Ihmisen luonto katolisen opin mukaan

Löysin tietoa tuosta kysymyksestä netistä.

Itse asiassa on katolisen kirkon opin mukaan harhaoppi, jos luulee, että ihminen oli ennen Aatamin ja Eevan syntiinlankeemusta luonnoltaan kuolematon. Ihminen luotiin luonnoltaan kuolevaksi, ja kuolemattomuus oli yliluonnollinen armo. Siis kun ihminen lankesi syntiin, menetti hän tuon yliluonnollisen armon ja hän alkuperäisen luontonsa johdosta kuoli. Itse asiassa tällä harhaopilla on nimikin: bianismi, jonka paavi Pius V on tuominnut harhaopiksi.

Itse käsitän sen niin, että kuolemattomuuden armo johtui paratiisissa olleesta elämän puusta, josta Aatami ja Eeva saivat syödä ja pysyä kuolemattomina. Ja kun heidät karkoitettiin paratiisista, menettivät he sen armon.

Syy, miksi mietin näitä asioita on se, että luterilainen vanhurskautumisoppi on periaatteessa baiatistinen harhaoppi:
"Baius comes close to Luther in this aspect because justification is merely a fictio iuris (“legal fiction”). Since mankind possesses a depraved nature and is not fully restored to the pre-fallen state of innocence in this life, it is therefore impossible for an interior renovation to occu within a believer’s soul.
Baius believed that his doctrine would attract the Protestant “heretics” and that his theology was more faithful to Sacred Scripture and the Church Fathers. He is right that his doctrine of salvation does come close to Luther and Calvin’s “justification by imputed righteousness”. Nevertheless, Pope Pius V condemned seventy-nine propositions from the works of Baius as heretical in his 1567 bull Ex omnibus afflictionibus.
All this is to show that one’s doctrine of salvation is intimately bound to how one understands grace, nature, and the state of mankind prior to the fall."

Tämä nyt meni ehkä vähän hilseen yli, mutta joillekin tästä voi olla hyötyä.

Kysymyksesi havainnollistavat hyvin sitä, mitä uskonto tekee ihmiselle.