13.8.2013 saadun uutisen mukaan kansalaisaloite pakkoruotsin poistamisesta ei näyttäisi menemään läpi
(mm. http://www.hs.fi/kotimaa/Kansalaisaloite pakkoruotsin poistamisesta ei saa hallituspuolueiden kannatusta/a1376281199501).
Koska kaksikielisyys perustuu lakiin on kansalaisaloite lain muuttamiseksi täsmälleen oikea tapa. Kaikenlainen loanheitto ja lobbaaminen, saati solvaaminen on lain ottamista omiin käsiin. Kettujen tarhaamista moni vastustaa, mutta kettujen vapauttaminen on rikollista puuhaa, olkoon sitten oikein tai väärin. Loanheitto, solvaaminen ja muu rikollinen puuha kaivaa maata muutoin jopa oikeutetun asian alta. Oikeaa (kuin myös väärää) asiaa on tehokkainta ajaa älykkäästi ja lain turvin: muussa tapauksessa asia kaatuu muotoseikkoihin ja periaatteelliseen vastustukseen.
Seuraava koskee kansalaisaloitteita ylipäänsä. Turkistarhausaloite, samoin kuin pakkoruotsialoite osoittavat sen, kuinka paljon kansan tahto tulee toteutumaan. Mikään ei velvoita eduskuntaa hyväksymään aloitteita, jolloin eduskunnan ja kansan tahdot elävät erillään. Näin siitäkin huolimatta, että joku vielä uskoo kansanedustajan todella kansaa edustavan. Jos kansalle markkinoitiin kansalaisaloitetta mutta ilman käytännön toteutumisedellytyksiä ehdotan loppua sille sumutukselle. Ehdotan sellaista koetta, jossa kukaan ei äänestä edustajaa eduskuntaan. Ellei edustaja "ehdi" äänestäjäänsä kuulla aloitteidenkaan kautta voi kansa irtisanoa hänet pidättäytymällä äänestämästä. Ketäänhän ei voida valita ilman saatuja ääniä (paitsi DDR:ssä ja 30-luvun Saksassa). Tällöin muodostuva eduskunta olisi kerrassaan laiton, ja jonka päätäntävalta ei olisi siten voimassa.
Äänestämättä jättäminen on (toistaiseksi) laillinen keino. Kun äänestäjä alkaa edellyttämään vastiketta ja tulosvastuuta äänelleen on asiassa älykkyyttä eikä paljon parjattua lammasmaisuutta. Kansanedustajanhan piti nimensä mukaisesti edustaa kansaa eikä järjestelmää tai itseään.
(mm. http://www.hs.fi/kotimaa/Kansalaisaloite pakkoruotsin poistamisesta ei saa hallituspuolueiden kannatusta/a1376281199501).
Koska kaksikielisyys perustuu lakiin on kansalaisaloite lain muuttamiseksi täsmälleen oikea tapa. Kaikenlainen loanheitto ja lobbaaminen, saati solvaaminen on lain ottamista omiin käsiin. Kettujen tarhaamista moni vastustaa, mutta kettujen vapauttaminen on rikollista puuhaa, olkoon sitten oikein tai väärin. Loanheitto, solvaaminen ja muu rikollinen puuha kaivaa maata muutoin jopa oikeutetun asian alta. Oikeaa (kuin myös väärää) asiaa on tehokkainta ajaa älykkäästi ja lain turvin: muussa tapauksessa asia kaatuu muotoseikkoihin ja periaatteelliseen vastustukseen.
Seuraava koskee kansalaisaloitteita ylipäänsä. Turkistarhausaloite, samoin kuin pakkoruotsialoite osoittavat sen, kuinka paljon kansan tahto tulee toteutumaan. Mikään ei velvoita eduskuntaa hyväksymään aloitteita, jolloin eduskunnan ja kansan tahdot elävät erillään. Näin siitäkin huolimatta, että joku vielä uskoo kansanedustajan todella kansaa edustavan. Jos kansalle markkinoitiin kansalaisaloitetta mutta ilman käytännön toteutumisedellytyksiä ehdotan loppua sille sumutukselle. Ehdotan sellaista koetta, jossa kukaan ei äänestä edustajaa eduskuntaan. Ellei edustaja "ehdi" äänestäjäänsä kuulla aloitteidenkaan kautta voi kansa irtisanoa hänet pidättäytymällä äänestämästä. Ketäänhän ei voida valita ilman saatuja ääniä (paitsi DDR:ssä ja 30-luvun Saksassa). Tällöin muodostuva eduskunta olisi kerrassaan laiton, ja jonka päätäntävalta ei olisi siten voimassa.
Äänestämättä jättäminen on (toistaiseksi) laillinen keino. Kun äänestäjä alkaa edellyttämään vastiketta ja tulosvastuuta äänelleen on asiassa älykkyyttä eikä paljon parjattua lammasmaisuutta. Kansanedustajanhan piti nimensä mukaisesti edustaa kansaa eikä järjestelmää tai itseään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.