Pankinjohtaja on aiemmin ollut melkoisen laiskanpulski tyyppi, mutta tänä kesänä hän on innostunut pyöräilemaan omakotialueilla. Hänellä on ollut mukanaan muistilehtiö, johon hän aina tiettyjen talojen kohdalla on tehnyt joitakin merkintöjä. Olen jo pidempään ihmetellyt tätä kummallista käyttäytymistä, ja niinpä rohkaisinkin mieleni ja kysyin viimeisessä saunaillassa syytä tähän pyöräilyyn. Parin oluen jälkeen pankkiiri alkoikin kertoilla murheistaan.
Pankkiiri oli kokenut herätyksen viime keväänä, kun kylämme rautakauppias oli tullut pyytämään lisää lainaa liiketoimintansa kohentamiseen. Pankkiiri oli ihmetellyt rautakauppiaan kehnoa rahatilannetta siitä syystä, että hän oli antanut pankistaan kylälle enempi remonttilainoja kuin monena aiempana vuotena, joten olisi niistä rahoista jotakin pitänyt myös rautakauppiaalle jäädä. Mihin ihmeeseen nämä remonttilainarahat ovat sitten kadonneet?
Kesällä pankkiiri alkoi ihmetellä sitä, että kovasti komeilla tuontiautoilla nämä talojaan remontteeraavat ihmiset ajelivat. Silloin hän oivalsi, että nämä halpakorkoiset remonttilainat olivatkin menneet autokauppoihin. Kun samanaikaisesti oli vielä pääkonttorista tullut tiedote, jossa kehotettiin kaikkia pankinjohtajia vähän hillitsemään näitä uusia "autolainoja" ( remonttilainoja), niin pankkiiri päätti omakohtaisesti tarkistaa tilanteen omalla kylällä. Polkupyörä oli siihen sopivin kulkuneuvo, sillä se ei pidä mitään ääntä, ja silloin voi helposti kuulla ihmisten tuontiautokehuskelut grilliensä ääressä.
Pankkiiri oli muistilehtiöönsä laittanut listan niista asiakkaista, joille hän oli remonttilainaa antanut. Hän ajeli sitten polkupyörällään kyseisen asiakkaan talon ohitse ja katsoi tarkasti sen, oliko talossa tai pihamaalla nähtävissä mitään merkkejä tehdystä tai tekeillä olevasta remontista. Samalla hän myös kirjasi ylös sen, oliko talon pihassa tuontiauto.
Kun pankkiiri oli useampaan kertaan tehnyt tarkistuskierroksesna ( autot eivät aina olleet pihassa), niin lopulta hän laski tulokset. Tutkimuksen mukaan 87 % remonttilainan saaneista talouksista oli sellaisia, että mitään merkkejä remontista ei ollut havaittavissa, mutta taloihin oli kuitenkin ostettu hieno tuontiauto. Nämä loput 13 % olivat tehneet kiinteistöönsä maalauksia tai muita korjauksia, ja he ajelivat edelleen vanhoilla autoillaan.
Saunaillassa pankkiiri kertoi jatkossa toimivansa niin, että remonttilainan ehtona on se, että täytyy käydä ostamassa vaikka yksi iso purkki talomaalia rautakauppiaalta, jotta pääkönttori ei pääsisi häntä syyttämään vilpillisestä luotonannosta. Samalla siinä sitten rautakauppiaankin rahatilanne kohenisi.
Kun kävelin kuutamossa kotiin ( hiukkasen horjuen) saunaillasta, niin olin todella onnellinen. Oli todella suuri asia, että minullakin on näin inhimillinen pankinjohtaja, joka aina ajattelee asiakkaidensa parasta. Rahattomasta rautakauppiaastakin hän haluaa edelleen pitää hyvää huolta.
Pankkiiri oli kokenut herätyksen viime keväänä, kun kylämme rautakauppias oli tullut pyytämään lisää lainaa liiketoimintansa kohentamiseen. Pankkiiri oli ihmetellyt rautakauppiaan kehnoa rahatilannetta siitä syystä, että hän oli antanut pankistaan kylälle enempi remonttilainoja kuin monena aiempana vuotena, joten olisi niistä rahoista jotakin pitänyt myös rautakauppiaalle jäädä. Mihin ihmeeseen nämä remonttilainarahat ovat sitten kadonneet?
