Kumpaa uskot, Raamattua vai Junkkaalaa?

Miksi noin mustavalkea näkemys:

"..kutistaa raamatun vertauskuvalliseksi mössöksi, jossa mikään ei tarkoita mitään oikeasti."

Minusta Raamatusta voi löytää mielekästä sisältöä, vaikka ei otakaan sen jokaista kohtaa absoluuttisen kirjaimellisesti.

Mustavalkeaa ajattelua kannattavat huomioni mukaan äärikristittyjen lisäksi myös ääriateistit, koska se helpottaa heidän uskonsa argumentointia.

tieteenharrastaja kirjoitti:

Miksi noin mustavalkea näkemys:

"..kutistaa raamatun vertauskuvalliseksi mössöksi, jossa mikään ei tarkoita mitään oikeasti."

Minusta Raamatusta voi löytää mielekästä sisältöä, vaikka ei otakaan sen jokaista kohtaa absoluuttisen kirjaimellisesti.

Mustavalkeaa ajattelua kannattavat huomioni mukaan äärikristittyjen lisäksi myös ääriateistit, koska se helpottaa heidän uskonsa argumentointia.

Lue lisää

Ääriateisti en ole joten sinne meni teoriasi.

Juuri tuo mielekkäiden kohtien jättäminen ja kiusallisten kohtien vertauskuvallistaminen on sitä mistä puhuin. Se on niin ilmiselvää ja läpinäkyvää en voi ymmärtää miten joku älykäs ihminen kuten sinä voit ottaa itsesi vakavasti uskovaisena. Varsinkin Suomen kirkko on jo aivan huvittava, yhtenä päivänä luin artikkelin, jossa moderni pappi selitti miten Raamattu oikeasti kehottaa meitä hyväksymään homoseksuaalisuuden. Meinäsi kahvi lentää nenästä.

Hkvkhviuävui kirjoitti:

Ääriateisti en ole joten sinne meni teoriasi.

Juuri tuo mielekkäiden kohtien jättäminen ja kiusallisten kohtien vertauskuvallistaminen on sitä mistä puhuin. Se on niin ilmiselvää ja läpinäkyvää en voi ymmärtää miten joku älykäs ihminen kuten sinä voit ottaa itsesi vakavasti uskovaisena. Varsinkin Suomen kirkko on jo aivan huvittava, yhtenä päivänä luin artikkelin, jossa moderni pappi selitti miten Raamattu oikeasti kehottaa meitä hyväksymään homoseksuaalisuuden. Meinäsi kahvi lentää nenästä.

Lue lisää

Juuri noin. Kaikki kauheudet ja ikävät kohdat selitetään ihmisten omiksi lisäyksiksi ja sitten ne ruusulta tuoksuvat kivat kohdat hyväksytään jumalan oikeaksi sanaksi. Rusinat pullasta ja niin edelleen...

Luin nyt Junkkaalan kirjan, josta löytyi muutama yllätys. Niihin ei kuulunut se, että hän olisikin kreationisti - niin perusteellisesti hän käsitteleee ja kumoaa melkein kaikki palstalla jhatkuvasti esillä olevat heidän väitteensä. Tiivistelmässä näin:

" 9) Kehitysopin vastustaminen voi muodosta vakavan esteen ajattelevan ihmisen tielle raamatullisen uskon vastaanottamiseen. [...] Kristityn ei pidä taistella kehitysoppia vastaan siinä luulossa, että näin puolustettaisiin Jumalaa tai Ramattua."

Sensijaan Junkkaala on selvästikin lähempänä raamatullista fundamentalistia kuin esiemrrkiksi omaa tulkintaani:

" 6) Jumalan luonnon kirja ja Jumalan Sanan kirja puhuvat samaa kieltä eivätkä ne voi olla ristiriidassa keskenään."

