Mitä mieltä olette - syntyykö ihminen uudestaan aina samaan maahan, vai voiko syntyä esim. toiselle puolelle maapalloa? Ja onko sitä tulevissa elämissä tekemisissä samojen sielujen kanssa kuin tässäkin elämässä, vai vaihtuuko porukka niin sanotusti?
Kun ikää tulee lisää (alan lähennellä neljääkymmentä) niin sitä alkaa miettiä elämän tarkoitusta yhä enemmän ja tämä näkökulma on saanut edes jotain järkeä tähän absurdin tuntuiseen maailmankaikkeuteen. Lisäksi huomaan yhä useammin ajattelevani, että " no jos en tässä elämässä pääse tuota tai tuota kokemaan, niin onhan minulla tulevat elämät." Vaan kuinkahan monta niitä on vielä luvassa??? Joka tapauksessa olen alkanut oivaltaa asioita ja ne tuovat mielekkyyttä elämään. Hyvä niin.
Kun ikää tulee lisää (alan lähennellä neljääkymmentä) niin sitä alkaa miettiä elämän tarkoitusta yhä enemmän ja tämä näkökulma on saanut edes jotain järkeä tähän absurdin tuntuiseen maailmankaikkeuteen. Lisäksi huomaan yhä useammin ajattelevani, että " no jos en tässä elämässä pääse tuota tai tuota kokemaan, niin onhan minulla tulevat elämät." Vaan kuinkahan monta niitä on vielä luvassa??? Joka tapauksessa olen alkanut oivaltaa asioita ja ne tuovat mielekkyyttä elämään. Hyvä niin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
uskon että kohtaamme lähipiiriimme kuuluvia ihmisiä yhä uudestaan,samoin niitä jotka ovat haastavia sieluja- niin kauan että opitaan olemaan. varmasti liikutaanympäri ämpäri palloa- itse en muista entisistä elämistäni paljoa mutta uskon kuitenkin näin
Ei sinulla ole kuin yksi elämä. Kysy Jeesukselta jos et usko. On tulossa tuomiopäivä ja ihmiset kaikki on luonnostaan syntisiä ja tuomion alaisia. Jeesus kuoli syntiesi hintana jotta pääsisit isän luokse taivaaseen. Jälleensyntymisoppi ym. turhentaa Kristuksen uhria, turhaanko hän sitten kuoli? Turhaan edes iloitset mistään jälleensyntymisestä sillä ethän iloitse nytkään siitä mitä olet edellisessä elämässä muka ollut? Et muista siitä mitään. Sitä paitsi ihmisten määrä kasvaa koko ajan, meitä ei riitä tuleviin ruumiisiin asumaan jos täällä samat henget kiertää ja syntyy uudelleen.
Minusta ei olisi yllättävää, mikäli sieluja olisi ääretön määrä. Jos sieluja on ääretön määrä, niin on samantekevää, miten paljon ruumiita on maapallolla ja mahdollisesti muilla planeetoilla.
One way, kyllä, Jeesus kuoli turhaan. Olisi ollut parempi, jos olisi saanut opettaa pidempään. En käsitä, miten joku jaksaa vaahdota jostain Jeesuksesta. Miten muka Jumala voisi olla rajoittunut yhteen ruumiiseen? Ja miksi Jumalalla olisi vain yksi poika?
Höpöhöpö!.Etpä ole raamattuasi kovin hyvin lukenut. Raamatussa nimenomaan sanotaan" Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.Mä en kuulu mihinkään kirkkokuntaan,mutta olen sentään lukenut raamattua, ihan mielenkiinnosta. Ihminen ei elin aikanaan,tässä maailmassa, käytä aivokapasetiittiaan kun muutaman prosentin. herää kysymys, Miksi?Ei ole mahdollista että ihmisen aivot olisi rakennettu niin monimutkaisiksi vain tätä yhtä elämää varten.missä ne,näköjään, jää käyttämättä.Jeesus ei sitäpaitsi kuollut turhaan, enkä usko todellakaan että kaikki kuolleet kierrätetään.eiköhän se riipu siitä mitä olet oppinut tässä elämässä.ja ne jotka ei opi joutuvat takaisin.
