"Kasteen armo" -jutun helluntailainen vastike?

Olen tätä luterilaisten "kasteen armoon palaaminen" -läppää miettinyt viime aikoina... Itse kun en oikein sitä jaksa ymmärtää....

Tuli sitten vaan mieleen: Miten te hellariporukoissa sanotte jollekin omalle jäsenellenne, joka on langennut syntiin uskovien kasteen jälkeen?

Onko se vaan : Tee parannus?

Vai luuleeko joku että uskovien kaste estää synnin tekemisen? Kahden helluntaipastorin kanssa juteltuani se ei voi olla ainakaan niin...
690
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ei parannus ole vain kerran tapahtuva asia. Koko elämämme on oleva parannusta. Se jatkuu loppuun saakka.
Synnitöntä ihmistä ei ole, vaikka joku itsestään sellaista luulottelee.

Isä meidän- rukouksessakin anomme: "Anna meille meidän syntimme anteeksi

Äänestä
  • Minä en tiedä muuta Raamatullista armoa, kuin Jumalan armon,
    joka on tullut meidän ihmisten avuksi Jeesuksen Kristuksen kautta!

    Eli minun Raamattuni ei tunne sellaista käsitettä, kuin "kasteen armo"
    tai "kasteen armoon palaaminen"

    Raamattu sanoo mm. näin:

    Joh 1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

    Myöskin seuraavasti:

    Ef 2:
    8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
    ette itsenne kautta -se on Jumalan lahja-
    9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

    Armon voi saada vain uskosta Herraan Jeesukseen ja tie armoon tapahtuu AINA samaa kautta, eli paluu Jeesuksen Kristuksen luokse, Hänelle
    syntinsä ja syntisyytensä tunnustaen ja anteeksiantamusta pyytäen.
    Vain Hänen kauttaan voimme saada armon, oli se sitten ensimmäinen,
    toinen tai kolmas kerta.

    On myöskin muistettava, että Jumala lapsi elää ja vaeltaa armon "alaisuudessa" aina niin kauan, kun hän pysyy ja elää Kristuksessa,
    tai tulisiko sanoa toisin päin, niin kauan, kun Hän antaa ja sallii
    Kristuksen elää hänessä.

    Kuten tuo edellämainittu EF. 2 jatkuu:

    10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

    Äänestä

Nimim. "Tapio522eikirj..." vastasikin aloitukseen jo riittävän tyhjentävästi. En tiedä, miksi avaaja ottaa esille käsitteen "kasteen armoon palaaminen", koska sitä ei tietääkseni erityisesti korosteta edes luterilaisuudessa, ei varsinkaan luterilaisissa herätysliikkeissä.

Martti Luhher kylläkin vetosi kasteeseen vihollisen kiusatessa häntä. Hän oli kuitenkin erittäin tietoinen siitä, että usko Kristuksen sovitustyöhön on ainoa tie iankaikkiseen pelastukseen. Sitä hän korosti ja sen hän toi jatkuvasti esille: pelastumme yksin uskosta, yksin Kristuksen sovitustyön kautta ja yksin Raamatun Sanasta. Ilman elävää uskoa kaste turhentuu, niin kuin turhentuu sekin kaste, jonka joku ottaa tultuaan aikuisena uskoon. Vedotessaan kasteeseen Luther vetosi siihen armoliittoon, johon Jumala on hänet ottanut ja jonka seurauksena Jumala kerran kirkasti hänelle myös evankeliumin autuudeksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Ajatus oli seuraava: "Koska olet minut kerran lunatanut ja omaksesi ottanut, niin pidä minusta kiinni ja varjele minua näinä kiusausten hetkinä".

Myös helluntailaisten on turvallista vedota armahtavaan Jumalaan, joka sanassan lupaa, että sitä, joka on hänen luokseen kerran tullut, Hän ei heitä pois. Ilmestyskirjan mukaan uskovalla on mahdollisuus luopua ensimmäisestä rakkaudestta ja tulla penseäksi - ainoa tie takaisin on parannus ja paluu Jeesuksen luokse. Meillä on aina lupa vedota siihen armoliittoon, jonka Jumala Jeesukssen ristinkuoleman kautta kerran kanssamme teki. Siihen me vetoamme myös lausuessamme Isä meidän -rukousta: anna meille meidän syntimme anteeksi.

Mikään kaste ei estä meitä lankeamasta syntiin, eikä myöskään lupumasta kokonaan Jumalasta. Ainoa mahdolisuutemme on Jeesus ja hän ristiinnaulittuna - siihen vetoava ja siihen turvautuva, pelastuu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hoosea75 kirjoitti:

Olen tätä luterilaisten "kasteen armoon palaaminen" -läppää miettinyt viime aikoina... Itse kun en oikein sitä jaksa ymmärtää....

Tuli sitten vaan mieleen: Miten te hellariporukoissa sanotte jollekin omalle jäsenellenne, joka on langennut syntiin uskovien kasteen jälkeen?

Onko se vaan : Tee parannus?

Vai luuleeko joku että uskovien kaste estää synnin tekemisen? Kahden helluntaipastorin kanssa juteltuani se ei voi olla ainakaan niin...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu