Kyllä, menneisyys painaa, on kuollut isovanhempia ja lemmikkejä, mutta en puhu nyt kun yhdesttä henkiöstä.
Isoisästäni..
Hän sairastui vakavasti syöpään ja hänelle tuli joku ihme tauti jota ei mulle kerrottu sen kummemmin.
Viimeisen kerran kun he olivat menossa katsomaan häntä, en ollut pitkiiiin aikoihin käynyt siellä, hän kyllä oli maannut jo toista viikkoa sairaalassa. Oli jo koneiden päässä makaamassa, joten en uskaltanut lähteä mukaan, koska pelkäsin nähdä häntä siinä kunnossa.
Yö kului ja aamulla sanottiin että isoisä oli lähtenyt taivaaseen, itkin (tietysti), mutta mitäpä muutakaan olisi voinut olla paremmin kuin kuulla viimeinen viesti pikkusiskoltani, että ukki oli oikein ODOTTANUT minun tulemistani..
Mikä voisi olla tuskallisempaa, hän oli kuollut heti seuraavana yönä siis ja en kerennyt koskaan täyttämään hänen viimeistä odotustaan.
Hän hukkui yön aikana keuhkoihin kertyneen nesteen takia, en koskaan saanut kuulla mitä sinne oli kertynyt..
Pyydän anteeksi, etten käynyt viimeisellä kerralla luonasi.
Isoisästäni..
Hän sairastui vakavasti syöpään ja hänelle tuli joku ihme tauti jota ei mulle kerrottu sen kummemmin.
Viimeisen kerran kun he olivat menossa katsomaan häntä, en ollut pitkiiiin aikoihin käynyt siellä, hän kyllä oli maannut jo toista viikkoa sairaalassa. Oli jo koneiden päässä makaamassa, joten en uskaltanut lähteä mukaan, koska pelkäsin nähdä häntä siinä kunnossa.
Yö kului ja aamulla sanottiin että isoisä oli lähtenyt taivaaseen, itkin (tietysti), mutta mitäpä muutakaan olisi voinut olla paremmin kuin kuulla viimeinen viesti pikkusiskoltani, että ukki oli oikein ODOTTANUT minun tulemistani..
Mikä voisi olla tuskallisempaa, hän oli kuollut heti seuraavana yönä siis ja en kerennyt koskaan täyttämään hänen viimeistä odotustaan.
Hän hukkui yön aikana keuhkoihin kertyneen nesteen takia, en koskaan saanut kuulla mitä sinne oli kertynyt..
Pyydän anteeksi, etten käynyt viimeisellä kerralla luonasi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osanottoni sinulle. Kyllä isoisäs varmaan ymmärtää, että et voinut tulla häntä hyvästelemään tuossa tilanteessa.
Niin uskon niin, aina kun pikku siskoni itki sanoin ettei saa itkeä, muuten isoisä tulee surulliseksi, koska et jatka elämääsi iloiten.
Surullinen saa olla, mutta ei saa märehtiä.
Ymmärrän tämän, mutta aina silloin tällöin kun tämmöisistä puhelee tai on muuten hiukan paha olla niin tulee mieleen huonompia kokemuksia.
Mutta se on mielentapa käsitellä asoita?
Osanottoni keskusteluketjun aloittajan suruun. Isoisäsi oli sinulle läheinen ja rakas. Hän tunsi sinut hyvin ja aivan varmasti ymmärsi, että että sinua pelotti nähdä häntä sairaalan letkuissa.Älä ole itsellesi liian armoton. On täysin ymmärrettävää, että halusit säilyttää isoisästäsi mielikuvan terveenä ja hyvävointisena.
Asia kuitenkin selvästi painaa sinua. Mitäs, jos kävisit isoisäsi haudalla ja itse kertoisit hänelle, että olet kovasti pahoillasi siitä, että et pystynyt tulemaan. Kerro myös että hän tulee aina säilymään sydämessäsi.
Voimia sinulle.
osanotto sinulle. Parempi kun et mennyt katsomaan, vein aikanani oman poikani katsomaan teholle sairasta isoisää ja siitä on jäänyt pojalle ikuiset traumat. Ei vieläkään (10v tapahtumasta) lähde katsomaan läheistä sairaalaan ja hautuumaalla käyntikin on vaikeaa.
Suruun kuuluu väistämättä itsesyytökset.Kuolema on niin lopullinen;miksen sanonut sitä,sanoinko sen;ymmärsikö hän,miten valtavasti rakastin........ajan myötä tämä laantuu ja lainaisin mielenterv.toimiston hoitajan sanoja;eiköhän siihen yhdessäoloon kuulunut niin paljon muutakin(30 vuotta yhdessä) kuin ne viimeiset hetket ja ne ehkä lausumattomat sanat.
Kiitos kaikille vastanneille!
vaikka nytkin pääsee kyyneleitä niin ne eivät ole niin katkeria. Nyt joulun aikaan pitää käydä hänen haudallaan, kunhan pääsen matkustamaan sinne, kun asun nyt 16 vuotiaana 200km päässä kaikista tutuista.