Persoona ei jlleensynny, vaan psykologisena primänä saatu, syyn ja seurauksen tulokena syntyneet toimintamme seurakset jotka eivät oi päättyä kuolemassa, vaan niiden on jatkettava elämäst toiseen niin kauan kuin ne on loppuunkäyty
Me saamme ne perintönä edl persoonalta, ja ellemme selvitä sitä peritöä elämämme aikana, kuolemassa me siirrämme ne seuraavalle persoonalleSyyt ja seuraukset määrittelee sen missä
ne ilmenevät seuraavassa persoonassa
Persoonahan on suomeksi naamio. Jotta persoonalle voi siirtyä edellisen persoonan aiheuttamia seurauksia, täytyy olla olemassa jokin persoonaton "henki", joka käyttää ja vaihtaa persoonaa.. En näe mitään estettä sille, etteikö "henki" olisi sama universaalisesti kaikkien persoonien taustalla.
Vihamiehet ja rakastavaiset syntyvät "käsi kädessä". Parisielujuttu on mielenkiintoinen, he eivät tapaa yleensä joka elämässä. Oletteko tavanneet kenties parisielunne?
Ehkäpä karma on se joka määrää tulevan kotimaamme tai yleensä olosuhteet johonka synnymme. Oman kehityksemme parhaaksi ja eteenpäin viemiseksi.
en pidä sielua kuolemattomana, henki on kuolematon(raamatun mukaan), mä oon melko varma et oon tavannu.monia vuosia sitten,mulle tuli heti ajatus "missä mä oon tavannu ton ihmisen".Ja samaa sanoi sitten hänkin,oli kun olis tavannu jonkun jonka tunsi hyvin.Hän oli "sattumalta" tullut kaupunkiin jossa siihen aikaan asuin,ja lähtisi taas muutaman päivän päästä.Kutsuin hänet kotiini,ja me juteltiin ja juteltiin,hän kertoi retkistään kaukaisiin maihin.Viimeisenä iltana hän sanoi"lähde minun mukaan,niinkuin joskus ennen, pidän sinusta huolta,voit luottaa siihen".Itkien jätin hyvästit tälle niin rakkaalle ystävälle.Aamulla kun heräsin, viereisellä tyynyllä oli punainen ruusu.samanlainen jonka oli saanut joskus ikuisuus sitten,samalta ihmiseltä.Monta vuotta myöhemmin sain häneltä kortin, jossa luki vain "tavataan taas seur.........." Joskus tämä ihminen tulee mieleeni, viiltävänä kipuna.
Mitä minä olen kokenut "nähnyt" ja kuullut,ei kuoleman jälkeen välttämättä joudu samaan paikkaan,kun fyysisesti eläessään.Eikä näin ollen myöskään porukka ole sama."elämän" tarkoitus(mun käsitys) on just siinä ,että oppii elämästä jotain,missä se(tulevassakin) onkin. Sitä ei tiedä kuinka monta niitä on, käsitykseni mukaan niin monta että on vihdoin oppinut sen mikä on määrä oppia.Sitten voi siirtyä seuraavalle tasolle. Oletko koskaan kuullut jonkun ihmisen sanovan,,jonkun kuolleen puhuva, jollekin omaiselleen?Mun siskon poika, joka on kuollut nuorena(19V) oli "sanonut" äitilleen" Älä äiti itke enää,minä olen tässä".Siskoni sanoi että hän tunsi poikansa "halauksen". Ja siitä lähti ,vuosien itkujen ja ikävän jälkeen siskoni selviäminen. Tämän kerroin sen takia että kuolleetkin voi "lohduttaa" surevia omaisiaan.
Tässä elämässä jouduin eroon entisen elämän kavereistani, muta törmäsinkin vanhaan tuttuun Aasiasta satojhen vuosien takaa (äitini). Olin silloin burmalainen munkki, tai en oikeastaan burmalainen koskia burmaa ei ollut. Joskus törmää uusiinkin tyyppeihin.
Joku perheestä on usein joku vanha tuttu, ei suinkaan kaikki.
Tuomiopäivä on jälleensyntymisen päivä. Muuta tuomiopäivää ei ole. Kokeneempaakin syntyessä vähän kirpasee, tosin vain vähän aikaa.
Syntymisen olen kokenut vähän kirpasevana, kuoleman lohdullisena. Näin päin, kun muistelen.