Ulla tulee seuraavasti takaisin "Salkkareihin"
Ullahan lähti matkoille, niinkuin näimme! Ullan haave oli jo pitkään ollut päästä Siperiaan sienestämään. Toive totetui, kun hänen lankonsa Helmi Kaisa Heiskanen järjesti ks. matkan Siperiaan 10.8.2010. Lähimuisti alkoi kuitenkin Ullalla pettämään jo lentokoneessa (airbus330, lufthansa) ja hän eksyi jo ensimmäisenä päivänä muusta porukasta sienireissullaan.
Vaellettuaan muutaman tunnin sinne sun tänne hän tapasi sattumalta venäläisen kenraalin Alexsei Mohtanovitsin. Iloa ja riemua ei kuitenkaan kestänyt kauan kun kielimuuri loi yllättävän ja ikäväntuntuisen esteen heidän välilleen. Ulla käytti kaikki venäjänkielen sanat mitä hän muisti yrittäessään saada selville missä oli ja mitä varten. Kenraali käsitti kaikki nämä Ullan lausumat sanat kosintapuheeksi ja halasi Ullaa hartaasti ja pitkään. Sitten Kenraali Alexsei lähti opastamaan Ullaa huvilalleen ("dataansa") lat. huom. Ullan astellessa ovesta sisään niin Ulla jähmettyy siihen paikkaan ja alkaa huutamaan kuin viimeistä päivää. Kenraalikin pelästyy niin että housihin lirahtaa jotain lämmintä. Etupuolellekin. Kenraali yrittää selittää venäjän kielellä (jota hän osaa) hätääntyneenä että sota on ohi ja ettei se katossa riippuva hahmo ole kuollut.
Järkyttävä hiljaisuus hiipii ja täyttää koko valtavan huvilan aulan......KUNNES,
hahmo huutaa: " Perkele, perkele tulkaa ny joku selväjärkinen päästämään minut vapaaksi tästä pirun riippukeinusta". Kenraali ryntää auttamaan hahmoa ja hahmo tipahtaa suoraan Ullan syliin ja Ulla katsoo hahmoon jolla ei ole kuin vihreät pikkukalsarit jalassa. SEPPO..kijlaisee Ulla, ULLA huutaa Seppo ja kahmaiseen rakkaansa syleilyyn. Halaamisen ja jälleennäkemisen ilon katkaisee Kenraalin päästämä pitkä pieru.
Kenraali Alexei on rauhaa rakastava mies. Siksi hän rakennutti tämän "datan" tänne Siperian korpeen. Hän toeteaa vaan lakonisesti, että ei voi olla totta. On maailma pieni kun nämä kaksi tuntevat ties mistä toisensä. Kenraali kerää kuitenkin nopeasti ajatuksensa kokoon. Ensinnäkin hän päätti ettei jaksaisi ottaa enää yhtään "uutta" ihmistä/vieraiiljaa "dataansa". Ryhdikkäästi ja arvokkaasti hän kertoo Ullalle ja Sepolle että jos sopii niin nämä kaksi voivat mennä hänen pikkumökkiinsä joka sijaitsee 10 km päässä.
Ystävällisenä miehenä hän antaa Sepolle kartan ja kompassin, ja kun kielimuuri on esteenä niin hän piirtää selvän reitin joka johtaa tuolle mökille.
Ulla ja Seppo on niin ilosta, jännityksestä, jälleennäkemisestä ihmeissään että he vaan toljottavat toisiaan ja välillä kenraalia. Kenraali vielä erillaisia tapoja ja käsimerkkejä näyttäen selittää Ullalle ja Sepolle että hän tulee muutaman päivän päästä käymään siellä mökillä ja silloin on tulkki myös mukana Tatjana Virtakolonov. Lopuksi hän pakkaa matkaan lämmintä vaatetta, ruokaa, karhun taljoja, vodkaa....niin juuri vodkaa. Ulla totesikin Sepolle että ei tämä voi olla totta, että tapaan sinut Siperiassa vain viherät alushousut jaloissaan ja vodka pullo kädessä. Aivan kuin kenraali olisi ymmärtänyt suomenkieltä kun Ulla sanoi hänelle:"ettei meidän Sepolla ole koskaan ollut ongelmaa viinan kanssa".
