Jos uskova ihminen masentuu niin, ettei hän jaksa enää elää, joutuuko hän automaattisesti helvettiin jos päättää päivänsä itse? Tekee itsemurhan.
Jos hän on rukoillut Herraa auttamaan, mutta ei ole osannut, tai ymmärtänyt ottaa tarjottua apua vastaan, tai on jo niin masentunut ettei yksinkertaisesti jaksa, kuinka hänen käy?
Luin Olavi Peltolan tosi hyvän kirjoituksen Masennus sielunhoidossa, jonka lukemalla saa hieman kuvaa masentuneen mielestä ja mielialasta.
LInkki tässä:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Masennus2.htm
Tuon luettuani, olen miettinyt kuinka niiden matkalla uupuneiden masentuneiden käy? Kuka heitä voisi auttaa? Ja mistä se apua tarvitseva sitä voi kysyä ja hakea? Tarkoitan tuolla meitä ihmisiä, sillä jo Raamattukin sanoo "kantakaa toistenne kuormia" "auttakaa heikompaa" Jumala on tarkoittanut meidät toisemme avuksi, ei menemään yksin eteenpäin, vaan yhdessä.
Jos hän on rukoillut Herraa auttamaan, mutta ei ole osannut, tai ymmärtänyt ottaa tarjottua apua vastaan, tai on jo niin masentunut ettei yksinkertaisesti jaksa, kuinka hänen käy?
Luin Olavi Peltolan tosi hyvän kirjoituksen Masennus sielunhoidossa, jonka lukemalla saa hieman kuvaa masentuneen mielestä ja mielialasta.
LInkki tässä:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Masennus2.htm
Tuon luettuani, olen miettinyt kuinka niiden matkalla uupuneiden masentuneiden käy? Kuka heitä voisi auttaa? Ja mistä se apua tarvitseva sitä voi kysyä ja hakea? Tarkoitan tuolla meitä ihmisiä, sillä jo Raamattukin sanoo "kantakaa toistenne kuormia" "auttakaa heikompaa" Jumala on tarkoittanut meidät toisemme avuksi, ei menemään yksin eteenpäin, vaan yhdessä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miksi siitä pitäisi rangaista, jos ihminen rikotaan eläissään siihen pisteeseen ettei enää muuta ulospääsyä näe kuin kuoleman? Jumala itse lupaa ettei anna kenellekään niin isoa taakkaa ettei ihminen jaksa sitä kantaa. Kuitenkin jatkuvasti ihmiset tuhoutuvat taakkansa alle, joten miksi siitä pitäisi vielä rangaista? Tahdon pois täältä itsekin.
Kun Jeesus vuodatti verensä sinunkin edestäsi!
http://www.youtube.com/watch?v=_CyLykQgoGk
itsemurhaajan sielu joutuu jäämään tekopaikalle niin kauaksi aikaa kuin hänen luonnollinen poislähtönsä olisi ollut.
Seuraavassa elämässä hän joutuu samojen ongelmien eteen niin kauan kun hän voittaa ne.
Itsemurhan teko on niinkuin karkaisi vankilasta ja itsekäs teko josta läheiset joutuvat kärsimään.
Täällä alhaalla Jeeuskin vaelsi
http://www.youtube.com/watch?v=73oINuwQ6EA
oliko sinulla mitään järkevää asiaa?
no höpö höpö...
Raamatussa lukee että älä tapa, et saa tappaa muita etkä itseäsikään, minne joutuisit jos tahallasi rikkoisit käskyä (älä tapa) vastaan?
Jumala on rakkaus ja ehdottoman oikeudenmukainen. Ei Jumala rankaise tietenkään sairasta ihmistä. Mutta Jumala on antanut ihmiselle järjen, että hän sitä käyttäisi ja lähtisi etsimään apua itselleen. Jos ihminen ei itse jaksa, voi hän rukoilla Jumalaa ja Jumala voi silloin auttaa toisen ihmisen kautta löytämään apua vaikeaan tilanteeseensa.
En minäkään usko, että Jumala lyö lyötyä vaikka ihmiset niin tekevätkin.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Masennus2.htm
Ylläoleva kirjoitus on tosi hyvä! Vihdoinkin hyvää ja asiallista asiaa kristityssä mielessä masennuksesta!
