Kirjoitin tämän tuonne toisaalle, mutta siellä ei ole juurikaan liikennettäm joten kopsasin tämän semmoisenaan tänne.
Toivoisin aiheesta asiallista keskustelua, ei mitään Raamatulla päähän pieksämistä, vaan rauhallista keskustelua.
Jos uskova ihminen masentuu ja sairastuu niin, ettei hän jaksa enää elää, joutuuko hän automaattisesti helvettiin jos päättää päivänsä itse? Tekee itsemurhan.
Jos hän on rukoillut Herraa auttamaan, mutta ei ole osannut, tai ymmärtänyt ottaa tarjottua apua vastaan, tai on jo niin masentunut ettei yksinkertaisesti jaksa, kuinka hänen käy?
Luin Olavi Peltolan tosi hyvän kirjoituksen Masennus sielunhoidossa, jonka lukemalla saa hieman kuvaa masentuneen mielestä ja mielialasta.
LInkki tässä:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Masennus2.htm
Tuon luettuani, olen miettinyt kuinka niiden matkalla uupuneiden masentuneiden käy? Kuka heitä voisi auttaa? Ja mistä se apua tarvitseva sitä voi kysyä ja hakea? Tarkoitan tuolla avulla meitä ihmisiä, sillä jo Raamattukin sanoo "kantakaa toistenne kuormia" "auttakaa heikompaa" Jumala on tarkoittanut meidät toisemme avuksi, ei menemään yksin eteenpäin, vaan yhdessä.
Toivoisin aiheesta asiallista keskustelua, ei mitään Raamatulla päähän pieksämistä, vaan rauhallista keskustelua.
Jos uskova ihminen masentuu ja sairastuu niin, ettei hän jaksa enää elää, joutuuko hän automaattisesti helvettiin jos päättää päivänsä itse? Tekee itsemurhan.
Jos hän on rukoillut Herraa auttamaan, mutta ei ole osannut, tai ymmärtänyt ottaa tarjottua apua vastaan, tai on jo niin masentunut ettei yksinkertaisesti jaksa, kuinka hänen käy?
Luin Olavi Peltolan tosi hyvän kirjoituksen Masennus sielunhoidossa, jonka lukemalla saa hieman kuvaa masentuneen mielestä ja mielialasta.
LInkki tässä:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Masennus2.htm
Tuon luettuani, olen miettinyt kuinka niiden matkalla uupuneiden masentuneiden käy? Kuka heitä voisi auttaa? Ja mistä se apua tarvitseva sitä voi kysyä ja hakea? Tarkoitan tuolla avulla meitä ihmisiä, sillä jo Raamattukin sanoo "kantakaa toistenne kuormia" "auttakaa heikompaa" Jumala on tarkoittanut meidät toisemme avuksi, ei menemään yksin eteenpäin, vaan yhdessä.
Vastaukset 50
Vanhimmat
EI joudu helvettiin, koska mitään helvettiä ei ole olemassakaan.
Pelkkää sadistista satua ja taikauskoa.
Tulee hätä
Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.matt 25:41
Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.Ilm 2013-14
on eräs helluntaisaarnaajakin tehnyt itsarin, no osa helareista on sitä mieltä ttä helvettiin joutuu
Eikö ne, jotka siellä taivaassa ovat käyneet, niin voisi kertoa tuohon totuuden?
Me emme kukaan voi sanoa, mihin ihminen joutuu itsemurhan jälkeen.
Minä tosin uskon, että moni elämäänsä väsynyt on Jumalan luona! Jumala on armollinen, ihmiset eivät!
Niin, saarnamiehetkin ajautuvat näissä lopunajan seulonnoissa ahtaalle. Helluntailiikettä jäytää sellainen piru, joka sisään pääsi raamatunväännöksen ja harhaoppien myötä 90-luvun alkupuolella.
Oulun hell srkn johtava saarnaaja ajoi 27.8. tuhdissa tuiskeessa ilmeisen tarkoituksellisesti rekan keulaan. Ei päässyt hengestään eikä vaivoistaan. Sai niitä tukun lisää!
Tämä armollinen Jumala hukutti kerran koko ihmiskunnan, joten sen varaan en laskisi.
Jumala on armollinen, ihmiset eivät! Näin eräs mainitsi jo ennemmin. Puheella on parantava voima, jos siihen vaan uskoo ja tohtii hakea ammattiapua. Vaikkei se aina niin uskovaisen apua oliskaan. Kyl mäkin tiedän sulkeutuneita, jotka päätyneet tuohon ankaraan ratkaisuun. Ja nimittäin itseään kohtaan. Puheella parantava voima! Toivoa on, niinkauan, kun on elämää.
