedda` kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

Ateismi on monimuotoinen ilmiö, joka on esiintynyt erilaisissa yhteiskunnissa eritavoilla, niin ateismissa olevien osalta, kuin siihen uskomattomienkin osalta.

En tiedä onko olemassa mitään evidenssiä siitä, onko teismi/ateismi linjalla, että kyseessä olisi aivovamma tai mielenterveydenongelma. Ainakaan niin, että ne poikkeisivat mitenkään toisistaan.

Yleensäkään en pidä siitä, että joku esitetään vaikkapa mielenterveyden potilaana. Vaikka ihminen voi sitä ehkä ollakin, mutta ennenmuuta ihminen on aina ihminen. Ja oma ammattitaitoni ei todellakaan riitä siihen, että voisi esittää diagnooseja asiassa. Ja joudun jättämään asian niiden asioiden asiantuntijoiden arvioitavaksi.

Mielenkiintoinen seikka voi tosin olla se, että esim. lahkolapsuuden, nuoruuden tai aikuisuuden kokenut voi olla valinnut vaikkapa ateismin itselleen elämänarvoiksi. Ja mikäli hänen aiempi kokemuksensa ihmisten väärinkäytöksistä on ollut hänen psyykelleen rankka, lienee ehkä selvää se, että ateismi tällöin voi toimia hänelle terveellisenäkin suojakienona menneisyyttä vastaan.

Siitä olen samaa mieltä, että ihmisen aivokemia tulkitsee niitä asioita, joita ihminen kokee havaitsevansa. Siinä missä toinen näkee vaikkapa enkelin ja toinen ei, on kyseessä se, että kyseisten ihmisten aivot tulkitsevat tilanteen eritavoin.

Tulkinta voi johtua ihmisen kulttuuritaustasta tai jostain muustakin seikasta, joka on ominaista ihmisen tulkinnoille.

Lopullisen totuuden ollessa kuitenkin se, että paikalla joko oli enkeli, tai sitten sitä ei ollut, tai ehkäpä molelemmat syystä tai toisesta tulkitsivat tilanteen oikein tai väärin?

Ateismia on käytetetty kuten mainitsit myös keinona totalitarismissa. Mutta se ei kuitenkaan ole sen pääominaisuus. Vaan se on se, kuinka se näyttäytyy erilaisissa tilanteissa. Onko ateismi aktiivinen, reaktiivinen vai passiivinen? Ja mitä kustakin ateismin ilmenemismuodosta voidaan ehkä mahdollisesti ennakoida sitä harjoittavien yksilöiden tai yhteisön tulevaisuuteen?

"Ateismi on monimuotoinen ilmiö, joka on esiintynyt erilaisissa yhteiskunnissa eritavoilla, niin ateismissa olevien osalta, kuin siihen uskomattomienkin osalta."

-- Käytännön esimerkkejä, kiitos (Näin tukitaan Neddan turpa, ei sillä ole mitään käytännön esimerkkejä).

old_profile_18485 kirjoitti:

"Ateismi on monimuotoinen ilmiö, joka on esiintynyt erilaisissa yhteiskunnissa eritavoilla, niin ateismissa olevien osalta, kuin siihen uskomattomienkin osalta."

-- Käytännön esimerkkejä, kiitos (Näin tukitaan Neddan turpa, ei sillä ole mitään käytännön esimerkkejä).

"-- Käytännön esimerkkejä, kiitos (Näin tukitaan Neddan turpa, ei sillä ole mitään käytännön esimerkkejä). "

No jos ajatellaan ateismia vaikkapa islamilaisissa maissa, kristillisissä maissa tai vaikka valtioateistisissa maissa?

Silloin voidaan ajatella niin, että ateismia harjoittava on erilaisessa asemassa suhteessa yhteiskuntaan. Samoin kuin yhteiskuntien suhtautuminen itse ateismiin on erilainen.

Mitä ajattelit, että millaisia esimerkkejä asiasta ei oikein voisi antaa? En ymmärrä, ehkä omaa tyhmyyttäni, että mitä tarkasti ajattelet, että ateismi olisi samanlaista kaikkialla ja ollut aina samaa?

Ehkä tarkoitat ihmisen henkilökohtaista ateismia ja ateismin spiritualiteettiä?
Silloin voidaan ehkä ajatella, että ateismi tietyissä muodoissaan muodostaa yhteneväisiä ryhmiä kulttuurillisesti?

Ja, että koska ateismi kuitenkin on spritualiteettinsä puolesta enemmän henkilökohtainen, siis omalle itselle rakentuva, kuin mahdollisesti jokin teistinen uskonto? Niin tällöin tulee huomioida ateismista keskusteltaessa, että kyseessä ei ole pelkät faktat, vaan myös tuo spiritualiteetin osuus, joka tulee huomoida sillä kunnoituksella, kuin ihmisille yleensä pyhät asiat.

Siinä ehkä se suurin ero onkin niiden ihmisten keskusteluissa, jotka ovat ateismissa ja jotka eivät. Koska ei ateistit eivät välttämättä osaa huomioida ateismin spiritualiteettiä?

Mun mielestä se ero on, että toinen puhuu ateismistaan. Ja toinen siitä kuinka ateismi ilmiönä on selitettävissä ja millaisia muotoja se saa?

Kyllä mä voin hyväksyä ajatuksen, että ateismista käsin katsottuna siitä voidaan esittää niitä näkökantoja, joita siitä esitään. Mutta esitän vain kysymyksen, onko se kaikki mihin ateismi vaikuttaa.

Jos vaikka ajatellaan ateismia sipulina. Niin on selvää, että siinä on monia kerroksia. Silti kaikki sipulia. Samoin on asianlaita ateismin kanssa. Historia on jättänyt jälkensä sen nykymuotoon. Samoin kuin sipulia voidaan sekoittaa salaattiin, niin silti se säilyy omana itsenään. Jotkut tosin syövät sipulinsa raakanakin. Mutta silti vasta monesti yhteydessä toisiin aineksiin voidaan nähdä millaisia ominaisuuksia sipulilla on. Samoin ateismin laita sen vuorovaikutuksien suhteen.

Ja kuitenkin tuo sipuli ja sen vuorovaikutuksen muiden ainesten kanssa voidaan silti. Jos menetelmiä on erottaa aina toisista aineiksista ja katsoa vaikkapa molekyylitasolla, millaisia muutoksia itse sipuliin on toiset ainekset vaikuttaneet?

Samoin kuin sipulien, ei myöskään ateismin maailma ole vakuumi. Vaan yhteydessä toisiin asioihin. Ateismia voidaan tutkia myös vuorovaikutuksitta.

En osaa oikein sanoa. Olemme erimieltä.

Tiedätkö onko ateismista tehty jotain vakavasti otettaa oikeaa tutkimusta jossain?

Nedda` kirjoitti:

"-- Käytännön esimerkkejä, kiitos (Näin tukitaan Neddan turpa, ei sillä ole mitään käytännön esimerkkejä). "

No jos ajatellaan ateismia vaikkapa islamilaisissa maissa, kristillisissä maissa tai vaikka valtioateistisissa maissa?

Silloin voidaan ajatella niin, että ateismia harjoittava on erilaisessa asemassa suhteessa yhteiskuntaan. Samoin kuin yhteiskuntien suhtautuminen itse ateismiin on erilainen.

Mitä ajattelit, että millaisia esimerkkejä asiasta ei oikein voisi antaa? En ymmärrä, ehkä omaa tyhmyyttäni, että mitä tarkasti ajattelet, että ateismi olisi samanlaista kaikkialla ja ollut aina samaa?

Ehkä tarkoitat ihmisen henkilökohtaista ateismia ja ateismin spiritualiteettiä?
Silloin voidaan ehkä ajatella, että ateismi tietyissä muodoissaan muodostaa yhteneväisiä ryhmiä kulttuurillisesti?

Ja, että koska ateismi kuitenkin on spritualiteettinsä puolesta enemmän henkilökohtainen, siis omalle itselle rakentuva, kuin mahdollisesti jokin teistinen uskonto? Niin tällöin tulee huomioida ateismista keskusteltaessa, että kyseessä ei ole pelkät faktat, vaan myös tuo spiritualiteetin osuus, joka tulee huomoida sillä kunnoituksella, kuin ihmisille yleensä pyhät asiat.

Siinä ehkä se suurin ero onkin niiden ihmisten keskusteluissa, jotka ovat ateismissa ja jotka eivät. Koska ei ateistit eivät välttämättä osaa huomioida ateismin spiritualiteettiä?