Melkein tulee mieleen Jaakobin "ristiriitaa ei ole" Junkkaalan yksityiskohtaisempia selityksiä lukiessa. Taivasteltuaan tuttuun tyyliin, miten "Jumala on pannut kaikki pallot pyörimään ... niin huolellisesti, etteivät mitkään [taivaankappaleet] törmäile toisiinsa" (s. 64) hän siirtyy (s. 67) kuvailemaan aurinkokuntamme syntyä tieteen sanoin, joista ilmenee, ettei kirjaimellisesti noin tosiaankaan tapahtunut. Adamista ja Eevasta todellisina ihmisyksilöinä hän ei luovu, ja liittää (s. 115) heidän ilmaantumisensa maanviljelyn aloitukseen, luokitellen kaikki heidän hyvin tietämänsä ja tieteen mukaan kuvailemansa esi-isänsä "raamatullisen määritelmän mukaan eläinkuntaan", kaiketi myös jälkeläisineen.

Vedenpaisumuksen Junkkaala luokittelee (s. 136) paikalliseksi tulvaksi, mutta jättää Raamatun kertomuksen siitä muuten käsittelemättä, sanoen vain pitävänsä "henkiökohtaisesti tärkeänä" uskoa siihen. Mielestäni hän jättäytyy hyvin aloittamassaan Sanan ja luomakunnan ilmoitusten yhteensovittamisessa puoliväliin silmät tiukasti ristiriidoille ummessa, mutta kelpo työn kuitenkin tehneenä.

tieteenharrastaja kirjoitti:

Luin nyt Junkkaalan kirjan, josta löytyi muutama yllätys. Niihin ei kuulunut se, että hän olisikin kreationisti - niin perusteellisesti hän käsitteleee ja kumoaa melkein kaikki palstalla jhatkuvasti esillä olevat heidän väitteensä. Tiivistelmässä näin:

" 9) Kehitysopin vastustaminen voi muodosta vakavan esteen ajattelevan ihmisen tielle raamatullisen uskon vastaanottamiseen. [...] Kristityn ei pidä taistella kehitysoppia vastaan siinä luulossa, että näin puolustettaisiin Jumalaa tai Ramattua."

Sensijaan Junkkaala on selvästikin lähempänä raamatullista fundamentalistia kuin esiemrrkiksi omaa tulkintaani:

" 6) Jumalan luonnon kirja ja Jumalan Sanan kirja puhuvat samaa kieltä eivätkä ne voi olla ristiriidassa keskenään."

Melkein tulee mieleen Jaakobin "ristiriitaa ei ole" Junkkaalan yksityiskohtaisempia selityksiä lukiessa. Taivasteltuaan tuttuun tyyliin, miten "Jumala on pannut kaikki pallot pyörimään ... niin huolellisesti, etteivät mitkään [taivaankappaleet] törmäile toisiinsa" (s. 64) hän siirtyy (s. 67) kuvailemaan aurinkokuntamme syntyä tieteen sanoin, joista ilmenee, ettei kirjaimellisesti noin tosiaankaan tapahtunut. Adamista ja Eevasta todellisina ihmisyksilöinä hän ei luovu, ja liittää (s. 115) heidän ilmaantumisensa maanviljelyn aloitukseen, luokitellen kaikki heidän hyvin tietämänsä ja tieteen mukaan kuvailemansa esi-isänsä "raamatullisen määritelmän mukaan eläinkuntaan", kaiketi myös jälkeläisineen.

Vedenpaisumuksen Junkkaala luokittelee (s. 136) paikalliseksi tulvaksi, mutta jättää Raamatun kertomuksen siitä muuten käsittelemättä, sanoen vain pitävänsä "henkiökohtaisesti tärkeänä" uskoa siihen. Mielestäni hän jättäytyy hyvin aloittamassaan Sanan ja luomakunnan ilmoitusten yhteensovittamisessa puoliväliin silmät tiukasti ristiriidoille ummessa, mutta kelpo työn kuitenkin tehneenä.

Lue lisää

Samaa puolitiehen jäämistä minäkin havaitsin. Hyvä toki että pääsi edes siihen saakka.

Tässä Junkkaala eroaa oppineesta ystävästäni, joka ei pelkää katsoa esille saamiaan tosiasioita silmiin, vaikka ne olisivat 180 astetta hänen aiempia (siis alun perin jyrkän fundamentalistisia) käsityksiään vastaan.

Kun Junkkaala erään kerran oli ystäväni kuulijoiden joukossa, hän todellakaan ei ollut kaikessa samoilla aallonpituuksilla vaan paremminkin vähän kiusaantunut, jos tapahtumasta kuulemani oikein muistan.