Mihin me uskomme?
Kristityt ovat alkaneet hyvin varhaisessa vaiheessa kirjoittaa siitä, mihin me uskomme ja millaisia uskomuksia tai elämäntapoja kristityn tulisi välttää. Näistä ohjeista on vähitellen muotoutunut erilaisia uskontunnustuksia tai opinkappaleita, jotka kirkon jäsenten on vaadittu tunnustamaan tosiksi.
Jos joku ei tunnustaisi näitä oppeja tai uskontunnustuksia, tulisi hänet erottaa kirkosta. Eri tavalla uskovia odottaisi lisäksi ikuinen kärsimys, tuska ja vaiva, helvetin tulessa, elleivät he muuttaisi mieltään opinkohdissa. Kun katolisesta uskonnosta tuli valtionuskonto, alettiin eriuskoisia kristittyjä vainota ja jopa tappaa eriuskoisuutensa vuoksi. Uskonpuhdistajista Luther, Zwingli ja Calvin jatkoivat tätä katolista perinnettä, kun kohdistivat vihansa kastajaliikkeen opettajiin ja kannattajiin.
Kristikunta on jakaantunut nykyään satoihin, tuhansiin ja jopa kymmeniin tuhansiin eri kirkkokuntiin, seurakuntiin ja yhteisöihin. Lähes jokainen yhteisö on määritellyt sanallisesti ja kirjoittanut ylös sen, miten he uskovat tärkeimmissä opinkohdissa. Hyvätapaiset yhteisöt ovat julkaisseet nämä uskomuksensa, niin että jokainen voi tarkistaa ne lukemalla, miten he uskovat. Osa pienistä ryhmistä ei ole julkaissut uskontunnustuksia tai luetteloa yhteisesti todeksi tunnustetuista opinkohdista, koska pitää sellaisten laatimista Jumalan tahdon vastaisena ja hajaannusta aiheuttavana.
Mitä mieltä te olette erilaisista uskontunnustuksista ja luetteloista, joissa kerrotaan, mihin ja millä tavalla jonkin yhteisön jäsenet uskovat? Onko se raamatullista, Jumalan tahto? Menevätkö tällaiset uskontunnustukset ja opin määritelmät helposti yli sen, mitä on kirjoitettu Raamatussa? Onko vaarana, että vaaditaan jäseniä tunnustamaan epäraamatullisia oppeja tosiksi? Aiheuttavatko uskontunnustukset ja opilliset määritelmät hajaannusta vai auttavatko ne pitämään kristityt (pyhät) yhdessä?
Kristityt ovat alkaneet hyvin varhaisessa vaiheessa kirjoittaa siitä, mihin me uskomme ja millaisia uskomuksia tai elämäntapoja kristityn tulisi välttää. Näistä ohjeista on vähitellen muotoutunut erilaisia uskontunnustuksia tai opinkappaleita, jotka kirkon jäsenten on vaadittu tunnustamaan tosiksi.
Jos joku ei tunnustaisi näitä oppeja tai uskontunnustuksia, tulisi hänet erottaa kirkosta. Eri tavalla uskovia odottaisi lisäksi ikuinen kärsimys, tuska ja vaiva, helvetin tulessa, elleivät he muuttaisi mieltään opinkohdissa. Kun katolisesta uskonnosta tuli valtionuskonto, alettiin eriuskoisia kristittyjä vainota ja jopa tappaa eriuskoisuutensa vuoksi. Uskonpuhdistajista Luther, Zwingli ja Calvin jatkoivat tätä katolista perinnettä, kun kohdistivat vihansa kastajaliikkeen opettajiin ja kannattajiin.
