Hammasproteesi

Nelikymppisenä poistettiin ylähampaat. Paikat oli irtoillleet ja loput hampaiden kruunuista oli murentunut. Kaksvitosena tuli vielä paikattua kertaalleen hampaat kuntoon, mutta siitä lähti alamäki. Syynä hoitamattomuuden lisäksi suuta kuivattavat lääkkeet (bentsot). En iljennyt myöskään mennä hammaslääkäriin enää kun hampaat oli huonossa kunnossa enkä myöskään selvinpäin pystynyt liikkumaan ja alkoholin vaikutuksen alaisena en hävennyt mennä.

Lopetin alkon ja lääkkeet. Poistatin ylähampaat ja aloin hoitaa jäljelle jäänyttä kalustoa. Nyt on suu pysynyt terveenä. Reikiäkään ei ole tullut kuin yksi kymmenessä vuodessa. Olisiko sekin jo ollut aluillaan ennen muutosta.


Aika usealla on proteesit. Niitä vaan ei huomaa.

Vähän alta kuuskymppisenä kaikki omat poistettiin, molemmat tekarit nyt suussa.

Sairaalassa tohtori ja hoitsut kommentoi huonoista hampaista että jotain pitäisi tehdä, tilasin sitten ajan hammaslääkärille ja kaikki hampaat poistettiin, teknikolla teetin proteesit.

Nainen 41 v., hammaslääkäripelon ja huonon hoidon yhdistelmästä parodontiitti, hampaat alkoi heilua ja putoilla yksi kerrallaan. Nyt enää muutama oma jäljellä, ja nekin huteria. Aivan kauhealta tuntuu, ja kaduttaa, kun en hoidattanut silloin, kun vielä jotain olisi ollut tehtävissä.

Tsemppiä Mira Hannele! Hammasproteesi ei ole paha juttu, päin vastoin. Rohkeasti turpatohtorin pakeille. Puudutus ja loput hampaat veks ja proteesi tilalle. Voin vakuuttaa, että siitä alkaa uusi elämä. Ei tarvitse hävetä omaa hymyään:)

Moikka kaikille!
nainen 43 v, ja keväällä poistettiin nukutuksella kaikki loput (murheen kryynit) suusta, kaikki pois, ylä- ja alaleuka. Eipä noita ollut kuin 12 jäljellä, joten ei niin paha nakki. Maanantaina lähti hampaat, torstaina oli uudet suussa.

Itse taistelin vuosi"kymmenet" huonojen hampaiden ja jumalattoman pelon kanssa, ainainen stressi, ja paniikki, että jotain hajoaa, ja hajosihan niitä....lopulta oli aina tehtävä jotain. Hampaitani hoidettiin psykologin avulla, diapamin avulla, iv-sedaatiolla, täysnukutuksella, mutta niin ne vaan loppui, eikä mikään enää auttanut. Ne oli loppuun hoidettu, ja rahaa oli palanut hirveästi.

Löysin aivan mahtavasti asiaan suhtaituvan lääkäriaseman, jossa annetaan nukutushoitoa, ja lähellä on erittäin hyvä erikoishammasteknikko, jonka kanssa tekareita alettiin suunnitella jo ennen poistoa, 1-sovitus enää poistojen jälkeen, ja sitten sain hampaat jo suuhuni, nyt neon pohjattu kerran, toinen varmaan edessä joulun tienoilla, kun niin äkkiä laitatin, että ikenet elää paljon vielä.

MUTTA, kun päätös on kerran tehty, ja menee vaan, ja tekee homman, niin voin sanoa, että siellä lopussa kiitos seisoo. Tämä kesä on kaikkineen ollut aikuisen elämäni parhaita, voin hymyillä, jutella, ja olla ihan kuin kukahyvänsä muukin. Kukaan kuka EI tiedä, ei todellakaan voi tietää mistään, että hampaani eivät ole omani, ne on tehty vanhan kuvani perusteella, ja väri valittu erittäin luonnolliseksi. Voin syödä oikeastaan kaikkea, mitä haluan, ei satu minnekään, ja paniikki stressi aiheesta on loppunut!

Kyllä on oikeasti ihmisiä, ketkä pelkäävät niin paljon, että näin voi käydä, itseäni helpotti aikanaan lukea täällä, että meitä on muitakin.

Kannustan kyllä ottamaan asiasta vaarin, on se vaikeaa, ja vaatii omanaikansa, mutta itse tapahtuma menee aika nopeasti, eikä mulla ainakaan ollut mitään isoja kipuja poistojen jälkeen, ei turvotuksia eikä muutakaan ongelmaa.

Hei Johanna-2! Pystyitkö heti aivan normaalisti ja selvästi puhumaan, kun oli omat hampaat pois ja tekohampaat tulleet? Tämä on yksi asia mikä minua nyt tosi paljon pelottaa. Alkoi s-kirjaimet suhista jo kun jouduttiin edestä muutama hammas poistamaan, ja ne on siis korvattu siltaproteesilla.

Hei Mira!
Nopeasti proteesien kanssa oppii puhumaan, ässä on kaikkein hankalin joskus suhisee ja toisinaan vislaa, itselle aluksi kieli ei mukamas tahtonut sopia uudelleen muotoiltuun kitalakeen mutta kyllä se parissa päivässä tottuu uuteen ympäristöön.

Viimeisellä käynnillä teknikon luona hän laittoi valmiit proteesit suuhuni, naurahti siinä samalla jutellessamme että useimmat ei tohdi puhua ollenkaa uusien proteesien kanssa, tuumas että mä totun varmaan nopeasti proteesehin kun kerta heti puhunkin ja niihän tässä on käynytkin ei nuo enää häiritse millään tavalla.

Ihan turhaa jännität puhu niinkuin puhut vaikka se ässä joskus vähäsen nuotin vierestä meneekin, nopeesti se korjaantuu kunhan siihen ei itse kiinnitä minkäänlaista huomiota eikä puhumista ala jännittää.

Ihan samaa sanoisin, kun nakarit yllä. Kyllä se puhuminen voi olla vähän erilaista alussa, ja välillä vieläkin, mutta tuo on asia, johon kyllä tottuu, kun vielä muistaa, että itse kuulet äänesi, ja ässäsi erilailla, kun muut.

Homaan välillä ,että voi suhahtaa,tai jotain, mutta niinhän se tekee omillakin hampailla välillä, toiset puhuu erilailla, ja suhuttavat enemmän, vaikka on omat hampaat.

Pääsääntöisesti puhe kuitenkin luistaa hyvin, en pidä itseni kohdalla tuota isona juttuna. Ja kun hampaat on hyvät, ja sopivat, ne istuu hyvin, niin ei suhise siksikään.

Joskus ite huomaan, että riippuu vähän siitä, mitä kaikkea olen syönyt, jos kovin rasvaista, se voi "löystyttää" hieman hampaiden pitoa, jolloin suhisee helpommin. Onko muut huomanneet tällaista? Ruoan jälkeen onkin hyvä huuhtoa ainakin joskus, niin ei tuo vaiva yllätä.

18 vuotiaana sain ensimmäiset tekohampaat huonon hammasluuston vuoksi kalliita ovat laittaa tänä päivänä