Kuten tuossa edellisessä,olen myös ihmetellyt kuinka Jumala on ajatellut ihmisen sietokyvyn.
Olen kovin uupunut elämän tuomista vaikeuksista.Olen pohtinut sitä suurta itsekkyyttä kun aikoinani tahdoin lapsia.Nyt kun he ovat nuoria aikuisia huomaan etten ole osannut opettaa heille juurikaan mitään tärkeää. Maailman pahuus vie heidät mukanaan.Olen aivan lopussa. Rukoilen rukoilemisesta päästyänikin eikä elämä ollenkaan selviä.
Miksei minulle vastata.Onko tässä kyse perisynneistä joita joudun kantamaan. Eikö niistä voi koskaan päästä.Miksi näin turhien ihmisten sitten sallitaa elää täällä. Eikö Jumala voisi olla niin armollinen että lopettaisi elämän näin joutavien ihmisten kohdalla.Olisi elämä edes tavallista tallaamista eikä jatkuvaa huolta ja murhetta.
Olen kovin uupunut elämän tuomista vaikeuksista.Olen pohtinut sitä suurta itsekkyyttä kun aikoinani tahdoin lapsia.Nyt kun he ovat nuoria aikuisia huomaan etten ole osannut opettaa heille juurikaan mitään tärkeää. Maailman pahuus vie heidät mukanaan.Olen aivan lopussa. Rukoilen rukoilemisesta päästyänikin eikä elämä ollenkaan selviä.
Miksei minulle vastata.Onko tässä kyse perisynneistä joita joudun kantamaan. Eikö niistä voi koskaan päästä.Miksi näin turhien ihmisten sitten sallitaa elää täällä. Eikö Jumala voisi olla niin armollinen että lopettaisi elämän näin joutavien ihmisten kohdalla.Olisi elämä edes tavallista tallaamista eikä jatkuvaa huolta ja murhetta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen huono kertomaan tai sanomaan mitään mikä olisi oikein juuri sinun elämässäni. Omassani yritin itsemurhaa sen jälkeen sekosin täysin ja minulle puhkesi psykoosi. Jälkeepäin olen huomannut että ehkä ne ovat vain valmistaneet minua kohtaamaan Jumalaa tai korkeinta, mikä se ikinä onkaan. En usko kirkon tuottamaan Jumalakuvaan, se on sekava siihen on sotkettu niin paljon asioita ettei niistä kukaan ehkä koskaan pysty ottamaan selvää. Tavoittelin jotain korkeampaa. Kun ihminen lähestyy Jumalaa hän ehkä huomaa että mitä lähemmäs hän pääsee, sitä suuremmaksi ja käsittämättömämmäksi Jumala tulee, mutta silti häntä on aina vain lähestyttävä. Jumalaa lähestyttäessä meidän on samalla katsottava sisällemme, koska ehkä siellä se totuus piileekin. En tosin voi sanoa että niin olisi mutta ainakin osia siitä. Se miksi rukoilu ei tunnu tehoavan voi johtua monesta eri syystä, ehkä siitä ettemme ole vilpittömiä, emme paljasta itseämme ja ajatuksia itsellemme. Jumala kyllä näkee, mutta meidän on myös kohdattava omat pelkomme ja peikkomme jotta voisimme vapautua niistä, jos emme hyväksy niistä ne vain riistävät meiltä energiaa ja epäilemme rukoustamme ehkä muitakin asioita elämässämme. Se että tuleeko rukous "sydämestä" puhtaasta tahdosta vai ajatuksistamme voi olla myös vaikuttamassa asiaan, en tosin voi sanoa että kummallakaan olisi mitään tekemistä rukouksen kanssa, mutta ne ovat olleet minun elämässäni tärkeitä asioita, niitä jotka ovat opettaneet selvittämään omaa itseään ja mieltä. Sitä miksi täällä on näin paljon pahaa ja kärsimystä, en voi tietää. Niin vain on. Osasta murheita ja kärsimyksistä meidän on mahdollisuus oppia kohtaamaan suurempaa Jumalaa, niin on ainakin ollut minun elämäni aikana. Jumalalla on lopulta niin paljon hyvää tarjottavana ettemme kestäisi sitä vaan pakahtuisimme, ehkä olen saanut kokea vain pientä osaa