Kesällä pankkiiri alkoi ihmetellä sitä, että kovasti komeilla tuontiautoilla nämä talojaan remontteeraavat ihmiset ajelivat. Silloin hän oivalsi, että nämä halpakorkoiset remonttilainat olivatkin menneet autokauppoihin. Kun samanaikaisesti oli vielä pääkonttorista tullut tiedote, jossa kehotettiin kaikkia pankinjohtajia vähän hillitsemään näitä uusia "autolainoja" ( remonttilainoja), niin pankkiiri päätti omakohtaisesti tarkistaa tilanteen omalla kylällä. Polkupyörä oli siihen sopivin kulkuneuvo, sillä se ei pidä mitään ääntä, ja silloin voi helposti kuulla ihmisten tuontiautokehuskelut grilliensä ääressä.
Pankkiiri oli muistilehtiöönsä laittanut listan niista asiakkaista, joille hän oli remonttilainaa antanut. Hän ajeli sitten polkupyörällään kyseisen asiakkaan talon ohitse ja katsoi tarkasti sen, oliko talossa tai pihamaalla nähtävissä mitään merkkejä tehdystä tai tekeillä olevasta remontista. Samalla hän myös kirjasi ylös sen, oliko talon pihassa tuontiauto.
Kun pankkiiri oli useampaan kertaan tehnyt tarkistuskierroksesna ( autot eivät aina olleet pihassa), niin lopulta hän laski tulokset. Tutkimuksen mukaan 87 % remonttilainan saaneista talouksista oli sellaisia, että mitään merkkejä remontista ei ollut havaittavissa, mutta taloihin oli kuitenkin ostettu hieno tuontiauto. Nämä loput 13 % olivat tehneet kiinteistöönsä maalauksia tai muita korjauksia, ja he ajelivat edelleen vanhoilla autoillaan.
Saunaillassa pankkiiri kertoi jatkossa toimivansa niin, että remonttilainan ehtona on se, että täytyy käydä ostamassa vaikka yksi iso purkki talomaalia rautakauppiaalta, jotta pääkönttori ei pääsisi häntä syyttämään vilpillisestä luotonannosta. Samalla siinä sitten rautakauppiaankin rahatilanne kohenisi.
Kun kävelin kuutamossa kotiin ( hiukkasen horjuen) saunaillasta, niin olin todella onnellinen. Oli todella suuri asia, että minullakin on näin inhimillinen pankinjohtaja, joka aina ajattelee asiakkaidensa parasta. Rahattomasta rautakauppiaastakin hän haluaa edelleen pitää hyvää huolta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oot kyllä hölmö. Jonninjoutavaa hölötystä keskustelusta toiseen, taas erhedyin lukemaan lauseen ennenkuin oli pakko katsoa kirjoittajan nimimerkki, kukas se siellä......huhuu! Eikai vaan naapuri perkules ole taas ostanut uutta auto, huihui ja voivoi, mitenhän ne nyt siellä pärjää....
Jaha, Fossiilin kaljaremmiin kuuluva pankinjohtaja on kärynnyt ratista ja joutuu turvautumaan munamankelin kyytiin.
Toivoisin, että tarina pitäisi paikkansa, mutta valitettavasti se ei pidä kolmesta syystä:
1) Pankinjohtajat eivät enää ehdi seurata asiakkaidensa elämää;
2) Mitä pahemmin kuralla henkilöasiakkaan talous, sitä tuottoisampi asiakas pankille, todelliset luottotappioriskit henkilöasiakkaiden osalta pieniä;
3) Lainaa saa nykyään pankista edullisin ehdoin ihan rehellisesti auton ostoon ulkomailta, enää ei tarvitse tekosyitä keksiä.
Yllä olevista seikoista johtuen meno on alkanut hirvittää jo täällä latte-baarissakin. Tuttavamme ja sukulaisemme sporakiskojen ja Etelä-Lapin välisellä alueella ovat ensin ottaneet jopa yli viiden vuoden nettotulojensa verran lainaa asunnon ostamiseen. Tämän jälkeen pihaan on pitänyt vielä saada yli 20 kilojörön tuontimersu. Vaikka edes korkokanta ei nousisi, niin pelkästään lyhennyksistä selviytyminen on haaste, ja sitä jatkuu vielä ensi vuoskymmenelle, pahimmassa tapauksessa sitä seuraavallekin..