Mielestäni ihminen ei joudu helvettiin, jos hän on niin ahdistunut, että ei löydä muuta keinoa kuin itsemurhan.
Useimmat helluntailaiset ovat kyllä sitä mieltä, että itsemurhantekijä joutuu helvettiin. Tuo on kuitenkin osa heidän armotonta evankeliumiaan.
Kun taannoin eräs helluntaipastori teki itsemurhan, helluntaikirkkolainen väki ei tuominnut pastoria ollenkaan.
Nyt on taas tämä uusi tapaus, josta ei näköjään täällä saisi kirjoittaakaan. En tiedä liittyikö tähän itsetuhoisuutta.
Samaa mieltä, sillä masennus ja ahdistus ovat sairauksia eikä vapaavalintaisia tahdonasioita ja Armostahan ja oikeudenmukaisuudestahan Herran teoissa on kyse ja unohtamatta uskollisuutta, kiitos Herralle. Näitä tekoja Hän meiltäkin odottaa.
Miksei saisi kirjoittaa uusimmasta-mitä se sitten lieneekään, mikäli se asiallista on. Rukoillaan ainakin jotta mies paranee-siunaten siunaus peritään. tässäkin Herra on uskollinen ja oikeudenmukainen,,,siis täällä kirjoitteleville myös.
Miksi et kysy Jumalalta? Eikö teillä uskovilla ole suora yhteys yläkertaan?
Kyllä helvetin tuli on olemassa, koska olen käynyt sen läpi useita kertoja. Eri asia on se, pitääkö Jumala omaksi kuvakseen luomaansa ja tekemäänsä olentoa loputtomissa kärsimyksissä loputtomasti:
Jaakobin kirje 3
9 "Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;"
Mitä sanoo Raamattu?
Sananlaskut 28
13 "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon."
Jeesuksen tuomittuaan ylipapit sanoivat katuvalle Juudakselle: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi!"
Job 14
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
Juudas oli Jumalasta uudestisyntynyt, koska tunsi itsessään vääryyttä kärsineen toisen henkilön (Jeesuksen) ruumiin kivun;
Summa summarum. Juudas ei puolustellut syntiänsä eikä sitä salannut:
Matteus 27
4 "ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."
Jospa tämä sananlasku tuleekin puhumaan Juudaksen puolesta Jumalan edessä enemmän kuin kostonhaluisten ihmisten mielipiteet?
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon."
Kun ihminen on uskonnon ja taivaanportinvartijana, niin siinä ei ole muuta saumaa, hornan tuutti, ikuiset lieskat ja korvennukset.
Onneksi ulkopuolisilla ole noissa asioissa mitään muuta sijaa, kuin olla kuuntelijan paikalla.
Ihmisellä itsellään pitää omissa asioissaan olla täysi
päätäntävalta,ja se ei muille kuulu.
Saarnaajat ja muut uskikset ovat ihmisiä siinä kuin muutkin ajassa taapertajat.
Totta kirjoitat Bodu2:
>>>
Kun ihminen on uskonnon ja taivaanportinvartijana, niin siinä ei ole muuta saumaa, hornan tuutti, ikuiset lieskat ja korvennukset.
Raamatun mukaan meillä ei ole päätäntävaltaa ruumiiseemme. Murhaajan osa on karu ja tämä ei ole mun mielipide, vaan Raamatun. Murhaa sitten itsensä tai toisen, niin sama asia on kyseessä. Tietenkään ei voi tuomita ketään automaattisesti, kun ei tiedä, mitä ihmisen viimeisillä hetkillä tapahtuu. Jos ehtii katua ja huutaa Herraa avuksi. Mutta näin Sana sanoo murhaajista; Ilm. 21:8.
Se ei muuta asiaa, vaikka se ihminen olisi minä itse; 1. Kor. 6:19.
Surullista on se, että tätä itsepetosta kylvetään kristillisillä sivustoilla, kuten esim tällä;
http://www.gotquestions.org/Suomi/raamattu-kristitty-itsemurha.html
Jos kerran Jumala on luvannut auttaa niitä jotka apua pyytävät, niin miksei sitten kuitenkaan auta?
Ketään ei ole koskaan parantanut..ei voi koska sitä EI ole olemassakaan.
Eihän uskova koskaan joudu tilanteeseen, mistä ei jeesuksen avulla selviäisi. Siksi niin koska jeeesushan "auttaa ja parantaa" ne jotka häneen uskoo.
Miksi ihmeessä siis tälainen viestiketju siis? Pliis, kertokaa!!! Miksei jesse autakaan????
