Olen 16v poika, juuri aloittanut lukion, kavereitakin on, mutta silti elämä tuntuu turhalta ja merkittyksettömältä. Olen kahdesti yrittänyt itsemurhaa, toisen kerran lääkkeillä ja toisen puukolla, tuloksetta. Kaverini ovat sanoneet, että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta en ole vieläkään nähnyt valoa tunnelin päässä. Joka päivä herään ajatellen että voisin olla kuollut. Välillä elämäni laatu tuntuu nousevan jos minulla on "juttua" jonkun tytön kanssa, mutta en siltikään ole koskaan seurustellut, ja osa kavereistani heittää herjaa asiasta, joka vituttaa. Muilla ikätovereillani on tai on edes ollut jonkinmoinen suhde, mutta ei minulla. En ole syrjäytynyt, olen suht avoin, en kovin ujo, itseluottamusta löytyy, pukeudun siististi ja olen kohtelias mutta ilmeisesti vain tylsä. En juo, en polta tai mitään muutakaan, ja liikun säännöllisesti. En tiedä mitä tehdä. Elämä itsessään vain vituttaa.
Deeppiä mietintää
masentunut1
692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tos iäs hormonit heittelee ni voi mielialat vaihdella ei kannata noin helposti luovuttaa kyl se siit tasottuu ku vähä itsetuntoo lisää ja näi
ala syömään terveellisesti, elä polta tai juo. Eläkä istu koneella koko aikaa. Elä luota naisiin niin vain, ne on helevetin ovelia, et etes hoksaa kaikkea. Käytä kondoomia jos käy flaksi. Käy koulut hyvin, yritä päästä töihin ja sitetn vain panet ja jätät naisia nini monta vuotta kunnes löydät oikean, muuten ammut itteäs jalkaan tavallaa
pidä ryhti ja älä välttämättä nosta isoja painoja, ettei pituuskasvu kärsi. Syö!
ainii ja yritä näyttää hyvältä, muttei liian meikatulta homolta ellet ole homo
Sinulla varmaan on sitten syvällisempi syy masennukseen kuin tyypillinen, ei kavereita, kiusaaminen ym, kotiolot.
Miten sinua vaivaa elämänmielettömyys? Pelottaako tulevaisuus, ettet pärjää, saa ammttia tai maailma on epävarma? Etkö näe vain muuten ihmisen olemassaololle merkitystä. Vaikuttaako siihen yleinen vakaumus, että ihminen on väliaiaikainen sattuminen erehdys ja sitten hiivutaan pois?
Syy apatiaan voi olla myös kemiallinen: aivojen välittäjäaineiden toimintahäiriö. Luulavasti olet saanut jo ammatillistakin apua kun on noita itsemurhayrityksiä ollut ja käyttänyt lääkkeitä.
Enpä usko että syynä on vain seurusteluasiat. Ei se riitä yksin masennuksen syyksi ja jos seurustelee pitää olla myös jotenkin kunnossa että suhde toimii.
Noh en tiedä 100% varmuudella, mutta ainakin kun minä olin teini, niin tuntui että kaikki muut rehvasteli olevansa kokeneempia kuin oikeasti olivatkaan. Monet aloittavat ensimmäisen seurustelusuhteensa n. 20 vuotiaina, eikä siinä ole mitään pahaa. Itsestäkin tuntui erittäin pahalta olla yksin, aloin seurustella ensimmäisen kerran 19 vuotiaana. 15-20 vuotiaana oli erittäin vaikeaa, kuolema pyöri mielessä ja elämä tuntui toivottomalta. Iän myötä onnellisuus on lisääntynyt, kun kokemusta ja viisautta on tullut lisää, hormoonitkaan ei enää sotke päätä niin hirveästi kuin sinun iässä. Nykyään olen 24 v ja elämä on antanut paljon hyviä asioita sen jälkeen, kun täytin sen 19 vuotta. Kannustaisin sinua uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Jos tuntuu liian toivottomalta, puhu jollekin aikuiselle, ammatikseen kaltaistesi masentuneiden kanssa puhuvalle henkilölle, joka ymmärtää tukalan olosi. Eykai ole niin "höntti" että luovuttaisit taistelematta, näkemättä mitä elämällä on annettavanaan?