Koitihoidontuki ja valikoiva tasa-arvo

Joo, pakkoruotsista on nyt edetty pakkotasa-arvoon.

Onhan se reiluu joo. 3t€ tienaava rasvakouraisi luopuu työpaikasta ja lähihoitsuäiti lähtee tienaamaan sitä 1,8t€. Siinä viisihenkinen perhe onkin ihmeissään asuntolainoineen, tila-autoineen, ruokakuormineen, vaippakasseineen.
Sitähän tässä haetaan, ku ne hoitsuäitit pitää saada hoitamaan pätkäduuneihin sairaita ja isukit työmarkkinoilta pois muitten jaloista.

No kun ja jos mies on perheen paremmin tienaava - kuten monet kotiäidit väittävät argumenteisaan nykykotihoidon tuen mallin säilyttämisen puolesta, niin miehen työnantajalle tuskin on ongelma, jos mies on poissa töistä vuoden. Tasa-arvoa naisvaltaisille yritystoiminnan aloille, tasa-arvoa pienituloisille kotiäideille, tasa-arvoa lapsettomille muille työnhakijoille ja tasa-arvoa ennen kaikkea niille lapsiperheellisille, koska mikäs ongelma se kotiäideille olisi, jos vaikka saisi joustavaa nykyistä paljon suurempaa hoitorahaa osittain työtä tekemisestä, jos vertaa siihen, että nyt ne monet pikkulapsiperheet ovat kokonaan yhteiskunnan tukien varassa. En minä ainakaan siitä suutu, että jos lapsettomanan joudun tekemään samat työt kuin kotiäidit työpaikalla ilman lapsiperhellisten ilmaisia lisä-avustuksia valtiolta, mutta siitä suuttuisin, jos kaiken pitää verovaroissa kiristyä siksi, että joku työikäinen gruppo saa olla kotona vaikka ikänsä, tulotasoon katsomatta.


Mistä syystä, että kun se kotihoidontuki jo nytkin ja tähänkin asti on ollut niin pieni, niin miksi erityisesti hyvin puetut, laiskanoloiset ja kiireettomät ylintä sosiaaliluokkaa edustavat naiset eniten mesoaa medioissa, että kuinka tärkeä ja tarpeellinen muka juuri se tuki kotihoidontuki nykymuodossaan on? Keskituloiset eivät _voi_olla kolmea vuotta per lapsi kotona, ei kukaan ikinä ja keskituloiset suomalaiset veronmaksajat maksaa sen kotihoidontukilystin ihan kaiille rikkaimmista köyhimpiin. Rikkaimmat kun kierrättää tulonsa pääomaverojen kautta tai laittaa veroparatiiseihin maksamatta maahan juuri senttiäkään ja sitten taas köyhimmät eivät mieti mitään muuta, kuin että olisko ateria huomiseksikin ja että onneksi sai maksettua laskut.

Minulle on aivan sama, että onko kotihoidontukea, kun ei ole lapsiakaan, mutta ihmettelen, miksei se ole ollut progressiivisen verotuksen piirissä. Asia kun tarkoittaa, että kaikkein rikkaimmatkin ovat nykykotihoidon mallilla voineet nyhtää taskuishinsa valtiolta tukea, jota eivät edes tarvitse, vaan joka on olliut ainoastaan lisää rikkaimpien pussiin. Ja samaan aikaan tekohurskaat eivät vie vaikka toimeentulotukea Kelaan, eivätkä ole kiinnostuneita köyhimpien asioista pätkääkään. Pikkulasten kotihoidontuilla hyville tottuneet naisetkin, niin ovat varmaan huolestuneita vaan siitä, että kun he ovat ajatelleen identiteettinsä ja työntekijyytensä Suomen valtiolle olevan lasten tekeminen, että heiltäkin nyt vaadittaisiin jotakin. Enkä puhu niistä jotka on elämässään sen noraalit pari vuotta korkeintaan kotona, vaan niistä, jotka määkyy, että muka on epäökohta, että valtio ei maksa siitä, että joku ei ikinä menisi töihin, kun on lapsia tullut hankittua. Jos entiset polvet olis Suomessa ajatelleet siten, kuin monenkin tyyppiset monista nykyisistä lapsiperheellisistä, tää maa olis konkurssissa ollut jo vuosikausia sitten.

Hyvä ett saadaan laiskotteluun vähän rajoitusta.