Samaa paskaa vuodesta toiseen eikä loppua näy.

Huh huh. Luulin jo et oot muijani, mutta sitten luin nuo remmillä lyönnit sun muut kiroilut lapsille niin onnekseni et ollut.en koskaan kiroile lapsille enkä todellakaan uhkaile ketään. Minullakun on vain yksi lapsikin. Tämä sinun kirjoituksesi kyllä pisti posket punaisiksi... täytyykin tässä ryhdistäytyä ja antaa pitkä suukko vaimolle heti aamusta kun tuun töistä.

Asetin aikoinaan opintoni etusijalle erääseen mieheen nähden. Kummankaan tal. tilanne ei ollut tuolloin kummoinen. Ei siinä voinut ajatella perheen perustamista. Motivoiduin suorittamaan opinnot loppuun, jotta saisin ammatin ja toimeentulon, jotta voisin joskus perheen perustaa. Kun tapasin mieheni hän lupasi muuttaa hoitovapaalla työni perässä, jotta saan uran käyntiin. Jäin ja saimme kaksi lasta, mutta hän ei halunnutkaan riskeerata työpaikkaansa. Kohta kymmenen vuotta olen tehnyt koulutusta vastaamattomia pätkätöitä tai ollut kotiäiti. Mies huutaa päivittäin minulle ja lapsille. Kun olin kotona tein kaikki kotityöt ja työssä käydessäni mies olettaa kai palvelun jatkuvan. Menot laitamme silti puoliksi. Läheisyys on yhtä kuin maks. 3 min. pikapano silloin kun mies haluaa. Ystävien kanssa yhteydenpito hyytyi suhteemme alussa. Uusiin ihmisiin on vaikea tutustua. En ilkeä edes esittäytyä, koska kohta kysyttäisiin sitä mitä työtä teen. Ja se on vaihtuu vuosittain. Yritän pitää kunnosta huolta, muuten en käy missään. Miehen vanhemmatkin huutavat toisilleen, omat vanhempani eivät riidelleet, vaan yhä edelleen osoittavat pienin elein kiintymystä ja arvostusta toisilleen. Onko huutaminen osin peritty malli? Hiljan onnistuin saamaan kaksi työtarjousta, joista toinen olisi sisältänyt matkustelua. Mieheni sanoi, etten lasten takia voi sitä ottaa. Hyvän palkan avulla olisin saavuttanut tal. itsenäisyyden, mutta taivuin. Minua väsyttää vuosia jatkunut epävarmuus ja se heijastuu jo terveyteenkin. Kuihdun. En voi erota, sillä minulla ei ole varaa asua alueella, jossa lasten koulu ja päiväkoti sijaitsevat. En ole enää nuori ja viehättävä, joten uusi rakkaus olisi epätodennäköinen. Joutuisin muuttamaan koul. vastaavan työn perässä ja menettäisin lapseni. Tekemieni valintojen vuoksi minulla on vain heidät. Rakastan heitä enkä osaa edes kuvitella elämää ilman heitä. Jotakin hyvää elämässäni siis on. Mistä saisin henkiset korvatulpat minulle ja lapsilleni? Vinkkejä selviytymistaktiikkoiksi otetaan vastaan. Nuorimmainen on vähän kipeänä, kuten itsekin. Siksi tässä yösydännä heräsin ja odottelen taas unentuloa..

Sopiiko kysyä, että miksi et lähde pois tuollaisen parisuhdeterroristin luota? Johan tuossa lapsetkin menee rikkoontuu henkisesti ajan kuluessa.
Tietenkin tuo itsarilla uhkailu on aika perinteinen keino pitää toisesta kiinni, mutta onko tuo nyt sit kuitenkaan sellainen asia oikeasti, millä annat hänelle tuon otteen itsestäsi? Ja kun tuo kuitenkin on usein vain puhetta näillä tällaisilla ihmisillä..
Vai onko tuo parisuhde sitten itsessään se pointti, minkä vuoksi sietää kaikkea?
Et mieluummin huonossa suhteessa kuin sinkkuna.
Onhan se pitkästä liitosta vaikea lähteä omille siivilleen, mutta ei se huono parisuhde kuitenkaan ole sinkkuna olemista parempi vaihtoehto ikinä.
En nyt tosiaankaan tarkoita olla loukkaava teitä kohtaan, mutta olen vain hieman ihmeissäni, että kuinka tuollaisessa lämäntilanteessa ihminen jaksaa pysyä? Kun tuollainen käytös, ja vielä omaa perhettä kohtaan, on todella törkeää.
Yrittäkää kuitenkin jaksella, jos ette pääse tilanteestanne irti.

