On helluntaiseurakuntia jotka laiminlyö seurakunnan jäseninä olleet vanhukset jotka eivät enää iän tai sairauden vuoksi voi käydä seurakunnan tilaisuuksissa.Ei mielestäni kerran kuukaudessa tuotu ehtoollinen ja viiden minuutin tuokio ole vanhustyötä.Kyllä diakonia on mielestäni paremmalla mallilla esim,evlut-kirkossa,jehovan todistajat pitävät todella hyvän huolen vanhuksistaan.Onko nämä paikallisseurakuntien ongelma,vaiko valtakunnallinen,eikö seurakunnissa ole enää sitä näkyä mitä pitäisi olla?
Kuinka seurakuntasi hoitaa vanhuksensa ?
Vanhustyö kuntoon
1387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tarkoitatko aloittaja, että diakoniatyö on sitä, että seurakunnan "palkkaama" rusetilla merkitty ihminen juoksee kielivyönalla paikasta toiseen, niin puhutaan diakonia työstä.
Myös, että tämä rusetilla merkitty ottaa pölyimurin siivoaa joka paikassa, tiskaa, käy kääntämässä kylkeä jne. Eli toimenkuvaa, sitä kaipaan, mitä katsot diakoniaan kuuluvaksi. Kerro se, sillä satun pikkaisen tietämään, mitä tapahtuu esim. sairaan kodissa.
Kuinka seurakuntasi hoitaa vanhuksensa ?
_________________
Helvetin huonosti.
Muuta ihmeltävää ??
Mielenkiinto on lähinnä omaisuutta kohtaan. Testamentti on tietysti oikein tervetullutta.
Kyllä tiedän, elämänsä vapaa-ajat työtä tehnyt hellareille on unohdettu ,keskustelu on paikallaan.
Aloituksesi on hyvä ja ajassamme ajankohtainen. Aihe on tosin ollut tärkeä kaikkina aikakausina. Jo alkuseurakunnassa asia aiheutti närää -jotka tosin silloin saatiin sovituksi ja järjestetyksi.
Ap. t. 6:1
Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa.
Päivinämme on sairaita ja vanhuksia, joita omaiset ja uskonystävät käyvät tervehtimässä ja auttamassa arkirutiineissa, mutta myös sairaita ja vanhuksia, jotka sekä omaiset että uskovat ovat unohtaneet. "Jeesuksen rakas" on yksinäinen, sairas, nälkäinen ja vaatteita vailla, unohdettu. .
Mutta Jumala ei unohda vanhoiksi ja heikoiksi tulleita lapsiaan. Yhteiskunnan apu, jota se ainakin vielä kykenee antamaan, on huomattava, mutta ei voi korvata omaisten ja ystävien huolenpitoa heille, jotka sinnittelevät yksin kodeissaan tai ovat joutuneet hoitolaitokseen.
Haluaisitko auttaa yhtä niistä tuhansista, joita ei kukaan enää muista ja huomioi? Tai rohkeasti muistuttaa seurakuntaa, että menisivät tapaamaan yksinäisiä ja uhohdettuja? Niitäkin, joilla ei ole suuria tuloja tai testamentata omaisuuttaan.
Aikoinaan 1970-luvulla oli kotipaikkani helluntaiseurakunnassa naisevankelista, joka kierteli autolla syrjäkylillä ja kävi tervehtimässä yksinäisiä vanhuksia ja sairaita sekä auttoi heitä talon askareissa. Tämä evankelista oli hyvin pidetty henkilö. Hänen lähdettyään paikkakunnalta pois, evankelistaperinne katkesi siinä seurakunnassa.
Nykyään on ihmisillä paljon helpompaa, mutta kyllä yksinäisiä ja sairaita löytyy joka seurakunnasta ja heitä olisi hyvä käydä tervehtimässä. Jospa sana diakonia saa tuulta siipiinsä helluntaiseurakunnissa nyt, kun siitä paljon puhutaan..
Mazdels, olisiko sinun syytä jatkaa siitä, mihin 1970 -luvulla jäätiin eli arvostelemisen sijaan alat itse toimia, olla hyväntekijänä vanhuksille ja sairaille? Ei siihen hommaan kurssia tarvita, pyörä alle ja menoksi.
Oma anoppini luona ei käyty kertaakaan niinä 20 vuotena, joina hän asui kirkkonsa vieressä, evlutkirkkonsa.
Ihmettelimme diakonian "toimivuutta" monta kertaa. Jos me sukulaiset emme olisi pitäneet huolta vanhasta mammasta, ikävään hän olisi kuollut. Ai niin, kerran tuli kutsu johonkin vanhusten kirkkopyhään, siinä olivat ne yhteydenotot vuosikymmenten aikana.
Vanhustyö siis kuntoon!
Pidä heistä huolta,paras kirjoitus aiheesta tähän asti, seurakunnasta riippumatta kaipaa parannusta vanhusten huolto.
Mikäli keskuudessamme on seurakuntia, jotka laiminlyövät vanhusten hoidon, niin sanon vaan, ettei sellaiseen vanhusten hoitotyön tekemiseen välttämättä tarvita mitään seurakuntien asettamia diakooneja.
Meinaan asuessani eräänä aikakautenani Outokummun seudulla, sain yksin Isä Jumalan armosta toimia iällisiksi tulleitten leskirouvien talouksissa lähinnä polttopuusavotoissa.
En kuulunut minkään seurakunnan jäsenrekisteriin, vaan tein hommat aivan oma-alotteisesti, kun sellaiseen milloin tuli tarvetta.
Maailman lyhin työmatka on - tuumasta toimeen.
Maassamme väestö ikääntyy , asiaa jo mietitään hellareissakin ja olen kuullut että joissakin suuremmissa seurakunnissa on jo diakoneja.
Kuulun noin 100 hengen seurakuntaan. Monilla vanhuksilla on lapsia ja muita omaisia seurakunnan parissa. Monet seurakunnan jäsenet kuljettavat yksinäisä ja vanhuksia autoillaan kokouksiin, käydään myös viikolla kylässä ym.
Enemmän vanhukset unohtuvat suurissa kaupungeissa ja seurakunnissa. Itsekkin kyllä pistän korteni kekoon tässä tehtävässä.
"Maailman lyhin työmatka on - tuumasta toimeen."
Fiksusti sanottu. En ole ennen kuuullut sanontaa, vaikka tuo työmatka onkin tuttu.
Kyllä tämä Vanhushoito on koko Suomen ongelma,on paljon niitä jotka hoitaa omaisensa hyvin ,mutta on niitä jotka ei välitä pisaraakaan, ohjataan kunnan hoivaosastolle kuolemaan ,ollaan vain perinnönjaolla hyvinä ihmisinä olevinaan tai tapellaan kyllä sieläkin maallisesta!
Ei Jehovien kannata Kruunua ottaa päähänsä,mutta hyvä kun hoidatte omaisenne ,katsosi muut teiltä mallia siinä ! Ari