Kotiäitinä olo on kivaa, kun saa olla kotona :)
Kun vaan olisi toinenkin aikuinen talossa. :/
Mulla menee hermot mieheen, en edes viitsi muuta kun puolustaa lapsia.
Meillä menee lasten kans aina kivasti päivät, ei juuri äänenkorotusta eikä tappeluita. Kaikilla on kiva olla.
Mies tulee töistä, niin ekana huutaa lapsille ulkona, että vittu, perkele mitä nää lelut tekee täällä, ootteko saatanan paskat käyneet toista autoa kokeilemassa kädellä.
No joo kaikkien ilta on jo pilalla tai ainakin mun kun kuulen sen.
Sanon että siinä on ruokaa syö, lapset alottaa heti hirveän huudon ja tappelun kun isi tulee kotiin.
Ukko huutaa, että perkele, kohta tulee remmiä jos ne turvat ei pysy kiinni. :/
Komennan lapsia et olkaa nyt hiljaa, isi ei jaksa kuunnella teitä.
Ei hyvänyönsuukkoja, ei läheisyyttä ei halausta kellekkään :( Taas pettymys. No johan tuossa on varmaan mennyt kuukausi ilman läheisyyttä.
Seksiä joo ehkä jonkin viikon välein, mutta ei siinäkään ole läheisyyttä eikä rakkautta.
Samaa paskaa viikosta toiseen, ero olis parasta mitä vois tapahtua, mutta sekään ei onnistu.
Mies ei halua enää ikinä koskaan nähdä ketään meistä, ei mua eikä lapsia, uhkaa välillä jopa tehdä itselleen jotain jos ero tulee.
Yritän sinnitellä ja kestää.
Välillä kuitenkin isikin on lasten kans, leikkaa ruohon, käyttää ajaan traktorilla, esittää kaikille muille hyvää isää.
Mut sitähän ei kukaan tiedä mitä me täällä kotona kestetään.
Mulla ei ole enää ystäviä kun en saanut niitä seurustelun alussa juurikaan tavata. Vieras paikkakunta, mun lähimmät sukulaiset asuvat 100km päässä. Muutama tuttu kylällä kuitenkin löytyy jostai lasten perhekerhon kautta.
En ole käynyt 10 vuoteen yksin oikeastaan missään kun päivän reissuja joskus kaupassa.
Ei siinä, elämää se vain on, päivä ja viikko kerrallaan. Pitää yrittää selvitä ja jaksaa lasten takia. Ne kuitenkin tykkää isästään useimmiten.
Olisipa joku ihana syy jolla voisi pois lähteä.
Samaa paskaa vuodesta toiseen eikä loppua näy.
21
1619
Vastaukset
- yöllä töissä
Huh huh. Luulin jo et oot muijani, mutta sitten luin nuo remmillä lyönnit sun muut kiroilut lapsille niin onnekseni et ollut.en koskaan kiroile lapsille enkä todellakaan uhkaile ketään. Minullakun on vain yksi lapsikin. Tämä sinun kirjoituksesi kyllä pisti posket punaisiksi... täytyykin tässä ryhdistäytyä ja antaa pitkä suukko vaimolle heti aamusta kun tuun töistä.
