Tämä ei ole mikään pilari vaan ihan vakavissani olen pohtinut tätä.
Erottuani kirkosta sen toimintaan pettyneenä alle kaksikymppisenä päätin olla järkevä ja ateisti koko loppuelämäni.
Hyvin meni niin kauan kuin meni, ja sitten tuli vaikeuksia. Olin niin masentunut, että suunnittelin itsemurhaa, mutta en jaksanut toteuttaa sitä. En myöskään jaksanut ottaa esiin puhelinluettelon keltaisia sivuja etsiäkseni itselleni ammattiauttajaa.
Lopulta jaksoin vain rukoilla: - Jos joku kuulee, niin apua!!!
Pari viikkoa tallustelin naama harmaana kaupungilla, kun yhtäkkiä tunsin vastustamatonta halua poiketa sisälle kirjakauppaan. En tosiaan tiedä miksi. Menin kuitenkin ja putkahdin kaupasta ulos kädessäni meditaatio-opas. En tiennyt meditaatiosta mitään, se oli mielestäni samaa luokkaa meedioiden ja levitaatioiden kanssa. Päätin kuitenkin kokeilla, ja parissa viikossa masennus oli kadonnut. Tehosi kuin dynamiitti!
Siitä se sitten lähti, meditaation kautta kohti buddhalaisuutta, valoa ja elämäniloa. Myöhemminkin olen saanut monta kertaa "vahvistusta" sille, että olen oikealla tiellä ja oikealla paikalla buddhalaisena.
Jopa eräs hyvin konservatiivinen ja vanhoillinen kristitty pastori sanoi kerran minulle että "Jumalan johdatus on paljon ihmeellisempi asia kuin mitä pieni ihminen voi ymmärtää".
Niin, johdatus ja karma - mielestäni sama asia, kaksi tulkintaa.
Mutta kysymyksiin:
Miksi Jumala ei vastannut minulle vaan Buddhaluonto?
Lähistöllä olisi kyllä ollut kristillinenkin kirjakauppa.
Vai vastasiko Jumala sittenkin, ja halusi että minusta tulee buddhalainen? Ja jos niin miksi? Tuomitsiko Jumala omatoimisesti minut siinä tapauksessa ikuiseen kadotukseen?
Jos "vastaaja" oli mielestäsi Saatana (buddhalaisittain Mara), miksi ihmeessä Jumala ei mitenkään tullut väliin, missään vaiheessa?
Ovatko Jumala ja Buddhaluonto pohjimmiltaan yksi ja sama asia, kahdesta eri näkökulmasta? Näin itse olen taipuvainen ajattelemaan, vaikka tämä tulkinta ei tietenkään mitenkään raamatullinen olekaan.
Ateistisille vastaajille tiedoksi: en ole mitenkään hurahtanut enkä kärsi minkäänlaisista psyykksisistä ongelmista.
Käännytyshenkisille vastaajille tiedoksi: buddhalaisuus on minun polkuni ja olen siihen oikein tyytyväinen.
Mutta olisi mukava kuulla pohdintaluonteisia vastauksia. Kiitos!
Erottuani kirkosta sen toimintaan pettyneenä alle kaksikymppisenä päätin olla järkevä ja ateisti koko loppuelämäni.
Hyvin meni niin kauan kuin meni, ja sitten tuli vaikeuksia. Olin niin masentunut, että suunnittelin itsemurhaa, mutta en jaksanut toteuttaa sitä. En myöskään jaksanut ottaa esiin puhelinluettelon keltaisia sivuja etsiäkseni itselleni ammattiauttajaa.
Lopulta jaksoin vain rukoilla: - Jos joku kuulee, niin apua!!!
Pari viikkoa tallustelin naama harmaana kaupungilla, kun yhtäkkiä tunsin vastustamatonta halua poiketa sisälle kirjakauppaan. En tosiaan tiedä miksi. Menin kuitenkin ja putkahdin kaupasta ulos kädessäni meditaatio-opas. En tiennyt meditaatiosta mitään, se oli mielestäni samaa luokkaa meedioiden ja levitaatioiden kanssa. Päätin kuitenkin kokeilla, ja parissa viikossa masennus oli kadonnut. Tehosi kuin dynamiitti!
Siitä se sitten lähti, meditaation kautta kohti buddhalaisuutta, valoa ja elämäniloa. Myöhemminkin olen saanut monta kertaa "vahvistusta" sille, että olen oikealla tiellä ja oikealla paikalla buddhalaisena.
Jopa eräs hyvin konservatiivinen ja vanhoillinen kristitty pastori sanoi kerran minulle että "Jumalan johdatus on paljon ihmeellisempi asia kuin mitä pieni ihminen voi ymmärtää".
Niin, johdatus ja karma - mielestäni sama asia, kaksi tulkintaa.
Mutta kysymyksiin:
Miksi Jumala ei vastannut minulle vaan Buddhaluonto?
Lähistöllä olisi kyllä ollut kristillinenkin kirjakauppa.
Vai vastasiko Jumala sittenkin, ja halusi että minusta tulee buddhalainen? Ja jos niin miksi? Tuomitsiko Jumala omatoimisesti minut siinä tapauksessa ikuiseen kadotukseen?
Jos "vastaaja" oli mielestäsi Saatana (buddhalaisittain Mara), miksi ihmeessä Jumala ei mitenkään tullut väliin, missään vaiheessa?
Ovatko Jumala ja Buddhaluonto pohjimmiltaan yksi ja sama asia, kahdesta eri näkökulmasta? Näin itse olen taipuvainen ajattelemaan, vaikka tämä tulkinta ei tietenkään mitenkään raamatullinen olekaan.
Ateistisille vastaajille tiedoksi: en ole mitenkään hurahtanut enkä kärsi minkäänlaisista psyykksisistä ongelmista.
Käännytyshenkisille vastaajille tiedoksi: buddhalaisuus on minun polkuni ja olen siihen oikein tyytyväinen.
Mutta olisi mukava kuulla pohdintaluonteisia vastauksia. Kiitos!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Horjahditko?
Itsestään varma oleva ihminen ei kysele oman uskonsa mielekkyyttä tai olemassa olonsa oikeutta! Joku sinukin kaivertaa ja syvältä.
Jumalia on niin paljon maailmassa ja suurin osa heistä ei tosiaankaan vastaa sanallakaan, yhdellekkään kysyjälle, tyhmälle/viisalle.
Horjahditko uudestaan?
Yritän vain ymmärtää tätä elämää, laajempaa kokonaisuutta.
Buddhalaisuus ei niinkään ole "usko" vaan
kasvavan viisauden, oivalluksen polku.
Olen menossa sillä kohtaa missä olen.
Et muuten vastannut kysymyksiini, olisi mukava
kuulla jotakin pohdintoja?
En voi vastata yhdenkään jumalan puolesta, valitan. Joten en tiedä miksi yksikään jumala ei vastannut sinulle.
Muutamissa aasialaisessa valtiossa kyllä
budhismi, budhalaisuus on kyllä uskonto, jopa virallinen valtion uskonto. Ja/tai sen hyvin monet erilaiset muodot. Usko, uskominen, uskonto ja uskonnollisuus kuuluvat ihmis-elämään jollakin asteella ja ne tuottavat usein monelle mielen rauhaa, vakautta ja tasapainoisuutta.
Eli, tekevät elämästämme siedettävää kaiken väkivallan ja vääryyden keskellä, jossa tämäkin maailma tuntuu tälläkin hetkellä olevan.
ei testata, jos Häntä etsitään. Hän ei ole juoksupoika, etkä sinä ole se joka Hänelle asettelee ehtoja.
