Valtiomiehet

Varmaan unohdin muitakin kuin Tannerin, mutta keskityin vähän tuoreempiin. Tannerin edelle asettaisin esim. J.K Paasikiven siinä sarjassa.

Tavallaan demari tai kepulainen ansaitsee suuremman arvon, jos nousee valtiomiessarjaan, koska näissä puolueissa se on vaikeampaa sen vuoksi, että ne ovat niin vahvasti profiloituneet edunvalvontapuolueiksi. Tässä kohdin arvostan erityisesti Paavo Lipposen toimintaa, mutta myös sitä, että Esko Aho runnoi Suomen EUhun vastoin puolueensa kannattajien enemmistön tahtoa. Joku ihme meitä on onneksi varjellut Paavo Väyryseltä ja vaikeisiin aikoihin on osunut vastuullisia poliitikkoja Suomem parasta edistämään.

Mielipidepankki kirjoitti:

Varmaan unohdin muitakin kuin Tannerin, mutta keskityin vähän tuoreempiin. Tannerin edelle asettaisin esim. J.K Paasikiven siinä sarjassa.

Tavallaan demari tai kepulainen ansaitsee suuremman arvon, jos nousee valtiomiessarjaan, koska näissä puolueissa se on vaikeampaa sen vuoksi, että ne ovat niin vahvasti profiloituneet edunvalvontapuolueiksi. Tässä kohdin arvostan erityisesti Paavo Lipposen toimintaa, mutta myös sitä, että Esko Aho runnoi Suomen EUhun vastoin puolueensa kannattajien enemmistön tahtoa. Joku ihme meitä on onneksi varjellut Paavo Väyryseltä ja vaikeisiin aikoihin on osunut vastuullisia poliitikkoja Suomem parasta edistämään.

Lue lisää

Paavo Lipposelle kansa antoi oikean päättötodistuksen: 6%

Kieltämättä Lipponen on valtiomies, mutta valtio on vaihdellut DDR:stä NL:oon ja Usa:han. Suomi se ole koskaan ollut.

Allekirjoitetaan myös täältä.

Valtiomiesominaisuus ei periaatteessa riipu puoluekannasta. Kuusisenkin tähtäimenä oli kansallinen kokonaisetu niin kuin hän sen ymmärsi. Jos Kuusisen hamuama vallankumous olisi onnistunut, hänestä olisi hyvinkin voinut tulla huomattava suomalainen valtiomies.

Tulihan Kekkosestakin aikoinaan valtiomies, vaikka nykyoloihin hänen toimintansa ei sopisi. Kekkonen joutui jatkuvasti kyselemään Tehtaankadun miesten mielipidettä asioiden hoidosta. Silti hän toimi monien meidän mielestä ihan valtiomismäisesti niissä oloissa ja sen aikaisilla reunaehdoilla. Nykypäivän näkökulmasta katsottuna Kekkosta voisi pitää melkeinpä tulipunaisena kommunistina niin taajaan hän veljeili sekä vieraan vallan että kotimaisen radikaalin vasemmiston kanssa.

Katainen ei ehkä henkilönä yllä vielä suoraan valtiomiessarjaan, mutta hänen ja puolueensa politiikka tähtää selkeästi kansalliseen etuun toisin kuin Kepulla, jolla on usein mielessä paikalliset ja/tai suppeat etunäkökohdat.

Hallitusta muodostaessa oli täysin luontevaa, että kuntarakenneuudistus otettiin ensimmäisenä asialistalle. Tässä asiassa oltiin jo pahasti myöhässä, kun kepujohtoinen hallitus näperteli Paras-hankkeessa piirissä eikä mitään valmista tullut. Kuntarakennehanke tähtää tietysti tulevaisuuteen, koska kestävyysvajeemme pitää saada ajoissa nujerretuksi. Jos tätä asiaa lykättäisiin, monessa kunnassa oltaisiinkin sitten viiden 5-10 vuoden päästä konkurssin partaalla. Ilahduttavaa on se, että samalla leikataan myös valtionosuuksia ja aletaan miettiä kuntien tehtävien vähentämistä. Kuntapuolella meillä on Suomessa pahimmat ongelmat ja sen osoitti hyvin mm. Kouvolan toimenpiteet vastikään.

