Kysymys: tiedän uskovia jotka ovat avioituneet eronsa jälkeen uudestaan. Ellen ole väärässä nin jopa toisen eronneen uskovan kanssa.
Kuinka tekisitte (uskossa olevat) jos ei löydy enää tietyn iän jälkeen muita kuin eronneita uskovia vapaana:
-avioitua eronneen uskovan kanssa, vai
-avioitua naimattoman ei-uskovan kanssa joka kuitenkin suhtautuu positiivisesti uskoon ja kykenisi alistumaan uskovan rajoitteille esim. ei esiaviollista seksiä?
kumpi on pahempi? Ja ps. naimattomana pysyminen ei tulisi kysymykseen. Siis älä anna vastausta: odota, älä avioidu, tms.
Kuinka tekisitte (uskossa olevat) jos ei löydy enää tietyn iän jälkeen muita kuin eronneita uskovia vapaana:
-avioitua eronneen uskovan kanssa, vai
-avioitua naimattoman ei-uskovan kanssa joka kuitenkin suhtautuu positiivisesti uskoon ja kykenisi alistumaan uskovan rajoitteille esim. ei esiaviollista seksiä?
kumpi on pahempi? Ja ps. naimattomana pysyminen ei tulisi kysymykseen. Siis älä anna vastausta: odota, älä avioidu, tms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos nyt olisin vapaa poikamies, niin en ensinkään avioituisi kenenkään kanssa, vaan pysyisin vapaana edelleenkin.
Meinaan se on helepompi ottaa ja lähteä reissuilleen, kun ei tartte 'neuvotella' kenenkään naispuolen kanssa reissuistaan.
Vaan jos olisi valittava uskovaisen ja jumalattoman eronneen tai karanneen tai hu..an välillä, niin uskovainen mieluimmin. Ne harrastukset uskossa käyvät molemmilla paremmin yksiin.
En voisi asua uskovan kanssa.
Meidän kodissa tiedetään eikä uskota.