Hei - olen 15-vuotias tyttö. Kaikki alkoi siitä kun ensimmäinen hamsterini kuoli. Se oli todella räväkkä persoona ja puri aina. Mutta kun löysin sen häkistään kuolleena, koska se ei syönyt, tunsin syyllisyyttä. Niin hirveästi. Se olo palaa aina välillä. Aloin pelkäämään että hamsu tulee kostamaan. En tiedä miksi tai miten, mutta aloin vain pelkäämään sitä. Illalla tarkistin huoneeni, ettei se vain vaani jossain nurkassa. Siihen kaappiin, mihin sen vanhan häkin ja tavarat laitoin, en uskaltanut edes avata. Ja jos avasin, syyllisyydentunne valtasi ja ahdistus. Silloin myös ihan ensimmäinen lemmikkini, kanini, kuoli tapaturmaisesti koiran puremaan. En itse ollut todistamassa tapahtumaa mutta olin jättänyt huoneeni oven auki.. Koira teki sen. Tunsin siitä aivan kauheaa syyllisyyttä ja itkin. Muserruin aivan kokonaan. Manasin sen koiran alimpaan helvettiin ja rukoilin, että kanilla olisi hyvä olla eikä se tulisi kostamaan. Nykyään mulla on toinen kani ja toinen hamsteri ja pelkään että vanhat tulevat kostamaan minulle ja tappamaan nykyiset lemmikkini. Tää on ihan järjetöntä! Ja olen alkanut pelätä että joskus eteeni ilmestyy haamutyttö. Koston enkeli. Illalla laitan reppuni niin, että siitä ei saa heti otetta; ei saisi heitettyä sitä päälleni. Koneeni lukitsen ja laitan kaikki penkkini visusti pöytien alle, että se tyttö ei voisi istua penkille ja tuijottaa minua siitä. Ja jos lähelläni joku eläin kuolee, se tulee kostamaan ofc mulle. Pelkään aivan kamalasti ja tää on tosi järjetön pelko mutta en voi sille mitään! Hyvästelen myös äitini ja isäni ja isovanhempani pitkään ja hartaasti, jos se onkin viimeinen kerta kun näemme, jos kuolema tuleekin ja korjaa. En voi myöskään sietää esim pehmolelujen nappisilmiä vaan laitan ne niin etteivät ne "katso" minua. Tarkistan myös joka ilta, että kaikki lemmikkini ovat yhä elossa.
Oikeasti, mitä mun pitäisi tehdä? Tää on jotain niin.... Tuun hulluksi. En pysty enää elämään näin. Kukaan ei tunnu ymmärtävän kuinnka paljon tämä rasittaa elämääni ja kuinka paljon pelkään. Nytkin pelkään, että kun kerroin pelostani, ne tulevat kostamaan. Jostain. En tiedä mistä. Apua ):
Oikeasti, mitä mun pitäisi tehdä? Tää on jotain niin.... Tuun hulluksi. En pysty enää elämään näin. Kukaan ei tunnu ymmärtävän kuinnka paljon tämä rasittaa elämääni ja kuinka paljon pelkään. Nytkin pelkään, että kun kerroin pelostani, ne tulevat kostamaan. Jostain. En tiedä mistä. Apua ):
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lääkäri voisi auttaa, eli kerro koulussa jollekin aikuiselle ongelmastasi.
Stressi, aivan siis sinänsä turhista asioista, joille ei voi mitään kuten elämänsä rajallisuus ja muu sellainen,,kuten varmaan ymmärrät, se on aivan jonnin joutavaa itsensä kiusaamista.
Yliluonnollista ei ole, kaikki on luonnollista, eli jos elämä jatkuu kehon kuoltua, niin se se sitten jatkuu, jos taas ei niin minkäs teet.
Itsestään selvien asioiden pelkäämisen ja turhankin miettimisen sijaan jokainen meistä voi pyrkiä ja yrittää elää elämänsä mahdollisimman hyvätahtoisesti, eli itsensä ja muut huomioon ottaen, siinä ainut neuvo joka näin vanhempaakin ihmistä kantaa.
Yliluonnollisuus on olemassa, mutta eivät edesmeneet lemmikit ja ihmsiet tule tänne meille kostamaan. Kerro huolesi rukoillen Taivaalliselle isälle Jumalalle Jeesuksen Kristuksen nimessä. Rukoile Jumalaa.
Sinun pelkosi on varmaankin myös sielullinen. Puhuminen ja keskustelu noista peloista ja elämästä ja kuolemastakin auttaa. Sinulla on varmaan nyt jotenkin yksinäinen ja turvaton olo.
Muista suojelusenkelisi on aina vierelläsi. Ei sinun tarvitse pelätä henkimaailmaa.
Painuu jeesusesi kanssa helvettiin_täältä_paskaa_jauhamasta_saatanan_idiootti.
Apuja...? :(