Hallituksen aloittaessa mitään varsinaista talouskriisiä ei ollut. Mm. Kepun puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei kysyttäessä osannut nimetä yhtään säästökohdetta ikään kuin talous rullaisi aivan hyvin ilman niitäkin ja ilman veronkorotuksia. Nykyiset hallituspuolueet olivat sen sijaan paljon huolestuneempia kokonaistilanteesta ja esittivät keinoja kestävyysvajeen voittamiseksi.

Toista kantaa edustavien kanssa on turha yrittää mitään kompromisseja, jos se toinen osapuoli ei edes ymmärrä huolestua kokonaistilanteesta. Toki Kepukin myönsi jälkijunassa puheenjohtajan vaihduttua, että ongelmia kuntapuolella ehkä on, mutta alkoi etsiä sitten keinoja niiden voittamiseksi byrokratiaa entisestäänkin lisäämällä. Ei kai tavoitteiden vesittämiseen tähtäävien kanssa ole mitään syytä hakeutua kompromisseihin. Asiakokonaisuus on ilman sitäkin hyvin haastava.

Uudistuksessa pitäisi kyllä olla enemmän rohkeutta kertoa, että sillä pyritään vähentämään haja-asutusta ja parantamaan logistisia yhteyksiä eri sektoreilla. Kun väki saadaan tiiviimmääksi, tulevat johdotusten ja logistiikan edut täydellä voimallaan esiin ja näistä saadaan merkittävät säästöt aikaiseksi. Tämä ei koske vain haja-asustualueita vaan myös ja ehkä vieläkin enemmän ruuhkaisia asutuskeksittymiä. Jälkimmäisissä pitäisi rakentamiseen liittää vahvat joukkoliikenneratkaisut osana aluesuunnittelua eikä rakentaa seuduille, missä sinne muuttavan perheen on välttämätöntä hankkia kaksia autoa ja skootterit nuorisolle. Ihannetilanne pienasutuksellekin on sellainen, missä on mahdollista rakentaa halvat vesi- ja viemäröintiyhteydet, missä palvelut ovat pääosin kävely- tai pyörämatkan päässä, missä joukkoliikenne on luontevin ja helpoin tapa liikkua vähän pitempiä matkoja ja missä ihmisille on sosiaalisia virikkeitä ja järjestettyjä virkistäytymismahdollisuuksia. Erakkoasuminen ei täytä mitään näistä kriteereistä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Katainen ei ehkä henkilönä yllä vielä suoraan valtiomiessarjaan, mutta hänen ja puolueensa politiikka tähtää selkeästi kansalliseen etuun toisin kuin Kepulla, jolla on usein mielessä paikalliset ja/tai suppeat etunäkökohdat.

Hallitusta muodostaessa oli täysin luontevaa, että kuntarakenneuudistus otettiin ensimmäisenä asialistalle. Tässä asiassa oltiin jo pahasti myöhässä, kun kepujohtoinen hallitus näperteli Paras-hankkeessa piirissä eikä mitään valmista tullut. Kuntarakennehanke tähtää tietysti tulevaisuuteen, koska kestävyysvajeemme pitää saada ajoissa nujerretuksi. Jos tätä asiaa lykättäisiin, monessa kunnassa oltaisiinkin sitten viiden 5-10 vuoden päästä konkurssin partaalla. Ilahduttavaa on se, että samalla leikataan myös valtionosuuksia ja aletaan miettiä kuntien tehtävien vähentämistä. Kuntapuolella meillä on Suomessa pahimmat ongelmat ja sen osoitti hyvin mm. Kouvolan toimenpiteet vastikään.

Hallituksen aloittaessa mitään varsinaista talouskriisiä ei ollut. Mm. Kepun puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei kysyttäessä osannut nimetä yhtään säästökohdetta ikään kuin talous rullaisi aivan hyvin ilman niitäkin ja ilman veronkorotuksia. Nykyiset hallituspuolueet olivat sen sijaan paljon huolestuneempia kokonaistilanteesta ja esittivät keinoja kestävyysvajeen voittamiseksi.

Toista kantaa edustavien kanssa on turha yrittää mitään kompromisseja, jos se toinen osapuoli ei edes ymmärrä huolestua kokonaistilanteesta. Toki Kepukin myönsi jälkijunassa puheenjohtajan vaihduttua, että ongelmia kuntapuolella ehkä on, mutta alkoi etsiä sitten keinoja niiden voittamiseksi byrokratiaa entisestäänkin lisäämällä. Ei kai tavoitteiden vesittämiseen tähtäävien kanssa ole mitään syytä hakeutua kompromisseihin. Asiakokonaisuus on ilman sitäkin hyvin haastava.

