Otakantaa.fi sensuroi naisten äänen

Tässä sensuroitu teksti, joka olisi ehkä valaissut miksi ihmiset pelkäävät hakea apua sosiaalipalvelujärjestelmästä:

RIKOSTEN UHREILLE TAATTAVA APUA ILMAN HUOSTAANOTTOUHKAA

Nykyinen ilmiantoihin, kontrolliin ja huostaanoton ensisijaisuuteen perustuva lastensuojelupolitiikka tuhoaa paitsi avunhakijoiden luottamuksen ja oikeusturvan, myös lähisuhde- ja seksuaaliväkivallan vastaisen työn tähänastiset saavutukset.

"Yllättäen väkivalta alkaa olla muuten sellainen ongelma, että siitä ei pitäisi enää puhua viranomaisille ääneen. Perheissä pitäisi ymmärtää salata asia. Tunnen erään äidin, joka teki rikosilmoituksen siitä, että hänen avopuolisonsa oli käynyt hänen poikansa päälle väkivaltaisesti. Se oli ensimmäinen kerta, kun äiti kuuli väkivallasta. Hän toimi välittömästi. Tapahtuikin niin, että kotikaupungin sosiaalityöntekijät veivät pojan (käy peruskoulun yläastetta) kiireellisesti huostaan. Sosiaalityöntekijät eivät ole edes väläyttäneet pojan palauttamista kotiin, vaikka äiti muutti pian rikosilmoituksen jälkeen omaan asuntoon ja erosi avomiehestä."
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/search?updated-max=2010-03-11T22:18:00 02:00&max-results=20&start=59&by-date=false

Pahoinpidellyt tai seksuaalirikosten uhreiksi joutuneet eivät tutkimustenkaan (Esim. Husso, Honkatukia, Laitinen, Piispa, Kivivuori, Näre) mukaan saa tarvitsemaansa apua ammattitaidottomien auttajien kansoittamasta sosiaalipalvelujärjestelmästä. Avun sijaan palvelujärjestelmä liian usein uhriuttaa heidät uudestaan. Tässä nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kertomus siitä, mitä tapahtuu kun nuori avautuu viranomaiselle kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Nuoren tapaus kuvastaa hyvin nykypäivän lastensuojelun tilaa eikä ole mikään harvinainen poikkeus. Harvinaista on vain se, että nuori sai oikeutta ja kotiutettiin: http://www.knuutilaki.net/node/39

Palvelujärjestelmään luottaminen voi hankaloittaa väkivaltaa kokeneen nuoren naisen elämää myös aikuisena, siinä vaiheessa kun hän on äiti ja jopa hänen tulevan lapsensa elämää. Esim. Ensi- ja turvakotien toiminta perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten eristämiselle ja epätieteellisille arvioinneille, joiden oletuksia asiakkaiden ei ole lupa nähdä eikä korjata:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki

Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä. Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. . Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”

Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana. Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

Väkivaltaa kokeneita eivät hyödytä väärät lupaukset avusta. Valheellisen auttamisvarmuuden sijaan lastensuojelu voisi lähteä liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta: Ainoastaan avunhakijan anonymiteetin takaavat internet-, terapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten, mutta silti valvomattomien ja kaupallistuvien sosiaalipalvelujen käyttäminen sen sijaan aiheuttaa avunhakijoille selkeän tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa ( esim. vailla asiakkaan luku- ja korjausoikeutta 75 vuotta säilytettävien asiakaskirjausten muodossa) vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta, jopa seuraavaan sukupolveen.

Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin : " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."