Missä jesse on..onko olemassakaan?
Kertokaapa oma näkemyksenne .Juudas, joka kavalsi Jeesuksen ja teki itsemurhan, niin olisiko hän voinut toimia toisin.Mikä oli Juudaksen kohtalo ajatellen iankaikkisuutta.
Kadotuksen lapsi. Hyvän kyllä pistit. Jep.
Niin, tai miten olisi käynyt, jos Juudas ei olisikaan kavaltanut Jeesusta ja ihmiset olisivat kieltäytyneet ristiinnaulitsemasta koko Jeesusta.
:) pointti meni perille jo ykkösellä, mutta hyvä tämäkin poiminto. Jumala on kaikkivaltias.
Joh. 17:
11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.
12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.
Tässä vaikutti Jumalan edeltäsäätämys. Juudas oli jo valmiiksi tietyn tyyppinen mies, hän mm. oli varas ja anasti rahaa opetuslasten yhteisestä kukkarosta. Hän ei siis ollut kristitty, "joka lankesi", vaan hän ei ollut aito kristitty alunperinkään.
Hän kuului joukkoon "huijarisaarnaajat", joiden uskonnollinen motiivi on ainoastaan taloudellinen. Todellinen usko ja Kristuksen sisäinen tunteminen puuttuu. Hän siis kulki Jeesuksen liepeillä ainoastaan kärkkyen evankeliumin julistuksen kautta omaa taloudellista hyötyään, sekä hengellistä valtaa.
Jokaiseen opetuslasten joukkoon täytyy kuulua myös juudakset. Heidän petoksellisuutensa muistuttaa uskovia nöyryydestä, ainoastaan Jumalan armoon turvaamisesta: entä jos kavaltaja olisinkin minä?
Juudaksen itsemurha oli siis kaikkien hänen pahojen tekojensa seuraus. Hänen itsemurhansa ei tehnyt hänestä "kadotuksen lasta", vaan hänen petoksellisuutensa uskon asioissa.
Toisaalta, juuri hänen itsemurhansa osoitti hänen tunteneen jonkinlaista katumusta, ilmeistä kauhua, hänen kavallettuaan Itsensä ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan. Hänellekin olisi kuulunut armo, mutta hän ei sitä tiennyt, sillä Jeesus ei vielä ollut ylösnoussut, eikä antanut lähetyskäskyään.
Hän siis liian hätäisesti tappoi itsensä. Jumalan apu ei ehtinyt hänelle. Näin on monien itsemurhaajien kohdalla. Itsemurha itsessään ei välttämättä kadota, vaan se, että ihminen hätäillen kuolee, ilman Jumalaa.
Kukaan täällä ei voi jaella kadotustuomioita. Ollaan paskoja kaikki.
Minä olen ollut kauan uskossa. Mielestäni elämäni on sopusoinnussa Jumalan tahdon mukaan, vaikkakaan mikään synnitön en ole. Mutta minulla on ollut vaikeaa työelämässä, monenlaisia huonoja kokemuksia. Tällä hetkellä ahdistaa kovasti se, että huomenna pitää taas mennä töihin ja olla 8 tuntia työpaikalla. Pelottaa ja ahdistaa niin paljon että olen jopa viikonlopulla miettinyt itsemurhaa, koska koko ajan tulen vanhemmaksi ja nämä työelämän ongelmat melkeinpä vaan pahenevat.
Sairas en ole vaan liian herkkä ihminen. Elämäni olisi tyydyttävää jos vain löytyisi joku sellainen toimeentulo että ei tarvitsisi mennä ahdistaviin töihin. Olen rukoillut tämän asian puolesta paljon ja pyytänyt esirukousta. Enkö minä ole jo kärsinyt tarpeeksi Jumalan mielestä?
Et varmasti ole yksin tuskasi kanssa sillä nykyinen työelämä on mennyt sairaaksi joten tavallaan joskus on tervettä voida huonosti.
Itse olen uskova, mutta en jaksa olla kovinkaan mukava vaan jos joku tulee minulle aukomaan päätään huudan kyllä takaisin.
En edes mainosta uskoani koska en koe täyttäväni uskovaisen ihmisen kuvaa.
Its eolen aina lähtenyt kun on tullut liian vaikeita ongelmia. Tiedä sitä kumpi on parempi jäädä vaiko lähteä.
Jos ajattalee itsemurhaa niin silloin kyllä on pahoja ongelmia...niin on minullakin.
Liian herkälle!!
Lähde hyvä ihminen sellaisesta työpaikasta, joka on ajanut Sinun noin loppuun, että harkitset itsemurhaa.