Uudistuksessa pitäisi kyllä olla enemmän rohkeutta kertoa, että sillä pyritään vähentämään haja-asutusta ja parantamaan logistisia yhteyksiä eri sektoreilla. Kun väki saadaan tiiviimmääksi, tulevat johdotusten ja logistiikan edut täydellä voimallaan esiin ja näistä saadaan merkittävät säästöt aikaiseksi. Tämä ei koske vain haja-asustualueita vaan myös ja ehkä vieläkin enemmän ruuhkaisia asutuskeksittymiä. Jälkimmäisissä pitäisi rakentamiseen liittää vahvat joukkoliikenneratkaisut osana aluesuunnittelua eikä rakentaa seuduille, missä sinne muuttavan perheen on välttämätöntä hankkia kaksia autoa ja skootterit nuorisolle. Ihannetilanne pienasutuksellekin on sellainen, missä on mahdollista rakentaa halvat vesi- ja viemäröintiyhteydet, missä palvelut ovat pääosin kävely- tai pyörämatkan päässä, missä joukkoliikenne on luontevin ja helpoin tapa liikkua vähän pitempiä matkoja ja missä ihmisille on sosiaalisia virikkeitä ja järjestettyjä virkistäytymismahdollisuuksia. Erakkoasuminen ei täytä mitään näistä kriteereistä.

Lue lisää

NKP:n viisivuotissuunnitelmasta. uraa, uraa, uraaaaaaa

Väyrynen voisi perustaa jonnekin ulkomaille lilliputtivaltion ja hän voisi nimittää itsensä sen pääministeriksi tai jopa kuninkaaksi. Kun Väyrys-maassa olisi vain yksi henkilö, niin mitään vahinkoa ei pääsisi tapahtumaan.

Urho Kekkonen oli valmis vaihtamaan Lapin menetettyyn Karjalaan.

"Maa odottaa taas kerran Keskustaa pelastajaksi."

Muistele mitä Vanhasen hallitukset "pelastivat". Siitä alkoi ylivelkaantuminen ja kurjuus.

Kuten ehkä huomasit, avauksessani oli määriitelyni valtiomiessarjaan kuuluvuvalle politiikalle. Kokoomuksen ja persujen politiikkaa pidän jo lähtökohtaisesti valtiomiesmäisenä, kun taas Kepu ja SDP edustavat suppeaa intressinäkökulmaa, mikä hyvin tuotiin esiin tämän päiväisen Hesarin puolueanalyysissa. Silti näistäkin puolueista aina silloin tällöin nousee esiin henkilöitä, jotka kykenevät irtautumaan puoluetaustastaan. Kekkosta on pidetty yhtenä tällaisena ja hänhän oli kovin mairea, kun Sorsa kutsui häntä demariksi.

Jos oikein tiukkoihin määritelmiin lähdetään henkilötasolla ja edellytetään poliitikolta myös merkittäviä saavutuksia, oma ykköseni on Paasikivi. Ryti ansaitsee myös maininnan, kun uskalsi ottaa henkilökohtaista vastuuta.

Virolainen oli aluksi Kekkosen käsikassara. Kekkonenhan potkitutti Sukselaisen ojaan ja valitutti Virolaisensa hänen seuraajakseen. Vasta myöhemmin sukset Virolaisen kanssa alkoivat mennä ristiin, kun Virolainen ei ollutkaan uskollinen K-linjan mies. Tässä puristuksessa Virolainen kyllä johti omaa puoluettaan miten taisi, mutta Kekkosen hallisemassa maailmassa pärjääminen ilman Kekkosen siunausta oli tietysti mahdonta.

