kun ette helluntailaiset kasta pieniä lapsia, mitä se kaste teille merkitsee, niinkuin tarkoitan siis että voiko uskonne mukaan lapset pelastua..?Vai tarvitaanko kastetta ja "tosiuskoa" pelastuakseen?
kasteen merkitys?
helmi
25760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
ei pelasta ketään.
Usko Kristukseen pelastaa. Raamattu sanoo: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut". Kun sydämeen syttyy usko, niin sen jälkeen Jeesuksen esimerkkiä seuraten otetaan kaste.
Raamattu ei tunne käsitteitä 1) lapsikaste ja 2) aikuiskaste. Raamattu tuntee käsitteen "uskovien kaste".
Pienet lapset pelastuvat toki, jos he siirtyvät ajan rajan tuolle puolelle. Kun hlö tulee siihen ikään, että hän pystyy itsenäisesti ajattelemaan ja vastaamaan Jeesuksen kysymykseen: "Tahdotko sinä seurata minua?", niin siitä eteenpäin hän itse ratkaisee, haluaako hän ottaa vastaan sen lahjavanhurskauden, jonka Jumala on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa kaikille halukkaille valmistanut. Mitään vakioikää ei voida sanoa, milloin hlö tulee kypsäksi itse päättämään näistä asioista.
Puhutaan ns. hätäkasteesta. Olisi todella kornia ajatella, että kaste/hätäkaste vaikuttaisi lapsen iäisyyskohtaloon. Entäpä, jos ei ehditäkään antaa sitä hätäkastetta? Vastaus: Sillä ei ole mitään merkitystä.
Kaste ei pelasta ketään. Usko Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajana on ainoa tie pelastukseen.
Lapsi on automaattisesti perivä taivaan valtakunnan eli pelastuu, sillä hän ei ole vielä "täysijärkinen" tekemään henkilökohtaista ratkaisua.
Mikä sitten on se ikä kun voi tehdä henkilökohtaisen ratkaisun. Se on jokaisella ihmisellä oma aikansa ja ikänsä kun Jumala kutsuu.
Siihen Jumalan kutsuun vaan pitää osata silloin vastata ja tehdä oikea valinta.
Voin sanoa, että mitään ei menetä vaan päinvastoin saa tilalle paljon kun ottaa Jeesuksen kutsun vastaan ja avaa sydämensä hänelle. Hän kuljettaa ja ohjaa siitä lähtien, joko aikuiskasteelle tai ei, armolahjoihin tai ei, tehtävään maanpäällä.
Kärsin masennuksesta. Kun kävin viimeksi "hoitajan" vastaanotolla, hän sanoi; "Sinussa on tapahtunut jotain, olet niin rauhallisen ja tasapainoisen ja onnellisen ja hyvinvoivan näköinen. Sinussa on tapahtunut hirveän suuri muutos pienessä ajassa.Osaatko sanoa siihen syytä?"
Mietin hetken ja sanoin. Olen ottanut Jeesuksen kutsun vastaan.
Näin se valo loistaa sitten ympäristöön kun Jeesus on saanut tehdä asunnon sydämeen.
Kiitos Jumalalle Sirkka!
Olet saanut valtavan lahjan Herralta!
Iankaikkisuus perinnön Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja kiitos Herralle että olet kuunnellut Jumalan ääntä ja olet ollut kuuliainen Hänen kutsulleen!
Olen iloinen puolestasi ja haluan sanoa sinulle!
Ole turvallisella mielellä, Jeesus on nyt sinun Herrasi ja hän antaa Pyhän Hengen sinulle rauhan ja Rakkauden Hengeksi!
Siunausta tuleville päivillesi!
Kiitos upotettu.
Kuin myös siunausta sinunkin elämääsi.
Aamuni alkavat jotenkin paljon iloisemmin nykyään, ei enää harmaana ja täynnä epätoivoa vaan onnellista odotusta, mitä Herralla on tänään minulle annettavana.
Kipujeni ja sairauksieni kanssa kamppailen edelleen, mutta luottavaisemmin mielin.
Perheeni olen antanut rukouksissani Herran kämmenelle. Jumala johtaa.