Itsemurhan harkitseminen on myöskin yksi selvimpiä merkkejä masennuksesta, eli hakeudu hetimiten lääkäriin ja kerro rehellisesti tilanteestasi ja jos mahdollista, ota sairaslomaa, jona aikana laitat
hakuun uuden työpaikan.
Ihminen on niin suuren osan ajastaan työmaalla, että jos siellä olo on noin ahdistavaa, silloin on ennemmin vaikka työttömyyspäivärahalla ja elää niukemmin, kuin ajaa itsensä loppuun rahan vuoksi.
Mutta mene nyt ensiksi työterveyslääkärin juttusille ja ellei teillä tällaista ole, niin sitten johonkin muualla, mutta älä jatka enää tuolla tavalla!
Muistan rukouksin, että Jumala avaa oikeita ovia elämässäsi.
En minäkään mainosta uskoani. Luulen että jollakin tavalla usko näkyy minusta vaikka en kulje Jeesus-elää -collegessa eikä ole risti kaulassa. Nämä uskonasiat on minulle jokapäiväisiä vaikka harvemmin näitä asioita ainakaan oma-aloitteisesti tulee otettua puheeksi.
En minäkään aina jaksa olla mukava ja osaan kyllä tarvittaessa puolustaa itseäni jos joku yrittää jyrätä.
En varmaankaan tee itsemurhaa, vaikka heikkoina hetkinä se kangastelee mielessä. Enkä aio tehdä mitään muitakaan hirmutekoja työpaikoilla tai muuallakaan. Järki pelaa vaikka liian herkkä olenkin.
Työpaikoista olen lähtenyt aika usein, tai sanotaanko suoraan että liian usein. Siksi kai olenkin aika hyvässä kunnossa. Nimittäin pari ystävää samaa ikäluokkaa meikäläisen kanssa junnaa vuodesta toiseen työpaikoissa, jotka kuulostavat helvetillisiltä. Molemmilla ystävillä on sairauksia, jotka todennäköisesti tulevat ainakin osittain tuon työelämän rasittavuuden takia. Toisella on suoranaista työpaikkakiusaamista, enkä ymmärrä miksi aikuinen ihminen ei yritä vaihtaa toiseen työpaikkaan. Olen tietysti ymmärtämätön kun minulla tuo ongelma on ihan päinvastainen - jo vähän aikaa työpaikassa oltuani on alkanut jalkojen alla polttaa maa - pakko lähteä.
Tässä edellä kerroin mikä on se pahin ongelmani ja se vaikuttaa myös siihen että tunnen itseni uskovaisena alamittaiseksi ja häpeän itseäni. Työvoimatoimistoon en vähällä mene syyllistettäväksi. En pysty muuttamaan itseäni!
Kiitos rukouksistasi, arvostan suuresti sitä kun joku rukoilee puolestani.
Tuossa edellä jo tilitin millainen luuseri oikein olen. Enkä ole ollut kauaa nykyisessä työpaikassa, en oikein voi lähteä. En ole kovin hyvä siinä työssä, joten eihän sitä tiedä vaikka minut potkaistaisiin pois. Tänään ei ollut niin hirveää kuin olin pelännyt. Varmaan puolestani rukoiltiin ja sillä on aina positiivinen vaikutus.
Minulla ei ole niin vakavia itsemurha-aikeita, että se vaatisi lääkärille menon. Sairaslomaa en voi ottaa, koska olen ollut niin vähän aikaa töissä että se olisi palkatonta. Suurimmat syyt eivät edes todennäköisesti ole työpaikassa vaan minussa itsessäni. Minusta ei ole työelämään mutta en pärjää sen ulkopuolellakaan. :(
Niin kuin edellä tuolla totesin, niin olen vähän liiankin hyvä lähtemään työpaikoista. :(
Yksi ystävä on monta kertaa ehdottanut että minun pitäisi kirjoittaa kirja kaikista työelämän kokemuksistani, jotka ovat olleet usein lievästi sanottuna värikkäitä. Toistaiseksi en ole tällaista saanut aikaiseksi ja pohdin sitä, miten hankalaa se on kirjoittaa eri työpaikoista ja entisistä työtovereista ja pomoista kun kaikille pitää keksiä uudet nimet. Mahtaisko Jumala haluta että tämmöistä kirjaa alkaisin kirjoittaa?
Kiusatuille ja väsyneille, masentuneille: Jumala loi meidät kuvakseen, joten ei yhdenkään luodun tarvitse antaa kohdella itseään kaltoin vaan terveen järjen ja harkinnan henki vaikuttaa kyllä - jos näin tahdomme nousta mielivaltaa vastaan lainkin suomin keinoin eli työpaikoilla yhteys sairaanhoidon kautta työsuojeluun ja liittoon.
