Kun sairaus on kärsimys, ja ihmisen ulkokultaisuus, myös persoonakehityksenä. Ulkoinen kauneus on ihmisarvolle tärkeä naiseutena, oikeuttamatta psyykkisen kivun tuottamista, tai sen arvona pitämistä. Se ei edes sovi ihmiselle, tai ole käytössä, alueelle.
- Ei pidä kokeilla sellaista, mitä ei ole.
Tuntemattomuus ja selän kääntäminen on syrjintänä sairaus. Avunhakemisen pakkomielteen painostamisesta on harhoja varmasti yhtä monta, kuin on miehiä. Hyvinvointi on a. perus-pilari ihmislle, b. lähtökohta turvallisuudelle. Kun ihmisiä on erilaisia, sitä ei tunneta.
Mutta että Raamatusta?
- Ei pidä kokeilla sellaista, mitä ei tunneta.
Ihmisarvon perusta on inhimililsyys ja turvallisuus, ilman pakokauhua, myös muille ihmisille, eikä julkiseen etiikkaan, sairaalloiseen kopioimiseen, jonka tasapainoisuuden pyytäminen saattaa aiheuttaa.
Kun ulkoinen ei ole käytössä, arvona kristinuskona, kristillisyys, on kysymys paineesta, kuin sairaalloisuuden takeesta, ihmeenä, ympäristölle ja läheisille, epätodellisuuden valheellisena kuvana, itsenä.
-Ihmisten auttaminen vain jätetään muille, jos ilmenee turvallisuushakuisuutta; Jeesus julisti opetuslapsilleen, kohdassa jota nämä punakantiset kirjat, Kts. Ikuiset Kertomukset; Parragon-Uruguay, 1976 eivät tarjoa syyttä tai ihan suotta ymmärrettäväkseen. Ketään ei jätetä syrjittäväksi, parannetaan.
Tämä Luukkaan evankeliumin aikainen paino on yhtä hepreaa.
Se on kuin mielenkiintoista, mielivaltaista kuin mielenosoituksellistakin kieltä. Kiehtova Egypti ja Lähi-Itä ovat antiikin ajoilta paljon muutakin kuin arkea. Se oli vastenmielistä, väkivaltaa, sen oikeuttamisen aikaa, joka näkyi tässä hienossa julistavassa kehojen kielissä, kidutuksessa.
Sen magia ei ollut tarkoitettu naisen nähtäväksi, ja Jeesus pyysi naisia poistumaan talosta, puutarhaan pihamaalle, ja lupasi itsensä jälleen nähtäväksi, ilman pyhyyttä, tai palvelijaa, sen pyytämistä. Kun magia on nykyaikaa, ja myös naisen nähtävänä selviytymiskeinona, on hyvä ajatella terveyttä, ensisijaista osallistumista, hyvinvointiin, sen ollessa omana, myös muille ihmsille. Mutta ei tällä tavalla, julkeavana ihmisjoukkona. "Manalan kirja kertoo auringonjumala Ran matkasta jälleensyntymiseen.Aluksi tämä maaginen kirja oli ainoastaan kuninkaallisten käytettävissä, mutta vähitellen se levisi korkeiden virkamiesten keskuuteen, ja sen aiheita maalattiin myös heidän hautojensa seiniin." Mytologia, Jumalia, Sankareita, Myyttejä
Tulevaisuuden arjen osana kokemuksena tulisi vastata lähinnä järjestysluvullisuutta, myös ulkoisen kauneuden, kuin kasvojenkin osalta.Siihen kuuluu myös fantasiaan reagoiminen erityisenä opittuna ihmisen kehon osana, kuten coping-keinona, hänen olemuksestaan, sen siten nähneenä, häntä painostavasti häväisten.
- Ja aivan turhaan.
Pelkäsin häiritseväni, vaikka en oikeasti tuntenut mitään. Olemus ajatteli, peloissansa perusturvallisuutensa puolesta. Kokemus muistutti nähtynä hieman Japanin kulttuuriakin. Maaseudulla joku poika saattoi joutua viettämään iltaa viikonloppuna, ihan omien lastensa seurassa, heihin kytkettynä. Kävelijä oli hyvin nuori. Minua hävetti, katselin toista ihmistä. Pelkäsin häiritseväni, vaikka oikeasti en tuntenut mitään.