Miten tämä olikaan niin yksinkertaista. Sanoa nuo pienet sanat; Tule Jeesus elämääni.
Mikään ulkoinen ei muuttunut ainoastaan sisin puhdistui. Nyt vain odottelen, mihin Herra minua johtaa. Rukoilen päivittäin, sillä yhteys Jumalaan on minulle hyvin tärkeä, ilman sitä en osaa tai voi olla päivääkään.
Kiitos Herralla, että sain tuntea pelastuksen
siunaten
että lapset pelastuu.. Mutta hyvä kysymys onkin minkä ikäisenä pitäisi käydä kasteella jottei joutuisi helvettiin? Tai minkä ikäinen on nuorin helvettiin joutunut?
et käy lainkaan kasteella, mutta sinulla on usko Jeesukseen sydämessäsi, niin sinä pelastut.
trollivaroitus! kuuma aihe, joku mainitsi sanat lapsi ja kaste ja usko samassa lauseessa.
Kirjoitin lapsikasteesta 27.7.2004 klo 21.42 seuraavaa.
Lapsikasteen perustan loi kirkkoisä Augustinus (354-430) perisyntiopin pohjalta. Perisynti on ihmisessä syntymästä asti asuva turmeltunut luonto, taipuvaisuus pahaan ja kykenemättömyys hyvään. Tämän turmeltuneen luonnon ihminen on saanut langenneen Aadamin suvun perintönä kuten Uusi testamentti antaa ymmärtää.
On kuitenkin kokonaan toinen juttu miten luterilainen kirkko kaste- ja pelastusopetuksensa esittää. Sitä ei tunneta alkukristillisyydessä lainkaan ja se ei edusta ns. tervettä hengellistä näkemystä.
Vastasyntynyt pieni lapsi ei ole Jumalan sanan mukaan Jumalan edessä syyllinen ja tuomionalainen. Pienen lapsen autuas asema Jumalan edessä perustuu täydellisesti Kristuksen lunastustyöhön. Lapsi on vastuullinen teoistaan Jumalalle vasta silloin, kun hän voi:
- vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan tehdä henkilökohtaisia valintoja.
- kyetä kuuntelemaan ja ymmärtämään Jumalan sanaa
- kääntyä Jumalan puoleen
- uskoa Jeesukseen
- pyytää hyvää omaatuntoa
- pyytää kastetta
- käydä pyhälle ehtoolliselle
- liittyä seurakuntaan
Luther piti katollisen kirkon kastenäkemyksen tapaan lujasti kiinni siitä, että ihminen tulee autuaaksi kasteessa. Pysyäkseen kuitenkin erossa keskiaikaisesta skolastisesta teologiasta, jonka mukaan sakramentit antavat vastaanottajalle armon "tehdyn teon perusteella" hän opetti ettei sakramentti itsessään vanhurskauta, vaan ainoastaa usko. Luther joutui sydämessään kamppailemaan varmasti tämän asian edessä säilyttääkseen sekä lapsikasteen että opetuksensa johdonmukaisuuden. Hänen täytyi kehittää mitä huikeimpia selityksiä sen puolesta, että vastasyntynyt lapsi voi uskoa ja hänet voidaan kastaa. Aika hyviä selityksiä kun ne hyväksyttiin Raamatun linjasta selvästi poikkeavina ja ulkopuolisina noudatettaviksi. Oppia lapsikasteesta on helppo noudattaa, kun vain papit kykenevät ja saavat opettaa Raamattua luterilaisessa kirkossa luvattuaan ensin uskollisuutta opille.
tukee jossakin Paavalin opetuskirjeessä mainitsema asia siinä tapauksessa, jos toinen puolisoista ei ole uskossa. Lapset kuitenkin ovat pyhitettyjä uskovaisen puolison kautta; "muutenhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä." Uskovainen puoliso näyttäisi Paavalin opetuksen mukaan pyhittävän sekä puolison että lapset. (1.Kor.7:14).
Tämä laittamasi (1.Kor.7:14) ei mitenkään liity "kasteeseen"! Vaan Paavali joutui selvittämään asiaa kun Raamatun mukaan "Uskovan" ja "uskomattoman" avioliitto oli "epäpyhä" ja että he eivät olisi saaneet olla keskenään avioliitossa!
