Jeesus voi ja parantaa

On niin hyvä lukea tällaisia viestejä kaiken sen riitaisan ja ristiriitaisen materiaalin keskeltä, jollainen monissa "kristinusko" -aiheen alla olevissa ketjuissa vallitsee. Todistat puhtaasti siitä, kuinka Jeesus sinut pelasti!

Kirjoitit: "Rukoilin välillä kai olevinaan Jeesusta avuksi.. Olinko tosissani? En tiedä.. Annoin myös elämäni Jeesukselle monia vuosia sitten, mutta se tie ei kestänyt. En osannut rukoilla kai oikein tai sitten en vain pystynyt nöyrtymään. Ylpeys on se mikä ihmistä usein sitoo."
Tuo on hyvin puhuttelevaa - on suuri kysymys, miksi ihmisen ratkaisun tekeminen Jeesuken puoleen ja Jeesuksen rukoileminen ei aina riitä. Miksi elämän antaminen Jeesukselle ei kestänyt? Onko syvimmiltään kysymys siitä, että ihminen ei voi ratkaisullaan tulla uskovaksi, vaikka moni niin väittää. Jeesus pelastaa sen, jota Pyhä Henki vetää ja Jeesus saa pelastuksesta kaiken kunnian - emme voi kiitellä itseämme, että osasimmepa tehdä oikean ratkaisun.

Hienoa on huomata, että tunnustat, että paranit "ainakin osittain" ja että "elämä on edelleen taistelua". Niin se on, mutta Jeesus on sinun ja kaikkien meidän muidenkin uskovien kanssa, jotka tässä ajassa vielä taistelemme. Olet saanut kokea myös Pyhän Hengen ihmeellisen kosketuksen. Kaikki uskovat eivät sitä koe. Pyhä Henki on kaikkien uskovien sydämessä kirkastaen Kristusta, mutta Pyhän Hengen täyteyden kokeminen, Pyhän Hengen kaste, Pyhän Hengen kosketus ne ovat sitä ylimääräistä Jumalan läheisyyttä, jota mm. sinä olet saanut kokea. Ole siitä Jumalalle kiitollinen.

Kiitos todistuksesta - jää Taivaan Isän täysihoitoon!

Jatkan vielä sen verran, että minulla oli siis kipuja maksassa, haimassa ja kaulassa erinäisestä syystä jota en tähän viitsi alkaa sepostamaan. Eli nämä lähtivät. Kaula parani ja kivut lähtivät.

Psyykkisesti myös olin aivan rikki. Melkeinpä jo ihmisraunio. Erilaisia ongelmia on ollut silläkin alueella. Pelkäsin ihmisiä ja osittain pelkään toki vieläkin. Mutta nyt minä tiedän että Jeesus voi vapauttaa minut kaikesta. Usein ihmisiä sitoo eniten juuri se ihmispelko.

En koskaan uskonut, että Pyhä Henki voisi minua koskettaa noin voimakkaasti. Ihmettelin ihmisiä jotka kielillä puhuivat yms.. Välillä ajattelin että he ovat oikeasti hulluja ja että ei kukaan parane mistään.. Että se on vain jotain sukkestioo joukko hurmosta tms.. Kasteella kuitenkin kävin jo useita vuosia sitten. Koin silloin Jumalan rakkautta, mutta en kai ollut valmis ottamaan vielä mitään vastaan. Olin useita kuukausia raittiina, sitten tuli se ylpeys. Luulin että minä omissavoimissani pystyn mihin vain. Korkealta tipuin ja sama elämä jatkui kuitenkin... Käytin alkoholia vieläkin enemmän yms.. Tuli syvä masennus.

Nyt voin sanoa, että uskon Jeesukseen 120%. Sekin vaikutti paljon asiaan, kun koin sen yksin. Siinä ei ollut ketään muita kuin minä ja Jeesus.

Pitkään syytin ihmisiä kaikesta. Yritin pyytää apua uskovilta tutuilta että auttaisivat, ottaisivat kädestä ja tukisivat. Veisivät kokouksiin. Olin katkera kaikille. Kukaan ei auttanut. Mietin että onpa seurakunnassa kauniit puheet lähimmäisen rakkaudesta. Miten pitäisi kantaa toinen toisiaan yms.. Ajattelin että varsinaisia fariseuksia ovat.

Sitten minä tajusin, että miksi minä turvaan ihmisiin. Ei minun tarvitse turvata kuin Jumalaan ja pyytää häneltä apua. Sen kun tajusin niin taivas aukeni minulle ja sain avun ylhäältä.

Nyt kiitollisin mielin jatkan matkaani ja odotan sitä kaikkea minkä Jumala voi minulle lahjoittaa vielä. Tässä minä toivun pikkuhiljaa Herran huomassa. Päivä päivältä rikkaampana kuin koskaan.

Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, ei ihmisille vaikka toki Jumala toimii ihmisten kautta myös.

Jos joku haluaa jutella enemmän esim s-postilla niin laittakaa tänne osoitteitanne niin vastailen kyllä. :)

Siunausta edelleen jokaiselle:) Ja anteeksi kirjoutusvirheet.