Olen nuori nainen ja olen huolestunut ukistani. Hän ei juurikaan tapaa muita kuin isääni, äitiäni ja siskoani sekä isäni veljeä.
"Pappani" asuu syrjässä, vielä toistaiseksi yksin. Hän valittaa ikävää muttei halua tehdä asialle mitään vaikka kyyti olisi ja kaikki mahdollista.
Hän on silti aina ollut minulle läheinen ja käynkin aina häntä katsomassa pari kertaa kk mitä nyt kotipuolessa ehdin käydä.
Olisiko kellään ideaa, mitä vanhus voisi harrastaa sisätiloissa? Eli minkälaista aktiviteettia voisi yrittää tarjota? Ukki ei ole taiteellinen, vaan hyvin luontorakas ja ei kovin innokas aivotyöskentelyyn, eli ristikot ja lukeminen ei tule kuuloon..
Jokainen idea tervetullut! :)
"Pappani" asuu syrjässä, vielä toistaiseksi yksin. Hän valittaa ikävää muttei halua tehdä asialle mitään vaikka kyyti olisi ja kaikki mahdollista.
Hän on silti aina ollut minulle läheinen ja käynkin aina häntä katsomassa pari kertaa kk mitä nyt kotipuolessa ehdin käydä.
Olisiko kellään ideaa, mitä vanhus voisi harrastaa sisätiloissa? Eli minkälaista aktiviteettia voisi yrittää tarjota? Ukki ei ole taiteellinen, vaan hyvin luontorakas ja ei kovin innokas aivotyöskentelyyn, eli ristikot ja lukeminen ei tule kuuloon..
Jokainen idea tervetullut! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä se tuo luontorakkaus pitääkin hänet siellä syrjässä asumassa. Muutto keskustaan voisi olla lamaannuttava muutos hänen elämässään, mutta toisaalta myös piristävä, jos hän suostuisi sitä harkitsemaan. Riippuu niin luonteesta. Kovin monta yksin sisätiloissa tehtävää aktiviteettia en keksi, jos lukeminen tai vaikka muistelujen kirjoittaminen ei kiinnosta. Keskustassa asuessa voisi mennä vaikka torille katselemaan tai paikalliseen kahvilaan vaikka vain istuksimaan ja katselemaan muiden ihmisten kiirettä tai kiireetöntä puuhastelua. Onko pappasi harrastanut nuorena tanssimista tai jonkinlaista liikuntaa? Useimmilla haja-asutuspaikkakunnillakin löytyy joku myös seniori-ikäisille suunnattu liikuntaryhmä. Kaikki riippuu hänestä itsestään. Tiedän omakohtaisesti, että on turhaa mainita yksinäisyyttään, jos ei itse tee sen poistamiseksi mitään sellaista, mikä on omien mahdollisuuksien rajoissa. Tsemppiä papallesi ja itsellesi, että jaksat kuitenkin käydä häntä katsomassa säännöllisesti!
Voisko laittaa talveksi lintulaudan - jaksaako pappa hoitaa säännöllisesti sellaista. Samalla voisi hieman käydä happihypyllä. Vosi sitten ikkunasta seurailla lintulaudan puuhaa.
Myös luontoaiheisia lehtiä ja luettavaa.
Hanki ukille nettiyhteys, läppäri ja tilaa siihen näköislehti, joka on luettava netistä. Opeta hänet surffailemaan netissä. Oma äitini oppi 80 vuotiaana käyttämään tietokonetta.
Kunhan ukkisi löytää sieltä luontoliiton ja muita luontosivuja niin saattaapi innostua. Opeta lukemaan blogeja tai jopa kirjoittamaan omaa blogia!
Tässä oma mallini http://vanhuutta.blogspot.fi/
ennen vanhat opasti nuoria,miten eletään ja tehdään työtä.Nyt vanhat uusavuttomia ja nuoret luulee että nettiyhteys ja plokspotit ratkaisee kaiken.Kunpa ratkaisisikin!
Hyva Tantta taa!
Taidat uusavuuttomuuttasi luulla, että päivän 25 tuntia täyttyvät pelkästään netillä. Sopiihan siihen myös telkkari, Salkkari ja raatio. Ja Yhteishyvä, Pirkka, Maaseudun Tulevaisuus ja Kotiliesi toki auttavat.
Mutta ajattelitko yhtään vanhaa miestä, joka tarvitsisi harrastuksen sisätiloihin?
Taidat itse olla niitä naisia, jotka ajelevat omalla Bemarilla kirkolle aerobiciin ja zumbaileen. Luulisi Sinun tajuavan netin mahdollisuudet!
Minä itse eläkepappana ehdotin nettiä, josta olen löytänyt ajankulukseni ja harrastuksekseni muutakin kuin luettelemani maaseudun perusharrastukset.