Poliitikot tekevät tietysti myös virheitä, jotka voidaan todentaa virheiksi yleensä vasta jälkikäteen. Se on heille taakka, mutta ei poista heidän valtiomiesmäistä asennettaan asioiden hoitamiseen. Kaikkein vähiten valtiomiessarjaan kuuluvat Väyrysen tapaiset politiikot, jotka ajavan ensin omaa etuaan, sitten omaa taas etuaan, seuraavaksi lähipiirinsä etua, sitten jotain aluepoliittista ja etua ja vihon viimeiseksi kansallista etua, jos sille harvoin enää tilaa jää.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kuten ehkä huomasit, avauksessani oli määriitelyni valtiomiessarjaan kuuluvuvalle politiikalle. Kokoomuksen ja persujen politiikkaa pidän jo lähtökohtaisesti valtiomiesmäisenä, kun taas Kepu ja SDP edustavat suppeaa intressinäkökulmaa, mikä hyvin tuotiin esiin tämän päiväisen Hesarin puolueanalyysissa. Silti näistäkin puolueista aina silloin tällöin nousee esiin henkilöitä, jotka kykenevät irtautumaan puoluetaustastaan. Kekkosta on pidetty yhtenä tällaisena ja hänhän oli kovin mairea, kun Sorsa kutsui häntä demariksi.

Jos oikein tiukkoihin määritelmiin lähdetään henkilötasolla ja edellytetään poliitikolta myös merkittäviä saavutuksia, oma ykköseni on Paasikivi. Ryti ansaitsee myös maininnan, kun uskalsi ottaa henkilökohtaista vastuuta.

Virolainen oli aluksi Kekkosen käsikassara. Kekkonenhan potkitutti Sukselaisen ojaan ja valitutti Virolaisensa hänen seuraajakseen. Vasta myöhemmin sukset Virolaisen kanssa alkoivat mennä ristiin, kun Virolainen ei ollutkaan uskollinen K-linjan mies. Tässä puristuksessa Virolainen kyllä johti omaa puoluettaan miten taisi, mutta Kekkosen hallisemassa maailmassa pärjääminen ilman Kekkosen siunausta oli tietysti mahdonta.

Poliitikot tekevät tietysti myös virheitä, jotka voidaan todentaa virheiksi yleensä vasta jälkikäteen. Se on heille taakka, mutta ei poista heidän valtiomiesmäistä asennettaan asioiden hoitamiseen. Kaikkein vähiten valtiomiessarjaan kuuluvat Väyrysen tapaiset politiikot, jotka ajavan ensin omaa etuaan, sitten omaa taas etuaan, seuraavaksi lähipiirinsä etua, sitten jotain aluepoliittista ja etua ja vihon viimeiseksi kansallista etua, jos sille harvoin enää tilaa jää.

Lue lisää

Puhutaan sitten puolueiden politiikasta ja sen valtionmiesmäisyydestä

Persujen politiikka perustuu tehtyjen ratkaisujen, eritoten EU:n ja Euron, kritisointiin ilman konkreettista ja realistista omaa vaihtoehtoa. Sellaisen näkeminen valtiomiesmäisenä osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä. Kotimaan politiikassa persujen kärki taas on impivaaralaisessa sisäänpäinkäpertymisessä joka sekään ei valtiomiesmäistä ole.

Kokoomus on puolueena ollut johdonmukaisempi ja olemassa olevat olosuhteet realistisesti ymmärtävä, siinä mielessä sen politiikka on ollut valtiomiesmäistä, vaikka puolueesta ei sitten Paasikiven ole valtiomiestason henkilöitä noussut. Kataisella on siinä mielessä tulevaisuus edessään, että hän saattaisi tuolle tasolle joskus yltää, tämänhetkiset näytöt ei kuitenkaan vielä riitä.

SDP:n politiikka on ollut valtiomiesmäistä pitkiäkin aikoja, välillä puolue on kuitenkin unohtanut laajan näkökulman ja ryhtynyt edunvalvojaksi. Sodan jälkeisessä jälleenrakentamisessa SDP:n osoitti vastuullisuutta, sortui sitten 60- ja eritoten 70 luvulla jos jonkinsortin haihatteluun (DDR tunnustuskomitea, Ei -EEC jne jne) josta Lipponen puolueen taas palautti vastuullisen valtionhoitajan tasolle. Heinäluoma veti puolueen Väyrystäkin väyrystelevämmäksi vastakkainasetteluun pohjaavaan pelin politiikan tekijäksi. Nyt Heinätollon pelikirja on kuulemma poltettu ja Urpilainen uskaltaa tehdä lojalistiensa tuella yhteistyötä muiden kanssa, siis hoitaa maan asioita valtionmiesmäisellä tavalla. Jos Voldemort-Heinätollo saadaan pidettyä riittävän kaukana puolueen johdosta saattaa SDP palata valtiomiesmäiseen politiikkaan

