jjr:lle edellisestä

Siis koko Raamattu on tärkeää. Se johdattaa Kristukseen.

Emme tietenkään voi hylätä esim. lakia.

Tuosta kirjoituksesta (ainakin itselleni, en tiedä muista,) voi tulla esim. sellainen kuva, että lakia ei kenties joissakin tapauksissa tarvittaisi. Mutta kyllähän "hovi" on myös lakia kirjoituksissaankin korostanut.
Laista ei katoa pieninkään piirto ennen kuin taivas ja maa katoavat. Laki ajaa Kristuksen tykö.

Lain kautta emme tule vanhurskaaksi vaan yksin Kristuksen ansion tähden. Mutta emme tietenkään voi kuitenkaan lakiakaan hylätä.

Tunnustuskirjoista
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/5.html
->
// Me uskomme opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että laki on varsinaisesti se oppi, joka ilmoittaa Jumalan vanhurskaan ja muuttumattoman ihmisluontoa, ihmisen ajatuksia, sanoja, ja tekoja koskevan tahdon. Laki osoittaa, millainen ihmisen tulisi olla kelvatakseen Jumalalle ja ollakseen hänelle mieluinen. Jumalan tahdon rikkojia se uhkaa Jumalan vihalla sekä ajallisilla ja iankaikkisilla rangaistuksilla. Oikein sanoo Luther lainhylkääjiä vastustaessaan: 55 "Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä" (Room. 3:20, Room. 7:7). Koska epäusko on kaikkein nuhdetta ansaitsevien syntien juuri ja lähde, lain tehtävänä on syyttää myös epäuskosta. //

// Lain uhkauksin on katumattomat ihmiset saatava kauhistumaan, tuntemaan syntinsä ja tekemään parannus. Heitä ei kuitenkaan saa ajaa masennukseen eikä epätoivoon. Laki on nimittäin "kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme" (Gal. 3:24). Se ei viittaa eikä ohjaa Kristuksesta pois vaan Kristukseen, joka on "lain loppu" (Room. 10:4). Saarnaamalla pyhää evankeliumia Herrastamme Kristuksesta sanankuulijoita on sitten myös lohdutettava ja rohkaistava. Heidän on saatava kuulla, että Jumala antaa heille Kristuksen kautta kaikki synnit anteeksi, jos he uskovat evankeliumin; Jumalan ottaa heidät Kristuksen tähden lapsikseen sekä tekee heistä vanhurskaita ja autuaita. Tämä tapahtuu yksinomaan armosta, ansioita kyselemättä. Kuitenkaan he eivät saa käyttää Jumalan armoa väärin; he eivät saa tehdä syntiä armon toivossa. Tähän tapaan apostoli Paavali selittää lain ja evankeliumin välistä eroa perusteellisesti ja väkevästi 2 Kor. 3:7-9. //

Tunnustuskirjoissahan on myös lain ja evankeliumin erottamisesta ja lain kolmannesta käytöstä tekstiä...

Tuota, sinne "avoimeen kirjeeseen" ei enää voinut syystä tai toisesta kirjoittaa, joten jatko tuli tänne. Huomasin sen itse vasta jälkeenpäin.

Pahoittelen jos aíheuttaa sekaannusta...
Minulle se vähän aiheutti, sitä sekaannusta.

Ensinnäkin toistan että rikkaan Totuuden äärellä on ihmeellistä olla. Tavallinen kuolevainen ei totuutta kestä, siispä ns. eksoteerinen, helposti sulava tieto on "vasta-alkajille". Kun vartutaan ja viisastutaan niin voidaan käsittää lisää (esoteerinen tieto). Yksinkertaista. Joku pysyy koko ikänsä vasta-alkajana ja hänelle riittää eksoteerinen tieto - toinen taas viisastuu ja saa löytää esoteerista tietoa. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Olemme Viisauteen ja Totuuteen kutsutut. Jokaisella meistä on oma aikataulumme joten en kehota ketään kiiruhtamaan - jokainen kyllä tietää itse milloin on valmis ja silloin kuuluu hiljaisuuden ääni.

"Mistä siis tuntee Hengen ja mistä Saatanan?
No Raamatusta sanovat toiset. Toiset taas vakuuttavat oikeiden Jumalan lasten kuulevan Paimenen äänen, eivätkä he seuraa vierasta ääntä."

Minä en tiedä kuka Saatana on - eipä ole vastaan tullut. :-) Tiellä kulkeva kyllä tunnistaa Totuuden. Tiellä kulkevan sydämessä palaa Hengen tuli eikä hänen tarvitse pelätä pimeässäkään laaksossa sillä Hengen tuli valaisee ja missä on valo siellä ei ole pimeyttä. Pimeys on valon poissaoloa ja siinä mielessä pimeyttä ei ole.

"Mihin Henki mahdollisesti tahtoo ihmistä johdattaa?
Eikö se ole Kristuksen tuntemiseen.
Mikä Kristuksen tuntemisessa on tärkeintä?
Se on veren evankeliumi. "

Tässä ajattelemme eri tavoin. Voisin toki "veren evankeliumia" ja ristiinnaulitsemista avata esoteerisella tasolla mutta nyt ei ole oikea aika eikä paikka. Niinpä totean vain että

-> Kristuksen _sisäinen_ tunteminen on tärkeintä

"Jos pelastus on lahja, niin mitä pelastettu voi siihen lisätä? Voimmeko tarjota Jumalalle uskomme?"

Me voimme tarjoutua palvelemaan. Itse asiassa meidät on kutsuttu palvelemaan. Me voimme toimia "työrukkasina", Jumalan käsinä maailmassa. Nämä sormet jotka nyt tanssivat näppäimistöllä palvelevat ja ylistävät Korkeinta.

"Jos oppi johdattaa koko kristillisyyden askartelemaan muussa, kuin Jeesuksen ristin ympärillä pyörimisessä, niin voidaan kysyä "entä puhe Jeesuksen verestä? Tarvitaanko sitä enää?" "

Jeesuksen ristin "ympärillä pyörimistä" (eksoteerisessa mielessä tarkoitettuna) en kaikille sopivana yleispätevänä ohjeena suosittele. Joillekin sopii joillekin ei. Sen sijaan esoteerisella tasolla tulkittuna liikutaan sisäisen ristiinnaulitsemisen äärellä ja tämä on toinen juttu, mutta se on vähän niin kuin "sub rosa". Puhe Jeesuksen verestä kategorisoituu samalla tavalla eksoteerinen / esoteerinen näkökulma.

Meillä, sinulla ja minulla on yhteistä. Me molemmat haluamme elää totuudessa. Se on hyvä asia. Sinä perustat uskosi keskeisesti "sola scriptura sola gratia..." -periaatteeseen ja minä ymmärrän sinua. Minun tieni on kuitenkin toinen. Mikäli jatkamme valitsemillamme teillä, kohtaamme kyllä. Vuorelle vie monta reittiä.

-jjr