Mun mielestä se ero on, että toinen puhuu ateismistaan. Ja toinen siitä kuinka ateismi ilmiönä on selitettävissä ja millaisia muotoja se saa?

Kyllä mä voin hyväksyä ajatuksen, että ateismista käsin katsottuna siitä voidaan esittää niitä näkökantoja, joita siitä esitään. Mutta esitän vain kysymyksen, onko se kaikki mihin ateismi vaikuttaa.

Jos vaikka ajatellaan ateismia sipulina. Niin on selvää, että siinä on monia kerroksia. Silti kaikki sipulia. Samoin on asianlaita ateismin kanssa. Historia on jättänyt jälkensä sen nykymuotoon. Samoin kuin sipulia voidaan sekoittaa salaattiin, niin silti se säilyy omana itsenään. Jotkut tosin syövät sipulinsa raakanakin. Mutta silti vasta monesti yhteydessä toisiin aineksiin voidaan nähdä millaisia ominaisuuksia sipulilla on. Samoin ateismin laita sen vuorovaikutuksien suhteen.

Ja kuitenkin tuo sipuli ja sen vuorovaikutuksen muiden ainesten kanssa voidaan silti. Jos menetelmiä on erottaa aina toisista aineiksista ja katsoa vaikkapa molekyylitasolla, millaisia muutoksia itse sipuliin on toiset ainekset vaikuttaneet?

Samoin kuin sipulien, ei myöskään ateismin maailma ole vakuumi. Vaan yhteydessä toisiin asioihin. Ateismia voidaan tutkia myös vuorovaikutuksitta.

En osaa oikein sanoa. Olemme erimieltä.

Tiedätkö onko ateismista tehty jotain vakavasti otettaa oikeaa tutkimusta jossain?

"No jos ajatellaan ateismia vaikkapa islamilaisissa maissa, kristillisissä maissa tai vaikka valtioateistisissa maissa?"

-- Niin, missä ne käytännön esimerkit olivat?

Ehkä sinun kannattaisi tutustua käsitteisiin 'ateismi', 'uskonnottomuus' ja 'sekularismi' sekä miten nämä eroavat toisistaan. Esimerkiksi valtionateismilla voidaan tarkoittaa joko uskonnonvapauden puutetta tai maallista hallitusmuotoa (esim. perustuslaki ei perustu uskonnollisiin teksteihin tai käsitteisiin), jotka eivät ole keskenään synonyymejä.

"Tiedätkö onko ateismista tehty jotain vakavasti otettaa oikeaa tutkimusta jossain?"

-- Tuohon en osaa vastata, koska nähtävästi et tiedä mitä ateismi edes tarkoittaa. Jos sanon 'ei', niin väärinymmärrät vastauksen. Jos sanon 'kyllä', niin väärinymmärrät vastauksen.

Nedda` kirjoitti:

"-- Käytännön esimerkkejä, kiitos (Näin tukitaan Neddan turpa, ei sillä ole mitään käytännön esimerkkejä). "

No jos ajatellaan ateismia vaikkapa islamilaisissa maissa, kristillisissä maissa tai vaikka valtioateistisissa maissa?

Silloin voidaan ajatella niin, että ateismia harjoittava on erilaisessa asemassa suhteessa yhteiskuntaan. Samoin kuin yhteiskuntien suhtautuminen itse ateismiin on erilainen.

Mitä ajattelit, että millaisia esimerkkejä asiasta ei oikein voisi antaa? En ymmärrä, ehkä omaa tyhmyyttäni, että mitä tarkasti ajattelet, että ateismi olisi samanlaista kaikkialla ja ollut aina samaa?

Ehkä tarkoitat ihmisen henkilökohtaista ateismia ja ateismin spiritualiteettiä?
Silloin voidaan ehkä ajatella, että ateismi tietyissä muodoissaan muodostaa yhteneväisiä ryhmiä kulttuurillisesti?

Ja, että koska ateismi kuitenkin on spritualiteettinsä puolesta enemmän henkilökohtainen, siis omalle itselle rakentuva, kuin mahdollisesti jokin teistinen uskonto? Niin tällöin tulee huomioida ateismista keskusteltaessa, että kyseessä ei ole pelkät faktat, vaan myös tuo spiritualiteetin osuus, joka tulee huomoida sillä kunnoituksella, kuin ihmisille yleensä pyhät asiat.