Raamatun ajan ihmisillä oli myös paljon masennusta, kuten ylläolevasta käy ilmi. Masennus on sairaus, EI ihmisen omaa syytä! Ei siis saa lyödä lyötyä.
Kristitty turvautuu tuolloin seurakuntaan! Käy sielunhoidossa seurakunnan pastorin luona!
Meinaatkos, että masentuneelle riittää joku yksi keskustelu jonkun pastorin kanssa jonka taju elämästä voi olla ihan mitä vain. Toki hyvän ja viisaan pastorin kanssa keskustelu auttaa, mutta niitä ei kaikkialla ole.
Kaikilla ei ole mahdollista edes päästä seurakuntaan olosuhteiden takia.
Aina on otettava ensin raamattu esille kun jotakin Jumalasta puhutaan. Siis mitä raamattu sanoo itsemurhista? Onko siellä esimerkkitapauksia?
Juudas joka kavalsi Jeesuksen, päätyi sitten itsemurhaan ja joutui helvettiin. Jumalan mies Simson oli eräässä taistelutilanteessa jossa tappoi läjän vihollisia eräänlaisella itsemurhaiskulla. Tuomarien kirja 16:30: "Simson sanoi: 'Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!' Ja hän taivuttautui eteenpäin niin rajusti, että rakennus luhistui ruhtinasten ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Ja kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään." Jumala oli mukana tässä suunnitelmassa sillä ennen tätä Simson pyysi Jumalalta ja sai voiman kaataa rakennuksen tukipilarit. Suoraan ei sanota mutta ei hän varmaankaan helvettiin mennyt.
Jeesus itse teki tavallaan jossain mielessä itsemurhan, hänhän sanoi ettei hänen henkeään kukaan ota vaan itse hän sen antaa itsestään. Hän meni murhattavaksi ja tuonelan kautta taivaaseen. Tuonela on hieman eri asia kuin helvetti ja muutenkaan hän ei ehkä tuonelassa enää kärsinyt, ristillä lähinnä ja elämänsä varrella jonkun verran.
Itsemurhaajan kohtalo ei ole aivan mustavalkoisen selvä. Joskus kun ihminen yrittää tappaa itsensä, kuten nämä kaksi nuorta Suomen kouluampujaa jotka ampuivat omaan päähänsä tehottomilla aseilla, he pysyivät elossa vielä tunnin ampumisen jälkeen kumpikin kunnes kuolivat. Siinä on varmasti käyty henkimaailmassa vielä aikamoista Jumalan puhuttelua, ja kukaan meistä ei voi tietää mikä on lopputulos. Odotan näkeväni ainakin toisen taivaassa, se olisi jotenkin raamatullista (ryövärit risteillään, toinen kääntyy viime tingassa ja toinen ei). Nyt en osaa enempää sanoa, muuta kuin että ei ehkä kannata kokeilla.
"Kirkko kuulolla" palstalla eräs pappi sanoi itsemurhan olevan osoitus siitä että ihmisellä on vaiva, jota ei pysty maan päällä korjaamaan ja siksi hänet otetaan taivaan kotiin parannettavaksi.
Eli itsemurha olisi peräti takuuvarma keino päästä taivaaseen.
Toki puhetta peruttiin kun selvisi mitä itse asiassa oli tullut kirjoitetuksi, mutta sellainenkin mielipide on tosiaan esitetty.