Keskusta harjoitti valtiomiesmäistä politiikkaa sodan jälkeen aina Väyrysen aikakauteen saakka. Väyrynen ymmärsi kekkoslaisen pelin politiikan omalla väärällä tavallaan ja vei niin puolueensa kuin itsensäkin kauas valtiomiessarjasta. Aho palautti vastuullisuutta mutta ei itse noussut valtiomiesten sarjaan, huonona häviäjänä jätti politiikan kärkipaikat muille. Vanhasen Kepu oli asioiden hoitaja, ei visianäärinen valtionhoitaja. Sipilän Keskusta vaikuttaa palaavan takaisin valtiomiessarjaan.

Pienistä puolueista nousee aina silloin tällöin henkilöitä joiden voi katsoa kolkutrtelevan valtionmiessarjan ovia, esimerkkinä vaikkapa Veikko Vennamo. Puolueina RKP on pienistä valtiomiesmäisin ja Vihreät taas kaiken kauimpana valtiomiessarjasta. Vihreillä idealismi korvaa vastuullisuuden ja uskomukset järjen.

Puolueista kirjoitti:

Puhutaan sitten puolueiden politiikasta ja sen valtionmiesmäisyydestä

Persujen politiikka perustuu tehtyjen ratkaisujen, eritoten EU:n ja Euron, kritisointiin ilman konkreettista ja realistista omaa vaihtoehtoa. Sellaisen näkeminen valtiomiesmäisenä osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä. Kotimaan politiikassa persujen kärki taas on impivaaralaisessa sisäänpäinkäpertymisessä joka sekään ei valtiomiesmäistä ole.

Kokoomus on puolueena ollut johdonmukaisempi ja olemassa olevat olosuhteet realistisesti ymmärtävä, siinä mielessä sen politiikka on ollut valtiomiesmäistä, vaikka puolueesta ei sitten Paasikiven ole valtiomiestason henkilöitä noussut. Kataisella on siinä mielessä tulevaisuus edessään, että hän saattaisi tuolle tasolle joskus yltää, tämänhetkiset näytöt ei kuitenkaan vielä riitä.

SDP:n politiikka on ollut valtiomiesmäistä pitkiäkin aikoja, välillä puolue on kuitenkin unohtanut laajan näkökulman ja ryhtynyt edunvalvojaksi. Sodan jälkeisessä jälleenrakentamisessa SDP:n osoitti vastuullisuutta, sortui sitten 60- ja eritoten 70 luvulla jos jonkinsortin haihatteluun (DDR tunnustuskomitea, Ei -EEC jne jne) josta Lipponen puolueen taas palautti vastuullisen valtionhoitajan tasolle. Heinäluoma veti puolueen Väyrystäkin väyrystelevämmäksi vastakkainasetteluun pohjaavaan pelin politiikan tekijäksi. Nyt Heinätollon pelikirja on kuulemma poltettu ja Urpilainen uskaltaa tehdä lojalistiensa tuella yhteistyötä muiden kanssa, siis hoitaa maan asioita valtionmiesmäisellä tavalla. Jos Voldemort-Heinätollo saadaan pidettyä riittävän kaukana puolueen johdosta saattaa SDP palata valtiomiesmäiseen politiikkaan

Keskusta harjoitti valtiomiesmäistä politiikkaa sodan jälkeen aina Väyrysen aikakauteen saakka. Väyrynen ymmärsi kekkoslaisen pelin politiikan omalla väärällä tavallaan ja vei niin puolueensa kuin itsensäkin kauas valtiomiessarjasta. Aho palautti vastuullisuutta mutta ei itse noussut valtiomiesten sarjaan, huonona häviäjänä jätti politiikan kärkipaikat muille. Vanhasen Kepu oli asioiden hoitaja, ei visianäärinen valtionhoitaja. Sipilän Keskusta vaikuttaa palaavan takaisin valtiomiessarjaan.

Pienistä puolueista nousee aina silloin tällöin henkilöitä joiden voi katsoa kolkutrtelevan valtionmiessarjan ovia, esimerkkinä vaikkapa Veikko Vennamo. Puolueina RKP on pienistä valtiomiesmäisin ja Vihreät taas kaiken kauimpana valtiomiessarjasta. Vihreillä idealismi korvaa vastuullisuuden ja uskomukset järjen.