- Aallonmurtaja
Asetin aikoinaan opintoni etusijalle erääseen mieheen nähden. Kummankaan tal. tilanne ei ollut tuolloin kummoinen. Ei siinä voinut ajatella perheen perustamista. Motivoiduin suorittamaan opinnot loppuun, jotta saisin ammatin ja toimeentulon, jotta voisin joskus perheen perustaa. Kun tapasin mieheni hän lupasi muuttaa hoitovapaalla työni perässä, jotta saan uran käyntiin. Jäin ja saimme kaksi lasta, mutta hän ei halunnutkaan riskeerata työpaikkaansa. Kohta kymmenen vuotta olen tehnyt koulutusta vastaamattomia pätkätöitä tai ollut kotiäiti. Mies huutaa päivittäin minulle ja lapsille. Kun olin kotona tein kaikki kotityöt ja työssä käydessäni mies olettaa kai palvelun jatkuvan. Menot laitamme silti puoliksi. Läheisyys on yhtä kuin maks. 3 min. pikapano silloin kun mies haluaa. Ystävien kanssa yhteydenpito hyytyi suhteemme alussa. Uusiin ihmisiin on vaikea tutustua. En ilkeä edes esittäytyä, koska kohta kysyttäisiin sitä mitä työtä teen. Ja se on vaihtuu vuosittain. Yritän pitää kunnosta huolta, muuten en käy missään. Miehen vanhemmatkin huutavat toisilleen, omat vanhempani eivät riidelleet, vaan yhä edelleen osoittavat pienin elein kiintymystä ja arvostusta toisilleen. Onko huutaminen osin peritty malli? Hiljan onnistuin saamaan kaksi työtarjousta, joista toinen olisi sisältänyt matkustelua. Mieheni sanoi, etten lasten takia voi sitä ottaa. Hyvän palkan avulla olisin saavuttanut tal. itsenäisyyden, mutta taivuin. Minua väsyttää vuosia jatkunut epävarmuus ja se heijastuu jo terveyteenkin. Kuihdun. En voi erota, sillä minulla ei ole varaa asua alueella, jossa lasten koulu ja päiväkoti sijaitsevat. En ole enää nuori ja viehättävä, joten uusi rakkaus olisi epätodennäköinen. Joutuisin muuttamaan koul. vastaavan työn perässä ja menettäisin lapseni. Tekemieni valintojen vuoksi minulla on vain heidät. Rakastan heitä enkä osaa edes kuvitella elämää ilman heitä. Jotakin hyvää elämässäni siis on. Mistä saisin henkiset korvatulpat minulle ja lapsilleni? Vinkkejä selviytymistaktiikkoiksi otetaan vastaan. Nuorimmainen on vähän kipeänä, kuten itsekin. Siksi tässä yösydännä heräsin ja odottelen taas unentuloa..
- Tyrmistynyt
Hei bullarouva ja aallonmurtaja, olen todella ällistynyt tilanteistanne! Minun tekee
ihan pahaa lukea tekstejänne. Kuinka teitä oikein kohdellaan! Tiedän että moni ei tykkää
jos sanoo että teitä käy sääliksi, sanon siis että otan osaa tilanteisiinne ja kaikki
sympatiani ovat teidän puolellanne. Kuinka elämä menee noille raiteille? Oletteko
pohtineet vakavissanne eroa tai jotakin muuta mikä parantaisi tilannetta? Teidän
miehenne vaikuttavat kovin etäisiltä, kylmiltä ja työkeskeisiltä. Eihän tuollainen elämä
voi olla kovin onnellista, tahdon nähdä sen päivän kun oikeasti olette onnellisia,
tehkää tilanteelle jotakin, edes lastenne tähden. Teidän täytyy keskustella asiasta
vakavasti, joskus se keskustelu on käytävä, rohkeutta teille! - doloresa
Aallonmurtajan teksti on monin paikoin kuin olisin itse kirjoittanut. Haaveilin pitkään, että joskus voisin vielä saada koulutustani vastaavaa työtä. Mutta näin ei käynyt. Uudelleenkouluttauduin ja salasin yliopistotutkinnon työnhauissa, ettei minua kohtaan tunnettaisi samoja ennakkoluuloja kuin yleensä ylikoulutettuja kohtaan tunnetaan. Sitten sairastuin parantumattomaan, rappeuttavaan sairauteen. Lapset kärsivät itsekkään isän ja masentuneen äidin riidoista. Nyt kun lapset ovat jo teinejä, huomaavat, että isä on suurempi lapsi. Yitän olla heille iloinen, valoisa ja lällyleffojen tyyliin optimistinen. Sairauteni on tuonut "nyt kun vielä voin/pystyn"-tyylin tekemisiini. Mietin usein, minkälaisena toivon lasteni minut muistavan ja pyrin toimimaan sen mukaisesti.
Eroa pohdin aikoinaan useinkin, mutta ajattelin, että lasten takia yhteydenpitomme ja myös riitelymme kuitenkin jatkuisivat.
Toivon, että saat paremmat henkiset korvatulpat kuin minä lääkärin vastaanotolta sain.