Itse olen täysin itsemurhan parhaalla. Olen kristitty, n 30-vuotias nainen, ja luulenpa että jos elämäni jatkuu yhtä yksinäisenä kuin tähän asti, tulen päätymään itsemurhaan. Totta kai voin olla iloinen, että selviän tiiviiissä avohoidossa eikä tarvitse olla laitoshoidokkina, voin harrastaa ja minulla on hyvä fyysinen terveys, mutta ihmissuhteiden puute sekä miesten jatkuva haavoittaminen ovat jättäneet muhun syvät arvet. Viime kesänäkin olin miessurun takia niin masentunut ja hajonnut, että olin usein vähällä hypätä junan alle. En kykene enää nauramaan enkä itkemään, en näe enää ihmisiä, tuntuu siltä kuin he puhuisivat vierasta kieltä. Tunteita ei enää ole, minua ei enää ole. Kun kuulen junalaiturilla kuulutuksen "varokaa ohittavaa junaa raiteella X", tuntui kuin kuulisin tiedon, etten ole hänelle niin tärkeä kuin hänen rakas naisystävänsä. En ole kenellekään miehelle ollut rakas, minut on aina vain revitty rikki, miehet pitävät minua kuin jonain autismivammaisena. He inhoavat ja karttavat mua. Olen aina saanut kokea, etten ole näille miehille niin rakas kuin heidän naispuoliset ystävänsä. Seurakunnassa joudun katselemaan kun tämä mies ja nainen ovat yhdessä. Nainen oli minulle ilkeä kun tulin seurakuntaan, mutta mies kauhistui vain siitä kun stalkkasin hänen naistensa fb-profiileita.
Minulla ei ole ketään ystäviä, muutama Jehovan todistaja on ainoa sosiaalinen verkostoni. Kun äitini soittaa, kerron miten hienosti opinnot sujuvat, sillä se on ainoa oikea vastaus. En tule valmistumaan koulusta. Työkeskuksessa ei ole miuluisia työtehtäviä, mutta jos työkeskusmääräys käy, menen sinne toki oman hyvinvointini takia, olenhan eläkeläinen. Kun joudun syrjään työmarkkinoilta, syrjäydyn entistä pahemmin. Harva tietää, millaista on olla koko nuori aikuisuus täysin yksin, vailla ystäviä ja sosiaalista verkostoa. Pelkään, että tulevaisuudessa minua odottaa yhä pahempi näköalattomuus, yksinäisyys ja köyhyys, mutta toistaiseksi voin olla tyytyväinen ainakin hyvästä opiskelupaikastani. Kivoja harrastuksiakin on, toivottavasti saisin hyväpalkkaisen työn jotta voisin maksaa ne myös iäkkään äitini eläköityessä.
Kaikkea hoitoa on kokeiltu, olen ottanut aina vastaan kaiken tarjotun hoidon. Kokeilematta ovat enää (laillinen kidutus eli) sähköhoito, työkeskus ja asumispalveluyksikkö - Kiitos Herralle olen niistä varjeltunut. Olen kuitenkin entistä sairaampi eikä kukaan edes tiedä, millaista jokapäiväistä kärsimystä elämäni on. Viime juhannuksena olin aamuyöllä jo todella vähällä tappaa itseni yksinäisyyksissäni. Vahingoitan itseäni paljon. Tuttua on niin viiltely kuin muukin itsetuho. Joskus 2005 olin vähällä sytyttää verhot palamaan aamuyöllä: tiedän kuitenkin että polttoitsemurha on tehtävä niin, ettei se vahingoita muita. Vaikkapa autiotalossa.
Tiedän, että vaikea itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset ovat vakavaa syntiä. Viime aikoina olen kuitenkin välillä kokenut, että sairaalloinen itsen vahingoittaminen on minulle oikein - olenhan miehiltä oppinut etten ole saman arvoinen kuin muut. Vaikka teoriassa ajattelen olevani yhtä arvokas kuin toisetkin, ovat miehet aina käytännössä osoittaneet ettei asia ole niin. Joskus he ovat kaunein sanankääntein niin vakuuttaneet ja heti seuraavaksi käytännön toimillaan osoittaneet ettei niin olekaan. Kukaan ei tahdo olla kanssani. En ole kenellekään tärkeä. Joskus ajattelen, että muille olisi parempi että kuolisin, olenhan aina vain häirinnyt heitä.
Olen rukoillut paljon ja olen myös paljon pyytänyt esirukousta muilta ihmisiltä. Sekin on varmasti ollut rukousvastaus, että niin monta vuotta olen sinnitellyt hengissä vaikeuksistani huolimatta. Itsemurha on kuitenkin työikäisten yleisin kuolinyy alkoholikuolemien jälkeen ja kyllä siihen kuolevien joukkoon mahtuu monenlaista väkeä.