siitä onnellisuudesta mitä Jumalan kiittäminen pienestä ateriasta voi tarjota, kun vain kiitos tulee sydämestä, emmekä tavoittele sillä mitään. Voi tuntua oudolta, mutta ehkä ensin sinun on vain sanottava itsellesi että "minä saan voida pahoin ja että minulla on oikeus olla surullinen". Ja että "ajatukseni saavat olla mitä tahansa". Jos taistelemme tunteitemme ja ajatuksiamme vastaan väkivalloin ne tuntuvat vain hyökkäävän päällemme kuin syyttäjä ja väsyttävät meitä vain enemmän. Samoin on rukouksen laita jos rukoilemme väkisin se vain ahdistaa meitä enemmän. Kun ensin olemme hyväksyneet tunteemme ja ajatuksemme, todellisuuttahan ei ole pakko hyväksyä, sen jälkeen voimme pyytää hellästi näitä tunteita ja ajatuksia poistumaan. Samoin voimme hellästi ohjata ne vain syrjään, mutta ei kuitenkaan väkivälloin. En tiedä auttavatko nämä, mutta jos niin, ehkä ne antavat lisää tilaa omalle itselle ja sen jälkeen voit hakea uusia ratkaisuja elämässäsi ja nähdä asiat uudella tavalla. Jos tuomme mustan kiven liian lähelle itsemmä, emme juuri näe sen takaa muuta. Kaikkea hyvää Sinulle. Toivon voimaa ja siunausta sinulle.
Minulla on sinulle vain yksi kysymys, oletko uudesti syntynyt?
Kyse on hädästä ja voimien loppumisesta.Mistään ei tule helpotusta ei maallista ei henkistä!!!
Mistä minä voisin tuommosia uudelleen syntymisiä ymmärtää!!!!elämä vai kaatuu päälle.Kumpa voisikin syntyä uudelleen ja unohtaa kaikki mitä nyt on!!!???
hei .olen itsekkin kokenut tuon ,nimittäin olin niin villi ja hullu koko nuoruus ajan ,vanhempani saivat kärsiä vereslihalla puolestani,kaikkia toilailuani,mutta äitipä ei luovuttanu van rukoili jumalalta että poika tulisi uskoo ennenkun tappa itsensä,mutta se oli tapahtuvan paljon myöhemmin,en unnohda ikinä sitä päivää kun kävin pyytämässä anteksi vanhemiltani,kyyneleitä valui puolin ja toisin,en osa sanoa miksi minusta tuli se mikä olin 35vuotta,luulen että en ois voinnu elä toisella tavalla kumminkaan ,vaikka olen saanut kokea niin kipeitä asioita ,jotka suurimaks osin olen itse aiheuttanut,en tiedä tahtoisinko silti vaihtaa sitä pois ,se rakkaus mitä saamme kun pyydämme ja annamme anteksi ,sitähän ei saa ostaa r kioskilta, van se lähtee sydämestä ,kun on nöyrytty pohjamutia myöten ,siksi sanonkin että rakkaus on suurin sama miten sen kääntää ,en nyt tarkoita tällä että meidän tule tukea nuoria tekemään pahaa tai kepposia van meidän tule yrittä rakastaa niin pikälle kun pystymme,kun sen on tehny, ei voi muuta ,mielestäni meillä ei ole kun kaksi vaihtoehtoa yritämme parhamme tai sitten annamme kaiken mennä menojaan ,siltä tieltä palasin viime tingassa itse,luulen että tienmme on loppujen lopuks ennalta määrätty,kun lähdemme yrittämään parastamme vaikka välillä kaadutankin olemme sillä tiellä minkä jumala on meille tarkoittanut.on kolme sanaa jotka meidän tulee muistaa..usko.toivo.ja rakkaus,ja se on suurin,hyvää syksyä sinulle.terv lasse
Herra, taivaan ja maan Luoja, Isä, auta tätä ihmistä ja hänen lapsiaan, sillä sinulle Herra mikään ei ole mahdotonta. Me rukoilemme sinua Jeesuksen nimessä, sillä Hän on kantanut kaikki meidän syntimme ristinpuulle ja kärsinyt kaikki meidän sairautemme, sillä hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Isä, sinun kätesi ei ole voimaton, apu tulee yksin sinulta. Kiitos ja kunnia yksin sinulle, Jeesuksen nimessä. Amen.