- Toinen tyrmistynyt:/
Sopiiko kysyä, että miksi et lähde pois tuollaisen parisuhdeterroristin luota? Johan tuossa lapsetkin menee rikkoontuu henkisesti ajan kuluessa.
Tietenkin tuo itsarilla uhkailu on aika perinteinen keino pitää toisesta kiinni, mutta onko tuo nyt sit kuitenkaan sellainen asia oikeasti, millä annat hänelle tuon otteen itsestäsi? Ja kun tuo kuitenkin on usein vain puhetta näillä tällaisilla ihmisillä..
Vai onko tuo parisuhde sitten itsessään se pointti, minkä vuoksi sietää kaikkea?
Et mieluummin huonossa suhteessa kuin sinkkuna.
Onhan se pitkästä liitosta vaikea lähteä omille siivilleen, mutta ei se huono parisuhde kuitenkaan ole sinkkuna olemista parempi vaihtoehto ikinä.
En nyt tosiaankaan tarkoita olla loukkaava teitä kohtaan, mutta olen vain hieman ihmeissäni, että kuinka tuollaisessa lämäntilanteessa ihminen jaksaa pysyä? Kun tuollainen käytös, ja vielä omaa perhettä kohtaan, on todella törkeää.
Yrittäkää kuitenkin jaksella, jos ette pääse tilanteestanne irti. - bullarouva
Jos vaihtoehtona on että lapsilla on isä ylipäänsä tai ei ole ollenkaan. Mä valitsen mahdollisimman pitkälle varmaan sen et niillä on isä, välillä hetkittäin ok, mut yleensä ei.
Jos ero tulee joudun lähtemään lasten kanssa meidän talosta, mies ei lähde ja taistelee kaikessa mahdollisessa vastaan, ettei varmaan tarvitsi maksaa mitään lapsille muutenkaan.
Pienellä kylällä kun asutaan, meidän olisi lasten kanssa edes mahdotonta asua täällä, jouduttais lähtemään kauemma pois.
Mitä jos mies ei koskaan halua nähdä lapsiaan, ei ikinä jos on niin päättänyt, niin varmaan tekisikin.
On siinä mulla loppuelämäksi lasten vihat päällä kun veit meiltä isin.
Mä olisin jo lähtenyt jos se tosiaan olisi niin helppoa, että kaikki tapahtuu vain sormia napsauttamalla.- Lähde äläkä jää
Sulla on selkeä harhaluulo siitä, että lapset tarvitsevat huonon isän. Meinaan isällä, joka hetkittäin on, mutta yl. ei eikä haluaisi nähdä lapsia eron jälkeen tai osallistua heidän elämäänsä missään muodossa, niin sellaisella ei tee yhtään mitään tai itse asiassa tekee ja paljonkin nimittäin pahaa. Äidin syy ei ole huono isä, mutta äidin syy on jäädä huonon isän luo. Lapset eivät ikinä tule kiittämään sua siitä, että jäit niiden isän luo vaan pikemminkin päinvastoin. Lapset tulevat kiittämään sua siitä myöhemmin, että lähdit isän luota pois. Usko pois, sillä mä tiedän, mistä puhun omasta ja monen muunkin puolesta. Mikset lähde lasten kanssa kauas pois? Sehän on paljon parempi vaihtoehto kuin jäädä lähelle, sillä eihän sulla ole siellä muita läheisiä kuin lapset ja ne kulkee sun mukana. Mikset lähde vaikkapa sukulaisten lähelle? Valmistelet lähdön pikku hiljaa salaa, säästät rahaa, hankkiudut ylimääräisestä tavarasta eroon, pakkaat vain tarvitsemanne (kaiken muun saa hankittua aina myöhemmin tai niitä ei edes tarvita) ja hommaat toisen asunnon tai sitten lähdet vaikkapa turvakodin kautta. Lopulta vain lähdet etkä enää ikinä katso taaksesi ja palaa takaisin. Ei ole taatusti helppoa, mutta mahdollista ja todellakin toteuttamisen arvoista. Arvosta ja rakasta edes sen verran itseäsi ja varsinkin lapsiasi.