Nyt kuitenkin heräsi kysymys kun jompikumpi tuli uskoon ,että mitäs nyt? He ovat jo avioliitossa ja nytkö sitten pitäisi erota!? Paavali selvitti että heidän ei tarvitse erota, vaan jos toinen on "Kristukseen uskova", niin hänen kauttaan tuo avioliitto on pyhitetty!, vaikka toinen osapuoli ei olekaan uskova! Ja näin samaten heidän lapsensakin ovat "puhtaat ja pyhitetyt" tuon toisen ,eli kristityn vanhemmen puolelta!
Eli lyhyesti sanottuna, avioliitto saa edelleen jatkua "puhtain paperein"!
ja kaikki palstalaiset! Et ehkä käsittänyt, miten sanomiseni liittyy kasteeseen tai kastamattomuuteen. Upotettu on minutkin ja se on ihan oikein, mutta Paavalin ajatuksena on ollut sanoa, että ilman kastetta lapset ovat Jumalalle pyhiä jomman kumman vanhemman uskon perusteella.
Raamatun mukaan kukaan ei ole vanhurskas, sillä kaikki me olemme synnin alla.(Room.3:10)
Jeesus edellyttää uudestisyntymää kaikilta lihasta syntyviltä, jos joku ei synny uudesti vedestä ja Hengestä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaan. (Joh.3:5). Mikä lihasta on syntynyt on liha (vastasyntynyt)(Joh.3:6).
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?" (Room.6:3)
"sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi," (1.Kor.12:13)
ovat puhtaita ja "otollisia" Jumalalle aivan omana itsenään, ei vanhempien uskon kautta.
ajattele, hyvä ihminen, tilannetta, jossa vanhemmat luopuvat uskosta. lapsen kohtalonako on siinä tapauksessa joutua pois Jeesuksen sylistä?
ei minun keksimä, että lapset ovat pyhitettyjä Jumalalle yhdenkin uskovaisen vanhemman kautta. Ei tosin Paavalikaan heidän taivasosuudestaan puhu, vaan pikemminkin siitä, että heidän tekemistä rikkeistä kantaa vastuun uskovainen vanhempi.
Tiedät varmasti sen ylikorostuneen tunneherkkyden, mikä beipien vanhemmilla on niitä kohtaan. Fyysisestä ihmisestä tuntuu jotkin Raamatun totuudet julmilta kuulla, esimerkiksi Jeesuksen toteamus äidistään ja veljistään: "Kuka on minun äitini ja veljeni?"
Keskosten osalta tuntuisi ehkä vanhemmista julmalta kuulla heidän olevan "olematon niin kuin maahan kätketty keskonen, niin kuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet." (Job 3:16). Vanhemmille on paljon helpompi selittää että he ovat kyllä Jumalalle otolliset, niin kuin ovatkin.
"että ilman kastetta lapset ovat Jumalalle pyhiä jomman kumman vanhemman uskon perusteella."
Lapsen pyhyys ja viattomuus Jumalan kasvojen edessä ei riipu pisaraakaan hänen vanhempiensa sielutilasta.
kun kerron uudelleen, että ajatus lapsen pyhyydestä uskovaisen vanhemman kautta ei ole minun ajatukseni vaan Paavalin, joka kirjoitti:
"Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä." (1.Kor.7:14).
Kaste esikuvana uudesta järjestyksestä auttaa ymmärtämään sen uuden järjestyksen, johon asti
"lihan sääntöjen" sakramentit ovat voimassa. Kun on päästy "tulevaisen hyvän", Kristuksen Jeesuksen sisäiseen tuntemiseen, ovat "lihan säännöt" arvottomia ja tarpeettomia,(Hepr.9:10).
Siis kaste esikuvana - aikuisena tai lapsena, uskovana tai uskottomana - ei ketään pelasta, vaan se auttaa vain ymmärtäväistä kastettavaa käsittämään se todellisuus johon pyritään. Kaste ei ole mikään taikatemppu taivaaseen vaan tarpeellinen malli, picture of real life.
Ei! Vaan kuten jo asian kerroin!
Avioliitto jossa toinen on Kristitty, "pyhittää avioliiton"!!! Ja näin se on siis sallittu vaikka toinen ei ole uskova!