Sitten he lähtevät pihalle ja kenraali osaa yllättää heidät sielläkin. Pienessä vajassa on todella hieno ja melko uusi 2012 vuoden mallinen Honda-merkkinen moottorikelkka. Nopeasti hän opettaa Sepolle Hondan käyttöohjeet. Ja niin lähtevät ikionnellinen pari Ulla ja Seppo ajelmaan kenraalin opastamaan reittiä kohti pienempää mökkiä.........
Ps. jos joku keksii jotain jatkoa tällä niin olisin kiitollinen;) Nyt menen paukulle;)
Ullahan lähti matkoille, niinkuin näimme! Ullan haave oli jo pitkään ollut päästä Siperiaan sienestämään. Toive totetui, kun hänen lankonsa Helmi Kaisa Heiskanen järjesti ks. matkan Siperiaan 10.8.2010. Lähimuisti alkoi kuitenkin Ullalla pettämään jo lentokoneessa (airbus330, lufthansa) ja hän eksyi jo ensimmäisenä päivänä muusta porukasta sienireissullaan.
Vaellettuaan muutaman tunnin sinne sun tänne hän tapasi sattumalta venäläisen kenraalin Alexsei Mohtanovitsin. Iloa ja riemua ei kuitenkaan kestänyt kauan kun kielimuuri loi yllättävän ja ikäväntuntuisen esteen heidän välilleen. Ulla käytti kaikki venäjänkielen sanat mitä hän muisti yrittäessään saada selville missä oli ja mitä varten. Kenraali käsitti kaikki nämä Ullan lausumat sanat kosintapuheeksi ja halasi Ullaa hartaasti ja pitkään. Sitten Kenraali Alexsei lähti opastamaan Ullaa huvilalleen ("dataansa") lat. huom. Ullan astellessa ovesta sisään niin Ulla jähmettyy siihen paikkaan ja alkaa huutamaan kuin viimeistä päivää. Kenraalikin pelästyy niin että housihin lirahtaa jotain lämmintä. Etupuolellekin. Kenraali yrittää selittää venäjän kielellä (jota hän osaa) hätääntyneenä että sota on ohi ja ettei se katossa riippuva hahmo ole kuollut.
Järkyttävä hiljaisuus hiipii ja täyttää koko valtavan huvilan aulan......KUNNES,
hahmo huutaa: " Perkele, perkele tulkaa ny joku selväjärkinen päästämään minut vapaaksi tästä pirun riippukeinusta". Kenraali ryntää auttamaan hahmoa ja hahmo tipahtaa suoraan Ullan syliin ja Ulla katsoo hahmoon jolla ei ole kuin vihreät pikkukalsarit jalassa. SEPPO..kijlaisee Ulla, ULLA huutaa Seppo ja kahmaiseen rakkaansa syleilyyn. Halaamisen ja jälleennäkemisen ilon katkaisee Kenraalin päästämä pitkä pieru.
Kenraali Alexei on rauhaa rakastava mies. Siksi hän rakennutti tämän "datan" tänne Siperian korpeen. Hän toeteaa vaan lakonisesti, että ei voi olla totta. On maailma pieni kun nämä kaksi tuntevat ties mistä toisensä. Kenraali kerää kuitenkin nopeasti ajatuksensa kokoon. Ensinnäkin hän päätti ettei jaksaisi ottaa enää yhtään "uutta" ihmistä/vieraiiljaa "dataansa". Ryhdikkäästi ja arvokkaasti hän kertoo Ullalle ja Sepolle että jos sopii niin nämä kaksi voivat mennä hänen pikkumökkiinsä joka sijaitsee 10 km päässä.
Ystävällisenä miehenä hän antaa Sepolle kartan ja kompassin, ja kun kielimuuri on esteenä niin hän piirtää selvän reitin joka johtaa tuolle mökille.
Ulla ja Seppo on niin ilosta, jännityksestä, jälleennäkemisestä ihmeissään että he vaan toljottavat toisiaan ja välillä kenraalia. Kenraali vielä erillaisia tapoja ja käsimerkkejä näyttäen selittää Ullalle ja Sepolle että hän tulee muutaman päivän päästä käymään siellä mökillä ja silloin on tulkki myös mukana Tatjana Virtakolonov. Lopuksi hän pakkaa matkaan lämmintä vaatetta, ruokaa, karhun taljoja, vodkaa....niin juuri vodkaa. Ulla totesikin Sepolle että ei tämä voi olla totta, että tapaan sinut Siperiassa vain viherät alushousut jaloissaan ja vodka pullo kädessä. Aivan kuin kenraali olisi ymmärtänyt suomenkieltä kun Ulla sanoi hänelle:"ettei meidän Sepolla ole koskaan ollut ongelmaa viinan kanssa".