Ei edes kotonaan tarvitse kärvistellä jos esim. puoliso terrorisoi, sillä Sana kehoittaa selvästi rakastamaan ja rakkaudessahan ei ole pelkoa, sillä se sisältää jo rangaistuksen eli meillä on velvollisuus suojella Jumalan kuvaa meissä ja lapsissa eteenkin! Eli tunnista, tunnusta ja toimi. Ja me olemme jo Jeesuksessa, joten tavalla tai toisella Hän auttaa; meidän vain on nostettava purjeet ja Hän antaa kyllä tuulen!
Hän on siellä, missä on masentunut mieli ja särjetty sydän ja lohduttaa sillä lohdutuksella. Rukoillen ja siunaten jokainen lukija Herran Jeesuksen tuntemisella; murheen sijaan iloöljyä!
Kiitos "äitix4,oulu" rohkaisun sanoistasi.
Ainoa tapa pelastua, on uskoa Jeesukseen ja uskon kautta saada synnit anteeksi. Lisäksi pitää tehdä parannus, sekä elää pyhityselämää.
Itselläni on ollut vaikeita hetkiä elämässäni, mutta silloin kun olen heittänyt kaikki murheeni Jeesuksen päälle, Hän on pitänyt minusta huolen ja ottanut taakkani. Ilo on vallannut sydämeni, kun olen saanut olla Jeesuksen kanssa.
Yksikään Jeesuksen oma ei saata tehdä itsemurhaa, koska Jeesus antaa ilon sydämeen. Jokaista itsemurhaa harkitsevaa kehoitan huutamaan Jeesuksen puoleen ja rukouksessa heittämään kaikki murheesi Hänen päälleen. Kun olet Jeesuksen oma, saat elämään sisällön tyhjyyden tilalle, sekä tarkoituksen. Saat myös ilon, etkä tekisi itsellesi mitään pahaa.
Jumala rakasti meitä jokaista niin paljon että antoi ainosyntyisen poikansa meidän tähtemme, ettei meidän tarvitse elää tässä elämässä, saati tulevassa iänkaikkisessa, erossa Hänestä.
jeesus sanoi itse:"tulkaa minun tyköni te työn ja kaikenlaisten vaivojen uuvuttamat, minä annan teille rauhan." Joten Jeesus riittää ja Marialtakaan ei otettu hyvää osaa pois eli saa levätä Herran Jeesuksen jaloissa ja olla hyvän paimenen turvassa- psalmi 23 on sielunhoidollisesti rakkain ja täynnä sitä armoa ja totuutta, jota Jeesuskin oli.
Herra antaa omilleen, vaikka me nukkuisimme sillä Hän tietää voimavaramme ja elämäntilanteemme. Hän ei ole piiskuri ja vaadi "pitää tehdä" saati "elä nyt pyhityselämää", jos voimavaramme ja sydämen haavat on auki. Hän avaa käsivartensa ja kuiskaa syliinsä lepäämään ja itkemäänkin-sillä särkyneille on puhuttava hiljaa, shhh....
Ja hän vie lepäämään virvoittavien vetten äärelle...johdattaa oikealle tielle-missä eheytyen eletään parannusta tehden pyhityselämää sen päivän voimavaroin ja erehdystenkin kanssa; Hänen johdatuksessa, Pyhän Hengen voitelussa ja voimassa ja rakkauden ympäröimänä ihan elämämme loppuun asti. Eli sairaina tahi terveinä, nuorina tai vanhoina, naisina tai miehinä.
Eli vielä kerran: MEitä ei voi erottaa Jumalan rakkaudesta mikään, ei edes omat tai toisten vaatimukset ja saati sairaudet, jota masennuskin on-ei mikään väkisin väänetty iloisuus ja onnellisuus vaan mielenmurtuminen josta voi parantua ja toipua, Kiitos Jumalalle.
Auta Jeesuksen nimessä meitä käsittämään, millainen on oikea Jumalakuva, joka on täynnä armoa ja totuutta. Jumalan, jonka teot maan päällä ovat uskollisuuden, vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden-näitähän Sinä odotat myös meiltä omiltasi siis anna viisautta ja taitoa tehdä näitä tekoja, sekä niitä tekoja, jotka kertovat kääntymisemme, aamen.-siunaten taas.
äitix4: " Hän ei ole piiskuri ja vaadi "pitää tehdä" saati "elä nyt pyhityselämää", jos voimavaramme ja sydämen haavat on auki."