Jos vaihtoehtona on että lapsilla on isä ylipäänsä tai ei ole ollenkaan. Mä valitsen mahdollisimman pitkälle varmaan sen et niillä on isä, välillä hetkittäin ok, mut yleensä ei.
Jos ero tulee joudun lähtemään lasten kanssa meidän talosta, mies ei lähde ja taistelee kaikessa mahdollisessa vastaan, ettei varmaan tarvitsi maksaa mitään lapsille muutenkaan.
Pienellä kylällä kun asutaan, meidän olisi lasten kanssa edes mahdotonta asua täällä, jouduttais lähtemään kauemma pois.
Mitä jos mies ei koskaan halua nähdä lapsiaan, ei ikinä jos on niin päättänyt, niin varmaan tekisikin.
On siinä mulla loppuelämäksi lasten vihat päällä kun veit meiltä isin.
Mä olisin jo lähtenyt jos se tosiaan olisi niin helppoa, että kaikki tapahtuu vain sormia napsauttamalla.

Mä valitsin lopulta sen, että parempi kuin lapsilla ei ole isää ollenkaan. Tuollaista mekin kestettiin. Ihmeellistä naksahtelua joka asiasta. Ja pian ymmärsin, että jos pakotan lapseni elämään siinä niin olen ihan yhtä syyllinen kuin mieskin. Minun tehtäväni oli suojella lapsia. Lähdimme turvakotiin ja aloitimme uuden elämän ilman jatkuvaa huutamista ja räjähtelyä. Huima muutos lapsissa tapahtunut! Heistä paistaa se kauas kuinka hienoa on elää elämäänsä siitä nauttien eikä joka askeltaan varoen. Ettei tarvitse aina olla hiljaa tai joutuu kuulemaan huutoa. ymsyms.. Jos perustelet jääntiäsi sillä että olet niin hyvä äiti ettet halua viedä lapsilta isää, mutta voin kertoa että olet hyvä äiti ainoastaan siinä tapauksessa että viet lapsesi turvaan tuollaisesta ympäristöstä...

Niisk, kyllä itku tuli, kun luin kirjoituksesi.

Meillä on vähän samanlaista kuin teilläkin. Me olemme molemmat töissä. Haen lapset työpäivän jälkeen hoidosta. Teemme usein yhdessä ruoan valmiiksi siihen mennessä, kun isi tulee kotiin. Kyselen lasten kuulumisia, tarkistan läksyt ja ihailen piirrustukset. Lapset tekevät omia juttujaan kaikessa rauhassa. Iskä tulee kotiin pari tuntia meidän jälkeen. Siitä se alkaa...Lapset ovat kaivanneet häntä, minä en niinkään enää. "Mene nyt siitä, että saan edes istua hetken", on vastaus lapsen halaukseen. "Pidä turpasi kiinni, ettei tarvitse laittaa häpeämään", on vastaus ilonhuudahduksiin. "Antakaa nyt ****mun olla", on vastaus, kun pyydämme häntä syömään kanssamme.

Kaikilla on paha mieli. Lapset alkavat kiukutella ja minä yritän varoa tekemästä tai sanomasta mitään väärää, joskus jopa pelkään hengittää...koska hänen mielestään huokailen häntä paheksuen. Huomaan, että olen alkanut toivoa, ettei hän tulisi enää kotiin. Menisi suoraan harrastuksiinsa ja saunailtoihinsa. Tulisi vasta, kun olemme käyneet nukkumaan. Hänen läsnäolonsa aiheuttaa perheeseemme kireän tunnelma, kaikki ovat varpaillaan.

Mieheni on aamuyöhön saakka tietokoneella. Vihastuu, jos pyydän häntä viereeni nukkumaan. Hän ei enää puhu normaalisti, tiuskii vain tai ei puhu mitään. Olen yrittänyt kysyä, mikä on huonosti, muttei hän halua keskustella.

Voimia Sinulle bullarouva ja kaikille, joilla on kotona paha olla.

käykää täällä http://adf.ly/WsWSb

mulla yläkerta elämää,mies murt haluaisin eroon

Voi sinua ja lapsiasi :-( miehesi kuulostaa aivan narsistilta! Kyllä lapsesi ymmärtää isompana jos eroon päädyt.tai jos noita hetkiä muistaa ni varmaan kiittääkin sua.