Kiitos kaikille teille jotka olette jakamassa kanssani tuskaista taakkaani.
Kiitos Jumalalle ja Jeesukselle kun olette ohjanneet heidät lukemaan minun viestini.
itseesi, paitsi sen verran, että myönnät olevasi
Jumalan edessä syntinen ja vikapää kaikkiin käskyihin, kuten on kirjoitettu; joka rikkoo yhden kohdan, rikkoo koko lain. Kun vielä olet
ahdistunut siitä, että olet epäonnistunut, oletkin
Jeesukselle hyvin hyvin rakas. Syntinen, ahdistunut ja kurja ihminen. Juuri sellaisia Jeesus etsii, koska eivät terveet,hurskaat ja itseriittoiset tarvitse Vapahtajaa. Kun sellaisena kuin juuri nyt olet, luotat Raamatun
sanaan, joka kertoo, että Jeesus kuoli syntiesi,
puutteittesi, epäonnistumisiesi ja kaiken ahdistuksesi tähden, vuodatti viottoman verensä, että sinäkin saisit kaiken tuon anteeksi. Niin,
eli se ahdistus, joka on ikävä asia, onkin juuri
se parannuksen ahdistus, joka on tuonut sinut
ahtaalle portille, jonka kautta saat nyt kulkea:
Jeesuksen veressä ja nimessä ovat sinun syntisi
ja puutteesi, voimattomuutesi, osaamattomuutesi
täydellisesti maksettu ja anteeksi annettu, nyt
Pyhä Henki vakuuttaa sen sinulle ja täyttää sydämesi ilolla...Tämä on uusi syntymä, se on
se, mitä Olli tarkoitti, synnyt uudeksi, elävään toivoon, Jeesus asuu sydämessäsi, olet siis uskossa häneen. Älä anna Jeesuksen kuolla pois
sydämestäsi,vaan vaali uskoa: Lue Raamattua, hakeudu uskovaisten seuraan, rukoile johdatusta
minne, koska tarjolla on monia eri ryhmiä, käy
ehtoollisella ja pelkää Herraa ja tee tämä kaikki
kiittäen Jumalaa Jeesuksen nimessä.
Herra siunatkoon sinua "äitiliini"
ja varjelkoon sinua!
Herra valistakoon kasvonsa sinulle
ja olkoon sinulle armollinen,
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan,
Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
(milloin vain voit kirjoittaa luottamuksellisesti
ja kertoa esirukouspyyntöjäsi tai muuta
e-mail: [email protected])
Aika jännä veto kun toisaaltaan käsketään tutkia omia tekojaan ja sydäntään. Joka uskontokunta tuntuu painottavan anomista ,omien syntien anteeksi anomista,oman taivaspaikan varaamista jne. Kaikki pyörii oman navan ympärillä.
Ei niin kauhiasti olla toisesta huolissaan. Minä vain niin mielelläni antaisin mahdollisen taivaspaikkani vaikka omille lapsilleni.
