Kun viime sunnuntaina näissä ´menneitten aikojen muisteloissa´
puhuttiin kahdesta juutalaisia vihanneesta miehestä, Caligulasta
ja Adolf Hitleristä, tänään puhutaan pienestä eurooppalaisesta
kansakunnasta, jonka ystävällisyys ja vieraanvaraisuus pelasti
tuhansien juutalaisten hengen.
Tämä saattaisi olla vaikea kysymys - arvata mistä kansakunnasta
on kysymys - ellei rahtusen verran helpotettaisi pohtimista. Kun
sanotaan että kyseinen kansakunta on erittäin tuttu vähintäänkin
kaikille postimerkkeilijöille, arvailu saattaa jo hivenen helpottua.
Kun vielä todetaan, että maassa asuu tälläkin hetkellä vain
32 000 ihmistä ja että maan pääasiallinen kieli on italia, PJ:n
lukijakunnasta kuuluu iloinen hihkaisu: San Marino!
Ja aivan oikein: kysymys todellakin on San Marinosta, Italian
´kainalossa´ sijaitsevasta lilliputtivaltiosta, joka on maailman
vanhin yhtäjaksoisesti elossa säilynyt tasavalta. Maa näet
perustettiin eilen, 3.9., 1712 vuotta sitten. Eli perustamisvuosi
oli sangen varhaiselta kalskahtava 301.
Maan perusti Italian Riministä alueelle vainoja paennut muurari
Santo Marino, Pyhä Marinus. Muurari kun oli, Santo Marino
rakensi pienelle kristilliselle yhteisölle oman kirkon Monte Titaton
rinteille, alueelle jonka oli yhteisölle lahjoittanut riminiläinen
rikas vallasrouva. Ja näin sai alkunsa pikkuriikkinen San Marinon
valtio, maailman toinen (Rooman jälkeen) tasavalta ja samalla
maailman vanhin elossa säilynyt demokratia. Vain hivenen yli
60 neliökilometrin alueelle levittäytynyt (lue: sovittautunut) kansa-
kunta elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Matkailu on vilkasta, ja
postimerkkeily on yhäkin arvossaan. Maa on myös Euroopan
neuvoston jäsen. Ja pelataanhan siellä jalkapalloakin.
Mutta se varsinainen ansio, jonka pohjalta San Marino tänään
tämän muistelemisen kohteeksi seuloitui, liittyy II maailmansodan
aikaisiin tapahtumiin. Lilliputtivaltioon nimittäin suorastaan
tungeksi sotapakolaisia, arviolta hyvän matkaa yli 100 000
henkeä. San Marinossa he saivat olla rauhassa sodan kau-
huilta. Ja näiden tuhansien ja taas tuhansien ihmisten joukossa
oli suuri joukko myös juutalaisia, jotka San Marinoon päästyään
saattoivat kirjaimellisesti hengäistä helpotuksesta: Hitlerin ja
natsien synkeä käsi ei heitä enää tämän pienen piilopaikan
hoivista tavoittanut.
(4.9. Oron)
puhuttiin kahdesta juutalaisia vihanneesta miehestä, Caligulasta
ja Adolf Hitleristä, tänään puhutaan pienestä eurooppalaisesta
kansakunnasta, jonka ystävällisyys ja vieraanvaraisuus pelasti
tuhansien juutalaisten hengen.
Tämä saattaisi olla vaikea kysymys - arvata mistä kansakunnasta
on kysymys - ellei rahtusen verran helpotettaisi pohtimista. Kun
sanotaan että kyseinen kansakunta on erittäin tuttu vähintäänkin
kaikille postimerkkeilijöille, arvailu saattaa jo hivenen helpottua.
Kun vielä todetaan, että maassa asuu tälläkin hetkellä vain
32 000 ihmistä ja että maan pääasiallinen kieli on italia, PJ:n
lukijakunnasta kuuluu iloinen hihkaisu: San Marino!
Ja aivan oikein: kysymys todellakin on San Marinosta, Italian
´kainalossa´ sijaitsevasta lilliputtivaltiosta, joka on maailman
vanhin yhtäjaksoisesti elossa säilynyt tasavalta. Maa näet
perustettiin eilen, 3.9., 1712 vuotta sitten. Eli perustamisvuosi
oli sangen varhaiselta kalskahtava 301.
Maan perusti Italian Riministä alueelle vainoja paennut muurari
Santo Marino, Pyhä Marinus. Muurari kun oli, Santo Marino
rakensi pienelle kristilliselle yhteisölle oman kirkon Monte Titaton
rinteille, alueelle jonka oli yhteisölle lahjoittanut riminiläinen
rikas vallasrouva. Ja näin sai alkunsa pikkuriikkinen San Marinon
valtio, maailman toinen (Rooman jälkeen) tasavalta ja samalla
maailman vanhin elossa säilynyt demokratia. Vain hivenen yli
60 neliökilometrin alueelle levittäytynyt (lue: sovittautunut) kansa-
kunta elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Matkailu on vilkasta, ja
postimerkkeily on yhäkin arvossaan. Maa on myös Euroopan
neuvoston jäsen. Ja pelataanhan siellä jalkapalloakin.
Mutta se varsinainen ansio, jonka pohjalta San Marino tänään
tämän muistelemisen kohteeksi seuloitui, liittyy II maailmansodan
aikaisiin tapahtumiin. Lilliputtivaltioon nimittäin suorastaan
tungeksi sotapakolaisia, arviolta hyvän matkaa yli 100 000
henkeä. San Marinossa he saivat olla rauhassa sodan kau-
huilta. Ja näiden tuhansien ja taas tuhansien ihmisten joukossa
oli suuri joukko myös juutalaisia, jotka San Marinoon päästyään
saattoivat kirjaimellisesti hengäistä helpotuksesta: Hitlerin ja
natsien synkeä käsi ei heitä enää tämän pienen piilopaikan
hoivista tavoittanut.
(4.9. Oron)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielenkiintoinen historiapläjäys, mutta mikäs profetia se tällainen on?
Amen, San Marinolle tuosta. Olipas mielenkiintoinen tarina. En ole ennen kuullut. Kiitos tuosta :)
2345rtf- lukaise Raamatusta, mikä merkitys profetioilla ja juutalaisella kansalla.
Sieltä saat vastauksen.
Löytö Patmos sivustolta- Postia Israelista - osiosta.
Kiva tarina :) Tässä hiukan lisää historiaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruandan_kansanmurha
Ruanda on jo asia erikseen. Vai liekö yhtä vanha valtio sekin.