Valtiopäivien 150v-juhlat olivat, uskonto ja evlut kirkko mukana juhlissa. On mahdollista, joskaan ei todennäköistä, että elän kun 200v-juhlia pidetään. Mikä on tilanne silloin?
Tietysti valtiopäivät voivat silloin olla vähän kuten syntyessään, ei tosin Venäjän osan valtiopäivät vaan EU:n osan joistakin paikallisista asioista päättävä tilaisuus. Tai voi olla, ettei enää ole mitä juhlia --- valtiolliset rajatkaan eivät ole ikuisia. Mutta oletetaan nyt, että juhlat pidetään.
Tuodaanko paikalle viimeisiä kristittyjä, vähän kuten näyttelykappaleita? Lukeeko puhemies Raamattua samaan tapaan kuin nyt viitataan muinaisiin Kreikan mytologioihin? Onko kirkko ehkä olemassa edelleen valtiollisena instituutiona, sellaisena lutuisena muinaismuistona kuin joidenkin maiden kuningashuoneet?
Tietysti valtiopäivät voivat silloin olla vähän kuten syntyessään, ei tosin Venäjän osan valtiopäivät vaan EU:n osan joistakin paikallisista asioista päättävä tilaisuus. Tai voi olla, ettei enää ole mitä juhlia --- valtiolliset rajatkaan eivät ole ikuisia. Mutta oletetaan nyt, että juhlat pidetään.
Tuodaanko paikalle viimeisiä kristittyjä, vähän kuten näyttelykappaleita? Lukeeko puhemies Raamattua samaan tapaan kuin nyt viitataan muinaisiin Kreikan mytologioihin? Onko kirkko ehkä olemassa edelleen valtiollisena instituutiona, sellaisena lutuisena muinaismuistona kuin joidenkin maiden kuningashuoneet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Veikkaan tavallisten valtiopäiväavajaisten jumalanpalveluksien loppuvan ennen 200 vuotisjuhlia. Mistä seuraa ettei jumalanpalvelusta vietetä 200 vuotisjuhlissakaan. Eiköhän muutos tule seuraavan 10 - 20 vuoden sisällä. Yksinkertaisesti ihmiset ei enää käy jumalanpalveluksissa ja käyntimäärät vähenee edelleen yli 100 000 tahtia per vuosi. Kirkon väkisin ja erilaisilla uhkailuilla, kiristyksellä ja rankaisulla pakottama tapa on kuolemassa pois. Ensin lopetetaan koulujumalanpalvelukset (kahden seuraavan vaalikauden aikana) ja heti perään lopetetaan valtiopäivien avajaisten jumalanpalvelukset (toisen tai kolmannen vaalikauden aikana).
Aika samoissa aikajaksoissa on omat tuntumat.
20 vuodessa kirkon jäsenmäärä, kasteet, vihkimiset yms on kaikki laskeneet sellaiseen tasoon että muutosta on pakko tulla. Lisäksi 20 vuodessa kirkon talous menee sellaista alamäkeä että eiköhän siihen mennessä ole kiinteistöt myyty ja toiminta ajettu minimiin, joka taas senkun kiihdyttää kirkon tavoista eroon pääsyä. En tiedä uskaltaako edes kuvitella mitä kirkollisverolle ja sen määrälle käy tuohon mennessä.
Ihmiset väittää että rukous ei toimi, mutta ole täysin vakuuttunut että rukoukseni on kuultu ja vaikutukset ovat suorastaan näkyviä. :-) Kiitos.
Kai siellä ihan kohteliaisuudesta on mukana joku kirkon edustaja. Silloin on enää hauska muisto, että joskus valtio ja satuolentoja palvova laitos olivat niin lähellä toisiaan.
Hauska muisto...
Omasta mielestäni uskonnot ovat lähinnä suuri häpeä ja yökötys kuinka tuhansia vuosia ihmiset ovat hölmöilleet kuin aivottomat harhaiset tappaen toisiaan ja uhranneet eläimiä sekä suoraan tuhlanneet järjettömän määrän aikaa, energiaa ja rahaa typerimpään asiaan mitä ihmiset ovat koskaan keksineet, olemattomiin satuolentoihin. Mitään yhtä järjetöntä en keksi koko tunnetusta historiasta.
Satoja/tuhansia vuosia sitten eläneillä ihmisillä on sentään puolustuksena se että oikeaa tietoa ei yksinkertaisesti ollut vielä olemassa. Nykypäivän ihmisellä ei ole yhtään mitään puolesteltavaa kun hurahtaa esim skientologiaan ja menettää kaikki rahat sinne.
Jossain tiedejulkaisussa mainittiin että ihmisten aivojen kapasiteetti ei ole muuttunut yhtään mihinkään sitten kivikauden. Sen voi havaita täysin omin silmin tänäkin päivänä.
Tuomiokirkoseurakunta, jos sellainen on, voi yhä tarjota juhlajumalanpalvelustaan eduskunnan väelle, mutta sellainen ei ole enää valtiopäiväjuhlallisuuksien virallisessa ohjelmassa. Tällainen muutos eduskunnan käytäntöön tuli 2019.
Muutoksen myötä myös uskonnottomien järjestöt alkoivat yhteisvoimin järjestää ja tarjota kansanedustajille ja muulle juhlayleisölle eduskunnan läheisyydessä välittömästi valtiopäiväjuhlallisuuksien jälkeen pidettävää tunnustuksetonta, sekulaarihumanistista juhlatilaisuutta.
Mutta tämän jälkeen va-liitto ym. ovat lopettaneet aktiivisen toiminnan kotimaassa. Joskin jäljellä on yhä runsaasti eri uskontoja ja niistä joissakin yli kymmenenkin tuhatta jäsentä, ei niillä ole enää vaikutusvaltaa yhteiskunnassa; tällöin into toimia uskonnottomien järjestöissäkin on vähäistä. Keräyksiä järjestetään ja pyritään auttamaan vastaavia järjestöjä siellä, missä maallistuminen on vasta käynnissä.
Kotimaassa toiminta on pienimuotoista muiston vaalimista, mutta historiikitkin alkavat olla jo valmiita.