Epäonnen vuoteni oli 2009. Menetin kahden kuukauden aikana kolme läheistäni (isoäidin, oman isän ja isoisän) Melkein sitten tuli yli vuoden kestävästä parisuhteesta ero ja melko pian loppui vakituiset työt, koska työantaja alkoi vähentämään väkeä ja pienentääkseen kuluja. Kaikki laskut hoidin tähän asti ilman maksumuistutuksia, mutta kun noin moni asia tuli yhtä aikaa masennuin, enkä jaksanut tehdä yhtään mitään. En syönytkää paljon mitään kun elämisestä meni into.
Kavereita ja ystäviä minulla ei ole yhtään niin oli vaikeeta selvitä yksin ilman henkistä tukea.
Asun niin pienellä paikkakunnalla, että töiden etsiminen on ollut monta vuotta mahdotonta. Palkkatuloja ei enää ollut ja laskuja tuli. Jätin kaikki maksamatta ja asiat lähti menemään huonompaan suuntaan. Sitten tein viimeisen virheen ja otin pari pikavippiä, jolla olisin saanut maksettua muutamat laskut. Parin pikavipin yhteissumma oli jotain 100-150 € ja lisää laskuja tuli ( esim. kännykkälaskuja )
No, tietenkään en pystynyt maksamaan niitäkään ja korkoja, maksumuistutuksia ja perintäkirjeitä tuli. Vaikka yritin neuvotella yritysten kanssa minun todella huonosta tilanteesta, mutta he eivät kuitenkaan suostuneet maksusuunnitelmiin, koska asiat olivat jo menneet niin pitkälle. Sitten tulikin oikeuden päätös, että ovat vieneet minut ulosottoon ja näin ollen olin saanut merkinnän luottotietoihin. Tämän jälkeen seurasi yli kahden vuoden työttömyys.
Tällä hetkellä uo-mies ottaa tietyn summan palkastani, koska tulot vaihtelevat ja maksan sillä velkojani pois. Olen siis tällä hetkellä työssä, mutta harmittaa sinänsä, että minun asiani/elämäni meni näin. Moni ihminen on ihmetellyt, miten olen kestänyt tätä. Vaikeeta on ollut.
Onneksi tuota ulosottovelkaa ei ole montaa tuhatta euroa, mutta ei olisi yhtään jos olisin hoitanut asiani. Kun elämässä kaiken menettää niin menettää sen elämisen innon...
Kavereita ja ystäviä minulla ei ole yhtään niin oli vaikeeta selvitä yksin ilman henkistä tukea.
Asun niin pienellä paikkakunnalla, että töiden etsiminen on ollut monta vuotta mahdotonta. Palkkatuloja ei enää ollut ja laskuja tuli. Jätin kaikki maksamatta ja asiat lähti menemään huonompaan suuntaan. Sitten tein viimeisen virheen ja otin pari pikavippiä, jolla olisin saanut maksettua muutamat laskut. Parin pikavipin yhteissumma oli jotain 100-150 € ja lisää laskuja tuli ( esim. kännykkälaskuja )
No, tietenkään en pystynyt maksamaan niitäkään ja korkoja, maksumuistutuksia ja perintäkirjeitä tuli. Vaikka yritin neuvotella yritysten kanssa minun todella huonosta tilanteesta, mutta he eivät kuitenkaan suostuneet maksusuunnitelmiin, koska asiat olivat jo menneet niin pitkälle. Sitten tulikin oikeuden päätös, että ovat vieneet minut ulosottoon ja näin ollen olin saanut merkinnän luottotietoihin. Tämän jälkeen seurasi yli kahden vuoden työttömyys.
Tällä hetkellä uo-mies ottaa tietyn summan palkastani, koska tulot vaihtelevat ja maksan sillä velkojani pois. Olen siis tällä hetkellä työssä, mutta harmittaa sinänsä, että minun asiani/elämäni meni näin. Moni ihminen on ihmetellyt, miten olen kestänyt tätä. Vaikeeta on ollut.
Onneksi tuota ulosottovelkaa ei ole montaa tuhatta euroa, mutta ei olisi yhtään jos olisin hoitanut asiani. Kun elämässä kaiken menettää niin menettää sen elämisen innon...
Vastaukset 20
Vanhimmat
jotenkin epäuskottava ketromus, sääliäkö haet täältä ja että joku lainaisi rahaa kait?