Helvetti lienee lopullinen kuolema,siinä merkityksessä mikä meillä kuolemasta on eikä mikään grillauspaikka. Jos sitten hyviä jatkopaikkoja on jaossa niin toki minä sellaisesta luopuisin ja haluaisin tarjota lähimmilleni hyvää.Itse olisin valmis lopulliseen kuolemaan heidän puolestaan.
valmis kuolemaan! Ei ole sinulla rauhaa eikä Hengen todistusta Jumalan lapseudesta!
Älä vastusta Jumalan työtä ja viisastele ja piikittele ja korota itseäsi tekopyhillä ajatuksilla, että antaisit itsesi jonkun puolesta.
Pyydä Jumalalta nöyrää mieltä pienentyä ja ymmärtää, että Jumala on sovittanut tekopyhyhyytesi ja kinnaamisesi Jeesuksen täydellisessä työssä. Lopeta oma viisastelu ja
omista armo!
murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta ja
lapsistasi huolta. Emme me ole uskovaisetkaan
oikeita lastemme kasvattajia. Paljon on virheitä
tehty ja ei ole ollut aikaa perheelle. Sen olen
joutunut nöyrästi Jumalalle tunnustamaan. Monenlaista "heittoa" on saanut kuulla omien las-
ten suusta ja elämä on mennyt silloin melkoista
alamäkeä päin männikköä. Kuitenkin olen jatkanut
vuodesta toiseen samaa taistelua, ristinyt käteni
aamuin ja illoin ja kerran tuli sitten se hetki,
että sainkin kertoa: Kunnioita isääsi ja äitiäsi,
niin menestyt ja elät pitkään maan päällä. Eikä
montaa sanaa tarvinnut sanoa, kun alkoi tulla-anna anteeksi- sanoja. Itse vielä aloitin sen
ja pyysin lapseltani kaikki laiminlyönnit ja virheet anteeksi.
Monesti ymmärrämme väärin kristillisen kasvatuksen. Ollaan valkokauluksisia nimikrsitittyjä, jotka loppujen lopuksi emme opeta
esim. 6. käskyä lainkaan. Niinpä lapsemme harras-
tavat vapaita seksisuhteita jo seurusteluaikana,
mutta eivät tule väärän opetuksen kautta synnintuntoon. Taas pitää jatkaa rukoustaistelua
ja rukoilla, että tällaisetkin asiat kirkastuisivat. Isän ja äidin usko Jumalaan ja
jatkuvat rukoukset saavat kuitenkin kerran hyvän
Jumalalle ja Vapahtajamme vastaamaan myöntävästi
ja tuhlaajapoika ja -tyttö saavat palata Isän tykö! Rukoile! Rukoile! ja rukoile!
Kun ihminen on uskovainen ja elämässä pyyhkii hyvin niin kylläpä ne synnitkin on niin pieniä ja nättejä!!!Vähä ilikiästi sanottu!?
Eipä tässä meillä ole mistään naimisesta kyse!Kyllä on PALJON rankemmat asiat kehissä.
Hyvää elämän jatkoa sinullekin.
ylpeydestä ja omavanhurskaudesta ja tyhmistä puheistasi..Jumala on ylpeitä vastaan, mutta antaa nöyrille armon! Jumalan käsi on raskaana
päällämme, kunnes teemme parannuksen. Et ole
käynyt vielä tarpeeksi alhaalla, että armo kelpaisi. Ottaisithan vastaan parantumisen ja
vaikka mitä muutakin hyvää, mutta miksi et tee
parannusta ja ota vastaan kaikkein suurinta rakkautta, Jeesusta!
nöyrry ....
se oli minullekin kahden lapsen vanhemmalle ainoa keino, mutta toki rukoilemme puolestasi....
jos apua haluaa, ei voi vaatia, on otettava kiitollisena vastaan.
Samantapaisten asioiden kanssa polkee moni muukin ihminen, kysymysten miksi, miksi?