Lue lisää

Persuilla on kyllä omat vaihtoehtonsa. Se on huomattavasti vähemmän EUta, ilman euroa, tiukempi suhtautuminen maahanmuuttoon, impivaaralainen elämäntapa jne. Kyllä nämä ovat ihan valtiomiesmäistä asennetta osoittavia linjauksia. Niiden järkevyydestä eli järjettömyydestä olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi.

Kokoomus ajaa Suomen etua talous edellä. Menetyksen mittareina ovat kansantaloutta koskevat luvut. Aina voi tietysti kysyä, ovatko taloutta koskevat mittarit ne tärkeimmät ja lähes ainoat vai pitäisikö asiaa tarkastella laajemmin. Mutta Kokoomus ajaa koko Suomen etua, minkä vuoksi luen sen kuten persutkin valtiomiesmäiseksi puolueeksi lähtökohdiltaan.

SDP:n lähtökohta oli tietysti aluksi oman kannattajakunnan etujen ajaminen. Muut yhteiskuntaluokat haluttiin saada työväestön näkökulmasta kiinni. Kyse oli yksinkertaisesti tasa-arvon tavoittelusta. Siinä mittelössä ei aina ollut aikaa ja tarmoa ajatella Suomen etua. Lipposen aikana tilanne muuttui, kun Lipponen totesi, että se sosialismi mitä SDP tavoitteli oli saavutettu. Näin SDP:stä tuli hänen kaudellaan pragmaattinen valtionhoitajapuolue. Kansan suosiota ei vaan sillä, että ryhtyy valtionhoitajaksi helposti saavuteta. Heinäluoma halusi palauttaa puoleen pari piirua vasempaan eli edunvalvontasuuntaan. Siitä alkoi taisto saavutettujen etujen puolustamiseksi eikä sekään ole suurta suosiota saavuttanut. SDP:llä on jutun juoni hukassa ja hakusessa.

Kepua koskevaan analyysiin voi osin yhtyä. Siinä on kuitenkin huomattava, että tarviittiin kaksi Kepua. Toinen oli Kekkosen hovipiiri, eräänlainen gestabo, joka huolehti kulissien takana siitä, että Kekkosen toiveet tulivat täytetyiksi. Tähän kerhoon kuului K-linjalaisten lisäksi myös taistolaisia, jotka olivat jyvällä neukkojen tahdosta ja halusivat sen tulkinnan itselleen monopolisoidakin. Kepu harjoitti valtiomiesmäistä politiikkaa siltä osin kuin Kekkonen käski heidän sitä harjoittaa. Toisaalta se salli samalla kotiinpäin vedon, kun Kepusta tuli Kekkosen käsikassara ja hovipuolue. Kepu ja SDP harjoittivat tuolloin sellaista sulle mulle politiikkaa, minkä seuaruksena voi pitää ihmeenä, että kansantalous sen kuitenkin kesti. Talouskasvu oli silloin kuitenkin riittävää ja devalvaatiolla voitiin korjata aina tilannetta. Demarien monet ideat sentään hyödyttivät kansantaloutta, mutta Kepun maatalousintoilu johti valtavaan ylituotanto-ongelmaan, mistä tuli veronmaksajille ainoastaan lisää kuluja. Näitä osin ei siis toimittu kovin valtiomiesmäisesti. Väyrynen on Kepussa oma lukunsa. Häntä Suomi ei olisi keskeisemmällä paikalla kestänyt ja jokin ylempi voima lienee varjellut meitä Väyryseltä. Sipilä vaikuttaa pitkiin aikoihin parhaalta Kepulta, mutta jo nyt voidaan nähdä, että Sipilän rinnalle on syntynyt näitä toisen linjan touhottajia (Tiilikainen, Rehula, Anttila, Tölli pahimmat tapaukset näin esimerkkinä lausuttuna).