Sitten he lähtevät pihalle ja kenraali osaa yllättää heidät sielläkin. Pienessä vajassa on todella hieno ja melko uusi 2012 vuoden mallinen Honda-merkkinen moottorikelkka. Nopeasti hän opettaa Sepolle Hondan käyttöohjeet. Ja niin lähtevät ikionnellinen pari Ulla ja Seppo ajelmaan kenraalin opastamaan reittiä kohti pienempää mökkiä.........
Ps. jos joku keksii jotain jatkoa tällä niin olisin kiitollinen;) Nyt menen paukulle;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Dataansa siperiaan.ei vittu, voiko joku kirjoittaa noin tyhmiä?
Kohti pienempää mökkiä, jossa raakalaiset Sergei "Sergjev" ja Sebastian "Sebjastinav" ovat juuri aloittaneet Pepin lapsen syömisen.
Ulla ja Seppo kolkuttavat toiveikkaana ovelle. He säpsähtävät, kun sisältä kuuluu eläimellistä karjuntaa. Seppo raottaa hieman ovea, ja järkyttyy. Hänen edessään on pitkä tumma hahmo, jonka hän juuri ja juuri tunnistaa Sergeiksi. Miehen terävät kulmahampaat kiiltävät kovan karjaisun vyöryessä kurkusta. Sergein leuka ja kasvot sekä rinnus ovat veren peitossa, samoin sormet. Sergei loikkaa kuin eläin piiloon pimeään nurkkaan.
Seppo ryntää kauemmas ja kiskoo Ullan mukanaan takaisin kelkalle. He yrittävät hädissään käynnistää kelkkaa, mutta avainpa joutuukin hukkaan, yllätys? Se putoaa paksuun hankeen.
Mökin ovi avautuu, ja ovensuuhun tulee vanha hahmo, kuin varjo, haamu. Kuka se on? Seppo tuijottaa liikkumatonta hahmoa tovin, ja tunnistaa luutuneen, kuivan valkoisen ihmisen Helenaksi.
Helenan takaa alkaa kuulua eläimellisiä karjaisuja. Seppo ja Ulla havahtuvat ja alkavat etsiä avainta hädissään.
Pian Sebjastinav ja Sergjev hyökkäävät kuin villikoirat ovesta pariskunnan eteen. Miehet ovat kyyryssä hampaat irvessä, kuola lentäen, leuat louskuen. Pian käy kuitenkin tomera komento, jonka äänestä ei voi erehtyä; Isabella!
Ulla ja Isabella tunnistavat toisensa, ja ovat varsin tuttavallisia. Isabella vaikuttaa olevan ainut järjissään oleva henkilö mökissä. Vai onko sittenkään...?
Isabella kutsuu pariskunnan sisään. Hän monottaa villi-ihmisiä, jotka luikkivat metsikköön. Isabella istuuttaa Ullan ja Sepon pöytään. Kivisellä matkaliedellä paistuu ruokaa. Isabella alkaa kertoa Ullalle ja Sepolle koko tragediaa. Samalla hän tarjoilee heille punaviiniä ja pihviä, hänen omia suosikkejaan.
Erinomaisena kokkina Ulla tivaa pihvin reseptiä. Tässä vaiheessa käy varmasti selväksi, mihin Peppi on joutunut? Kyllä, Peppi matkaa juuri palasena Sepon ruokatorvessa. Pian kaikki valkenee Sepolle, ja hän kuiskaa kaiken Ullalle.
Isabella aavistaa, ja toteaa, että Peppi menehtyi synnytykseen, ja oli vain jotenkin pakko tulla toimeen. Ei siinä ajatella mikä on oikein ja mikä väärin.
Ulla ja Seppo ryntäävät ulos. Helena seisoo edelleen kuistilla katse kaukaisuuteen. Mutta äkkiä kaikki kääntyy.
