Kirkonmenot vai hengellinen kokous?

Rajunlaista tekstiä.

Minusta luterilainen liturgia on kyllä kaunis. Olen kokenut sen monta kertaa todella hoitavana. Pidän kyllä helluntailaisten kanssa omin sanoin rukoilustakin, nuorten kanssa ylistämisestä ja vapaakirkollisten hieman helluntailaisuutta levollisemmasta tyylistä.

Mikä sitten kuuluu elävässä uskossa olevien seurakuntatoimintaan? Minusta on vääränlaista platonilaista dualismia ajatella, ettei Jumala kohtaisi ulkoisten asioiden kautta. Kuten kasteveden, ehtoollisviinin ja -leivän, julistetun sanan, lausuttujen rukousten, liturgisten eleiden, nostettujen käsien, musiikin, kuvataiteen ja arkkitehtuurin muodossa. Raamatun Jumala loi käsittääkseni aineellisen todellisuuden sangen hyväksi. Ja käski rakentaa telttamajan ja temppelinkin. Ja tuli ihan ihmiseksikin.

"Itsensä näytteleminen papinpuvuissa"

Luepa Vanhaa testamenttia. Siellä vasta Jumala ontaa tarkat ohjeet, kuinka häntä on papin lähestyttävä.

Papin asu kätkee papin kehon, se tekee kaikista papeista yhtälaisia. Ellei olisi virkaasua, ihmiset kiinnittäisivät huomiota siihen, kuinka pappi on pukeutunut.

Huonoa ovat jo nämä naispapit korvarenkaissaan ja värjättyine hiuksineen.

"Kirkonmenot ja yleensäkin kaikki esiintymisohjelmakokoukset ovat Raamatulle vierasta touhua.
"Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat"

Tämä on perinteiselle kristinuskolle kokonaan vierasta ajattelua.

Onhan noita kveekareita, joilla ei ole sakramentteja eikä pappeja eikä paljon muutakaan.

On se erikoista, että sinulla on silmät, jotka näkevät ihmisten sydämeen - eivät ole elävässä uskossa!

Tervehenkinen aloitus. Pitää ajatella suurta yleisöä, ei pelkästään kirkollisesti ajattelevia.

Samaa rohkaisevaa asiaa löytyy linkistä:

http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=3325


´

Se on J. Mikkoselle kirjoitettu.

´

Oli kaunista liturgiaa siellä linkissä.

Opintuulet heittelevät.

Tupee or not tupee" kirjoittaa asiallisesti luterilaisuudesta - sitä korostamatta ja sitä erityisesti mollaamattakin. Vaikka kansankirkkomme onkin laajalti luopunut, eikä pidä enää Raamattua ylimpänä auktoriteettinaan, niin kaikki arvioiminen on tehtävä Raamatun Sanan pohjalta. Hän viittaa katolilaisuuteen; kävin jokin aika sitten ensimäisen kerran katolilaisessa messussa ja hämmstyin kuinka samanlaiselta se tuntui luterilaiseen messuun verrattuna.

Tupee or not tupee kirjoittaa hyvin myös ehtollisesta. Sen verran haluan siihen lisätä, että luterilaisuudessa uskotaan, että ehtollisella jaetaan todellisesti Jeesuksen veri ja ruumis. Tämä tapahtuu siksi, että Raamattu sanoo niin. Ehtollisessa ei tapahdu aineen muuttumista toiseksi, vaan viini ja leipä ovat Jeesuksen veri ja ruumissa vain USKOSSA. Kun ne uskossa nautitaan, saamme Jeesuksen läsnäolon konkreettista maistaessamme viiniä ja leipää suussamme. Ehtoollinen on sovituksen ateria. Vapaissa suunnissahan ne ovat lähinnä vain muistoaterioita.

Ehtollista voisi verrata siihen, että Raamattu kutsuu meitä pyhiksi. Siitä huolimatta olemme pohjia myöten myös syntisiä ja kaikin tavoin pahaan taipuvaisia. Mutta Jumala näkee meidät Kristukseen puettuina täysin pyhinä ja taivaskelpoisina.