Eikä sinun ole pakko minua uskoa. Itsehän tiedän asiani paremmin, että mikä on totta ja mikä ei :)
Minusta velkaantuminen mielenterveysongelman vuoksi on hyvinkin realistinen skenaario.
En hae sääliä. Halusin vaan kertoa omasta tilanteesta kun olen lukenut monenlaisia ihmisten kokemuksia niin minun oli tällainen.
Noilla pohjatiedoilla luuliso uoosotolla nopeeta kuittaavan.
Itse maksan sinne 10000 te vuodessa
Onpa erittäin törkeää syytellä kuolleita ihmisiä omasta velkaantumisestaan. Häpeä jos edes osaat. Montako kuollutta tuli takaisin kun teit velkaa??
Hei!
Aika tyypillinen tarina-meitä on monta,joilla kutakuinkin sama kohtalo. Hyvää sinun ja minunkin tilanteessa on se,että on säännölliset palkkatulot,joilla velat vähitellen lyhenee. Niillä velallisilla,joilla on säännölliset palkkatulot,on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia hoitaa asioitaan esim. Takuusäätiön takauksen avulla (kunhan velkasumma max 34t€). Ja muutan tuhannen euron uo-velka on kyllä sieltä helpoimmasta päästä ratkaistavissa. Tietenkin se on raskasta,mutta pikku hiljaa asiat hoituvat ja elämä helpottuu. Tsemppiä!
Nyt on sitten matka vain ylöspäin. Ja raha-asiat on kuitenkin toissijaisia perheen ja terveyden rinnalla. Veloista selviää vaikka pikkuhiljaa maksamalla. Tsemppiä!
Kumma, miten kuolema ero johtaa masentumiseen, joka puolestaan johtaa ajatukseen, että voihan ..., no, tuhotaan sitten muidenkin elämä. "Otan velkaa ja muut saa kärsiä".
On niitä hautajaisia ja eroja muissakin suvuissa, mitä siitä tulisi, jos kaikki alkaisi ottaa lainaa ja jättäisi maksamatta.
Kun jää työttömäksi, niin saa ansiosidonnaista 500 päivää n. 1vuosi ja 6 kk. Sillä pärjää aika pitkälle. Varsinkin pienellä paikkakunnalla vrt. joku Helsinki, missä on korkeammat elinkustannukset.
Varmaan ovat ihmetelleet, kun olet jokaiselle kertonut elämäntarinasi, kuinka surkeaa sulla on ollut.
Itse asiassa kolahdus on hyvin kova! Ja helpostikin vie ihmisen voimavarat, ja voi johtas masennukseen.. Johon pn hyvin tyupillistä, että ei jsksa/kiinnosta/halua hoitaa asioitaan, ihminen voi menettää mielenkiinnon mihin tahansa.
Itse menetin vuoden sisään myös kolme läheistä sukulaista. Aika toiouminenn oli. Itse olin kyllä siinä kohtaa ja uo sotkuissa. Mutta jos en olisi jo ollut, olisi hyvinkin voinut käydä aloittajan kanSa samoin.
Jokaisen suvussa tapahtuu kuolemia, ja hautajaisia voi olla vuoden, pari sisällä. Erojakin tapahtuu, menetetään työpaikkoja.
Jos jokainen tekisi listan kaikista pahoista asioista, mitä on tapahtunut vaikka 10 vuoden sisällä, niin takuulla siinä masentuisi. Jos vain keskittyisi niihin pahoihin, eikä muistelisi hyviä puolia.
Onhan se kauheaa, että läheinen menee, jokainen tässä on ollut hautajaisissa, mutta itse ajattelen, että esim. sairauteen kuollut pääsi parempaan paikkaan tai että, oli vain sen aika mennä. En ole parkunut vuosia enkä ole antanut hautajaisten tuhota elämääni.
Hautajaisten jälkeen on paljon asiapapereita, mitä pitää hoitaa, kuten perunkirjoituksen järjestäminen.
Ette ole varmaan kieltäytyneet perinnöstä, sen olette varmaan tajunneet ottaa vastaan, ja toimitta dokumentit.
Kumma, miten sama ihminen voi ottaa ihan selväjärkisesti perinnön vastaan, mutta muuten väittää, että menettää elämän hallinnan muissa asioissa.