Metsästä kuuluu tuttua huutoa, hetkonen, onko tuo.... Lasse? Hirvi juoksee lujaa kohti mökkiä, kunnes lentää turvalleen. Hirvi-Lasse tulee reteänä perässä. Hän huomaa tutut, mutta ei jää selittelemään mitään. Lasse sitoo hirven ja lähtee raahaamaan sitä mukaansa.
jatkuu >>>>
Ulla ja Seppo lähtevät Lassen perään, kunnes huomaavat taivaalla helikopterin. He lähtevät seuraamaan helikopteria, joka ei kuitenkaan laskeudu. Pian Ulla ja Seppo saapuvat tielle, jota pitkin he alkavat kävellä. Tienposkessa lojuu vaalea mytty, joku nainen. Maria. Seppo muistaa tapahtuneen, ja kaivaa matkapontikkapullon povestaan.
Matkan varrella he löytävät toisenkin mökin. He eivät kuitenkaan uskalla tällä kertaa mennä vain sisään, vaan tyytyvät kurkkimaan ikkunoista. Sisällä on kaikki kolme veljestä Aaro, Eero ja Iiro, sekä metsässä harhaillut Paula. Paula on juuri saapunut Ranskasta ja avioitunut Aaron kanssa.
Seppo ei voi uskoa kaikkea tapahtuneeksi. Hän ottaa vielä huikan pullostaan, kun kirkas valonsäde osuu miehen silmiin. Mitä ihmettä, onko se... Tyyne Puustinen? Ei.. Hanna? Ei... I-Ismo?
Seppo tuntee suurta hyvää, kun hänen rakas ystävänsä ilmestyy hänen eteensä. Ismo on juuri sanomaisillaan, kunnes metsässä taas kajahtaa.
Moottorimainen surraava ääni lähestyy. Ulla ja Seppo näkevät oman kelkkansa tulevan suoraan heitä päin, mutta kuka sitä ajaa? Kelkka syöksyy kohti törmäten jälleen Ismoon. Ismo kaatuu ja lyö päänsä. Seppo ja Ulla alkavat herättää tajutonta ystäväänsä, joka kuitenkin ikään kuin haihtuu pois. Ei kuollut voi kuolla toista kertaa. Toiko Ismon voima kelkan Ullan ja Sepon luo?
Lumessa möyriessä Seppo kaivaa pintaa esiin. He ovatkin jäällä! Jään alta paljastuu tutut kasvot, Toni Veijalainen! Ulla ja Seppo tarttuvat yksissä tuumin kelkkaan, ja ajelevat takaisin mökille. He päättävät pistää kuulapäät ruotuun, ja kenties Lassekin pyörii vielä lähistöllä.
On jo ilta, taivas on alkanut hämärtää. Seppo menee määrätietoisena mökille, ja säikähtää kovaa huutoa. "NYYYTT" huutaa Helena. Kuuluu kovaa itkua, pihinää, puhinaa, huutoa. Seppo menee lähemmäs ja huomaa Pepin synnyttävän. Sergei pitelee Peppiä paikallaan. Isabella on peittänyt suunsa kauhun vallassa, ja Sebastian lohduttaa naista. Helena kannustaa Peppiä työntämään, vielä muutama ponnistus, niin uusi ihme on tapahtunut. Seppo näkee Pepin ympärillä vaalean auran ja kasapäin kuolleita ystäviiän. He ovat antamassa voimia nuorelle äidille.
Vauva putoaa Helenan käsiin, ja Ullakin saapui paikalle. Peppi on helpottunut. Pian kuistilta kuuluu kovaa ääntä - Lasse on palannut! Lasse alkaa oitis valmistamaan hirvipaistia. Nyt kuulapäät, Seppo ja Ulla saavat kunnolla syödäkseen. Iltaa kohden Seppo pistää saunan lämpiämään. Seppo pyytää Lassen ja Kuulan veljekset saunakaljalle. Naiset jäävät mökkiin päivittelemään tapahtumia.
Aamun koittaessa Isabella lähtee käymään Amandassa, onhan siellä ollut jo pitkään vajaamiehitys. Isabellaa kuitenkin kyllästyttää köyhä kaupunkielämä, ja hän tilaa Heiskaselta kyydin takaisin Siperian perukoille. Mukaansa hän tosin otti Liisan, Jirin ja Joonatanin.
Elämä Siperiassa alkaa sujua pihlajakatulaisilla. Kuinkas sitten kävikään?