Siinä ehkä se suurin ero onkin niiden ihmisten keskusteluissa, jotka ovat ateismissa ja jotka eivät. Koska ei ateistit eivät välttämättä osaa huomioida ateismin spiritualiteettiä?

Mun mielestä se ero on, että toinen puhuu ateismistaan. Ja toinen siitä kuinka ateismi ilmiönä on selitettävissä ja millaisia muotoja se saa?

Kyllä mä voin hyväksyä ajatuksen, että ateismista käsin katsottuna siitä voidaan esittää niitä näkökantoja, joita siitä esitään. Mutta esitän vain kysymyksen, onko se kaikki mihin ateismi vaikuttaa.

Jos vaikka ajatellaan ateismia sipulina. Niin on selvää, että siinä on monia kerroksia. Silti kaikki sipulia. Samoin on asianlaita ateismin kanssa. Historia on jättänyt jälkensä sen nykymuotoon. Samoin kuin sipulia voidaan sekoittaa salaattiin, niin silti se säilyy omana itsenään. Jotkut tosin syövät sipulinsa raakanakin. Mutta silti vasta monesti yhteydessä toisiin aineksiin voidaan nähdä millaisia ominaisuuksia sipulilla on. Samoin ateismin laita sen vuorovaikutuksien suhteen.

Ja kuitenkin tuo sipuli ja sen vuorovaikutuksen muiden ainesten kanssa voidaan silti. Jos menetelmiä on erottaa aina toisista aineiksista ja katsoa vaikkapa molekyylitasolla, millaisia muutoksia itse sipuliin on toiset ainekset vaikuttaneet?

Samoin kuin sipulien, ei myöskään ateismin maailma ole vakuumi. Vaan yhteydessä toisiin asioihin. Ateismia voidaan tutkia myös vuorovaikutuksitta.

En osaa oikein sanoa. Olemme erimieltä.

Tiedätkö onko ateismista tehty jotain vakavasti otettaa oikeaa tutkimusta jossain?

Mitä ihmettä on ateismin spiritualiteettinen osuus?

Nedda` kirjoitti:

"-- Käytännön esimerkkejä, kiitos (Näin tukitaan Neddan turpa, ei sillä ole mitään käytännön esimerkkejä). "

No jos ajatellaan ateismia vaikkapa islamilaisissa maissa, kristillisissä maissa tai vaikka valtioateistisissa maissa?

Silloin voidaan ajatella niin, että ateismia harjoittava on erilaisessa asemassa suhteessa yhteiskuntaan. Samoin kuin yhteiskuntien suhtautuminen itse ateismiin on erilainen.

Mitä ajattelit, että millaisia esimerkkejä asiasta ei oikein voisi antaa? En ymmärrä, ehkä omaa tyhmyyttäni, että mitä tarkasti ajattelet, että ateismi olisi samanlaista kaikkialla ja ollut aina samaa?

Ehkä tarkoitat ihmisen henkilökohtaista ateismia ja ateismin spiritualiteettiä?
Silloin voidaan ehkä ajatella, että ateismi tietyissä muodoissaan muodostaa yhteneväisiä ryhmiä kulttuurillisesti?

Ja, että koska ateismi kuitenkin on spritualiteettinsä puolesta enemmän henkilökohtainen, siis omalle itselle rakentuva, kuin mahdollisesti jokin teistinen uskonto? Niin tällöin tulee huomioida ateismista keskusteltaessa, että kyseessä ei ole pelkät faktat, vaan myös tuo spiritualiteetin osuus, joka tulee huomoida sillä kunnoituksella, kuin ihmisille yleensä pyhät asiat.

Siinä ehkä se suurin ero onkin niiden ihmisten keskusteluissa, jotka ovat ateismissa ja jotka eivät. Koska ei ateistit eivät välttämättä osaa huomioida ateismin spiritualiteettiä?

Mun mielestä se ero on, että toinen puhuu ateismistaan. Ja toinen siitä kuinka ateismi ilmiönä on selitettävissä ja millaisia muotoja se saa?