- "Mistä saisin apua kiristäjään?" hän ajatteli. Kokemus ahdisti, siitä saatettiin, jopa pidättää. Hän oli peloissaan veljensä puolesta ja koko olemus ajatteli vain perusturvallisuuden rikkoutumista, kiihtyneesti hengittäen kaipauksesta järkytyksen suruun.
- Ei pidä kokeilla sellaista, mitä ei ole.
Tuntemattomuus ja selän kääntäminen on syrjintänä sairaus. Avunhakemisen pakkomielteen painostamisesta on harhoja varmasti yhtä monta, kuin on miehiä. Hyvinvointi on a. perus-pilari ihmislle, b. lähtökohta turvallisuudelle. Kun ihmisiä on erilaisia, sitä ei tunneta.
Mutta että Raamatusta?
- Ei pidä kokeilla sellaista, mitä ei tunneta.
Ihmisarvon perusta on inhimililsyys ja turvallisuus, ilman pakokauhua, myös muille ihmisille, eikä julkiseen etiikkaan, sairaalloiseen kopioimiseen, jonka tasapainoisuuden pyytäminen saattaa aiheuttaa.
Kun ulkoinen ei ole käytössä, arvona kristinuskona, kristillisyys, on kysymys paineesta, kuin sairaalloisuuden takeesta, ihmeenä, ympäristölle ja läheisille, epätodellisuuden valheellisena kuvana, itsenä.
-Ihmisten auttaminen vain jätetään muille, jos ilmenee turvallisuushakuisuutta; Jeesus julisti opetuslapsilleen, kohdassa jota nämä punakantiset kirjat, Kts. Ikuiset Kertomukset; Parragon-Uruguay, 1976 eivät tarjoa syyttä tai ihan suotta ymmärrettäväkseen. Ketään ei jätetä syrjittäväksi, parannetaan.
Tämä Luukkaan evankeliumin aikainen paino on yhtä hepreaa.
Se on kuin mielenkiintoista, mielivaltaista kuin mielenosoituksellistakin kieltä. Kiehtova Egypti ja Lähi-Itä ovat antiikin ajoilta paljon muutakin kuin arkea. Se oli vastenmielistä, väkivaltaa, sen oikeuttamisen aikaa, joka näkyi tässä hienossa julistavassa kehojen kielissä, kidutuksessa.
Sen magia ei ollut tarkoitettu naisen nähtäväksi, ja Jeesus pyysi naisia poistumaan talosta, puutarhaan pihamaalle, ja lupasi itsensä jälleen nähtäväksi, ilman pyhyyttä, tai palvelijaa, sen pyytämistä. Kun magia on nykyaikaa, ja myös naisen nähtävänä selviytymiskeinona, on hyvä ajatella terveyttä, ensisijaista osallistumista, hyvinvointiin, sen ollessa omana, myös muille ihmsille. Mutta ei tällä tavalla, julkeavana ihmisjoukkona. "Manalan kirja kertoo auringonjumala Ran matkasta jälleensyntymiseen.Aluksi tämä maaginen kirja oli ainoastaan kuninkaallisten käytettävissä, mutta vähitellen se levisi korkeiden virkamiesten keskuuteen, ja sen aiheita maalattiin myös heidän hautojensa seiniin." Mytologia, Jumalia, Sankareita, Myyttejä
Tulevaisuuden arjen osana kokemuksena tulisi vastata lähinnä järjestysluvullisuutta, myös ulkoisen kauneuden, kuin kasvojenkin osalta.Siihen kuuluu myös fantasiaan reagoiminen erityisenä opittuna ihmisen kehon osana, kuten coping-keinona, hänen olemuksestaan, sen siten nähneenä, häntä painostavasti häväisten.
- Ja aivan turhaan.