Itse pidän Vihreitä suhteellisen valtiomiesmäisenä puolueena. He haluavat vain tuoda vihreitä arvoja politiikkaan. Se on kokonaan toinen kysymys, ovatko nuo arvot sellaisia, jotka ovat meille eri näkökulmista hyväksi. Sama koskee persuja. Molemmat ajavat omannäköistänsä Suomea, mutta yhtä Suomea kuitenkin. Kepu taas on ajanut ennen muuta talonpoikaissäädyn perillisten etua ja unohtanut tyystin Suomen yhteisen edun. Jos Kepu ajaisi tällä argumentilla Suomen etua, sen tavoitteena olisi agraari-Suomi. Niin pitkälle Kepukaan ei sentään ole kehdannut mennä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Persuilla on kyllä omat vaihtoehtonsa. Se on huomattavasti vähemmän EUta, ilman euroa, tiukempi suhtautuminen maahanmuuttoon, impivaaralainen elämäntapa jne. Kyllä nämä ovat ihan valtiomiesmäistä asennetta osoittavia linjauksia. Niiden järkevyydestä eli järjettömyydestä olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi.

Kokoomus ajaa Suomen etua talous edellä. Menetyksen mittareina ovat kansantaloutta koskevat luvut. Aina voi tietysti kysyä, ovatko taloutta koskevat mittarit ne tärkeimmät ja lähes ainoat vai pitäisikö asiaa tarkastella laajemmin. Mutta Kokoomus ajaa koko Suomen etua, minkä vuoksi luen sen kuten persutkin valtiomiesmäiseksi puolueeksi lähtökohdiltaan.

SDP:n lähtökohta oli tietysti aluksi oman kannattajakunnan etujen ajaminen. Muut yhteiskuntaluokat haluttiin saada työväestön näkökulmasta kiinni. Kyse oli yksinkertaisesti tasa-arvon tavoittelusta. Siinä mittelössä ei aina ollut aikaa ja tarmoa ajatella Suomen etua. Lipposen aikana tilanne muuttui, kun Lipponen totesi, että se sosialismi mitä SDP tavoitteli oli saavutettu. Näin SDP:stä tuli hänen kaudellaan pragmaattinen valtionhoitajapuolue. Kansan suosiota ei vaan sillä, että ryhtyy valtionhoitajaksi helposti saavuteta. Heinäluoma halusi palauttaa puoleen pari piirua vasempaan eli edunvalvontasuuntaan. Siitä alkoi taisto saavutettujen etujen puolustamiseksi eikä sekään ole suurta suosiota saavuttanut. SDP:llä on jutun juoni hukassa ja hakusessa.

Kepua koskevaan analyysiin voi osin yhtyä. Siinä on kuitenkin huomattava, että tarviittiin kaksi Kepua. Toinen oli Kekkosen hovipiiri, eräänlainen gestabo, joka huolehti kulissien takana siitä, että Kekkosen toiveet tulivat täytetyiksi. Tähän kerhoon kuului K-linjalaisten lisäksi myös taistolaisia, jotka olivat jyvällä neukkojen tahdosta ja halusivat sen tulkinnan itselleen monopolisoidakin. Kepu harjoitti valtiomiesmäistä politiikkaa siltä osin kuin Kekkonen käski heidän sitä harjoittaa. Toisaalta se salli samalla kotiinpäin vedon, kun Kepusta tuli Kekkosen käsikassara ja hovipuolue. Kepu ja SDP harjoittivat tuolloin sellaista sulle mulle politiikkaa, minkä seuaruksena voi pitää ihmeenä, että kansantalous sen kuitenkin kesti. Talouskasvu oli silloin kuitenkin riittävää ja devalvaatiolla voitiin korjata aina tilannetta. Demarien monet ideat sentään hyödyttivät kansantaloutta, mutta Kepun maatalousintoilu johti valtavaan ylituotanto-ongelmaan, mistä tuli veronmaksajille ainoastaan lisää kuluja. Näitä osin ei siis toimittu kovin valtiomiesmäisesti. Väyrynen on Kepussa oma lukunsa. Häntä Suomi ei olisi keskeisemmällä paikalla kestänyt ja jokin ylempi voima lienee varjellut meitä Väyryseltä. Sipilä vaikuttaa pitkiin aikoihin parhaalta Kepulta, mutta jo nyt voidaan nähdä, että Sipilän rinnalle on syntynyt näitä toisen linjan touhottajia (Tiilikainen, Rehula, Anttila, Tölli pahimmat tapaukset näin esimerkkinä lausuttuna).

Itse pidän Vihreitä suhteellisen valtiomiesmäisenä puolueena. He haluavat vain tuoda vihreitä arvoja politiikkaan. Se on kokonaan toinen kysymys, ovatko nuo arvot sellaisia, jotka ovat meille eri näkökulmista hyväksi. Sama koskee persuja. Molemmat ajavat omannäköistänsä Suomea, mutta yhtä Suomea kuitenkin. Kepu taas on ajanut ennen muuta talonpoikaissäädyn perillisten etua ja unohtanut tyystin Suomen yhteisen edun. Jos Kepu ajaisi tällä argumentilla Suomen etua, sen tavoitteena olisi agraari-Suomi. Niin pitkälle Kepukaan ei sentään ole kehdannut mennä.

Lue lisää

Historian ymmärryksesi on niin hiekkoa, että välillä näyttää kuin kirjoittelisit umpikännissä.

Suomen maatalouden ylituotanto ei ole Kepun aikaansaannos, vaan se taustalla on 1939-1945 sodat ja niiden jälkihoito. Meillä oli satojen tuhansien pakolaisongelma ja Rytin ym. lupaukset siitä, että rintamiehille annetaan maata kunhan ovat hoitaneet sotilaalliset velvotteensa. Sodan jälkeisessä Suomessa iso osa kansaa sidottiin turpeeseen, perustettiin rintamiestiloja ja siirtokarjalaiset asutettiin. Järjestelyn takana olivat kaikki poliittiset ryhmät. Maatalous muuttui pientilavaltaiseksi, mutta työllisti ja antoi niukan toimeentulon isolle joukolle. Teollisuutemme ei olisi kyennyt työllistämään sellaista joukkoa. Vennamon valtiomiesura pohjaakin juuri asutushistoriaamme. Maatalouden tuki-intoilu oli taasen osa työmarkkinapolitiikkaa, jossa osa palkankorotusvaatimuksista kompensoitiin ruuan hinnan painamisella alas maataloustuotteiden tukijärjestelmällä. Demarilähtöinen systeemi siis, Kepuhan puhui maatalouden yksikkökoon kasvattamisen ja tehostamisen tarpeesta, jota Vennamo nimitti talonpojan tappolinjaksi.

Kun Keskusta oli isojen yksikköjen maatalouden kannalla, niin Vennamo jäi korpikommunistien kanssa puolustamaan pientalonpoikaa ja maataloutta korpikylissä.

Keskusta ei ollut Kekkosen komennossa, eikä kulkenut Kekkosen ohjauksessa. SDP sen sijaan meni hyvin pitkälle Kekkosen ja etenkin Neuvostoliiton mielistelyssä sen kuuluisan käännöksensä jälkeen. SDP:n kansanedustajat menivät niin pitkälle, että mm. Ulf Sundqvist ja Erkki Liikanen tekivät lakialoitteen, että väärät mielipiteet oli siivottava julkisuudesta vaikka poliisitoimin, jotta yleinen mielipide tukisi virallista ulkopolitiikkaa.Kepu ei sentään koskaan tuollaisia aloitteita tehtaillut. Oli tietysti asioita joissa Kekkonen ei voinut tukeutua demareihin, kuten EEC sopimus, jonka hän sai läpi porvaripuolueiden (joihin Kepukin luettiin) tuella.

Ulkovaltiomies Lipponen on kunnostautunut Suomea vahingoittavassa politiikassa niin, että sai Ruotsista Freudenthal mitalinkin, jota säilyttää DDR mitaliensa vieressä.

Kuka vittu on Miina Sillanpää

lesboja voisi laittaa enemmän päättämään kun nehän on kuin miehiä.

minä oon lepso kirjoitti:

lesboja voisi laittaa enemmän päättämään kun nehän on kuin miehiä.

Eikö Halonen, Uosukainen, Sillanpää, Jäätteenmäki, Kiviniemi ym. ranskaan sarjan naisleaderit ole ihan heteroita. Miksi helkatissa pitää kaiken maailman höpöjä valtiomiehiksi pakolla ajaa kuin käärmettä pyssyyn?

Kusiaisyhteiskuntakin toimii hyvin, ei ole lamaa, eikä työstä puutetta. Pesänpaikan ja strategisen ajattelutyön hoitaa naiset. Äijät vaan painaa perusduunia, kun ajattelutyö on ulkoistettu. Ja jälkeä syntyy, hyvät on kusiaisten oikeudet ja velvollisuudet.