Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Oma suru ja toisen suru

    Jotenki mua hävettää kirjottaa tää, tuntuu jotenki niin väärältä ja itsekkäältä. Normaalisti olen aina toisten tukena ja apuna ja mietin paljon toisten tunteita.
    En ole menettänyt elämässäni ennen ketään. Menetin rakkaan kissan, parhaan ystäväni muutama kuukausi sitten. Kissa oli minun kanssani 7 vuotiaasta- 22 vuotiaaksi. Olen ollut koulukiusattu, ja silloin kissa oli ainut jolle pystyin puhumaan monen vuoden aikana. Ja ainut jolle pystyin puhumaan siihen asti, kun kuoli. Olin TODELLA hajalla. ketään ei tukenut, ei ymmärtänyt. en sitä odottanutkaan. Varmaan ketään ei ymmärräkään miltä tuntuu. Toiset ajattelee varmasti, että aivan naurettavaa. Nyt, hyvän ystäväni äiti kuoli. Nyt ajatuksena, että miksi mä tukisin, kun ketään ei tukenut mua.. itsekästä?
    174
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Elä ajattele noin. Varmasti moni ajatteli miten tärkeä kissasi oli sinulle mutta ei uskaltanut jostain syystä sinua lohduttaa. Olen itse kissahöperö, rakastanut kissojani yli kaiken. Itkenyt heidän kuolemaa paljon ja pitkään. Elä ajattele ettei sinua tuettu. Mene sen yli. Ei minuakaan tuettu kun itkin kissojeni perään. Vasta sitten tuettiin kun läheisiäni kuoli ympäriltäni. Vain kissoja rakastava voi ymmärtää sen tuskan. Elä anna itsekkyydellesi valtaa. Kissasi sielujen taivaassa on vaan hyvillään jos annat myötätuntoasi ystävällesi. Hyvä tuottaa hyvää. Ajattelen monesti kissojani miten hyvä heillä on siellä taivaassa, valossa. ajattele että sait pitää kissasi 15v joka on ihmisen ikään verrattuna paljon. Koit kissan vanhuudenkin. Minä en lapseni enkä vanhempieni. Kaikkea hyvää!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tietämätön kirjoitti:

    Jotenki mua hävettää kirjottaa tää, tuntuu jotenki niin väärältä ja itsekkäältä. Normaalisti olen aina toisten tukena ja apuna ja mietin paljon toisten tunteita.
    En ole menettänyt elämässäni ennen ketään. Menetin rakkaan kissan, parhaan ystäväni muutama kuukausi sitten. Kissa oli minun kanssani 7 vuotiaasta- 22 vuotiaaksi. Olen ollut koulukiusattu, ja silloin kissa oli ainut jolle pystyin puhumaan monen vuoden aikana. Ja ainut jolle pystyin puhumaan siihen asti, kun kuoli. Olin TODELLA hajalla. ketään ei tukenut, ei ymmärtänyt. en sitä odottanutkaan. Varmaan ketään ei ymmärräkään miltä tuntuu. Toiset ajattelee varmasti, että aivan naurettavaa. Nyt, hyvän ystäväni äiti kuoli. Nyt ajatuksena, että miksi mä tukisin, kun ketään ei tukenut mua.. itsekästä?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu