Esimerkiksi Suomessa ei missään kouluaineissa (vapaaehtoista uskonto-ainetta) lukuunottamatta anneta yliluonnollisia, jumalallisia, tai uskonnollisia selityksiä mihinkään. Sen sijaan kaikki perustuu tieteelliseen tietoon. Tieteellinen tieto on yksinkertaisesti syrjäyttänyt uskonnolliset selitykset. Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa niin koulukirjat, koululaitokset, yliopistot ja tiedotusvälineet ovat kaikki rationaalisia ja ateistiseen maailmankatsomukseen perustuvia ilman uskonnollisia selityksiä. Viralliselta taholta Suomen valtio ei ikinä anna mitään painoarvoa uskonnollisille tai kreationistisille maailmankatsomuksille. Uskonnoista ei puhuta kuin ainoastaan silloin jos niillä on jotakin yhteiskunnallista tai poliittista merkitystä. Eli siis vaikka Suomi on virallisesti kristillinen valtio ja sillä on kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, niin uskonnoilla ei itsessään ole enää Suomen valtiolle mitään painoarvoa. Kristinusko on vain juurtunut mytologinen perinne, ja vaikka sillä ei ajatella olevan mitään totuusarvoa, niin sitä pidetään mukana vain perinteen ja ihmisille tärkeiden kirkollisten juhlallisuuksien vuoksi.
Sivistysvaltioissa ei uskonnoilla ole enää sinänsä virkaa.
Taikausko jäi taakse
491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumalan olemassa oleminen on yksi filosofian peruskysymyksistä.
Kristinuskon Raamattu tarjoaa tähän kysymykseen toimivan vastauksen.
Niin antaa myös Koraani ja Gita,
Mihin tieto loppuu, sieltä usko höpöihin alkaa.
Uskonnot kuuluvat primitiivisille kansoille, ei enää nykyajan ihminen voi tuollaiseen soopaan uskoa.
Metodologinen naturalismi ei ole elämänkatsomuksellinen kannanotto. Näin ollen tiede ei ole luonteeltaan elämänkatsomuksellista. Metodologinen naturalismi myös sulkee kategorisesti kaikki metafyysiset selitykset ulkopuolelleen. Se ei kuitenkaan kiellä niitä mahdottomina, vaan ainoastaan jättää ne tarkastelunsa ulkopuolelle tieteenfilosofisten taustasitoumustensa perusteella.
On syytä myös muistaa positivismin umpikuja ja aiempaa skeptisistisempi tieteenfilosofian valtavirta ts. puhe tiedosta on vaihtunut puheeseen todennäköisyyksistä.