On vaikeaa , lisää vaikeuksia, sairauksia, taloudellista puutetta, pahaa oloa ei missään ole mitään järkeä.
Ihmisen sietokyky on kumma juttu. Ihminen sietää aivan mielettömästi asioita jos on pakko.
Maailma on maailma ja tänne me joudumme maailman "pahuuteen" "heittämään" nämä pienet enkelimme.
Ainoa mikä on kantava voima on rukous.
Rukoilla lasten puolesta ja jonakin päivänä ei ehkä tänään ei huomenna ei ehkä ylihuomennakaan saatikka vielä vuoden kuluttua Jumala anna "vastausta".
Hänellä on suuri suunnitelma meidän jokaisen kohdalla ja kutsuu aikanaan jokaista. Jätä lapsesi Jumalan kämmenelle, kyllä Hän heistä huolta pitää. Ja itsesi myös anna Jumalan rakkauden ja rauhan vallata sisimpäsi.
Suojelusenkelit ovat lastesi mukana maailmalla, ei heitä mikään "paha" vie. Usko ja luota niin olet sen saava.
Jonakin päivänä ehkä vuosien päästä vasta tajuaa tämänkin ajan tarkoituksen, miksi Jumala minua näin koetteli? Jumala on armon ja rakkauden Jumala. Häneen tulee nojata vaikeuksissa ja Hän on luvannut auttaa. Jos ei nyt korjaa rikki mennyttä maljakkoa ainakin antaa voimaa oppia hyväksymään tuon maljakon rikkimenemisen ja voit hankkia uuden tilalle.
Muistan sinua rukouksissani
Siunaten.)
Kyllä rukoilen minäkin puolestasi.
Tahdon kuitenkin kysyä Sinulta, oletko ottanut huomioon masennukseen sairastumisen mahdollisuuden?
Puhut niin kovasti omasta arvottomuudestasi, se kuulostaa surulliselta ja ahdistavalta ulkopuolisen korvaan. Kävisitkö juttelemassa pappisi lisäksi jollakin psykologilla? Minusta tuntuu että tarvitsisit ihan maalliseltakin tuntuvaa apua.
Ei kukaan jaksa määräänsä enempää, turha siitä on syyllisyyttä kantaa. Uskossa oleminen on tapa ymmärtää oma olemisensa Jumalan lapsena; ei todellinen uskossa oleminen ole jokahetkistä auvoa ja ekstaasia. Yksi kirjoittaja totesi upeasti Jeesuksesta; hän tulee voimattomien ja heikkojen luokse. Ei se siltä aina tunnu tietenkään, ei aina tunne itseään lohdutetuksi vaikka onkin uskossa.
Hae apua ympäriltäsikin, ihmisten joukosta; me olemme kaikki Jumalan lapsia!
Jos elämä lyö jatkuvasti kasvoille ei kait sitä täydessä iskussa voi olla.Hymy huulessa ja bumtsi bum ja nami ,nami ja sillleen....!
Mitä sitä voisi muuta olla kuin masentunut.
Olen käsittänyt Jumalan parantavan voiman niin ettei parsittavaa jää kun Hän parantaa. Kenelle sellainen apu on tarkoitettu?!
En ole toki niin yksikertainen ettenkö olisi "maallista" apua hakenut. Pilleripurkinhan sieltä saa. Saahan sitä maksun eestä käydä porisuttamassa oppinutta mutta kun se tuntuu niin vastenmieliseltä. ei vaan toimi!
