Minkälaista on olla katolilaisena Suomessa, koska täällä on niin vähän katolilaisia kirkkoja? Pitkien välimatkojen takia messuihin osallistumisesta tulee hankalaa ja näin ollen myös ripittäytymisestä. Miten muut ovat kokeneet asian? Itseäni kiinnostaa katolilaisuus todella paljon, mutta nämä kysymykset vaivaavat, koska haluaisin kuitenkin "harjoittaa" uskontoa kunnon katolisen tavoin.
Katolilaisena Suomessa
landelainen1
11253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun vakuutuin siitä, että Kristus perusti katolisen kirkon, Matt. 16:18, tuli minulle välttämättömäksi liittyä katoliseen kirkkoon. Sitten on vain selvitettävä, missä on lähin kirkko ja milloin siellä on lauantai-iltaisin ja sunnuntaisin messuja ja aikatauluista katsottava, minkälaisen vaivan takana messussa käyminen on.
Kun päätös on kerran tehty, tulee katolisesta uskosta uusi identiteetti. Koko elämä muuttuu ja jäsentyy uuden tunnustuksen mukaisen rukouselämän ympärille. Oikeastaan en ajattele sitä, että Suomessa on vähän katolilaisia. Paremminkin tunnen olevani yksi yli miljardista katolilaisesta kaikkialla maailmassa ja seuraan aktiivisesti Vatikaanin uutisia.
Kristus perusti ja Luther puhdisti.
Mutta luohan sotkuisuuskin omanlaista kodikkuutta...
En kehottaisi ketään asettamaan asettamaan Lutherin mielipiteitä Herramme Kristuksen sanojen edelle. Kristus perusti kirkon ja sanoi, että tuonelan portit eivät sitä koskaan voita Matt. 16:18. Lisäksi Jeesus rukoilee jäähyväispuheessaan Joh. 17 sen puolesta, että kaikki häneen uskovat olisivat yhtä.
Protestanttisuus rikkoo molempia Kristuksen sanoja vastaan.
"Sitten on vain selvitettävä, missä on lähin kirkko ja milloin siellä on lauantai-iltaisin ja sunnuntaisin messuja ja aikatauluista katsottava, minkälaisen vaivan takana messussa käyminen on."
Ensin kannattaisi selvittää, sijaitseeko katolinen kirkko katolisessa kirkossa, että onko Rooman paavin alainen kirkko se apostolinen, katolinen kirkko jonka Kristus persusti, vai elääkö se ortodoksian asemesta heterodoksiassa ja heresiassa:
http://www.impantokratoros.gr/Papism-Falsehoods.en.aspx
http://www.oodegr.com/english/papismos/papismos.htm
http://orthodoxinfo.com/inquirers/inq_rc.aspx
Lutherin mielipide painaa enemmän kuin paavin valhe.
tulokset näkyy suomen luterilaisessa kirkossa ja sen tilanteessa.
Ratkaisu on helppo: valitse joko paavi tai Putini kirkon maanpäällisenä päänä.
Meidän kirkon tilanne taas näkyy siinä, että kun L.-M./Konservatiivinen sielu/Patakonservatiivi / Beelö ja pari vastakääntynyttä tukinimimerkkiä ovat yhteisellä lomalla, ei ole melkeinpä ketään kuka vastaisi kysymyksiin. Vastausten laatu on kuitenkin parantunut, kun kysyjille ei vedetä turpaan heti kättelyssä eikä katolilaisista synny samanlaista sinkuille katkeroitunutta, päähän potkivaa kuvaa kuin ennen. Toivon toki että L.-M/Konservatiiviselle sielulle ei olisi tapahtunut mitään vakavaa.
Tulee silti olemaan mielenkiintoista nähdä, miten närkästyneenä hän kommentoi tätäkin viestiä, ja miten hän ylipäänsä toteuttaa palaamisoperaationsa. En nyt muista, miten hän homman hoiti viime kesälomalta palattuaan.
Jos jatkossakin haluaa asiallisia vastauksia, kannattaa liittyä Facebookin katolilaisuusryhmään. Se on erityisen kannattavaa nyt kun on käynyt ilmi, että tämä palsta on ollut lähinnä yhden ainoan trollin show.
Täälläkin pystyy nykyisellään keskustelemaan, ja saada vieläpä aivan asiallista palautetta. Se on hienoa, mutta se he herättää kysymyksiä.
Miten on mahdollista, että yksittäinen häiriytynyt ihminen voi saastuttaa meidän keskusteluryhmäämme vuosikaudet?
Miten on mahdollista että tämä ihminen saa vielä ylläpidonkin mukaansa suojelemaan jatkuvaa hyökkäilyään ihmisiä ja ihmisryhmiä vastaan? Kyllähän me näimme mikä tilanne oli, mutta me emme SAANEET keskustella siitä!
Tapaus Elop?
Painetaan kuitenkin mieleemme vaaran merkit. "Joukko" keskustelijoita, jotka hyökkäilevät muiden kimppuun toisiaan tukien, onnistuen olemaan huomaamatta "toistensa" häiriytyneitä, monomaanisia puheita.
Lopputulos on se, että tämän ryhmän elvyttämiseen tulee menemään kauan. Niin pahasti sen ja katolilaisten mainetta pilattu.
Se oli tarkoituskin?
On totta, että diasporassa asuvan katolilaisen "uskonnon harjoitus" on hankalampaa kuin jos kirkko olisi kotikulmilla. En kuitenkaan pidä sitä esteenä.
Hiippakunnassa on pyritty huomioimaan katolilaisten mahdollisuus päästä messuun ainakin kerran kuussa. Messut järjestetään luterilaisissa tai ortodoksikirkoissa, mutta myös tarpeen mukaan yksityiskodeissa.
Alla oleva "hyvä päätös" kertoo miten katolilaisuudesta muodostuu uusi identiteetti, tunnustuksellinen rukouselämä ja tieto siitä, että kuulumme maailmanlaajuiseen kirkkoon, kantaa arjessa, vaikka fyysisesti kirkko olisikin kaukana.
Kun matkustaa minne tahansa maailmassa, aina löytyy katolinen kirkko.
Ja aina jossain päin maailmaa vietetään messua. Minua se lohduttaa ja antaa voimaa, vaikka kirkkoon onkin matkaa.