Pelkäsin häiritseväni, vaikka en oikeasti tuntenut mitään. Olemus ajatteli, peloissansa perusturvallisuutensa puolesta. Kokemus muistutti nähtynä hieman Japanin kulttuuriakin. Maaseudulla joku poika saattoi joutua viettämään iltaa viikonloppuna, ihan omien lastensa seurassa, heihin kytkettynä. Kävelijä oli hyvin nuori. Minua hävetti, katselin toista ihmistä. Pelkäsin häiritseväni, vaikka oikeasti en tuntenut mitään.
- "Mistä saisin apua kiristäjään?" hän ajatteli. Kokemus ahdisti, siitä saatettiin, jopa pidättää. Hän oli peloissaan veljensä puolesta ja koko olemus ajatteli vain perusturvallisuuden rikkoutumista, kiihtyneesti hengittäen kaipauksesta järkytyksen suruun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hän haki apua minulle kiristäjään. Miten pienelle lapselle, joka ei ole vielä voi kertoa, että hänen ympäristössään on henkisesti häiriintynyt ihminen, mieleltään sairas? Vastausta vain haettiin, ja asiaa ratkaistiin, sairaalloisuudesta, ilman oikean ja väärän erottelemisen kykyä.
- Siitä ei puhuttu. Ihan omasta häveliäisyydestä. Se tuska oli puhumaton.
Absurdi kokemus on ihan kiva kokemus seksuaalisuudesta. Siihen kuuluu toiseen ihmiseen, hänen inhimillisyyteensä ja olemukseen kunnioittamisella, ihmistä arvostaen reagoiminen, yksityis-elämäkseen.
Kehon osana ne ovat joitakin heijaste-kiinnityksien ja heijaste-siimoituksien nähtyjä ominaisuuksia vastaavia. Olemuksen eleet olivat järkyttyneitä, ne olivat nopeita ja tasapainoisen aggressivisia, epätodellisuuden kuplan muovaamassa sairaalloisuuden ja näkymättömän, hahmottomuuden sukupuolen halventamisen maailmassa. Keho oli kiihtynyt ja se oli järkyttynyt, tukahtunut pelosta, aivan kuin hermoromahdus ja itku olisivat painaneet. Kokemus oli paikallaan pysymistä, ja se edusti omaa yksinolemista.
Lasarus ei lyö ketään Jeesuksenakaan. Hänen omat jalkavaimonsa, vain eivät antaneet rakkaudesta tilaa ihmisjoukolta, valinta oli kuin ryhmän, suureellinen ja kaipauksen antava, kuin he kumarassa valittivat ihmisen hirviön kummallista täyttymystä egoismistä. Hartiat kumarassa he painuivat ulos yksikattoisesta pienestä majasta, johon ihmiset olivat sulloutuneet, keskellä päivääkin, ulkopuolisia, perheenjäseniä ja kaikki sekaisin, kuin kapakkaan.
- Apua ei koskaan saatu.
Se tie oli Jeesus-parantajalle umpikuja, polku elämänjanosta kärsivien luokse ja kuljettava elämänlähteen ohitse. Iloista he kuvasivat sitä, säännöllistä tapaansa, nauttia saastaisuudesta, kiellettyistä hedelmistä ja nautinto-aineista oman ilonsa, ja tapansa mukaan tukahtuen ja uskomuksena näin oli joukolla, ryhmänä ja ilolla päästää mukaansa silloin arkeen vain epätodellisuuden, ja kaipuun. Se oli auringon keskeltä pilvetön ja harmaa raskaus, kaiken sen luonnontasapainon ja taivaan sinen sijasta. He olivat valinneet väärin! Se oli tuomiota... Eikä se kertonut heistä itsestään, jota he saisivat poistuen julki tuoda, kuin kaunis, vain ulkokultaisempi epäaito, epätodellisuudesta ihminen, vain saattoi tuskana horjuen katsella teennäisyyttä. Se rohto, kaupassa se maksoi, mutta oliko tulija vieras, ulkopuolinen ja aito, heillekin avoin, vapautena ja turvallisuudentunteen, arjen mukanaan tuoma vierailija, tasapainona.
Kohta on tällaisessa verkko-muokkauksessa.
- Se ei lievitä kärsimystä, lisää työmäärää, eikä ole kivaa, pakkotyönä.