Silloiseen aikaan kun Paavali asiaa selvitti, oli nämä asiat niin "pilkun tarkkoja" että niistä piti erikseen kertoa mikä on puhdas ja pyhä!
Lapsien "pyhyys tai puhtaus" ei mitenkään riipu vanhempien uskontilasta, vaan avioliitto "pyhitettiin" ja "puhdistettiin" kun edes toinen oli Kristukseen uskova!, näin sallittiin aviopuolisoiden jatkaa avioelämäänsä edelleen vaivaamatta heidän sieluntilaansa sen vuoksi saako olla enään yhdessä saman puolison kanssa vai ei!
Kasteeseen tämä kyseinen asia ei mitenkään siis liity! Vaan avioliiton sallivuuteen uskottoman aviopuolison kanssa!
Puhummeko nyt samasta asiasta?
vai mitä?
olisi ollut Paavalin mielestä pelastava ja pyhittävä, ja jos se olisi ollut käytäntö apostolisena aikana, hän olisi vedonnut siihen, eikä jomman kumman vanhemman uskoon. 1.Kor.7:14 jae liittyy sillä tavalla kasteeseen, vaikka sitä sanaa ei jakeessa mainita.
...kirjoitukseni "miete" tuosta vähän ylempää ,niin ymmärrät mistä tässä on kaikenaikaa ollut kyse! ~
jakeessa Paavali selostaa pääasian niin kuin sinäkin, mutta sivulauseessa "muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä" on kysymyksessä toinen asia, joka on "seka-avioliittolaisten" lasten pyhyys. Piste.
Onko se nyt niin vaikea ymmärtää?
Tuossa on "moraalisesta", eli uskovan ja ei-uskovan avioliitosta kyse! ymmärrätkö?
Toisen vanhemman usko ei mitenkään ole "kasteen korvike" tuolle perheen lapselle/lapsille!
Kyse ei siis ole millääntavoin eikä missäänmuodossa kasteesta! Vaan avioliiton jatkumisen mahdollisuudesta Uskomattoman osapuolen kanssa!
Helmi. Voit lukea selvän kastekirjoituksen Turun Jumalan seurakunnan sivuilta. Sen on kirjoittanut Weijo Lindroos.
Alkuperäinen kristillinen kaste http://www.Jeesus-on-Herra.com
Sirkka,sanoit että kaste pelastaa automaattisesti lapset,teologiasi on järjen päättelyä ilman raamatun sanaa ja ilmoitusta.
On ristiriitaista sanoa että vain usko Jeesukseen pelastaa ja todeta sitten paitsi ne jotka ei ole täysijärkisiä eli sanomasi mukaan pienet lapset pelastuukin automaattisesti.
Mitä automaattia sinä tarkoitat,etkö usko että yksin armosta yksin Kristuksen sovitustyön tähden kaikki pelastuu ilman ihmisen tekoja .Huomanet miten ristiriitainen on tuo sullottu 1600 luvulta tullut kastekäsitys.
On halventavaa laittaa pelastusta mihinkään muuhun kuin kristuksen sovitustyöhön.
Jumalan sanan pohjalta uskon että samalailla kuin aikuiselle myös lapselle Jumala lahoittaa uskon ,mm. Matteus tätä asiaa hyvin ilmentää.
Ihmisen iso ego haluaa ottaa roolin että minä olen hyvä ja teen oikein kuuliaisuuden askeleet ,mutta usko Jeesukseen ei ole uskonto,jossa yritetään mielyttää Jumalaa,vaan ottaa vastaan Jumalan sovitustyö ja hänen rakkaus ilman ehtoja ,jotta syntienateeksisaamisen kautta meillä olisi yhteys häneen niin että voimme hänen rakkaudella palvella ja kirkastaa hänen evankeliumia,eikä tartte kiivailla oppien puolesta.
>>Ihmisen iso ego haluaa ottaa roolin että minä olen hyvä ja teen oikein kuuliaisuuden askeleet ,mutta usko Jeesukseen ei ole uskonto,jossa yritetään mielyttää Jumalaa...>>
Yrittäisin miellyttää Jumalaa jos päättäisin olla ostamatta viiniä...