Kyllä mä voin hyväksyä ajatuksen, että ateismista käsin katsottuna siitä voidaan esittää niitä näkökantoja, joita siitä esitään. Mutta esitän vain kysymyksen, onko se kaikki mihin ateismi vaikuttaa.

Jos vaikka ajatellaan ateismia sipulina. Niin on selvää, että siinä on monia kerroksia. Silti kaikki sipulia. Samoin on asianlaita ateismin kanssa. Historia on jättänyt jälkensä sen nykymuotoon. Samoin kuin sipulia voidaan sekoittaa salaattiin, niin silti se säilyy omana itsenään. Jotkut tosin syövät sipulinsa raakanakin. Mutta silti vasta monesti yhteydessä toisiin aineksiin voidaan nähdä millaisia ominaisuuksia sipulilla on. Samoin ateismin laita sen vuorovaikutuksien suhteen.

Ja kuitenkin tuo sipuli ja sen vuorovaikutuksen muiden ainesten kanssa voidaan silti. Jos menetelmiä on erottaa aina toisista aineiksista ja katsoa vaikkapa molekyylitasolla, millaisia muutoksia itse sipuliin on toiset ainekset vaikuttaneet?

Samoin kuin sipulien, ei myöskään ateismin maailma ole vakuumi. Vaan yhteydessä toisiin asioihin. Ateismia voidaan tutkia myös vuorovaikutuksitta.

En osaa oikein sanoa. Olemme erimieltä.

Tiedätkö onko ateismista tehty jotain vakavasti otettaa oikeaa tutkimusta jossain?

Tehdään sinulle samanlainen vastakysymys:

kun kristityt pyörittivät inkvisitiota ja kiduttivat sekä polttivat ihmisiä elävältä, niin tarkoittaako tämä että kiduttaminen ja elävältä polttaminen on kristinuskoa?
Kysehän oli kristinuskon vuorovaikutuksesta ja siitä miten uskovat kristityt vaikuttivat silloisessa yhteiskunnassa. Kyse oli siis kristinuskon muodoista, eikö niin? Kristinuskosta joka tuolloin sai sellaisia muotoja. Vai oliko kyse kristinuskosta? Onko kiduttaminen ja rovioilla polttaminen todellakin yksi kristinuskon muodoista? Tuon sinun esittämäsi "logiikan" mukaan se on.

Osaatko sinä erottaa jonkin itse asian ja sitten sen, mitä ihmiset tekevät?
Ymmärrätkö että ne eivät ole yksi ja sama asia.

Nedda` kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

Ateismi on monimuotoinen ilmiö, joka on esiintynyt erilaisissa yhteiskunnissa eritavoilla, niin ateismissa olevien osalta, kuin siihen uskomattomienkin osalta.

En tiedä onko olemassa mitään evidenssiä siitä, onko teismi/ateismi linjalla, että kyseessä olisi aivovamma tai mielenterveydenongelma. Ainakaan niin, että ne poikkeisivat mitenkään toisistaan.

Yleensäkään en pidä siitä, että joku esitetään vaikkapa mielenterveyden potilaana. Vaikka ihminen voi sitä ehkä ollakin, mutta ennenmuuta ihminen on aina ihminen. Ja oma ammattitaitoni ei todellakaan riitä siihen, että voisi esittää diagnooseja asiassa. Ja joudun jättämään asian niiden asioiden asiantuntijoiden arvioitavaksi.

Mielenkiintoinen seikka voi tosin olla se, että esim. lahkolapsuuden, nuoruuden tai aikuisuuden kokenut voi olla valinnut vaikkapa ateismin itselleen elämänarvoiksi. Ja mikäli hänen aiempi kokemuksensa ihmisten väärinkäytöksistä on ollut hänen psyykelleen rankka, lienee ehkä selvää se, että ateismi tällöin voi toimia hänelle terveellisenäkin suojakienona menneisyyttä vastaan.

Siitä olen samaa mieltä, että ihmisen aivokemia tulkitsee niitä asioita, joita ihminen kokee havaitsevansa. Siinä missä toinen näkee vaikkapa enkelin ja toinen ei, on kyseessä se, että kyseisten ihmisten aivot tulkitsevat tilanteen eritavoin.

Tulkinta voi johtua ihmisen kulttuuritaustasta tai jostain muustakin seikasta, joka on ominaista ihmisen tulkinnoille.

