Kesällä -44 olivat Kannaksen metsät täynnä suojeluskuntataustaisista ukoista koottuja hiipparien etsintäporukoita. On selvää, että kun tavattiin pari-kolme hiipparia jossain korven keskellä eivät väsyneet ja vihan täyttämät s-kuntalaiset lähteneet kuljettamaan jonnekin pitkien matkojen päähän tuomittaviksi vaan kyllä siinä tapahtui ihan -18 vuoden mukainen pikaoikeus, laskettiin läpi vaan. Raadot jätettiin metsään missä ketut tekivät selvää.
Joten joukkohautaa tuskin on, ei ainakaan kovin suurta. Ilmankos kadonneiden määrä Kannaksen taisteluissa on niin valtava, suorastaan suhteeton. Hiippareita ammuttiin Kannaksen metsiin tuhansia.
Sanotaan näin, että minulla on tästä tietoa s-kuntalaisen sukuni puolelta "ei niitä paskoja alettu kuljettelemaan minnekään".
Joten joukkohautaa tuskin on, ei ainakaan kovin suurta. Ilmankos kadonneiden määrä Kannaksen taisteluissa on niin valtava, suorastaan suhteeton. Hiippareita ammuttiin Kannaksen metsiin tuhansia.
Sanotaan näin, että minulla on tästä tietoa s-kuntalaisen sukuni puolelta "ei niitä paskoja alettu kuljettelemaan minnekään".
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ilman näyttöä ei tiedollasi ole käyttöä.
Ei kesällä 1944 ollut mitään poikkeuksellista määrää kadonneita kuten väität.
Mitähän näyttöä sinä kaipaisit? Jos sinulle ei riitä noissa hommissa olleen kertomus niin suksi ku(u)seen. Kerros miksi sinulla on kiivas halu kieltää tapahtunut. Minulla ei ole vaikka isoisäni on ollut mukana päästämässä läpi. Ihan oikein karkureille.
"Mitähän näyttöä sinä kaipaisit? Jos sinulle ei riitä noissa hommissa olleen kertomus niin suksi ku(u)seen."
Näyttö tarkoittaa käytännössä paikannettuja ja esiinkaivettuja ruumiita. Nämä asianosasten kertomukset eivät anna paljoakaan osviittaa siihen, että ketä, koska, missä ja kiunka paljon.
"Kerros miksi sinulla on kiivas halu kieltää tapahtunut. Minulla ei ole vaikka isoisäni on ollut mukana päästämässä läpi. Ihan oikein karkureille. "
Kieltämisestä ei ole kyse vaan konkreettisesta näytöstä.
Esim. Huhtiniemestä kohistiin kovasti aikoinaan ja mitään konkreettista ei sitten löytynyt.
Huhtimäellä tarkoittanet Huhtiniemeä? Muukin tieto on samalla tasolla.
Kannaksen karkurit koottiin tienristeyksiin ja muihin sellaisiin paikkoihin. Ei niiden perässä metsässä hiippailtu. Kokoajat olivat yleensä sotilaspoliiseja.
Karkurit luovutettiin omiin yhtymiinsä tutkittaviksi ja tuomittaviksi.Ei niitä ammuttu ilman tuomiota.
Pääosa selvisi vankeustuomiolla. Useimmat suorittivat sen palvelusvelvollisuudella. Noin 4 000 valitsi vankilan. Heidät vapautettiin talvella -45.
Avaus on pelkkää sontaa.
---vEi niiden perässä metsässä hiippailtu.---
Puhut pelkkää jälkikäteispropagandaa. Metsissä niitä jäljitettiin. Katsos kun hiipparit eivät kulkeneet teitä pitkin. Tajuatko sitäkään miksi eivät kulkeneet?
teitä pitkin. Tulppien kohdalla poikettiin metsään, mutta pian palattiin takaisin.
Sotapoliisilla oli kolminkertainen pysäytysjärjestelmä Kannaksella.
Suojeluskuntayksiköitä ei armeijassa ollut.
Et tiedä kesän -44 tapahtumista mitään. Jos isoisäsi oli rintamalla, niin hän ei ole tuollaisia valeita päästellyt.
Kannaksella näitä kiihkosuojeluskuntalaisia tuskin oli karkureita jahtaamassa, mutta sisempänä Suomessa oli.Hämeenkyrössäkin tapettiin säälittä niitä, jotka pidätystilanteessa "lähtivät karkuun".Virallisiin tietoihin asia kirjattiin aina toisin kuin tilanne käytännössä oli.
Oli muitakin paikkakuntia kuin Hämeenkyrö, jossa pikaoikeus metsässä toimi.Kirjoihin asia vietiin tietenkin pakoyrityksenä tai muuta vastaavaa.Tai kuopattiin hiljaa.
metsäkaartilaiset pidätettiin kotiseudulla poliisin johdolla. Joskus syntyi tulitaisteluja, joissa tappioita tuli molemmin puolin.
Rintamakarkurit lähetettiin yhtymiinsä tuomittavbiksi. Muut käsiteltiin paikallisessa kenttäoikeudessa. Kotiseudulla ei teloitettu yhtään karkuria, mutta kolme kuolemantuomiota annettiin. Ne muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi.
Mitään pikaoikeuksia ei tietenkään ollut.
Isoisäsi oli kuspää vätys. Tuntuu olevan teillä sukuvika .
Vaikka avaus onkin taattua punikin paaskaa, niin ihmettelen miksi tehtäisiin numeroa, vaikka kaikki hiipparit olisi puristettu minkinrehuksi. Ansionsa mukaanhan olisivat saaneet.
-----vaikka kaikki hiipparit olisi puristettu minkinrehuksi. Ansionsa mukaanhan olisivat saaneet.---
Kerrankin tapaan täällä sukulaissielun.
Kesällä 1944 oli hiippareita kaikenlaisia.
Useimmissa tapauksissa kun sotajoukko oli hajaantunut niin karkurit kerättiin kokoamispaikoille ja useimmissa tapauksissa miehet palasivat sovinnolla takaisin joukko-osastoonsa.
Jos tästä kieltäytyi niin joutui sotaoikeuteen. Tuomiona ei ollut teloitus vaan pakkotyö.
Näiden lisäksi oli sitten 'oikeita sotilaskarkureita'. He valesivat sisä-Suomeen tai Saimaan saariin ja pitivät niissä leiriä. Näitä miehiä saatettiin todella jahdata suojeluskunnan toimesta ja varmasti sattui myös kiinniotettaessa kuolemantapauksia. En kuitenkaan usko tätä joukkoa kovin suureksi.
Sodan loputtua Neuvostoliiton vaatimuksesta kaikki sotilaskarkurit armahdettiin.
Vanhan suojeluskuntalaisen ja tietenkin nykyisten wannabe lahtareitten mielihaluihin kuuluu olennaisena osana saada juoda verta omasta hatustaan...verikauhasta ja se veri täytyy olla mieluimmin omaan kansaan kuuluvalta eli suomalaiselta. Näin siis vuosikymmenten lahtariperinteet elävät nyt tosin vain tärähtäneitten osapäivälahtareitten kaljanhuuruisissa vuoteen kastelijoitten unissa.
voimakkaimmin nimenomaan punikkien henkisiin jälkeläisiin kuuluvissa stallareissa.
Nyt yritetään sodasta henkiinjääneitä tappaa karkureina vuosikymmeniä jälkeenpäinkin.
Silkkaa valetta kaikki. Asiat on tutkittu. Avauksen kaltaiset väitteet ovat huuhaata. Mikään toistelu ei tee niitä tosiksi.