hei minusta tuntuu että tahdot väitellä ihmisten kanssa täällä palstalla,ehkä sinun pitäs purkaa tuo paha olo mualle ,jos sinulla on asiat huonosti niin löytyy varmasti niitäkin millä on vielä huonomin, pitäsikö heidän haukkua sinua ikään niinkun nokitus järjestyksessä,tai, ehkä meidän kaikkien pitää vain tunnustaa se että jokaisen elämään tulee vaiheita jotka on niin vaikeita ,että emme voi niille yksin mitän,eli joudunmme nöyrtymään ,ylensä silloin kuin kaikki kaatu namalle mitä on rakentanut,on merkki jumalalta ,että on toinen tie joka kulkee uskossa häneen,nythän voit kysyä itseltäsi kun olet lukenut näitä kirjoituksia ,mitä ihmiset on laittanut sinulle ,että vittuileko,he sinulle ,vai kenties ehkä heilläkin on ollu vaikeata elämässän,kukaan meistä ei pysty asettumaan sinun kenkiin ,sinun itse on lopulta tehtävä ratkaisuja,yrittä taistella ,itkeä olla vihainen ,kaikki tämä mistä olet kertonut meille , en luule että kellään on mitään sitä vastaan että asiasi ,käntyisi hyväksi,päinvastoin olisimme iloisia,ja taidat tietää sen,edellen sanon, luota siihen oli miten synkkiä pilviä taivallasi tahansa niin voit turvata jumalaan ,en van kertakaikkian voi sanoa muuta,jatketaan rukoilua sinä siellä kotonasi, me muut omissa kodeissamme sinun ja perheesi puolesta, hyvää viikon loppua sinulle ,terv lasse
Tunnistan hyvin ajatuksesi. Minulla on myös lapsia, joista toisella lapsia, joita hän hoitelee yksin ja on mielestäni tosi reipas sellaisen lapsiparven kanssa. Toinen taas elää aivan toisenlaista, sinkun elämää. Vaikka ovatkin jo täysin aikuisia, niin kyllä on murhetta varsinkin tämän toisen elämästä, että mitä milloinkin kuuluu. Olen kyllä päivittäin rukoillut ja yrittänyt ajatella positiivisesti, mutta en tiedä, kyllä se niin on, että pienenä pienet surut ja suurena suuret surut. Kyllä olen monet itkut itkenyt ja ajatellut, että miksi Jumala ei kuule rukouksiani. Kyllä se on niin raskasta, kun lapset ovat aina mielessä, että miksei voisi lapsen silmätkin avautua. Mutta ehkä ainakin sellaiset ihmiset, joilla ei ole itsellään lapsia, eivät pysty ajattelemaan, miltä oikeasti äidistä voi tuntua. Voimia meille kuitenkin ja siunausta. Hyvää ja aurinkoista syksyn alkua!
Ensimmäisenä anna itsellesi anteeksi, niin sanat
kuin teot.
Me olemme täällä kasvamassa "ihmisenä ".
Meidän sanat ja opetukset ei aina kanna hedelmää.
Äitien ja isien kädet ei suojele lapsiamme
pahuudesta (ja mitä se on? ).Olemmehan itsekkin
joskus kokeilu luvatonta ja joskus vieläkin.
Pyydä itsellesi voimia elää hetki kerrallaan.
Älä käy kauppaa Jumalan kanssa.
Sillä se ei tuo rauhaa eloomme.Ano voimaa ja uskoa hyvään itsellesi kuin lapsille sekä kaikille maan kansoille.Rakasta veljeäsi kuin itseäsi on käskyistä suurin.
Meillä ei ole kenenkään toisen ihmisen syntejä
sovitettavana.
Vaan ihan omat tekemät pahuudet tietäen ja tietämättä tehtyä.
Enempää meille ei anneta kuin jaksamme kantaa
taakkaamme. Onhan joskus pieni auringon säde
yllämme, josta saamme voimia jatkaa matkaa.
Rukoilen ja lähetän sinulle voimaa iltaisin
ja aamuisin äitiliini.
Kaikkea hyvää ja kaunista sinulle.