Jeesus ei ole piiskuri, mutta emme saa onnellisuutta jatkamalla syntielämäämme. Uskomalla Jeesukseen sekä kääntymällä pois pahoista teoistamme, löydämme rauhan.
Parannuksen teko ei vie pois lohdutuksesta, eikä parannuksen teko vie pois iloamme. Syntielämän jatkaminen ei ole iloa.
Parannuksen teko ei myöskään vie lain alle, koska parannuksen tehnyt on hengen johdossa, eikä lihan. Lihan ohjauksessa jatkava ei saa iloa. Kun ihminen on oikeassa hädässä ja tekee parannuksen, Jeesus on uskollinen ja puhdistaa synnit putipuhtaaksi. SIlloin sydämen valtaa ilo ja puhtaus.
op: Tuo mitä kirjoitit on selvää meille NYT tässä hetkessä eläville, jotka saamme olla kuin kukkulan laella, toki samalle kukkulalla on heitäkin, joita edelleen kiehtovat hyvät menneet ajat ja tyytymätön mieli, jolloin katkeruus leviää kuin syöpä ja kietoutuu usein tyyttymättömyyteen toisia kohtaan, jopa kohtuuttomiin muutosvaatimuksiin. Room. 14:8-12. Elämme tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Sitähän varten Herra kuoli, ollakseen kuolleiden ja elävien Herra. Turhaan tuomitaan toisiamme, sillä teemme itsekukin tilin kerran Hänelle.
Mutta mutta...entä he, jotka uskosta huolimatta ovat erämaakoulutuksessa ja kenties esim. sellaisten sairauksien eli esim. masennuksen, jonka ikävänä oireena onniin synkkä mielenmaisema ja toivottomuus ja eri traumat, jotka sumentavat uskosta huolimatta toivon valon ja ilon? Lisäksi jos me itse uskova itseämme pitävät syylistämme entisestään "syntielämästä johtuu nyt kun et iloitse ja puhdas"....
Nyt aloituksessa oli kysymys itsemurhasta uskovalla ja minusta op:n kommentit sekoittavat tahattomasti varmaan sairaan ja taakoitetun uskovan mielen ja tarpeeksi tavallista elämänvaihetta elävän uskovan voimavarat ja jopa velvollisuudetkin tavoitella pyhityselämään kuuluvaa hengellistä aikuisuutta. Jeesus ei jätä aloittamaansa työtä kesken.
En tahdo muuta kuin rohkaista uupunutta ja taakoitettua; hae apua rukouksessa kulkien, Jeesus auttaa oikeat ihmiset ja hoidot kohdallesi. Vaikuttaa tahtomiseesi ja tekemiseesi niin, että jaksat kohta iloita elämästä, jonka Jumalalta ihan armosta sait. Sinua ei voi mikään riistää Jumalan kädestä, ei mikään, ei edes kuolema tai elämä. Room. 8:31-39.
Rauhaa ja ainoastaan armosta.
Yksikään Jumalan Hengen johdossa kulkeva ei tee itsemurhaa.
Room 8
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
1. Tes. 5
1 Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa;
2 sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.
3 Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.
4 Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas;
5 sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.
6 Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.
7 Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat.
8 Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.
9 Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
10 joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
11 Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.
12 Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä,
13 sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.
14 Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
15 Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.
16 Olkaa aina iloiset.
17 Rukoilkaa lakkaamatta.
18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
19 Henkeä älkää sammuttako,
20 profetoimista älkää halveksuko,
21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
24 Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.
25 Veljet, rukoilkaa meidän edestämme.
26 Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suunannolla.
Väittääkö joku oikeasti kulkevansa koko elämänsä Jeesuksen tahdossa ja aina olevansa teoissaan oikealla tiellä?
En väitä niin. Väitän, että jos olet Jumalan lapsi, et tee itsemurhaa.
On totta, että me joudumme monenlaisiin koetuksiin, mutta Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä Hän kiusaa ketään. Salliessaan kiusauksen, Hän valmistaa siitä pääsyn niin, että voimme sen kestää. Hän ei päästä lastaan niin pitkälle, että tämä tekisi itsemurhan, vaikka joskus varsin syvälle pimeään laaksoon päästääkin.
1. Kor. 10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Jos joku tekee itsemurhan, hän ei ole kulkenut Jumalan tahdossa elämänsä viime metrien aikana. Niin se vain on.
Jumalan tahto on, että jokainen ihminen pelastuu ja tulisi tuntemaan totuuden. Hänen tahtonsa on myös, että siellä elämän pimeissä laaksoissakaan emme pelkäisi mitään pahaa, vaan voisimme vaeltaa Häneen turvaten, Hänen vitsansa ja sauvansa lohdutuksessa. Meillä on aina turvapaikka Jumalassa, olipa laakso miten pimeä ja synkkä tahansa. Uskovainen ei tapa itseään.
