Musta on jo pitkän aikaa tuntunut että mulla alkaa järki pimentyä päässä. Eli olen aika huolissani omasta mielenterveydestäni. Tiedän että on sairauksia, joista ei koskaan koskaan parannuta. No, niitä ihmisiä lääkitään loppuikä mutta eivät he oikein eläviltä minun silmään vaikuta. Mä oon ollu juoppo jo pitkään, oon n. 30v, melkein. Eipä ole tullut pahemmin elämää "elettyä" vuosiin, vaikka kai olis pitänyt kun nuori olin (tai no en kai vanha vieläkään). Pää vaan tuntuu olevan sekaisin.
Mä oon kai tämmönen hölmöläinen joka kai jotenkin "mokasi" oman hommansa. En tiedä.
En oo vielä mitään itsemurha päätöstä tehnyt, uteliaisuudesta katson jos vaikka elämä vielä huojentuneen olon toisi.
Mutta jos sairastun, niin sellaisena en aio elää.
Mä oon kai tämmönen hölmöläinen joka kai jotenkin "mokasi" oman hommansa. En tiedä.
En oo vielä mitään itsemurha päätöstä tehnyt, uteliaisuudesta katson jos vaikka elämä vielä huojentuneen olon toisi.
Mutta jos sairastun, niin sellaisena en aio elää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On hienoa että sinulla on tuota uteliaisuutta: se on osa elämänhalua. Sairaus on niitä ikävimpiä elämän kylkijäisiä, mutta moni elää jopa koko elämänsä sairaana ja kyllä jotain iän myötä tulee. Sinulla on vahvat geenit kun fysiikka kestää noin pitkään juomista.
Niin se vain on, että mini ruumiillisesti hyvin sairas on silti erittäin elämänhaluinen ja voi olla päinvastoin, että roppa on terve, mutta sielu ei jasais elää.
Jospa sinulla nyt alkaakin se järkikulta toimia: kriisi kun on pysähtymisen paikka. Ei pitkä alkoholismi vie ihmisarvoa. Ryyppääminen on voinut olla sinulle pakokeino paeta tai siirtää kysymyksiä ja ongelmia? Yleensä alkoholistit ovat erittäin herkkiä ja syvällisiä ihmisiä.
Sinulla voi olla elämäntehtävä vielä edessä. Pitkänkin juomisen jälkeen voi vielä olla edessä erilainen vaihe.
Jospa miettisit nyt ihan tosissaan hakeutumista hoitoon.
Mä mietin että miksi mun mieleni vaipuu yhä syvempään synkkyyteen. Olen elämässäni ollut toistuvasti masentunut. Nuorempana itsemurhaakin yrittänyt.
Nyt mieleen palaa yhä uudelleen ja uudelleen itsemurha.
Näen elämäni vain epäonnistumisia täynnä, tuskaa ja kyyneliä, kärsimystä.
Mun on vaikea nähdä että tulevaisuus muka toisi jotain parempaa elämääni.
Kun katson tätä elämää tämä näyttää niin turhalta. tehdään töitä, pyöritetään arkea, rakastutaan, saadaan ehkä lapsia, erotaan, kärsitään, rakastutaan taas, seurustelua, erotaan taas, kärsitään, työtä, työttömyyttä, työtä, työttömyyttä, sairauksia, rakkastumista, eroa, kärsimystä, lapset kasvaa, lapsien sairauksia, onnettomuuksia, lisää tuskaa ja kärsimystä.. eläkkeelle, yksinäisyyttä käsimystä, vanhainkoti, sekavassa tilassa kituuttaen paskat housussa sänky potilaana makuuhaavojen kanssa hidas vuosia kestävä kuolema.
ei paljon houkuta. olen alta 30 v mutta haluaisin jo pois. En näe elämässä mitään järkeä. Turhaa.. Olen kuitenkin niin pelkuri luuseri etten enää pysty tekeen edes itsemurhaa. Nuorempana se oli niin helppoa. nyt jokin pitää mua täällä vaikka en näe mitään järkeä tässä.n
ole mitään hyvää/positiivista? Eikö ikinä ole ollut? Voisitko ajatella hakevasi apua tilanteeseesi siltikin, vaikka ehkä olet jo yrittänyt, etkä ole sitä saanut? Saatat olla syvän masennuksen vallassa ja tarvitset apua siitä selviytymiseen. Jos et muuta keksi, niin soita vaikka kriisipuhelimeen, joka päivystää numerossa 01019 5202 (arkisin klo 9.00– 06.00, lauantaisin klo 15.00–06.00, sunnuntaisin klo 15.00– 22.00). Soita, pyydän...
Kai niitä postiivista ja hyvää elämässäni on mutta kaikki on niin katoavaa. Mitä sillä on väliä kun kaiken kuitenkin menettää lopulta? Elämä on onnen ja onnettomuuden vaihtelua enkä tiedä haluanko katsoa tätä loppuun.
Olen lääkärin hoidossa masennuksesta jo. hoidot on riittämättömiä ja tehoaa liian hitaasti. Toistuvasti masennukseen sairastuvalle tämä on tuttua nämä hoidot. hyödyttömiä ajanpelaamista. Tiedän että tuleen aina lopulta masentumaan vaan uudestaan. turhaa. epätoivoni kasvaa sitä mukaa kun tajuan että hoidoista huolimatta vain vajoan syvemmälle masennukseen.
Itsekeskeistä ja perusvastuutonta jorinaa. Ihme odottelua..jos elämä toisi tai antaisi jotain parempaa. V**uttaa liikaa tuo, että opetellaan ottamaan, olettamaan, vaatimaan, pyytämään jne. Eikä kertaakaan oteta Itse vastuuta mistään!!
oikea ihminen miettii, että mitä voisi itse antaa ja mitä tehdä. Elämän, läheisten ja kärsivien hyväksi. Nää vastuuttomat, masennuksessa uiskentelevat miettii kokoajaan, että kuka antais onnen, ilon, jotain!
tuo itsekäs odottelu ja opettelu Se on röyhkeää ja masentaa! Tee!!!! Tee joskus jotain ittes ja jonkun toisen hyväks, elämältä odota jonkun muun sulle jotain kokoajaan antavan, ni masennus loppuu!
kiittämättömyys ja laiskuus sekä itsekkyys: masennus. Ravistele ittes tekee edes kerran elämässä joku hyvä teko toiselle äläkä ryve oman napas ympärillä.
koita kestää vaa vaikka miten pirusti ahdistaa!!!mä olen entinen narkkari...13 vuotta aineita takana ja elämä täysin sisällöksetöntä paskaa mutta tässä ponnistellaan ja toivotaan jos huominen ois parempi...itsari on raukan temppu!