Lopullisen totuuden ollessa kuitenkin se, että paikalla joko oli enkeli, tai sitten sitä ei ollut, tai ehkäpä molelemmat syystä tai toisesta tulkitsivat tilanteen oikein tai väärin?

Ateismia on käytetetty kuten mainitsit myös keinona totalitarismissa. Mutta se ei kuitenkaan ole sen pääominaisuus. Vaan se on se, kuinka se näyttäytyy erilaisissa tilanteissa. Onko ateismi aktiivinen, reaktiivinen vai passiivinen? Ja mitä kustakin ateismin ilmenemismuodosta voidaan ehkä mahdollisesti ennakoida sitä harjoittavien yksilöiden tai yhteisön tulevaisuuteen?

Myönnän että ateismissä käytetään totalitarismiä,sehän on peräisin menneisyydestä.
Se on aina kuulunut esim.uskonnon perus oppeihin,kaikki tappaminen ja väkivalta,myös henkinen,joka totalitarismiksi todetaan.
Vallan halu, toisten alistaminen omien aatesuuntien ja uskomusten hyväksymiseksi edellyttää ehdottomasti sotaisaa väkivaltaa eri muodoissa,sitä on raamattu ja lähihistoriankirjat pullollaan.
Totalitarismihän ei ole varsinainen puheenaihe,aihehan on näkemys eroista, mitä ympärillämme on tapahtunut, ja tapahtuu koko ajan.
Toiset katsovat vain aidan raosta, toiset aidan ylitse. Yksinkertaista vai mitä?

Nedda` kirjoitti:

"-- Käytännön esimerkkejä, kiitos (Näin tukitaan Neddan turpa, ei sillä ole mitään käytännön esimerkkejä). "

No jos ajatellaan ateismia vaikkapa islamilaisissa maissa, kristillisissä maissa tai vaikka valtioateistisissa maissa?

Silloin voidaan ajatella niin, että ateismia harjoittava on erilaisessa asemassa suhteessa yhteiskuntaan. Samoin kuin yhteiskuntien suhtautuminen itse ateismiin on erilainen.

Mitä ajattelit, että millaisia esimerkkejä asiasta ei oikein voisi antaa? En ymmärrä, ehkä omaa tyhmyyttäni, että mitä tarkasti ajattelet, että ateismi olisi samanlaista kaikkialla ja ollut aina samaa?

Ehkä tarkoitat ihmisen henkilökohtaista ateismia ja ateismin spiritualiteettiä?
Silloin voidaan ehkä ajatella, että ateismi tietyissä muodoissaan muodostaa yhteneväisiä ryhmiä kulttuurillisesti?

Ja, että koska ateismi kuitenkin on spritualiteettinsä puolesta enemmän henkilökohtainen, siis omalle itselle rakentuva, kuin mahdollisesti jokin teistinen uskonto? Niin tällöin tulee huomioida ateismista keskusteltaessa, että kyseessä ei ole pelkät faktat, vaan myös tuo spiritualiteetin osuus, joka tulee huomoida sillä kunnoituksella, kuin ihmisille yleensä pyhät asiat.

Siinä ehkä se suurin ero onkin niiden ihmisten keskusteluissa, jotka ovat ateismissa ja jotka eivät. Koska ei ateistit eivät välttämättä osaa huomioida ateismin spiritualiteettiä?

Mun mielestä se ero on, että toinen puhuu ateismistaan. Ja toinen siitä kuinka ateismi ilmiönä on selitettävissä ja millaisia muotoja se saa?

Kyllä mä voin hyväksyä ajatuksen, että ateismista käsin katsottuna siitä voidaan esittää niitä näkökantoja, joita siitä esitään. Mutta esitän vain kysymyksen, onko se kaikki mihin ateismi vaikuttaa.

Jos vaikka ajatellaan ateismia sipulina. Niin on selvää, että siinä on monia kerroksia. Silti kaikki sipulia. Samoin on asianlaita ateismin kanssa. Historia on jättänyt jälkensä sen nykymuotoon. Samoin kuin sipulia voidaan sekoittaa salaattiin, niin silti se säilyy omana itsenään. Jotkut tosin syövät sipulinsa raakanakin. Mutta silti vasta monesti yhteydessä toisiin aineksiin voidaan nähdä millaisia ominaisuuksia sipulilla on. Samoin ateismin laita sen vuorovaikutuksien suhteen.

Ja kuitenkin tuo sipuli ja sen vuorovaikutuksen muiden ainesten kanssa voidaan silti. Jos menetelmiä on erottaa aina toisista aineiksista ja katsoa vaikkapa molekyylitasolla, millaisia muutoksia itse sipuliin on toiset ainekset vaikuttaneet?

Samoin kuin sipulien, ei myöskään ateismin maailma ole vakuumi. Vaan yhteydessä toisiin asioihin. Ateismia voidaan tutkia myös vuorovaikutuksitta.

En osaa oikein sanoa. Olemme erimieltä.

Tiedätkö onko ateismista tehty jotain vakavasti otettaa oikeaa tutkimusta jossain?

Ei ateismi mikään aate ole,se on realistisen järkevä, laajakatseisen ihmisen näkemys olemassa olostaan ja ympäristöstään,joka ei välttämättä siihen ehdottomasti sellaisenaan usko,vaan yrittää ymmärtää omin aivoin,ilman ulkoista hapatusta näkemäänsä.Ateistihan ei väitä mitään oikeaksi,se ei vain usko uskomattomaan tuntemattomaan tekijään.

Nedda` kirjoitti:

"-- Käytännön esimerkkejä, kiitos (Näin tukitaan Neddan turpa, ei sillä ole mitään käytännön esimerkkejä). "

No jos ajatellaan ateismia vaikkapa islamilaisissa maissa, kristillisissä maissa tai vaikka valtioateistisissa maissa?

Silloin voidaan ajatella niin, että ateismia harjoittava on erilaisessa asemassa suhteessa yhteiskuntaan. Samoin kuin yhteiskuntien suhtautuminen itse ateismiin on erilainen.

Mitä ajattelit, että millaisia esimerkkejä asiasta ei oikein voisi antaa? En ymmärrä, ehkä omaa tyhmyyttäni, että mitä tarkasti ajattelet, että ateismi olisi samanlaista kaikkialla ja ollut aina samaa?

Ehkä tarkoitat ihmisen henkilökohtaista ateismia ja ateismin spiritualiteettiä?
Silloin voidaan ehkä ajatella, että ateismi tietyissä muodoissaan muodostaa yhteneväisiä ryhmiä kulttuurillisesti?

Ja, että koska ateismi kuitenkin on spritualiteettinsä puolesta enemmän henkilökohtainen, siis omalle itselle rakentuva, kuin mahdollisesti jokin teistinen uskonto? Niin tällöin tulee huomioida ateismista keskusteltaessa, että kyseessä ei ole pelkät faktat, vaan myös tuo spiritualiteetin osuus, joka tulee huomoida sillä kunnoituksella, kuin ihmisille yleensä pyhät asiat.

Siinä ehkä se suurin ero onkin niiden ihmisten keskusteluissa, jotka ovat ateismissa ja jotka eivät. Koska ei ateistit eivät välttämättä osaa huomioida ateismin spiritualiteettiä?

Mun mielestä se ero on, että toinen puhuu ateismistaan. Ja toinen siitä kuinka ateismi ilmiönä on selitettävissä ja millaisia muotoja se saa?

Kyllä mä voin hyväksyä ajatuksen, että ateismista käsin katsottuna siitä voidaan esittää niitä näkökantoja, joita siitä esitään. Mutta esitän vain kysymyksen, onko se kaikki mihin ateismi vaikuttaa.

Jos vaikka ajatellaan ateismia sipulina. Niin on selvää, että siinä on monia kerroksia. Silti kaikki sipulia. Samoin on asianlaita ateismin kanssa. Historia on jättänyt jälkensä sen nykymuotoon. Samoin kuin sipulia voidaan sekoittaa salaattiin, niin silti se säilyy omana itsenään. Jotkut tosin syövät sipulinsa raakanakin. Mutta silti vasta monesti yhteydessä toisiin aineksiin voidaan nähdä millaisia ominaisuuksia sipulilla on. Samoin ateismin laita sen vuorovaikutuksien suhteen.

Ja kuitenkin tuo sipuli ja sen vuorovaikutuksen muiden ainesten kanssa voidaan silti. Jos menetelmiä on erottaa aina toisista aineiksista ja katsoa vaikkapa molekyylitasolla, millaisia muutoksia itse sipuliin on toiset ainekset vaikuttaneet?

Samoin kuin sipulien, ei myöskään ateismin maailma ole vakuumi. Vaan yhteydessä toisiin asioihin. Ateismia voidaan tutkia myös vuorovaikutuksitta.

En osaa oikein sanoa. Olemme erimieltä.

Tiedätkö onko ateismista tehty jotain vakavasti otettaa oikeaa tutkimusta jossain?

Ateismi ei ole "monimuotoinen ilmiö". Ateismi on vain ja ainoastaan sitä että ei uskota jumaliin. Eikä yhtään mitään muuta. Mitään muuta ei ateismiin sisälly.

Sinulla on tuo pakkomielle yrittää ympätä ateismiin milloin mitäkin lisää ja ylimääräistä. Mutta mitä tahansa sinä siihen lisäätkin, niin se lisäys ei ole ateismia. Eikä se muutu ateismiksi vaikka kuinka inttäisit.

Ja vaikka sinulla onkin tuo pakonomainen tarve demonisoida ateismia kaikin tavoin (mikä ei tietenkään onnistu muuten kuin ymppäämällä ateismiin kaikkea sellaista mikä ei ole ateismia jotta saisit sen näyttämään oikein pahalta), niin moinen pahantahtoinen ja epärehellinen valehteleminen ja vääristely kertoo vain sinusta ja moraalistasi, eikä yhtään mitään ateismista.

Joka on vain sitä että ei uskota jumaliin.

''Ateismi on vain ja ainoastaan sitä että kieltää jumalan/jumalien olemassaolon. Se ei ole yhtään mitään muuta.''
Kaikki ateistit eivät kiellä jumalia, eivät vain usko, että jumalia on olemassa. Itseasiassa enemmistö palstan ateisteista taitavat kuulua jälkimmäiseen kategoriaan.

"Pahoittelen jos vastaukseni eivät auta sinun agendaasi ateismin mustamaalaamisessa. "

Se ei ole agendalla.

"Voin kyllä luoda sinulle mieluisempia valevastauksia"

Oliko nuo valevastauksia? (ilmeisesti ei ollut, mutta voisit kertoa tarinan spuugista ateistista, joka tekee jotain lähes yhtä pelottavaa tai jumalatonta)?

Kristinuskon hallitsemaa yhteiskuntaa kokeiltiin Euroopassa tuollaiset 1500 vuotta yhtäjaksoisesti. Ajanjaksoa kutsutaan historiassa syystäkin pimeäksi ajaksi, vaikka kyllähän ne ihmisten polttoroviot valaisivat iloisesti kaikkialla. Inkvisition kellareista kuului iloisia ylistyshuutoja Herralle, kun ihmisten sukuelimiä revittiin irti nuotiossa kuumennetuilla hohtimilla, Herran Jumalan kunniaksi.

Ja kun Euroopassa ei enää jaksettu kiduttaa ja polttaa ihmisiä, niin lähdettiin valtaamaan Herralle uusia maita. Mistä seurasi alkuasukas- ja intiaaniheimojen kansanmurhat Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Karibialla ja Oseaniassa. Ja kun alkuperäiset intiaanit olivat harmillisesti kuolleet, eli joko kansanmurhattu tai tapettu uuvuttavalla pakkotyöllä, niin oli pakko hakea vielä Afrikasta 15 miljoonaa mustaa orjaa raatamaan itsensä hengiltä kristittyjen siirtomaaisäntien plantaaseille.

Kaunista on kristinuskon historia, mitä jumalallisen kaunista ja ylvään uljasta lähimmäisenrakkautta kaikki tuo kuvastaakaan. Tähän vielä malliksi asioita joita kristittyjen suuri sankari, uskonpuhdistaja Luther kirjallisesti kannusti ihmisiä tekemään toisille, väärin raamattua tulkitseville kristityille:

"Tuhansia uudestikastettuja tuomittiin kuolemaan julmilla tavoilla. Heitä kidutettiin eri tavoin, poltettiin roviolla, mestattiin, hirtettiin, hukutettiin ja haudattiin elävältä. Heiltä riistettiin lapset ja omaisuus."

Miten kaunista. Ja kaiken tuon tekivät uskovat kristityt, eivät ateistit.