Jos Jumala minut loi, niin ottakoot vastaan taivaassaan sellaisena kuin miksi minut loi: yhtä syntisenä kuin syntyessäni olin ja Jeesuksen satuhahmoksi tunnustaen. Jumalan työtähän minä olen: sitä niittää, mitä kylvää.
Jumalan kädenjälki
Jumalan luoma
5353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Syntyessäsi,sen lisäksi että olit suloinen "tähtisilmä" ja viaton koska et ollut vielä elämääsi aloittanut sinua toki haittasi "perisynti" eli epätäydellinen kehosi, tulevan elämäsi aikana voit siis tuon epätäydellisyyden takia melko suurella varmuudella sairastua ja "saletisti" tulisit kuolemaan. Se miten tulisit elämäsi "tien" vaeltamaan taas olísi riippuvainen lähtökohdistasi kodistasi ja vanhemmista sekä yhteiskunnasta ja aikakaudesta johon synnyit. Kun aikuistuit(?) tuli valintojen paikkoja, toiminko tuon mukaan, käsittelenkö asian tuolta kantilta, seuraanko tuota aatetta, eli moraalisia ja eettisiä arvovalintoja, ne ratkaiset itse, eli muiden sinuun vaikuttavien ulkopuolisten "voimien" lisäksi, sinä itse teet itsestäsi sen mikä sinä olet.
"Sinua, minua ja meitä kaikkia haittasi perisynti eli epätäydellinen keho"
... Jo ennen syntymäämme...kaameaa.
Tämä on se juttu, mitä en kirkkojen selityksissä ymmärrä.
En millään voi sanoa/uskoa että, pienokaiselle joka syntyy ja kuolee, että hänellä on perisynti jo siellä kohdussaan. Eli että hän on huono ihminen, vaikka ei ole edes henkäystä saanut ottaa.
Perisynti...sen täytyy olla jotain muuta.
Puretaanpa perisynti sana osiin ja katsotaan mitä se oikein kätkee sisälleen. Siis sana "perisynti" koostuu kahdesta osasta, joista toinen on peri ja toinen synti, eli "peri-" on perintö tässä ko. tapauksessa, perinnöllinen ominaisuus jonka ihminen omaa, omistaa, saa sen syntymänsä kautta omilta vanhemmiltaan. Ja "-synti" joka on laiton teko, käskyn uhmaaminen, rikkomus, rike, rikos, kieltäytyminen, eli jonkun kattavan määräyksen noudattamatta jättäminen, vastoin toisen tahtoa tehty teko. Ja kun meidän esi-vanhempamme joskus aikoja sitten kieltäytyi noudattamasta yhtä ainoata Luojan käskyä, joka oli muodossa; älä tästä puustä syö, tämä "puu" oli hyvän- ja pahan-tiedon "puu", siis puu jonka hedelmä kätki kaiken sen ihmisviisauden sisälleen josta me nytkin olemme kaikki jollakin tasolla osallisena. Kun he, kuolemattomat ihmiset kieltäytyivät silloin noudattmasta tuota yhtä ainoata käskyä, niin siitä seurasi iso rangaistus. Joka oli karkoitus paratiisista ja se että, ihmisen piti kuolemalla kuoleman, elikkä elämälle tuli määräaikainen pituus, ennalta määräätty maksimi aika.
Ja tuon rangaistuksen alaisia olemme vieläkin,
joka ainoa, pieni ja suuri. Tämä perisynnistä.
uskon Jumalaan ei pitäisikään olla ihmisen suoritus
uskoontulo on palaamista alkuperäiseen Jumala-yhteyteen
Asiaa! Ja ei meitä kukaan muu tuomitse kuin me itse. Ei Jumala meitä rankaise, vaan me itse, koska häpeämme ja pelkäämme olevamme huonoja ja surullista kuin onkin, juuri niistä lähtevät myös ikävät ajatuksemme ja tekommekin. Pitäisi itse armahtaa itsensä, sen jälkeen voisimme suoda sen kaikille muillekin itsestäänselvänä asiana, riippumatta henkilöstä. Rakastat toisia kuten itseäsi...Enempään ei pysty vaikka haluaisikin.