Ei ne perunkirjoitukset ym hommat niin ihmeellisiä ole. Eikä niitä missään nimessä tarvitse kaikkien perillisten olla tekemässäkään. Pari kertaa olen perintöä saanut. Ensimmäisellä osuuteni oli kertoa tilinumero, toisella hoidin asiat juristin kanssa. Kummalaan kerralla ei tarvittu mitään kovin kummoista skarppiutta tai pätevyyttä, ja ainakin ensimmäinen kerta olisi mennyt vaikka huumattuna lepositeissä. Ei ne mielenterveysongelmat estä perinnön saamista.
Tosin varsinaiseen pointtiisi on syytä huomauttaa, etteivät mielenterveysongelmat johdu ulkoisista tekijöistä - ne vain tulevat niiden kautta ilmi. Siksi toisilla pää kestää jatkuvia menetyksiä, ja toiset joutuu osastolle kissan karvanlähdön vuoksi.
Olin siis oikeassa. Kyse ei ole mistään erikoisen surullisesta tapahtumasta, hautajaisista, menetyksistä, vaan viasta korvien välissä.
Sellaisen ihmisen on parasta pysyä erossa suvusta ja perheestä, ettei vaan kuule mitään, mistä menee hermot. Ei saa edes lukea sanomalehtiä, sekin voi satuttaa.
Lähtökohtaisesti on parempi kaikille että mielenterveysongelmaiset hakisivat apua. Koska se ei tosiaan johdu mistään ulkoisesta asiasta, ei niiden välttely auta.
pitäiskö sun adffdafadh itse käydä jossain juttelemassa, kommenteista mieleen että sua on saatettu kiusata joskus tosi paljon. myös tuohon aspergeriin on varmasti apua
Voin ihan hyvin, kiitos. Voit itse kirjoittaa aloittajalle vaikka kuinka paljon sympatiaviestejä, mutta itseäni ainakin rasittaisi suuresti aloittajan tapainen tyyppi, joka tulisi meille kahville vain valittelemaan. Mutta ehkä teidän suvussa tällaisia tyyppejä on niin paljon, että se on teille ihan normaalia elämää....
Kokemukseni mukaan, ihmiset jotka valittelevat raha-ongelmiaan, haluavat, että muut antavat näille rahaa. Mikä estää aloittajaa sortumasta uudelleen? Ei mikään.
Vähän kuin alkoholisti. Pitää vältellä sitä, mikä aiheuttaa ongelmia. Känniläisen kanssa juttelu ei paranna tämän krapulaa seuraavana päivänä.
no itse olen ainakin 5-6v ollut velallisena ja tein lisää velkaa vaikka en edellisistä selvinnyt.
Siihen päälle 5v ulosotto ja vieläkin olisin pari kertaa sortunut rahapulassa vippeihin ym jos vain saisin.
Kai se on verrattavissa alkoholismiin ym.
Toivon vaan itseni puolesta että kun tiedot ensivuonna ppuhdistuu että en enään siihen lähde.
Oletteko ihan oikeesti oikeita ihmisiä,vai joitain feikkejä..onneksi minun lähipiiriini ei kuulu noin julmia,sydämettömiä,ymmärtämättömiä jne ihmisiä kuin on esim nimim
aaffafafa..eihän se kaikille tunnu missään vaikka oma läheinen kuolee,ei ei ja huh huh!!
Mulle ainakin vastoinkäymiset antaa voimaa, eikä ole aikaa jäädä niitä miettimään vuosien ajaksi. Tässä oli nimenomaan kyse vuosien takaisista asioista, jotka määräävät ihmisen elämää.
Jokaisella tässä on kuollut lähipiirissä läheinen, joillakin joko isä, äiti tai sisko tai veli, lisäksi useimmilla 40-50-vuotiailla on mennyt se isoäiti tai jopa molemmat. Jos on naimisissa, niin menetyksiä ja surua on tuplasti.
Eli on aika itsekästä ajatella, että minä, minä olen ainoa, jota elämä on kohdellut jotenkin kaltoin läheisen kuoleman takia, tai että ero osuu vain minulle tai että menettää työpaikan. Itse tunnen useampia tällaisia, ja on monta, joihin nämä kaikki 3 kohtaa sopivat.
On tietty ihmisiä, jotka eivät pääse eroon, edes koko elämänsä aikana näistä 3:sta asiasta tai edes yhdestä. Itse pidän sitä suurena tuhlauksena, joka vie turhaan voimia. Ei kannata keskittyä vain neg. asioihin, koska elämässä on paljon pos. asioita.