Mitä, bestiksellä on tumma iho!
Kesälomalla se iski taas silmille: kuinka kalpea maa Suomi on.
Aina Lontoosta tullessa korostuu, miten vähän kotimaan katukuvassa on etnistä kirjoa – Helsingissäkin.
Maailman monikulttuurisimpiin kuuluva kaupunki on vastakohta. Valkoista kantaväestöä edustavat britit ovat asukkaista jo vähemmistössä. Meitä ulkomailla syntyneitä on yli kolmannes. Kaikkialta maailmasta tulevat solahtavat joukkoon.
Lontoossa on hupia bongata harvoja suomalaisia. Tunnistaminen on usein helppoa. Matala nenä, leveät kasvot, hento tukka, päällä usein Marimekkoa.
Suomessa on sitten havahduttavaa huomata, kuinka piirteet toistuvat lähes jokaisessa vastaantulijassa. Katujen massa on niin homogeenistä.
Britanniassa on itsestään selvää, että arkiympyröihin kuuluu myös maahanmuuttajataustaisia: nigerialaisia, unkarilaisia, korealaisia, intialaisia, srilankalaisia, puolalaisia, ghanalaisia. Ystäviä, lasten koulu- ja kerhokavereita vanhempineen, lähikaupan myyjiä. Autokorjaajia, asianajajia, kotiäitejä, lastenhoitajia, tutkijoita, lääkäreitä.
Heistä kenenkään en ole kuullut valittavan rasismista.
Suomessa moni ei vieläkään ole arjessa tekemisissä muun kuin kantaväestön kanssa. Se voi ruokkia epäluuloa. Niinpä pääkaupunkiseudun päiväkodissa lapsi karttaa uutta hoitajaa, koska "se on musta". Kun pikkukaupungin kukkakauppaan tulee afrikkalaissyntyinen myyjä, vanhempi paikkakuntalainen kommentoi: "Ei kai kukaan nyt siltä ostanut?" Molemmat ovat lomalla kuulemiani tositilanteita.
Toki etnisten ryhmien rinnakkaiseloon liittyy Britanniassakin jännitteitä. Epäluulo muualta tulleita kohtaan on taantumassa kasvanut. Pitää myös muistaa, että Lontoo on muusta maasta poikkeava kupla. Silti voi sanoa, että rasismi ei ole Britanniassa iso ongelma.
Kolmevuotiaalla tyttärelläni on kaksi parasta kaveria. Pikkuneidit keskittyvät höpsöttelyyn ja prinsessaleikkeihin. Sivuseikkana kerrottakoon, että toinen ystävistä on korealaistaustainen, toinen srilankalaistaustainen britti.
Tytär ihmetteli hiljattain, miksi keskipäivällä otetussa kaverikuvassa bestiksen kasvonpiirteistä ei saa kunnolla selvää. Isä selitti, että koska ystävän iho on tumma, näin käy aurinkosäässä helposti.
"Saraswathyllä on tumma iho!", hihkaisi tytär, joka vasta silloin – vuoden ystävyyden jälkeen – kiinnitti koko asiaan ensimmäistä kertaa huomiota.
Jotenkin luulen, että Suomessa ihonväri olisi noussut esille aiemmin.
Tanja Vasama [email protected]
Kirjoittaja on HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Mitä bestiksellä on tumma iho/a1379217219619?ref=hs-top4-2
Aaahhah hah hah haaa!!!!!
Kesälomalla se iski taas silmille: kuinka kalpea maa Suomi on.
Aina Lontoosta tullessa korostuu, miten vähän kotimaan katukuvassa on etnistä kirjoa – Helsingissäkin.
Maailman monikulttuurisimpiin kuuluva kaupunki on vastakohta. Valkoista kantaväestöä edustavat britit ovat asukkaista jo vähemmistössä. Meitä ulkomailla syntyneitä on yli kolmannes. Kaikkialta maailmasta tulevat solahtavat joukkoon.
Lontoossa on hupia bongata harvoja suomalaisia. Tunnistaminen on usein helppoa. Matala nenä, leveät kasvot, hento tukka, päällä usein Marimekkoa.
Suomessa on sitten havahduttavaa huomata, kuinka piirteet toistuvat lähes jokaisessa vastaantulijassa. Katujen massa on niin homogeenistä.