Eiköhän talven kylmetessä vanha viisaus nouse taas arvoonsa: purjeveneen vaihtoon ei saa käyttää lainarahaa.
on se kamalaa. Meilläkin kossuringissä on yksi Tate hakenut -88 ooppelin Lyypekistä, piti hakee -98 mersu, mutta hirtti toi ryyppy kiinni matkalla.
Tate onkin vakuuttunut, että noilla uudehkoilla tuontimersuilla ajavat ovat kusessa, Taten ooppeli on jos sen verran vanha ettei sillä ole niin väliä ja lepikkoonhan tate sen ajo viime lauantai aamuyöllä ettei siitä sen enempää. Tate nyt sitten kans pyöräilee.
Enempi auton maahantuontipalstalle voisi tarinoida tuollaista runoutta tai naapurikyttääjät-palstalle.
Eräs toinen tapaus oli naapuriautokauppiaan kohdalla kun oli käynnistelemässä omaa tuontipisnestä. Oli ottanut pankista ison lainan noiden autojen ostoon. Ei osannut onneton arvata, että niiden oman kaupan hinnat todellakin määrittelee auton verot ja yllätys seurasi toistaan.
Toistakymmentä autoa pihassa odotteli veropäätöksiä ja kodin pudjetti oli sijoitettu pikakaupankäyntiin. Helppoa rahaa piti tuleman. Autokauppias kun oli, päätöksen sai tiskin alta nopeasti.
Ikäväkseen huomasi, että veropudjetti meni pahasti yli ja verot piti maksaa pikavauhtia. Ei muuta kuin pankinjohtajan puheille taas. Asunto kun oli jo pantattu niin korko piti hyväksyä vähän korkeanpuoleiseksi. Sai vihiä parista oikein helmiyksilöstä ja ajattelikin pistää nuo rahat näihin yksilöihin jolla sais rahoitettua nuo lisäkorot. Osaan autoläjästä verotkin riitti ja sai autot heti myyntiin.
Ahne kauppias kun oli, pisti hinnat tietysti niinkuin liikkeessä konsanaan ja vähän tullin arvioiden mukaan. Ei tullut kauppoja ja autot pihassa vaan lisääntyi. Pakkohan siinä oli sitten pistää polkumyynti käyntiin ja asiakasvirtaa alkoi syntyä. Oli sitten saanut vipattua sukulaisilta rahaa loppujen verojen maksuun ja epätoivoinen myyntiruljanssi päälle.
Sattui vielä niin ikävästi, että amisviiksinen poika tuli karvanoppakorolloineen potkimaan renkaita ja siitä testiajolle. Eihän tuo tajunnut näitten tehoja automaattivaihteistoista puhumattakaan vaan posautti pakilla pari kiiltelevää tuontipirssiä lommoille.
Lyhytaikaiset vipit alkoi erääntyä ennenkuin sai autot korjaamolta. Eipä auttanut ruikutus pankkiirille vaan pankki alkoi roudata peltilehmiä omaan karsinaan ja ex-kauppias siirtyi ketjuvetoisen satulaan. Kuntohan siinä nousee mukavasti vielä kun alivuokralaiskämppäkin on sen verran monen rapun takana. Auttelee nykyään jossain esson paarissa yleishommissa, mutta on paljon parempikuntoisen näköinen. Saa kuulema maksettua lainat paljon ennen eläkeikää jos hyvin käy. Tekee samalla vähän lisäpisnestä neuvomalla kaljapaarituttaviaan autoverokiemuroissa.
Viimeinkin joku rohkeni kertoa esimerkin elävästä elämästä.
Hei
Suora leikkaus Kesko-merkkisen rautakauppiaan pörssitiedotteesta:
Kesko-konsernin myynti euroina ilman arvonlisäveroa elokuussa
2004:
Elokuu 2004 1.1.- 31.8.2004
Milj. e Muutos, Milj. e Muutos, %
%
Rautakesko kotimaa 67,2 9,7% 520,3 9,9%
Siitäpä voi lukijat vetää johtopäätöksiä, jos remonttireiskojen liikevaihto on jossain 10% nousussa niin on niitä taloja sitten rempattukin.
Valitettavaa jos autokauppaan ei ole kukaan erehtynyt :-)