Kristikunta on jakaantunut nykyään satoihin, tuhansiin ja jopa kymmeniin tuhansiin eri kirkkokuntiin, seurakuntiin ja yhteisöihin. Lähes jokainen yhteisö on määritellyt sanallisesti ja kirjoittanut ylös sen, miten he uskovat tärkeimmissä opinkohdissa. Hyvätapaiset yhteisöt ovat julkaisseet nämä uskomuksensa, niin että jokainen voi tarkistaa ne lukemalla, miten he uskovat. Osa pienistä ryhmistä ei ole julkaissut uskontunnustuksia tai luetteloa yhteisesti todeksi tunnustetuista opinkohdista, koska pitää sellaisten laatimista Jumalan tahdon vastaisena ja hajaannusta aiheuttavana.
Mitä mieltä te olette erilaisista uskontunnustuksista ja luetteloista, joissa kerrotaan, mihin ja millä tavalla jonkin yhteisön jäsenet uskovat? Onko se raamatullista, Jumalan tahto? Menevätkö tällaiset uskontunnustukset ja opin määritelmät helposti yli sen, mitä on kirjoitettu Raamatussa? Onko vaarana, että vaaditaan jäseniä tunnustamaan epäraamatullisia oppeja tosiksi? Aiheuttavatko uskontunnustukset ja opilliset määritelmät hajaannusta vai auttavatko ne pitämään kristityt (pyhät) yhdessä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskon todisteisiin, en satuihin.
Tarina ilman todisteita on satu.
Uskontunnustuksen ovat ihmisten aitauksia joten ne pitää hyväksyä vain ihmisten tekeleiksi , joten itsenäinen ihminen ei noita tarvitse.
Portinvartijat kyllä heti huutavat, mutta ainahan ne huutaa.
huutaako Kauko yhtään ?
Erilaisia uskontunnustuksia ja määritelmiä riittää, koska Raamattu on niin epäselvästi kirjoitettu. Yhdessä kohtaa yksi asia kielletään kun toisessa kohtaa sama asia sallitaan. Jokainen uskonsuunta näyttää tulkitsevan Raamattua mielensä mukaan ja muut uskonsuunnat ovat tietenkin väärässä.
On myös paljon asioita joita ei ole kirjoitettu Raamatussa, koska sellaisia asioita ei ole Raamatun aikaan ollut. Jotkut uskovat löytävät raamatustaan mieleiset kohdat tällaisiinkin asioihin varsinkin silloin kun pitää tuomita lähimmäinen.
Helluntailaiset ovat myös kehittäneet omat säännöt Raamatusta, minkä mukaan heidän tulee toimia. Nämä säännöt vaihtelevat kyllä maittain ja seurakunnittain paljonkin. Synnitkin ovat erilaisia eri helluntailais-karismaattisissa seurakunnissa. Viime vuosina noita sääntöjä on alettu poistamaan ainakin Suomen helluntailiikkeessä. Se mikä oli 20 vuotta sitten kadottava synti, ei ole enää sitä tänä päivänä.
En vastusta sääntöjä silloin, kun esim. helluntaiseurakunnan jäsen tahtoo niitä vapaaehtoisesti noudattaa. Liikkeen omia sääntöjä ei kuitenkaan saa soveltaa ulkopuolisiin ja varsinkaan liikkeen ulkopuolisiin henkilöihin. Sääntöihin ei saa pakottaa ketään, ei edes helluntaiseurakunnan jäsenen alaikäisiä lapsia. Suomessa tulee kunnioittaa Suomen lakeja ja seurakunnan säännöt eivät saa olla ristiriidassa Suomen lain kanssa.
Epäraamatullisia oppeja vaaditaan ainakin hyväksymään seurakunnissa, jos niitä ei itse toteutakaan. Tietenkin on vapaus lain mukaan lähteä pois liikkeestä, jonka kokee epäraamatullisena. Monissa yhteisöissä on kuitenkin sisäistä painostamista niin, että eroaminen liikkeestä on henkisesti raskasta.
Opilliset määritelmät ja niiden tiukka tulkinta aiheuttaa aina hajaannusta ja erottaa kristityt toisistaan.