Kuten tiedämme, kreikkalainen Aisopos (n. 620–560 eaa.) oli kaikkien eläinsatujen isä. Aisopos kuvaili eläintarinoissaan itse asiassa ihmisen luonteita ja elämää. Kettu oli yksi keskeisimmistä ja se on siitä asti edustanut kansantarinoissa viekkautta, nokkeluutta ja jopa kavaluuttakin. Jeesus oli lukenut mies ja tunsi mitä ilmeisimmin myös Aisopoksen ja kaikki helleenisen perinteen kirja-aarteet, koska osasi luonnehtia Herodesta näin:
Luukkaan evankeliumi:
13:32 Niin hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän.
Ketun viekkaus on nimenomaan helleeninen käsite. Ei juutalainen.
HYVÄ!
Luukkaan evankeliumi:
13:32 Niin hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän.
Ketun viekkaus on nimenomaan helleeninen käsite. Ei juutalainen.
HYVÄ!
Vastaukset 1
Vanhimmat
HYVÄ!
Odotat lukijoiltasi suurenmoisia todetessasi heti alkuun: "Kuten tiedämme..." Minä en tiennyt kerikkalaisesta Aisopoksesta ennen avaustasi, mutta ketun kansantarinallisen olemuksen tiesin. Toivoa siis on - ja kosketuspintaa.
Jeesus tunsi varsinkin kansansa perinteet, uskomukset, lain ja siihen lisätyt elementit. Voisiko helleeninen ajattelu olla kulkeutunut Galileaan läpi/ohikulkijoiden kautta? Minulla on mielikuva kyseisestä pitäjästä, että ei siellä paljoa yli 50-100 ihmistä asunut siihen aikaan. Tuskin helleeniset perinteet Galilean kirjastostakaan kirkastuivat.
Jatka toki ajatusrypästäsi. Tarinan kerrontasi tempaa mukaansa!