- itsetuonsamankokenut
Mä valitsin lopulta sen, että parempi kuin lapsilla ei ole isää ollenkaan. Tuollaista mekin kestettiin. Ihmeellistä naksahtelua joka asiasta. Ja pian ymmärsin, että jos pakotan lapseni elämään siinä niin olen ihan yhtä syyllinen kuin mieskin. Minun tehtäväni oli suojella lapsia. Lähdimme turvakotiin ja aloitimme uuden elämän ilman jatkuvaa huutamista ja räjähtelyä. Huima muutos lapsissa tapahtunut! Heistä paistaa se kauas kuinka hienoa on elää elämäänsä siitä nauttien eikä joka askeltaan varoen. Ettei tarvitse aina olla hiljaa tai joutuu kuulemaan huutoa. ymsyms.. Jos perustelet jääntiäsi sillä että olet niin hyvä äiti ettet halua viedä lapsilta isää, mutta voin kertoa että olet hyvä äiti ainoastaan siinä tapauksessa että viet lapsesi turvaan tuollaisesta ympäristöstä...
- Hämillään ja yksin
Niisk, kyllä itku tuli, kun luin kirjoituksesi.
Meillä on vähän samanlaista kuin teilläkin. Me olemme molemmat töissä. Haen lapset työpäivän jälkeen hoidosta. Teemme usein yhdessä ruoan valmiiksi siihen mennessä, kun isi tulee kotiin. Kyselen lasten kuulumisia, tarkistan läksyt ja ihailen piirrustukset. Lapset tekevät omia juttujaan kaikessa rauhassa. Iskä tulee kotiin pari tuntia meidän jälkeen. Siitä se alkaa...Lapset ovat kaivanneet häntä, minä en niinkään enää. "Mene nyt siitä, että saan edes istua hetken", on vastaus lapsen halaukseen. "Pidä turpasi kiinni, ettei tarvitse laittaa häpeämään", on vastaus ilonhuudahduksiin. "Antakaa nyt ****mun olla", on vastaus, kun pyydämme häntä syömään kanssamme.
Kaikilla on paha mieli. Lapset alkavat kiukutella ja minä yritän varoa tekemästä tai sanomasta mitään väärää, joskus jopa pelkään hengittää...koska hänen mielestään huokailen häntä paheksuen. Huomaan, että olen alkanut toivoa, ettei hän tulisi enää kotiin. Menisi suoraan harrastuksiinsa ja saunailtoihinsa. Tulisi vasta, kun olemme käyneet nukkumaan. Hänen läsnäolonsa aiheuttaa perheeseemme kireän tunnelma, kaikki ovat varpaillaan.
Mieheni on aamuyöhön saakka tietokoneella. Vihastuu, jos pyydän häntä viereeni nukkumaan. Hän ei enää puhu normaalisti, tiuskii vain tai ei puhu mitään. Olen yrittänyt kysyä, mikä on huonosti, muttei hän halua keskustella.
Voimia Sinulle bullarouva ja kaikille, joilla on kotona paha olla. - vinkkejä
käykää täällä http://adf.ly/WsWSb
- Siina.
Tuio on vain pelkkä rahastuskeino. Ilmoitan asiasta ko. adf.ly taholle.
- kipi-kk
mulla yläkerta elämää,mies murt haluaisin eroon
- mies8619
Voi sinua ja lapsiasi :-( miehesi kuulostaa aivan narsistilta! Kyllä lapsesi ymmärtää isompana jos eroon päädyt.tai jos noita hetkiä muistaa ni varmaan kiittääkin sua.
- zennia1
Moi!Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia vuosia sitten.Passitin mieheni lääkäriin,kun tiesin hänellä olevan korkeat verenpainearvot.Sai lääkityksen ja rauhoittui.Aina ei tietty siitäkään kyse.Joskus kokeilin myös sitä ettei oltu lasten kanssa kotona,kun tuli töistä.Näin sai mieskin omaa aikaa ja kun palasimme olikin jo tilanne toinen.
