Tämän päivän talousoppineet, sosiologit, yrityskonsultit ja mitä niitä nyt kaikkia tuulinmyllynlämmittäjiä onkaan lausuvat melkeinpä aina jotain uskonnollista evopaskaa tyhjänpäiväisissä juhlapuheissaan ja höpötysluennoissaan.
Se on kuin tähtiin kirjoitettu käyntikortti akateemiseen koirapuistoon. Nimittäin kyllähän siinä on houkutuksia ilmassa, kun pitää valita heittääkö uransa kaatikselle vai haluaako maailman koleerisen narsistisakin hyväksynnän ja päähän taputuksen.
Se nimittäin näkyy lompakon paksuudessa ja sosiaalisessa asemassa. Paikka auringossa vaihtuu paikaksi syöksytorvessa. Tämä on haastava paikka lahjakkaille yksilöille.
Jokaista tulisi vähän ihmetyttää se sosiaalinen perusretoriikka, jollainen jokaisella ateistilla on näissä kysymyksissä enemmän tai vähemmän mukana.
Miten tyystin kieroon kasvanut ihmiskunta olisi tieteen kohdalle jotenkin jumalaisen tai autuaan erehtymätön, kun kaikilla muilla osa-alueilla ihmiskunta on osoittanut valtavaa tyrimisen, julmuuden, härskiyden ja moraalittomuuden potentiaalia.
Astuuko ihminen jonkin puhtaaksi polttavan "tulen" läpi ollessaan tekemisissä niin kutsutun tieteen kanssa?
Jättääkö hän eteiseen kaikki ihmisyyden ongelmajätteet mennessään tutkijankammioon.
Olisiko mitenkään mahdollista, että rivitutkija ei uskaltaisikaan uhmata kehitysopin suuria auktoriteetteja yhteisössä, jossa väärämieliset karsitaan armotta pois.
Voisiko mitenkään olla mahdollista, että asuntolainan lyhennyksiä olisi vähän ikävämpi maksella, jos menettää vaikka vakiduunin jossain homeisessa jeesmiesten konklaavissa.
Olisiko mitenkään mahdollista, että rivitutkija olisi leikissä mukana vain koska se takaa jatkuvuuden uralle ja työterveyshuollolle?
Onko mahdollista, että ihminen ei halua heittää hukkaan sitä, että on opiskellut 25 vuotta ja saannut paikan auringosta?
Mahtuuko tämä inhimillisen raamin sisälle?
Ja jos mahtuu, niin kumoaako esim yleinen vertaisarviointikulttuuri tämän argumentin inhimillisestä tekijästä?
Jokainen järkevä vastaa "Ei!", sillä ateistinen tiedemaailma toimii kaikkialla ihan samalla reseptillä.
Tarvitseeko edes puhua tieteestä, sillä meillä on muitakin perspektiiviä antavia kokonaisuuksia.
Politiikka, urheilu, sota.
Missä näistä käytetään aina ja kaikkialla puhtaita keinoja päämäärän saavuttamiseksi?
Kaikkien järkevien yhteinen tavoite tulisi nyt olla joko "evopravdan" ("pravda" [ven.] = "virallinen totuus") murtaminen tässä maassa tai sitten jotain vaatimattomampaa.
"Evopravda" katsotaan murtuneeksi, jos oppivelvollisuuskoulu ja lukio lakkaavat opettamasta alkuperäkysymyksistä naturalismiehtoisesti ja epäraamatullisesti -- jos siis kosmologisia, biologisia ja antropologisia evoluutioteorioita lakataan opettamasta "tieteen todistamina tosiasioina" (jollaisia ne eivät oikeasti ole eivätkä voikaan olla) ja jos konkreettinen raamatullinen luomisusko tunnustetaan koulutuskäytänteissä (vähintäänkin) vaihtoehtojensa kanssa tasavertaiseksi alkuperänäkemykseksi (yhdeksi loogisesti mahdolliseksi perususkomukseksi) sekä periaatteessa (paperilla) että käytännössä (koulu- ja luokkahuonetasolla).
Se on kuin tähtiin kirjoitettu käyntikortti akateemiseen koirapuistoon. Nimittäin kyllähän siinä on houkutuksia ilmassa, kun pitää valita heittääkö uransa kaatikselle vai haluaako maailman koleerisen narsistisakin hyväksynnän ja päähän taputuksen.
Se nimittäin näkyy lompakon paksuudessa ja sosiaalisessa asemassa. Paikka auringossa vaihtuu paikaksi syöksytorvessa. Tämä on haastava paikka lahjakkaille yksilöille.
Jokaista tulisi vähän ihmetyttää se sosiaalinen perusretoriikka, jollainen jokaisella ateistilla on näissä kysymyksissä enemmän tai vähemmän mukana.
Miten tyystin kieroon kasvanut ihmiskunta olisi tieteen kohdalle jotenkin jumalaisen tai autuaan erehtymätön, kun kaikilla muilla osa-alueilla ihmiskunta on osoittanut valtavaa tyrimisen, julmuuden, härskiyden ja moraalittomuuden potentiaalia.
