Yks suurimpia ihmetyksen aiheita itselleni on aina ollut se että kuinka joku uskaltaa elää uskomatta Jumalaan?
Kuvitellaan herra x joka täällä tallaa:
x ei voi koskaan poistaa todennäköisyyttä sille että onkin olemassa Jumala. Ja toisaalta nykyjärjellä x ei voi hävitä mitään siinä että uskoo Jumalaan, kun toinen vaihtoehto on pakanuus.
Tällä todennäköisyysajattelulla siis on melko tyhmää tunnustautua pakanaksi.
Kuvitellaan herra x joka täällä tallaa:
x ei voi koskaan poistaa todennäköisyyttä sille että onkin olemassa Jumala. Ja toisaalta nykyjärjellä x ei voi hävitä mitään siinä että uskoo Jumalaan, kun toinen vaihtoehto on pakanuus.
Tällä todennäköisyysajattelulla siis on melko tyhmää tunnustautua pakanaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Amen kultainen ystävä =)
Se pieni mutta on se, että ihminen ei voi omasta lihastaan uskoa Jumalaan vääntää, vaan se tulee lahjana Jumalalta.
Ja mielestäni kirkko opettaa väärin jopa jossain määrin, kun opettaa aina, että uskoo, niin pelastuu. Entä jos uskoo Jeesukseen, mutta palvoo myös muita Jumalia? Tai entä jos uskoo historiallisena henkilöinä. Raamattu sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut, ja se sana on kyllä tosi. Sillä uskosta kyllä seuraa tekoja ja usko on Jeesuksen seuraamista (omassa vajavaisuudessaan kylläkin, mutta silti.) En usko, että yksikään ihminen kyllä omassa lihan voimassaan kääntyy seuraamaan Jeesusta jne.
Tosin, on kyllä monia ihmisiä, joita Jumala kutsuu, mutta ihmiset omaa itsepäisyyttään ja halusta olla oikeasta, eivät avaa sydämiään, kun Jumala haluaisi antaa uskon.
Totta puhut, pelkästään pelastumisen toivossa usko ei täyty.
uskis nimittää minua "melko tyhmäksi".
Huvinsa kullakin.
Oletko sellainen?
Uskallan elää uskomatta mihinkään jumalaan.
En elä siinä toivossa että joku käsittämätön yliluonnollinen voima korjaa minut talteen tämän maalliseksi elämäksi kutsutun "koeajan" jälkeen ja toivottavasti päästää minut elämään "todellista elämääni" johonkin paratiisiin.
Okei, kyllä minua harmittaa sitten jos joku jumala onkin olemassa eikä päästä minua taivaaseen sisään. Mutta rehellisesti sanottuna, mielestäni on paljon todennäköisempää että ydinkatastrofi iskee huomenna. Eikä minulla ole edes joditabletteja.
Ja mitä tulee tuohon pakanuuteen, mitäs sinä teet sitten jos kuolemasi jälkeen sinua onkin vastassa jokin kelttiläinen ikivanha jumaluus? Siinähän kiristelemme hampaitamme molemmat, sinä ja minä.
Minua ei kiinnosta millaisia lohduttavia iltasatuja jokin sorrettu muinaiskansa on itselleen sepitellyt. Minä en tarvitse lupauksia siitä että taivaassa on kaikki paremmin. Tämä elämä riittää minulle ihan hienosti kunhan osaan ottaa siitä ilon irti.
Katsos, minua ei vaivaa sellainen sairaus kuin elämänpelko.
Silti, aika virkistävää nähdä kuinka kristitty yrittää turvautua logiikkaan. Lisää tätä!
Jos vielä etsii asioita, ei ole syytä väittää olevansa sellainen joka ei yhtään usko.
Monet elävät maailmallista elämää, jossa he eivät usko, mutta heillä on sen verran järkeä etteivät tule uskovien palstoille haukkumaan ja herjaamaan uskoa jota he eivät ilmeisesti tunne, eivätkä ymmärräkään.
Elämä jatkuu uskoipa tai ei, tänne tulee erilaisia ihmisiä, jopa mielenterveydeltänsäkin, jotka vastustavatkin uskoa, siitä mitään itse ymmärtämättä.
Em ymmärrä kun heitit:Miten joku uskaltaa elää ilman Jumalaa, koska yleensä maailmassa olevat ihmiset (kaikki ihmiset ovat pahoja) kuitenkin elävät.
Minä olen itse kristinuskovainen.
Minusta on melko tyhmää tunnustautua kristityksi. Ja vielä jos on oikeen sellanen fanaattinen kristitty, niin se nyt on ihan tyhmyyden huippu...
He pelkäävät joutuvansa johonkin helvettiin jos eivät usko jumalaansa. He tuhlaavat aikaansa kirkoissa pyllistelemässä ja rukoilemassa olemattoman jumalan puolesta. Ja tämän jälkeen heillä on vielä munaa tulla sanomaan muita tyhmiksi...