Kiitos teille kaikille jotka olette rukoilleet kanssani myös Raimolle joka minua on kovasti läksyttänyt.(Ilmeisesti kiukutteluni ei ole sallittua???)Väkevä keskustelukin on joskus paikallaan. Parempaa kuin mieto mumina.
Olen kokenut aivan ihanaa rauhaa nyt muutaman päivän.Kauhea tuskan puristus on lähtenyt rinnastani.Olen antanut lapseni Jumalan kämmenelle ja luotan että Hän johdattaa heitä elämän tiellä.
Mielestäni me äidit kannamme lapsistamme huolta aivan eri sfääreissä kuin miehet ja siitä aiheesta en enää keskustele. Se on minun mielipiteeni ja piste.
hei,taisinpa minäkin käyttää voimakkaita sanoja,ja mikäli naisväki ei kiukuttelisi ei me miehet pysyttäis aisoissa niin se vaan on,että anteksi vaan jos tuli semmoisia sanoja jotka ois pitäny jättää pois,olen iloinen puolestasi ,jos sinulla on hyvä olla ,ehkä saamme jonakin päivänä lukea kun sinä tuet jotakin ihmistä täällä palstalla ,silloin tiedän että kirjoituksemme eivät ole ollu turhia,sen päätät sinä,joka tapauksessa pidä kiini siitä mitä tunnet sydämessä,tulee hyviä päiviä ja huononpia,ja taas hyviä ,näin se menee, anna jumalan johdattaa ,ehkä kirjastossa löytyisi kirjoja jotkaa kiinostaa? ,hyvää syksyn jatkoa,terv lasse
Voin suositella piispa Huovisen kirjaa "Sydämen puhetta" teille kaikille.
Meiltä naisilta kiukuttelu kyllä onnistuu.Tytär sanookin usein kun kiukuttelen "Äiti sää oot kun pikku penikka kun oot tolla tuulella.Lopeta jo!"
Suosittelen kaikkia lukemaan seuraavan David Wilkersonin saarnan "KUUSI SYYTÄ MIKSI RUKOUKSIIMME EI VASTATA". Se oli erittäin silmiä ja sydäntä avaava.
http://www.tscpulpitseries.org/finnish/tssixrea.htm
Siunausta sinulle Äityliini, olkoon Jeesuksen Kristuksen, Jumalan ainoan pojan, meidän Herramme ja Vapahtajamme Pyhän Veren suoja suojanasi.
hei ,tämä oli hyvä linkki,näinhän se tahtoo olla meidän kanssa ,uskomme on yhtä vahvaa kun "heikoin lenkki" meissä on ainaa paranettavaa,mutta onneks voimme rukoilla sitäkin että jumala näyttää heikomat lenkkimme ,ja näin vahvistamme itseämme uskossa jumalaan,meidän todella tulee uskoa että hän on tie ja totuus, silloin saamme rauhan .kiitos sinulle, ja vielä suurempi kiitos jumalalle ,että hän muistutti sinua , muistuttamaan meitä, terv,lasse
Niin, kyllähän se Jumala vastaa rukouksiimme, sitä ei vain aina huomaa, kun vastaus ei tule niin kuin lihassamme haluamme tai emme esim. malta odottaa oikeaa aikaa... Siunausta kaikille ja valoisaa syksyä sateesta huolimatta:) ps. Muistakaa olla tarkkoja siinä mitä pyydätte, sillä sen yleensä kyllä saa;)
Kanssasi, siskoni rukoillen matkaa teen... Rukoilen Sinulle ja lapsillesi rauhaa ja enkelin siipien suojaa tiellenne!
Meni vuosia etsiessäni Jumalaa. Juoksin seurakunnasta toiseen etsimässä mikä usko ja oppi tuntuisi minulta. Vihdoin löysin sen.
Uskon, että rukouksessa on voimaa! ítse olen saanut moneen ongelmaan vastauksen rukoilemalla pyhää henkeä.
""Hän levittää siipensä yllesi ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi."" Ps 91:4