31.8.2013 18:24
Janne Saarikivi
Omistan vanhoja Neuvostoliitossa painettuja kirjoja, jotka kertovat tieteellisestä maailmankatsomuksesta. Kirjoissa julistetaan, miten totuus on tieteen tuloksissa eikä pappien löpinöissä. Samoin tiede osoittaa, miten Neuvostoliitossa kaikki on hyvin.
Kirjahyllyni aarteet muistuivat mieleeni, kun luin Rochesterin yliopiston suuresta tutkimuksesta, jonka mukaan ateistit ovat älykkäämpiä kuin uskonnolliset ihmiset. Humanistin silmään tarttuu tässä tutkimuksessa kaksi ongelmallista käsitettä, nimittäin uskonto ja äly. Jos tiede tutkii niitä, olisi kai hyvä tietää, mitä sellaiset ovat.
Aloitetaan älystä. Kuka on älykäs? Hän, joka ratkaisee tietokoneohjelmoinnin ongelmia, vai hän, joka luovii monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa? Hän, joka kiipii pomoksi, vai hän, joka riippumatossa loikoillen ihailee pilviä?
Tutkimuksissa oletetaan tavallisesti, että älykkyys on koehenkilöiden kykyä suoriutua tietyistä testeistä. Kuitenkin kahvipöydissä älystä puhutaan monisyisemmin. Älykkäänä pidetään häntä, joka säästää kakun pahan päivän varalle, mutta usein heitäkin, jotka syövät sen hetkestä iloiten.
Antropologit huomauttaisivat tässä, että monet ratkaisut, jotka Yhdysvalloissa ymmärretään älykkäiksi, katsotaan esimerkiksi Afrikassa laajalti typeriksi. Silti erään selvityksen mukaan psykologisen tutkimuskirjallisuuden koehenkilöistä lähes 70 prosenttia oli Yhdysvalloista ja 96 prosenttia länsimaista. Neljä prosenttia koehenkilöistä siis edustaa tutkimuksissa 88 prosenttia maailman väestöstä.
Entä kuka on uskonnollinen? Monet länsimaalaiset eivät usko pilvissä asuvaan partasuiseen heteromieheen, mutta kun he osallistuvat rokkitähtien, jalkapallojoukkueiden tai isänmaan palvontamenoihin, on heillä samanlainen harras katse kuin entisaikaan kirkossa.
Jos alkuperäiskansojen yhteisöissä järjestettäisiin olympialaisten kaltaisia menoja, antropologi luokittelisi ne oitis uskonnolliseksi toiminnaksi. Takavuosina jotkut uskoivat jopa Neuvostoliiton yhteiskunnan tieteelliseen perustaan.
Jos ja kun tieteelliseen maailmankatsomukseen kuuluvat myös humanistiset tieteet, meille paljastuu, että sangen monet tosiasiat ovat kulttuurin tuotetta. Esimerkiksi uskonto ja äly ja etenkin niiden korrelaatioiden mittaaminen ovat läpeensä länsimaisia keksintöjä.
Suuressa osassa maailman kieliä ei ole edes sanoja, jotka vastaisivat käsitteitä äly ja uskonto.
Janne Saarikivi Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisten kielten professori, joka haluaa kommentoida asioita myös aivan yleisesti.
Janne Saarikivi
Omistan vanhoja Neuvostoliitossa painettuja kirjoja, jotka kertovat tieteellisestä maailmankatsomuksesta. Kirjoissa julistetaan, miten totuus on tieteen tuloksissa eikä pappien löpinöissä. Samoin tiede osoittaa, miten Neuvostoliitossa kaikki on hyvin.
Kirjahyllyni aarteet muistuivat mieleeni, kun luin Rochesterin yliopiston suuresta tutkimuksesta, jonka mukaan ateistit ovat älykkäämpiä kuin uskonnolliset ihmiset. Humanistin silmään tarttuu tässä tutkimuksessa kaksi ongelmallista käsitettä, nimittäin uskonto ja äly. Jos tiede tutkii niitä, olisi kai hyvä tietää, mitä sellaiset ovat.
Aloitetaan älystä. Kuka on älykäs? Hän, joka ratkaisee tietokoneohjelmoinnin ongelmia, vai hän, joka luovii monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa? Hän, joka kiipii pomoksi, vai hän, joka riippumatossa loikoillen ihailee pilviä?
Tutkimuksissa oletetaan tavallisesti, että älykkyys on koehenkilöiden kykyä suoriutua tietyistä testeistä. Kuitenkin kahvipöydissä älystä puhutaan monisyisemmin. Älykkäänä pidetään häntä, joka säästää kakun pahan päivän varalle, mutta usein heitäkin, jotka syövät sen hetkestä iloiten.
Antropologit huomauttaisivat tässä, että monet ratkaisut, jotka Yhdysvalloissa ymmärretään älykkäiksi, katsotaan esimerkiksi Afrikassa laajalti typeriksi. Silti erään selvityksen mukaan psykologisen tutkimuskirjallisuuden koehenkilöistä lähes 70 prosenttia oli Yhdysvalloista ja 96 prosenttia länsimaista. Neljä prosenttia koehenkilöistä siis edustaa tutkimuksissa 88 prosenttia maailman väestöstä.
Entä kuka on uskonnollinen? Monet länsimaalaiset eivät usko pilvissä asuvaan partasuiseen heteromieheen, mutta kun he osallistuvat rokkitähtien, jalkapallojoukkueiden tai isänmaan palvontamenoihin, on heillä samanlainen harras katse kuin entisaikaan kirkossa.
Jos alkuperäiskansojen yhteisöissä järjestettäisiin olympialaisten kaltaisia menoja, antropologi luokittelisi ne oitis uskonnolliseksi toiminnaksi. Takavuosina jotkut uskoivat jopa Neuvostoliiton yhteiskunnan tieteelliseen perustaan.
Jos ja kun tieteelliseen maailmankatsomukseen kuuluvat myös humanistiset tieteet, meille paljastuu, että sangen monet tosiasiat ovat kulttuurin tuotetta. Esimerkiksi uskonto ja äly ja etenkin niiden korrelaatioiden mittaaminen ovat läpeensä länsimaisia keksintöjä.
Suuressa osassa maailman kieliä ei ole edes sanoja, jotka vastaisivat käsitteitä äly ja uskonto.
Janne Saarikivi Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisten kielten professori, joka haluaa kommentoida asioita myös aivan yleisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.