korostetaan ihan liikaa kuin jotain mantraa kaikessa julkisessa keskustelussa. Työtä pitäisi päästä tekemään vaikka ilman palkkaa, missä olosuhteissa tahansa, ilman mitään vaikutus mahdollisuuksia omaan tilanteeseen.
Kukaan ei ikinä varsinkaan hyväosaisista muista mainita sitä tosiasiaa, että matalapalkkatyö huonoissa työolosuhteissa ei lisää tekijänsä hyvinvointia "hyvinvointiyhteiskunnassa". Se masentaa, passivoi, äsyttää, tekee usein yksinäiseksi ja myös eristää tekijänsä yhteiskunnasta.
Itse olen aikoinaan tehnyt monia matalapalkkatöitä ja olen joutunut kaikkien näiden ilmiöiden uhriksi. Myös mielenterveyteni on järkkynyt matalapalkkatyön aiheuttaman vuosia kestävän sosiaalisen eristämisen takia.
Olen esimerkiksi jakanut Helsingin sanomia öisin kuutena yönä viikossa nukkuen päivät ja valvoen yöt. Sen jälkeen kaksi vapaa päivää, jotka nekin yleensä menivät nukkumiseen ja taa kuusi yötä valvomista lehtien kanssa yksinään. Kukaan ei arvosta lehden jakajaa pätkääkään, eikä kohtele edes ihmisenä. Sen lisäksi usein meni kuukausia, että en tavannut ketään ihmistä kenen kanssa olisin voinut puhua, koska nukuin päivät kun muut olivat valveilla ja valvoin yöt jakaen lehtiä.
Lopulta muutaman vuoden jälkeen valehtelematta aloin kokea, että sekoan jos eristäminen työn takia muista ihmisistä jatkuu vielä monta vuotta putkeen siitä eteenpäin. Tämä vain yksi esimerkki siitä miten matalapalkkatyö ei lisää tekijänsä hyvinvointia tai mahdollisuuksia toteuttaa elämäänsä ihmisenä. Olen liian sosiaalinen ihminen, että pystyisin elämään vuosia ilman mitään ihmiskontakteja.
Kukaan ei ikinä varsinkaan hyväosaisista muista mainita sitä tosiasiaa, että matalapalkkatyö huonoissa työolosuhteissa ei lisää tekijänsä hyvinvointia "hyvinvointiyhteiskunnassa". Se masentaa, passivoi, äsyttää, tekee usein yksinäiseksi ja myös eristää tekijänsä yhteiskunnasta.
Itse olen aikoinaan tehnyt monia matalapalkkatöitä ja olen joutunut kaikkien näiden ilmiöiden uhriksi. Myös mielenterveyteni on järkkynyt matalapalkkatyön aiheuttaman vuosia kestävän sosiaalisen eristämisen takia.
Olen esimerkiksi jakanut Helsingin sanomia öisin kuutena yönä viikossa nukkuen päivät ja valvoen yöt. Sen jälkeen kaksi vapaa päivää, jotka nekin yleensä menivät nukkumiseen ja taa kuusi yötä valvomista lehtien kanssa yksinään. Kukaan ei arvosta lehden jakajaa pätkääkään, eikä kohtele edes ihmisenä. Sen lisäksi usein meni kuukausia, että en tavannut ketään ihmistä kenen kanssa olisin voinut puhua, koska nukuin päivät kun muut olivat valveilla ja valvoin yöt jakaen lehtiä.
Lopulta muutaman vuoden jälkeen valehtelematta aloin kokea, että sekoan jos eristäminen työn takia muista ihmisistä jatkuu vielä monta vuotta putkeen siitä eteenpäin. Tämä vain yksi esimerkki siitä miten matalapalkkatyö ei lisää tekijänsä hyvinvointia tai mahdollisuuksia toteuttaa elämäänsä ihmisenä. Olen liian sosiaalinen ihminen, että pystyisin elämään vuosia ilman mitään ihmiskontakteja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Usein toistellaan myös sitä, että nuoret pitää saada töihin harjoittelijoiksi ja apulaisiksi vaikka ilman palkkaa, mutta kukaan varsinkaan hyväosaisista ei sano halaistua sanaa siitä miten se lisää nuoren hyvinvointia jos nuori työstä huolimatta huomaa olevansa täysin osaton siitä yhteiskunnasta, johon suurin osa pääsee osalliseksi?
Kaikkihan täällä pyörii rahan ympärillä ja maksaa miten se edistää nuoren hyvinvointia jos hän työstä huolimatta huomaa olevansa osaton:
- Mahdollisuudesta koskaan ostaa asuntoa
- Mahdollisuudesta harrastaa mitään (lähes kaikki harrastukset maksaa nykyään)
- Mahdollisuudesta saada ystäviä, koska köyhää ei arvosteta ja harrastuksiinkaan missä muut on ei pääse
- Mahdollisuudesta hankkia autoa
- Mahdollisuudesta hankkia edes ajokorttia (sehän maksaa nykyään neljätonnia tai enemmän)
- Mahdollisuudesta perustaa perhettä (köyhällä ei juuri ole arvostusta tai vientiä parusuhdemarkkinoilla)
- Mahdollisuudesta hankkia lapsia (miten ihminen joka ei pysty tulemaan toimeen omalla työllään edes itse voisi hankkia lapsia)?
- Mahdollisuudesta mennä sosiaalisiin tilanteisiin (eihän ne sun keskiluokkaiset kaverit halua muuta tehdä kun käydä elokuvissa, kahvilla, bilettämässä ja jos sulla ei ole rahaa olet kokonaan ulkona sosiaalisuudesta)
Osattomuuden listaa voisi jatkaa loputtomasti. Moni keskiluokkainen tai hyvintoimeentulove pitää monia asioita niin itsestäänselvyyksinä, että ei pysty ollenkaan asettumaan osattomaksi jätetyn nuoren asemaan.
Kaikki täällä pyörii rahan ympärillä ja totuus on se, että nuoret jätetään osattomiksi yhteiskunnasta pelkästään sen takia, että hyvintoimeentuleville riittäisi kokoajan vieläkin enemmän.