Britanniassa on itsestään selvää, että arkiympyröihin kuuluu myös maahanmuuttajataustaisia: nigerialaisia, unkarilaisia, korealaisia, intialaisia, srilankalaisia, puolalaisia, ghanalaisia. Ystäviä, lasten koulu- ja kerhokavereita vanhempineen, lähikaupan myyjiä. Autokorjaajia, asianajajia, kotiäitejä, lastenhoitajia, tutkijoita, lääkäreitä.
Heistä kenenkään en ole kuullut valittavan rasismista.
Suomessa moni ei vieläkään ole arjessa tekemisissä muun kuin kantaväestön kanssa. Se voi ruokkia epäluuloa. Niinpä pääkaupunkiseudun päiväkodissa lapsi karttaa uutta hoitajaa, koska "se on musta". Kun pikkukaupungin kukkakauppaan tulee afrikkalaissyntyinen myyjä, vanhempi paikkakuntalainen kommentoi: "Ei kai kukaan nyt siltä ostanut?" Molemmat ovat lomalla kuulemiani tositilanteita.
Toki etnisten ryhmien rinnakkaiseloon liittyy Britanniassakin jännitteitä. Epäluulo muualta tulleita kohtaan on taantumassa kasvanut. Pitää myös muistaa, että Lontoo on muusta maasta poikkeava kupla. Silti voi sanoa, että rasismi ei ole Britanniassa iso ongelma.
Kolmevuotiaalla tyttärelläni on kaksi parasta kaveria. Pikkuneidit keskittyvät höpsöttelyyn ja prinsessaleikkeihin. Sivuseikkana kerrottakoon, että toinen ystävistä on korealaistaustainen, toinen srilankalaistaustainen britti.
Tytär ihmetteli hiljattain, miksi keskipäivällä otetussa kaverikuvassa bestiksen kasvonpiirteistä ei saa kunnolla selvää. Isä selitti, että koska ystävän iho on tumma, näin käy aurinkosäässä helposti.
"Saraswathyllä on tumma iho!", hihkaisi tytär, joka vasta silloin – vuoden ystävyyden jälkeen – kiinnitti koko asiaan ensimmäistä kertaa huomiota.
Jotenkin luulen, että Suomessa ihonväri olisi noussut esille aiemmin.
Tanja Vasama [email protected]
Kirjoittaja on HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Mitä bestiksellä on tumma iho/a1379217219619?ref=hs-top4-2
Aaahhah hah hah haaa!!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Lontoossa on hupia bongata harvoja suomalaisia. Tunnistaminen on usein helppoa. Matala nenä, leveät kasvot, hento tukka, päällä usein Marimekkoa."
"Suomessa on sitten havahduttavaa huomata, kuinka piirteet toistuvat lähes jokaisessa vastaantulijassa. Katujen massa on niin homogeenistä."
Kyllä nyt hävettää olla pottunokka suomalainen...
Miettikää mikä paskamyrsky tulisi, jos julkisuudessa lueteltaisiin samalla tavalla esim. somalien yhtenäisiä piirteitä.
Näin tuon jutun aamulla. En huomannut että kirjoittaja oli Hesarin pääkirjeenvaihtaja Lontoossa. Tekstin perusteella luulin juttua jonkun pehmeäpäisen kotirouvan kirjoitelmaksi.
Hesarin tyylille uskollisena tuossa ei mainuttu puolta sanaakaan siitä miten britit itse ovat raivoissaan ja kokevat huonoksi asiaksi sen että heidän maansa on muuttunut Bangladeshiksi.
http://www.youtube.com/watch?v=psZBaJU_Cvo
Tässäkin filmillä muslimit vaativat Sharia-lakia Britanniaan, ja avoimesti huutavat väkivaltaan kehoittavia iskulauseitansa.
Britannian kansalaiset olisivat tuiki onnellisia jos he millään keinolla voisivat saada takaisin 30 vuotta sitten vallinneen tilanteen. Sellaisen jossa Suomi on nyt.
Voisivat Afrikan tai Intian lomiltaan palanneina ihastella että "kuinka puhdas ja kalpea maa tämä meidän Britannia on."
Oikeasti, britannialaiset EIVÄT ole KOSKAAN kaivanneet mustia naapureita itselleen. Ihan vaan uuden kivan mustan värin ja heidän raakalaismaisten uusien uskontojensa vuoksi.
eivät taida päästä loisista helpolla eroon nämä britit?
Lontoo ei antaudu!
http://www.youtube.com/watch?v=pSSOpIp4NYI