Ps. Tiedän, että monet ajattelevat mun tarvitsevan terapiaa, mutten ole psykoterapiakuntoinen vaan muunlaiset psykososiaaliset hoidot yhdessä lääkehoidon kanssa muodostavat mun psyykehoidon rungon.
Sinä olet arvokas, jotkut eivät vain osaa arvostaa sinua.
Musta tuntuu "Tahdon pois" nimim, että olet törmännyt suomalaisen miehen perusluonteeseen, joka on kovuus. Jumalan edessä sä olet tasan yhtä arvokas, kuin mieskin. Se on vaan se katkeruus ja kovuus kulkenut miehen sydämessä syntiinlankeemuksesta asti, jolloin mies lankesi pois Jumalan hänelle osoittamasta rakkauden palvelutehtävästä. Siitä se kaikki lähti. Itse varmaan naisena huomaat, että kovuutta löytyy useimmiten miehistä. Monesti mies on sulkeutunut, eikä puhu asioista ja esim suhtautuminen lapsiin on erilaista miehillä ja naisilla. Nainen osoittaa rakkautta ja hellyyttä luonnostaan ihan julkisesti, mutta mieheltä se ei aina onnistu.
Vaimo luotiin miehelle yksinäisyyttä varten. Sitä varten, että mies voisi palvella ja rakastaa häntä. Osat on nyt vain nurinpäin. Osat on nurinpäin monesti myös uskovilla. Uskonnollisuus kääntää asiat nurinkurin. Näin asia pitäisi olla, mutta se ei monestikkaan ole.
Efesolaiskirje 5
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
Joku nyt ehkä kysyy, mikset ottanut tätä edellistä jaetta mukaan?
24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
Missä kaikessa alamaist? Jakeessa 22 sanotaan; Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
Eli alamaiset Jumalan Sanan mukaan. Ja Sanahan kehoittaa rakastamaan vaimoja niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa. Ja Kristushan ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan.
Mä olen pahoillani meidän kaikkien miesten puolesta ja toivon, että löydät sellaisen miehen elämääsi, jossa on tämä Kristuksen rakkaus. Älä etsi sitä maailmasta, äläkä uskonnollisuudesta. Puoluehengestä et löydä todellista rakkautta.
Mies on kutsuttu juuri siksi paimenen virkaan, koska hän siitä kerran pois lankesi. Mistään paremmuudesta ei ole kyse. Tasan samalla viivalla ollaan Jumalan edessä.
Siunausta.
Kenenkään toisen takia kukaan ei ajattele itsetuhoisesti.
Koska se on henki, vaikka suhdetta ei olisi ollut, silti voi olla tämä ongelma.
Älkää hyvät uskikset kiristäkö köyttä oman kaulanne ympärille sanomalla synniksi, koska apua pyytävän henkilön veri vaaditaan teidän kädestänne.
Kun menee asian ytimeen silloin totuus vapauttaa.
Uskovaiset ovat haitaksi, kun on paha olla ei pysty ottamaan opetusta vastaan.
Tahdon pois-nimimerkki, nykyään on oltava voimakas kestääkseen jopa uskovaisia, voit päästä Jeesuksen luo ilman heitäkin, ajan mittaan saat helpotusta itsetuhoon.
Minäkin kärsin itsetuhoajatuksista ja ne hävisivät kun lakkasin käymästä hellareissa.
Olet ehkä jo ennen syntymääsi valinnut tiesi ja se sinun on käytävä läpi. Elämä on koulu. karma opettajamme. Jos teet tuollaisen pahan itsellesi joudut seuraavassa elämässä kohtaamaan samat ongelmat. Luonto panee kaikki tasapainoon elämä elämältä. Muista tämä, ryhdy heti ajattelemaan positiivisesti. Tämä on vanhan ja kokeneen käsky.
Ei kannata tehdä itsemurhaa. Elämässä on hyviäkin asioita ja kyllä me sitten ajan kanssa kaikki täältä lähdemme. Kannattaa pyytää apua Jeesukselta hän auttaa kyllä.
http://www.youtube.com/watch?v=T5-6gwssX0Y