- lähes saman kokenut
Se ihana syy lähteä pois tuosta suhteesta ovat teidän lapset.ajattele heidän nykyistä kasvuympäristöä ja vertaa sitä siihen mitä voisit lapsillesi tarjota ilman tuota miestä.miehesi on ihan selvä narsisti.hän haluaa määrätä kaikesta ja jos vastaan sanot tai ilmoitat lähteväsi pois niin tietysti alkaa uhkailemaan tekevänsä itselleen jotain ym.se on vain keino saada teidät pysymään hänen talutusnuorassaan.ymmärrän että on vaikea lopettaa suhde mutta jos annat tilanteen jatkua niin se muuttuu entistä pahemmaksi.itselläni ei ole lapsia mutta olen ollut vastaavanlaisessa suhteessa kunnes hän teki sen pahimman mahdollisen eli pahoinpiteli minut.älä anna itsellesi käydä samoin.tai lapsillesi.narsisti ei vielä itse tunnusta että hänessä olisi jotain vikaa, kaikki muut ovat syyllisiä milloin mihinkin.
Toivotan sinulle voimia, toivottavasti pystyt ottamaan sen ratkaisevan askeleen.itsesi takia.ja ennenkaikkea lasten. - taina521
Ja mitä täällä nariset jos et kerran lähde liitosta pois.Elatusmaksut mies joutuu maksamaan ja puolet talosta joten et jää tyhjän päälle,nyt herätys,valittaminen ei auta
- omat arvot
hei-
elämänarvoja on erilaisia, mutta on tärkeää,että pidät oman pääsi!
- kokemusta on
heti alku kuulosti siltä että ukkosi on menettänyt ilon ja onnellisuuden.
Hän on saattanut joutua negatiivisen ajattelun kierteeseen joka on muuttanut hänen luonnettaan (pyysvästi) Oliko hän alussa tällainen?
kannattaisi käydä terapiassa ja lukea kirjoja joden avulla saisi uuden perspektiivin elämäänsä. Itselläkin oli sama ongelma ja lopulta erosimme.
Otan osaa. lasten ja itsesivuoksi jollei kaveri muutu. on parempi lähteä.
lasten reagtio kertoo tuskasta, pelosta, rauhattomuudesta.
Eikö tasapainoinen ja rauhallinen elämä ole juuri se josta nautit lastesi kanssa.
Pidä siitä kiini, haluathan että lapsesi kasvavat onnellisiksi eikä sellaiseksi kuin miehesi, En tiedä miksi miehesi on onneton, työ, raha, materia jokin häntä painaa.
vai onko kyse omasta tasapainottomuudesta
t. kokemusta on - senioro
DON'T READ THIS. YOU WILL BE KISSED ON THE NEAREST FRIDAY BY THE LOVE OF YOUR LIFE .TOMMORROW WILL BE THE BEST DAY OF YOUR LIFE. NOW YOU'VE STARTED READING THIS.DON'T STOP.THIS IS SO FREAKY.1. SAY YOUR NAME 10 TIMES 2.SAY YOUR MOM'S NAME 5 TIMES 3.SAY YOUR CRUSHES NAME 3TIMES 4. PASTE THIS ON 4 OTHER GAMES . IF YOU DO THIS YOUR CRUSH WILLL KISS YOU ON THE NEAREST FRIDAY. BUT IF YOU READ THIS AND DO NOT PASTE THIS YOU WILL HAVE VERY BAD LUCK . SEND THIS TO 4 GAMES IN 143 MINUTES. WHEN YOUR DONE F6 AND YOUR CRUSHES NAME WILL APPEAR IN BIG LETTERS ONTHE SCREEN . THIS IS SOOOO FREAKY BECAUSE IT ACTUALLY WORKS ... SEE SEE SEE SEE THIS PPL :/
- pieni neuvo
Olet tekemisissä narsistin kanssa ja sen nälkä on kyltymätön joten hankkiudu eroon ukostasi
- bullarouva
Kiitti kommenteistanne!, Tosin se eroonpääsy onkin sitten varmaan asia erikseen! Kertokaapa sitten viisammat et miten se onnistuu? :)
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271984
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001730Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy571380Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?791375Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M311038Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47936Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51933Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44892- 73866
- 109863