Kaverit sanoo, että jos en nouse junaan, jään laiturille, mutta kun en usko siihen tarinaan jäämisestä, määränpäästä, en myöskään halua nousta junaan. Teen itselleni umpisolmun.
Mistä minä saisin varmuuden asiaan, sillä minulla ei ole kavereitten uskoa, miksi minulle ei ole annettu sitä uskoa? Nyt minä jään laiturille ja sen on jonkun syy, että en mene matkaan ja määränpäähän. Siis syy on muualla, kuin minussa, sillä sitä uskoa olisi pitänyt antaa minullekin, että on lähdettävä matkaan.
Nyt minulla ei ole vapaa tahtoa, koska uskoa minulle ei ole annettu, että pitäisi tehdä jotain. ts. minut on päätetty jättää laiturille, eikä päästä toisten mukaan.
Nään kyllä toisten nousevan ja lähtevän, mutta minulta ei ole kysytty, haluanko sinne vai en, määränpäähän. Eli selitykseni on aina se, että minun todella kerraten on haluttu jäävän tänne.
Kiskot tulevat ja menevät, sekä juna kulkee, sekä pysähtyy ja on myös aikataulut.
Usko vain puuttuu, enkä osaa tehdä tiedon perusteella päätöstä. Kuka antaisi uskon? Kyselen sitä apua uskoa laiturilta junaannousevilta, mutta heillä on vain omapäätös, minulle heille ei riitä päätöstä. Kutsuvat vain nousemaan, mutta en usko ja kierrän kehää.
Mistä minä saisin varmuuden asiaan, sillä minulla ei ole kavereitten uskoa, miksi minulle ei ole annettu sitä uskoa? Nyt minä jään laiturille ja sen on jonkun syy, että en mene matkaan ja määränpäähän. Siis syy on muualla, kuin minussa, sillä sitä uskoa olisi pitänyt antaa minullekin, että on lähdettävä matkaan.
Nyt minulla ei ole vapaa tahtoa, koska uskoa minulle ei ole annettu, että pitäisi tehdä jotain. ts. minut on päätetty jättää laiturille, eikä päästä toisten mukaan.
Nään kyllä toisten nousevan ja lähtevän, mutta minulta ei ole kysytty, haluanko sinne vai en, määränpäähän. Eli selitykseni on aina se, että minun todella kerraten on haluttu jäävän tänne.
Kiskot tulevat ja menevät, sekä juna kulkee, sekä pysähtyy ja on myös aikataulut.
Usko vain puuttuu, enkä osaa tehdä tiedon perusteella päätöstä. Kuka antaisi uskon? Kyselen sitä apua uskoa laiturilta junaannousevilta, mutta heillä on vain omapäätös, minulle heille ei riitä päätöstä. Kutsuvat vain nousemaan, mutta en usko ja kierrän kehää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko se ikävä asia?
Olen onnellinen siitä että ajattelet järjellä.
Taikausko kuuluu menneisyyteen ja sinä olet nykyaikainen, ajatteleva ihminen.
Eikös sitä matkaa pitäisi taittaa itse kävellen, kapeaa kinttupolkua pitkin, eikä millään junalla, sen mukavilla penkeillä, laiskana vain istuskellen?
Ajele resiinalla seuraavalle pysäkille ja mene kahville. Jos siellä ei ole asemaravintolaa niin ajele sillä resiinalla sitä seuraavalle pysäkille. Siellä ne muut taivasmatkailijat istuvat herroiksi ja rouviksi junan mukavissa makuuvaunuissaan kun sinä poloinen taitat rasittavaa matkaasi nukkumatta, lihakset särkien, hiki hatussa, lihasvoimalla toimivalla resiinalla. Sinä näet sentään vaivaa eteenpäin pääsyssäsi mutta ne muut eivät. Ehkäpä sinä teet sen saman matkan kapeaa ja mutkaista polkua astellen, mitkä ne muut ensimmäisen luokan junalippujaan heiluttelijat tekevät hienoissa, mukavissa makuuvaunuissaan, laiskoina nukkuen matkansa ajan. Siellä sitä sitten saattaa olla niiden tyhmien neitsyiden junan päätepysäkillä niillä itkua ja hammasten kiristystä. Niiltä revitään kynnet ja hampaat pois. Kädet ja jalat sahataan poikki. Niitä kidutetaan (Aaaah!) kauhiasti ja ne itkee (Ooooh!) surkiasti ja niitä kiusataan (Ihaanaaaa!) aivan hirviästi ja ooooh! Nyt tuli aaah!
Eikö Raamatussakin sanota että se matkanteko taittuu kapeaa polkua pitkin kävellen, eikä minkään ensimmäisen luokan makuuvaunussa, eukko lainalossa. Eikä se semmonen leveä juna makuuvaunuineen edes mahdu kapeasta portista läpi. Kysy niiltä sun kavereiltas että mihin ne ovat unohtaneet sen kapean polun, vai onko ne leventäneet ja asfaltoineet sen, jotta he uusilla Mersuillaan voisivat sitä pitkin taittaa vaivatta matkaa kapialle portille. Ja sen moottiritien/entisen kapean polun kylkeen on tietysti vedetty kultaiset kiiltävät kiskot, joita pitkin se sun kavereittesi juna mennä porhaltaa, pilli kimeästi huutaen. Ylhäällä pilvissä osa lentelee joko Finnairilla tai Skyairilla kapealle portille, jonka läpi ehkä... käpä kannatuttavat Jeesuksella ja Paavalilla itsensä kantotuoleissa kapean portin läpi. Puuseppä Jeesus on sitä ennen tietysti nikkaroinut portin leveäm... ämmäksi, jonka saranat ei kitise, eikä narise.
Ja kaikille tarjoillaan, tottapa toki, iso lautasellinen makkarakalakeittoa, siellä leveällä portilla/entisellä kapealla portilla. Ja kaikilla on niin kauheen mukavaa. Tottapa toki. (Hei sinä pitkätukkainen ja -partainen kantotuolinkantaja siellä valkoisessa mekossasi! Tuleppas uudestaan tännepäin hakemaan täältä minutkin! Ja sitten kannat minua varovasti, kantotuolia turhaan heiluttelematta!)
Jospa rukoilet, että sinulle se uskon lahja tulee? Ei kai kai siinä voi muuta sanoa. Jumala tahtoo, että sinäkin pelastuisit. Joh. 3:16 -17.
Ei se uskottelu kyllä riitä.
Markuksen evankeliumi:
10:51 Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen.
Markuksen evankeliumi:
9:9 Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Niin tämä nousi ja seurasi häntä.