Astuuko ihminen jonkin puhtaaksi polttavan "tulen" läpi ollessaan tekemisissä niin kutsutun tieteen kanssa?
Jättääkö hän eteiseen kaikki ihmisyyden ongelmajätteet mennessään tutkijankammioon.
Olisiko mitenkään mahdollista, että rivitutkija ei uskaltaisikaan uhmata kehitysopin suuria auktoriteetteja yhteisössä, jossa väärämieliset karsitaan armotta pois.
Voisiko mitenkään olla mahdollista, että asuntolainan lyhennyksiä olisi vähän ikävämpi maksella, jos menettää vaikka vakiduunin jossain homeisessa jeesmiesten konklaavissa.
Olisiko mitenkään mahdollista, että rivitutkija olisi leikissä mukana vain koska se takaa jatkuvuuden uralle ja työterveyshuollolle?
Onko mahdollista, että ihminen ei halua heittää hukkaan sitä, että on opiskellut 25 vuotta ja saannut paikan auringosta?
Mahtuuko tämä inhimillisen raamin sisälle?
Ja jos mahtuu, niin kumoaako esim yleinen vertaisarviointikulttuuri tämän argumentin inhimillisestä tekijästä?
Jokainen järkevä vastaa "Ei!", sillä ateistinen tiedemaailma toimii kaikkialla ihan samalla reseptillä.
Tarvitseeko edes puhua tieteestä, sillä meillä on muitakin perspektiiviä antavia kokonaisuuksia.
Politiikka, urheilu, sota.
Missä näistä käytetään aina ja kaikkialla puhtaita keinoja päämäärän saavuttamiseksi?
Kaikkien järkevien yhteinen tavoite tulisi nyt olla joko "evopravdan" ("pravda" [ven.] = "virallinen totuus") murtaminen tässä maassa tai sitten jotain vaatimattomampaa.
"Evopravda" katsotaan murtuneeksi, jos oppivelvollisuuskoulu ja lukio lakkaavat opettamasta alkuperäkysymyksistä naturalismiehtoisesti ja epäraamatullisesti -- jos siis kosmologisia, biologisia ja antropologisia evoluutioteorioita lakataan opettamasta "tieteen todistamina tosiasioina" (jollaisia ne eivät oikeasti ole eivätkä voikaan olla) ja jos konkreettinen raamatullinen luomisusko tunnustetaan koulutuskäytänteissä (vähintäänkin) vaihtoehtojensa kanssa tasavertaiseksi alkuperänäkemykseksi (yhdeksi loogisesti mahdolliseksi perususkomukseksi) sekä periaatteessa (paperilla) että käytännössä (koulu- ja luokkahuonetasolla).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan nätisti muotoiltu salaliittoteoria, mutta silti vain salaliittoteoria. Niitä riittää jo ennestään.
Mutta aika intensiivisesti maalattu väkäleukaisen katkerikon omakuva.
Tuo oli sellaista taivaanrantoja maalailevaa keittiöfilosofointia, että mikähän mahtoi olla tarkoitus taustalla? Jos haluaa väitellä jostain asiasta, pitäisi pysyä tosiasioissa, eikä heittään ilmaan epämääräisiä vihjailuja.
evo-oppi kumottiin
Rohkeneeko neiti kertoa rehellisesti, keneltä tämä sössötys on kopioitu?
Äärimmäisen typerästä sisällöstään huolimatta se on nimittäin kirjoitettu muodollisesti suhteellisen hyvin ja menee varmasti täydestä tyhjäpäitten seuroissa.
> Rohkeneeko neiti kertoa rehellisesti, keneltä tämä sössötys on kopioitu?
http://aineisto.blogspot.fi/2013_02_01_archive.html
Eipä kyllä näy näyvän lompakon paksuudessa.
Todennäköisesti täysin turha vastata, kun "aloittaja" on aivojaan rasittamatta kopioinut tekstin muualta ja tuskin kykenee katkeraa tilitystä mitenkään perustelemaan tai puolustelemaan.
En kuitenkaan malta olla puuttumatta tähän:
"Olisiko mitenkään mahdollista, että rivitutkija ei uskaltaisikaan uhmata kehitysopin suuria auktoriteetteja yhteisössä, jossa väärämieliset karsitaan armotta pois."
Luonnontieteen suurin ikoni, jopa Darwinia suurempi, oli sir. Isaac Newton. Miten kävi fysiikka opiskelevalle patenttivirkailijalle, joka osoitti (huom. osoitti eikä vain inttänyt) että Newtonilainen fysiikka ei olekaan täydellinen eikä kuvaa kaikkia niitä sääntöjä, joiden mukaan kosmos toimii? Hän sai nobelin ja nyt ¨hänen nimeään käytetään synonyyminä nerolle. Eikä tämä tietenkään Newtoninkaan mainetta romahduttanut, sillä ilman Newtonia ei olisi ollut Einsteinia. Tieteessä seistään edeltäjien hartioilla.