Toivon todella puolestasi, ettet vain masentuisi kaikkivoipaisuudessasi ja tuli sydämelle Sanasta kohta " Joka luulee seisovansa.....". ylpeys on suuri synti ja alunperin se erotti meidät Jumalayhteydestä; siitähän mekin nyt kärsimme ja maksamme velkaa....
Kirjoituksesi tuo armottomuuden esille, vaikka lainaat Sanaa, mutta teetkö sen vain siksi, että saisit itse loistaa ja päteä? Onneksi Herra tutkii sydämemme ja tietää meidät, eikä todistusta tarvitse.
Et ehkä ole saanut omakohtaisesti kohdata masentuneita-esim. työsi puitteissa tai elinpiirisi yhteydessä? Jos joudut kohtaamaan, muista laulu "särkyneille", ettet tulisi särkeneesi enempää.
Siunaten sinua op, ja jokaista lukijaa, eteenkin heitä, joita matka uuvuttaa; Juuri siellä on Herra-misääs murtunut mieli ja särkynyt sydän. Herralla on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa, Siionin aarre on Herran pelko, aamen.
Ja mitkähän pisteet ja mistä pisteytys synteihin eli voiko olla isoa syntiä ja pientä? Ainut, mitä syntiä ei anteeksi saa on pilkka Pyhän Hengen pilkka.
Ainut synti on, ettei usko Jeesukseen Kristukseen ja suun tunnustuksella pelastutaan, sillä ei ole muuta tietä Jumalan/Luojan/Taivaan ISän luo ja Jeesuksen välityksellä meidät jokainen on luotu.
Väität, että olet Jumalan lapsi vaikka et ole synnitön-se on totta, sillä ainut joka meistä voi kerskata moisella on Jeesus Kristus. Vihollinenkin tunsi sanan ja yritti saada Jeesusta lankeamaan autiomaassa ja edelleen minusta tuntuu siltä, että op:lla menee puurot ja vellit suloisen sekaisin kun ei tahdo erottaa sairasta terveestä ja miten armollinen Jumala toimii uskollisesti ja oikeudenmukaisesti, eteenkin omiensa elämässä-siellä laaksoissa ja kukkuloilla, sairaissa ja terveissä, lapsissa ja vanhuksia myöten ja ennen kaikkea sukupuoleen katsomatta.
Armosta käsin ja vapauteen Jeesus meidät vapautti; armosta.
Uskoon tulo on kuin ajokortin saanti; silloin ihan luvan kanssa harjoitellaan ajamaan ja lapsikin sen tietää, että sen oppii pikku hiljaa, eteenkin Taivaan Isän lapsi, joka tähän prosessiin lähtee.
Minä olen sitä mieltä, että vaikka ihminen on uskova hän lankeaa monintavoin ja itsemurha on lankeaminen epätoivoon. Samoin voisi ajatella, että kunka moni lähimmäinen on langenut välinpitämättömyyteen ja armottomuuteen kun itsemurhaa suunnitteleva ei saa apua...
Ihmisen itsemurhan taustalla on yleensä jokin tragedia, jota hän ei ole kyennyt ratkaisemaan ja käsittelemään, toipumaan surusta. Hän kokee, että kuolema on elämää parempi. Hän etsii lepoa.
Monesti tällainen ihminen on myös rukouksessa kääntynyt Jumalan puoleen, mutta hän ei ole saanut toivomaansa apua. Hän ei enää kestä.
Itsemurha on epätoivoisen ihmisen lopullinen ratkaisu. Hän on pettynyt elämään, itseensä, maailmaan, Jumalaan. Hän ei voi käsittää, miksi juuri hänen niskoilleen on kasattu kestämättömiä ongelmia. Hän kokee kauhua elämän suhteen. Elämä on kuilu, joka ei lupaa mitään hyvää.
Itsemurha ei ole oikea ratkaisu, mutta on ymmärrettävää, että eräät päätyvät siihen. Jumala ei vastaa kaikkiin rukouksiin, siksi myös Jumalalla on vastuu. Onnetonta, epätoivoista ihmistä ei voi suoralta kädeltä tuomita, toivottavasti Jumala on myös oikeudenmukainen hänen suhteensa. Elikö hän jumalattomasti ja suhtautui kevytmielisesti elämään, vai oliko kysymyksessä vanhurskaan väsymys?
Jumala on oikeudenmukainen. Näin toivon ja uskon.
Kärsinyttä ihmistä ei enää tuonpuoleisessa tulisi kovin rangaista.
Minä Olen Muistanut:
http://www.youtube.com/watch?v=-xwOYAn4ENA
Moro mä ihmelen sitä suurempia elämän tarkoitus kysymyksiä.. Uskon toivo rakkaus nämä kiinnostaa minua. Lisäksi huolen aiheena kun kuulin huhuja että teidän seura kunta johtaa ihmisiä itsemurhaa loppujen lopuksi.. Pitääkö ihan paikassa tämä. Ei tarvitse muuttaa kuin rehellisesti oleva vastaus.
Juudas oli lihansa puolesta "kadotuksen lapsi", niin kuin me kaikki olemme, [1.Kor.15:50] mutta hänessä oli myös Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi, joka tunsi uudessa luomuksessaan Jeesuksen Kristuksen kärsimän tuskan, jota fariseukset ja ylipapit eivät tunteneet kun sanoivat; "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi!"
Muistutan vielä sinua, lukija tällä vanhalla viisaudella, joka on minulle ollut suureksi avuksi tämän asian ymmätämisessä:
Job 14
1 "Ihminen, - v a i m o s t a - s y n t y n y t, - elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
22 - H ä n - t u n t e e - v a i n - o m a n - r u u m i i n s a
k i v u n, - v a i n - o m a n - s i e l u n s a - m u r h e e n."
Sinutkin, oletko uskossa tahi et. Jos Sinä tunnet kipua itsessäsi, kun näet lähimmäisesi kärsivän, sinussa on jotakin Jumalasta syntynyttä, sillä vain hengellinen ruumiimme tuntee tällä tavalla.
Mutta jos sinä ajattelet samalla tavalla kuin Jumalasta syntymättömät ylipapit ajattelivat: "Mitä se meihin koskee? Katsokoon itse eteensä", ajattelen sinun olevan vain "vaimosta syntynyt" liha.
Masennus tai mielisairaus voi tulla kenelle hyvänsä (uskovalle siinä kuin uskosta osattomallekin), niin kuin vaikkapa syöpä tai sydänsairaus. Jos ihminen tekee itsemurhan mielen sairauden takia, en usko Jumalan häntä siitä tuomitsevan, vaikken kenellekään itsemurhaa ratkaisuksi suosittelekaan. Mutta nämä ovat vaikeita asioita, emme ihmisinä näe kuin pintaa. Jumala näkee sisimpään, ja vain hän osaa tuomita oikein.
Minäkään en usko tuohon autommaattiseen tuomioon itsemurhan kohdalla, vaan tuomio on monimutkaisempi juttu.
Henkilökohtaisesti en ottaisi riskiä tekemällä itsemurhaa, nyt tuntuu siltä, mutta nyt on helppo sanoa.
Kumpa ihmiset eivät joutuisi koskaan niin hirvittävään tilanteeseen, etteivät näe muuta ulospääsyä kuin itsemurhan.
Jumala, kaiken Luoja, siunaa ja varjele ihmisiä ja säästä heidät pahalta.
Uskovaiset ovat kaikki pelkkiä murhaajia.
Ja uskottomat ovat kaikki rauhantekijöitä.
Kun näet alaspainetun tai tiedät jonkun seurakunnassasi jolla on todella vaikeaa, mitä teet? Rukoilet? Sekin on hyvä, mutta kuinka moni on valmis astumaan kärsivän vierelle ei vain "siunaamaan" 10minuutiksi, vaan oikeesti, niin kauan kuin on tarpeen.
Useimpien meidän on myönnettävä, emme ole valmiit uhraamaan mitään omastamme! (rahaa, joskus ehkä pikkuisen, joo, mutta siis aikaa, kuuntelevaa korvaa, täyttämään kaavakkeita jne, puhumttakaan että kutsuisimme kärsivän kylään aterialle tms. Veisimme lääkärille tms)
Yleensä jätämme kärsivät rauhaan.
Uskon oikeudenmukaiseen Jumalaan. Hän on ylen viisas ja paljon armollisempi kuin kuvitellakaan. Masentunut tai murtunut ihminen joka ei pysty ajattelemaan ns järkevästi, ei ole automaattisesti tuomittu jos tekee itsarin. Pitää ajatella tilannetta ja jättää lausumasta kadotuksen tuomiota. Jumala tietää kaiken ja jätetään tuomio hänelle jolla on kaikki valta ja armo. Ja jos mieli sairastuu ja ihminen ei enää kykene ajattelemaan järkevästi uskon että hän on syyntakeeton. Onneksi meillä ei ole valta tuomita kadotukseen vaan se on yksin Jumalalla!!