Mutta se että minä osoitan sinulle buddhalaisuuden oikein päämäärän, ja se että sinä olet nyt ns. Gautaman lautalla, kertoo siitä että Jumala on määrännyt sinut tekemään mitä ilmeisemmin mutkan matkalla Hänen luokse. Kunhan et vain jää lainelautailemaan, vaan tulet perille.
Noin tuo kanssani keskustellut pappikin arveli, vaikka hänen itsensä olikin hyvin vaikea uskoa sitä...
Ei hän muutakaan selitystä keksinyt.
Joka tapauksessa, luotan karmaan/johdatukseen ja odottelen kiinnostuneena, mitä haasteita elämä seuraavaksi eteen heittää.
Lainelautailua buddhalaisuus ei ole, kyllä sitä saa soutaa ihan tosissaan...
Oli miten oli, olen sitä mieltä että polkuja on monia vaikka päämäärä sama. Tämä ajatus perustuu eräisiin meditaatiokokemuksiin, joita en ala julkisesti ruotimaan.
olet oikeassa.
Nimittäin tunnen myös erään naisen, joka kääntyi buddhalaisuudesta kristillisyyteen, sanoen sitä loogiseksi jatkeeksi. Mutta silti sanoo etteivät ne pois-sulje toisiaan. Siinä oli ideaa.
Ota aikasi, ja zeniläiseen tapaan vaikket etsisi totuutta - lakkaa hellimästä mielipidettäsi.
... sinäkin omaasi. = o D
Takertuminen on kuitenkin eri asia kuin
helliminen. En takerru, katselen avoimesti.
kaiken kaikkiaan ihan hyvä asenne tuossa on takertumattomuus.
Enkä minä oikeastaan voi sinulle muuta toivoa kuin että siunausta ja johdastusta. Sillä jos Jumala on tuon tien sinulle vastaukseksi antanut, niin sen tien sinä sitten kuljet, eikä minulla siihen ole lisättävää.
että jumalat eivät vastaile kuin mielikuvituksissa tai harhoissa.
Sanot..: "en ole mitenkään hurahtanut enkä kärsi minkäänlaisista psyykksisistä ongelmista." ja kuitenkin kerroit.."Hyvin meni niin kauan kuin meni, ja sitten tuli vaikeuksia. Olin niin masentunut, että suunnittelin itsemurhaa, mutta en jaksanut toteuttaa sitä. En myöskään jaksanut ottaa esiin puhelinluettelon keltaisia sivuja etsiäkseni itselleni ammattiauttajaa."
eikö tuo kerro vähän muuta?
Olet nyt vain ottanut mielesi omaan hallintaan erään uskonnon avulla, hyvä niin edes, tosin olisit todennäköisesti saannut myös avun ammattiauttajiltakin, mutta sinähän teit valintasi kuten niin monet tekevä elämän kriiseissä.
Jatka siitä kerran olet siitä avun saannut sairauteesi, toivottavasti pystyt pitämään ajatuksesi "kirkkaina" alkamatta hihhuloimaan asialla (tosin sehän ei Buddhismiin edes kuulu) ja nautit elämästäsi.
Hihhulointi, käännyttäminen tm. buddhalaisuuteen.
Muuten olen sitä mieltä, että meditaatio on "luomuhoitoa" verrattuna lääkkeisiin, joita ammattiauttajat (usein itsekin stressaantuneet)
poloisille asiakkailleen määräävät.
hyvinkin, mutta myös jonkinasteista itsepetosta luultavasti jos alkaa uskoa jälleensynymiseen ja karman lakeihin?
Valitettavasti minulla on mielessä jälleensyntymämuisto, enkä osaa pyyhkiä sitä pois. Auttaisiko Domestos? = o D
eivät ole aina luotettavia. Minulla on varhaisimmasta lapsuudestani muisto, jonka mukaan olisin kohonnut kotipihallani hetkeksi ilmaan leijumaan. En kuitenkaan usko niin tapahtuneen, ja muita yhtä outoja muistoja minulla ei ole.
olla jos se ei enempi vaivaa, monella on harhoja mielessään.