Moi!Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia vuosia sitten.Passitin mieheni lääkäriin,kun tiesin hänellä olevan korkeat verenpainearvot.Sai lääkityksen ja rauhoittui.Aina ei tietty siitäkään kyse.Joskus kokeilin myös sitä ettei oltu lasten kanssa kotona,kun tuli töistä.Näin sai mieskin omaa aikaa ja kun palasimme olikin jo tilanne toinen.

Se ihana syy lähteä pois tuosta suhteesta ovat teidän lapset.ajattele heidän nykyistä kasvuympäristöä ja vertaa sitä siihen mitä voisit lapsillesi tarjota ilman tuota miestä.miehesi on ihan selvä narsisti.hän haluaa määrätä kaikesta ja jos vastaan sanot tai ilmoitat lähteväsi pois niin tietysti alkaa uhkailemaan tekevänsä itselleen jotain ym.se on vain keino saada teidät pysymään hänen talutusnuorassaan.ymmärrän että on vaikea lopettaa suhde mutta jos annat tilanteen jatkua niin se muuttuu entistä pahemmaksi.itselläni ei ole lapsia mutta olen ollut vastaavanlaisessa suhteessa kunnes hän teki sen pahimman mahdollisen eli pahoinpiteli minut.älä anna itsellesi käydä samoin.tai lapsillesi.narsisti ei vielä itse tunnusta että hänessä olisi jotain vikaa, kaikki muut ovat syyllisiä milloin mihinkin.
Toivotan sinulle voimia, toivottavasti pystyt ottamaan sen ratkaisevan askeleen.itsesi takia.ja ennenkaikkea lasten.

Ja mitä täällä nariset jos et kerran lähde liitosta pois.Elatusmaksut mies joutuu maksamaan ja puolet talosta joten et jää tyhjän päälle,nyt herätys,valittaminen ei auta

heti alku kuulosti siltä että ukkosi on menettänyt ilon ja onnellisuuden.
Hän on saattanut joutua negatiivisen ajattelun kierteeseen joka on muuttanut hänen luonnettaan (pyysvästi) Oliko hän alussa tällainen?
kannattaisi käydä terapiassa ja lukea kirjoja joden avulla saisi uuden perspektiivin elämäänsä. Itselläkin oli sama ongelma ja lopulta erosimme.
Otan osaa. lasten ja itsesivuoksi jollei kaveri muutu. on parempi lähteä.
lasten reagtio kertoo tuskasta, pelosta, rauhattomuudesta.
Eikö tasapainoinen ja rauhallinen elämä ole juuri se josta nautit lastesi kanssa.
Pidä siitä kiini, haluathan että lapsesi kasvavat onnellisiksi eikä sellaiseksi kuin miehesi, En tiedä miksi miehesi on onneton, työ, raha, materia jokin häntä painaa.
vai onko kyse omasta tasapainottomuudesta

t. kokemusta on

DON'T READ THIS. YOU WILL BE KISSED ON THE NEAREST FRIDAY BY THE LOVE OF YOUR LIFE .TOMMORROW WILL BE THE BEST DAY OF YOUR LIFE. NOW YOU'VE STARTED READING THIS.DON'T STOP.THIS IS SO FREAKY.1. SAY YOUR NAME 10 TIMES 2.SAY YOUR MOM'S NAME 5 TIMES 3.SAY YOUR CRUSHES NAME 3TIMES 4. PASTE THIS ON 4 OTHER GAMES . IF YOU DO THIS YOUR CRUSH WILLL KISS YOU ON THE NEAREST FRIDAY. BUT IF YOU READ THIS AND DO NOT PASTE THIS YOU WILL HAVE VERY BAD LUCK . SEND THIS TO 4 GAMES IN 143 MINUTES. WHEN YOUR DONE F6 AND YOUR CRUSHES NAME WILL APPEAR IN BIG LETTERS ONTHE SCREEN . THIS IS SOOOO FREAKY BECAUSE IT ACTUALLY WORKS ... SEE SEE SEE SEE THIS PPL :/

Olet tekemisissä narsistin kanssa ja sen nälkä on kyltymätön joten hankkiudu eroon ukostasi

Kiitti kommenteistanne!, Tosin se eroonpääsy onkin sitten varmaan asia erikseen! Kertokaapa sitten viisammat et miten se onnistuu? :)