Valitettavasti olen yhdessä asiassa aivan eri mieltä, kyllä opintullet nimenomaan voivat meitä heitellä. Raamatun raikas ja oikea oppi Jeesuksen veren perusteella saatavasti armosta ei heittele, mutta opintuulet heittelevät. Lääke tähänkin vaivaan on olemassa. Pietarin toisen kirjeen lopun mukaisesti me saamme kasvaa armossa ja Jeesuksen Krituksen tuntemisessa. Jos jäämme alaikäisyyteen, olemme kaikenlaisten opintuulten viskeltävinä. Kuinka paljon noita harhaisia opintuulia on liikkellä rakkaassa Suomen Siionissakin tällä hetkellä?

"kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa"

Ehtoollisen ja kasteen ja uskon yhteydestä sanoisin, että Raamatun opetuksen ja opin mukaan Kristuksen ruumiin ja veren saa vain kasteella ollu ottaa. Muuten ottaa siihen osaa kelvottomasti ja "syö ja juo tuomioksensa".
Joka tapauksessa, ilman uskoa ja uskossa otettua raamatullista upotuskasteetta nautitusta ehtoollisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se on vaarallista leikkiä.

Ja katso, eräänä päivänä, kun
minun tuli niin vaikea olla,
minä avasin vanhan Raamatun.
Minun oli niin vaikea olla.

Ja ne kertoivat lehdet keltaiset
tarun, säilyvän ajasta aikaan.
oli tulta ne suuret kirjaimet,
ne loistavat ajasta aikaan.

Sillä pätsiin pantu palamaan
oli kolme pyhää miestä.
Ja ne lauloivat riemulauluaan,
ne kolme pyhää miestä.

Tulen halki he kävivät, voittajat,
ei kajonnut liekki heihin.
He riemulaulua lauloivat,
eikä liekki kajonnut heihin.

Olin lukenut muutaman lauseen, kun
minun tuli niin autuas olla.
Minä suljin sen vanhan Raamatun.
Minun oli niin autuas olla.

(Uuno Kailas)

Hieno runo.

Ei luterilainen kirkko ole luopunut. Mistä se olisi voinut luopua? Eihän se koskaan ole ollut oikealla tiellä. Miten kirkko voisikaan olla Raamatun oeptuksissa? mahdotonta.
Koska Jeesus ei ole koskaan perustanut kirkkoa tai anatnut kirkossa opetettavia oppeja, niin eihän se silloin ole niistä luopunut,
.. koska sillä ei koskaan ole ollutkaan mitään oikeaa!

Miksi puhutaan aina kirkonmenoista eikä juuri koskaan tuloista. Menot ja tulothan pitää olla tasapainossa jos toiminyaa halutaan pitempään jatkaa. Kummaa.

Kirkontulot opvat vähentyneet samassa määrin kirkonmenojen kanssa.

No olipa tosiaan suorasanaista.

Miten Turun sanomat voikin julkaista noin suorasanaista tekstiä? Siinä on totta jokainen ajatus.
Sillä on oleva hyvä vaikutus.

Tuo artikkeli on lahkon määritelmät täyttävän Turun Jumalan seurakunnan johtajan Weijo Lindroosin kirjoittama vihakirjoitus luterilaista kirkkoa kohtaan.

Weijo kyllä kritisoi muita, mutta jos häntä joku kritisoi, Weijo suuttuu. Niin on nytkin käynyt. Weijo on seurakuntalaisineen poistattanut useita kriittisiä kirjoituksia hänen lahkostaan viime vuorokauden aikana.

Weijo on riitaisa mies, eikä hän sovi sen vuoksi opettajaksi kenellekään. Hänellä tuntuu olevan sukset ristissä useammankin uskovan kanssa. Weijon yksityiselämässäkin löytyy eräiden tietojen mukaan seikkoja, jonka vuoksi hän on kykenemätön opettajaksi ja seurakunnan johtajaksi.

Weijo ei vastaa mihinkään seurakuntaansa koskeviin kysymyksiin. Tuo Jumalan seurakunta vaikuttaa olevan siis osin suljettu lahko. Herää kysymys, mitä ihmisoikeusten rikkomisia seurakunnassa esiintyykään, kun on riitaisa mies johdossa? Yhden henkilön ympärille syntyneet seurakunnat ovat lahkoja, kuten tämäkin Weijon pulju.

Onhan luterilainen kirkko enemmässä määrin lahko mkuin helluntailaisuus. Mutta molemmat ovat lahkoja. Katolinen kirkko on emälahko.

Helluntailaisia on 6-7 kertaa enemmän kuin luterilaisia. Täällä Suomessa tilanne on toinen. Luterilaisuus on maailman mittakaavassa vain pieni protestanttinen lahko.